Seuraa 

Mitäs teille kuuluu näin loppukuusta? ja melkein vois sanoa että loppukesästä.. täällä ainakin näyttäneet ilmat aika harmailta ja syksyisiltä!

Sivut

Kommentit (35)

Hyvä homma, että olet Vehnis saanut uutta puhtia ja rooman reissukin sujui hyvin!Oli varmaan tosi upee paikka? Edelleen sinne haaveilen itsekin pääseväni, mutta mies laittoi minut " lentokieltoon" , mikä ehkä on toisaalta järkevääkin nykyisessä tilanteessani. Samoin toki pelkään sitä ruokamyrkytystäkin. Niin, omasta kokemuksestani päätellen ilmeisesti se raskautuminen km:n jälkeen on tosiaan helpompaa. Eli muutaman viikonko kuluttua pääset uuteen siirtoon? jännittävää. huh. Tsempitetään täällä kovasti..



Jonttu! kiva, että sinäkin olet päässyt jo noin pitkälle vauvan kanssa. Itse olin tuossa viikon verran nettipimennossa, kun kävin vähän sukuloimassa. Olen myös ollut ajoittain tosi hermona tämän raskauden kanssa. Kävin NP:n jälkeen ylimääräisessä ultrassa, kun tulee sellaisia aika voimakkaita pimenemis/pyörtymiskohtauksia. Tosin vielä ei ole kunnon tajunnan menetystä, kun olen saanut heti ensiapua. Ja syödä täytyy yrittää muistaa vähän väliä, aaargh. Terkkarin loman vuoksi ei ollut mahiksia kuunnella syädnääniä, niin tällainen hermoilija kun olen, niin kävin myös mehiläisessä ultrassa alkuviikosta. Oli pakko käydä katsoo, että kaverilla oli kaikki hyvin. Nyt ensi tiistaina onkin taas neuvola ja loppuviikosta minun omat sydäntutkimukset. (Lievä sydänvika taustalla).



Reilu viikko sitten pumpsahti maha kunnolla esiin, eikä pysy salassa enää tutuilta eikä vierailta. Tosin jo aiemmin on kaikki arvanneet oikein, että vauvahan on tulossa. Aloin turpoamaan kunnolla siinä 9vkon tienoolla. Syyskuun alkupuolella on sitten rakenneultra, josko niitä liikkeitäkin sitten alkaisi jo pikkuhiljaa tuntua. Pääsisi pahimmista hermoiluista.



Tsemppiä edelleen naiset, ja kirjoitelkaahan kuulumisianne!



miikuli 15+3 (ja vauva melkein viikon kasvussa edellä..)

Huomasin, että viimeksi kun kirjoitin ne ristiäiset olivat vasta tulossa.



No, ne siis olivat jo. Menin sinne. Kun astuin ovesta sisään alkoi ahdistus. Kyyneleet tulivat vaikka mitä yritin. Olo oli tosi tuskainen, kertaakaan keskenmenon jälkeen en ole tuntenut samanlaista tuskaa.... Sitä kesti siihen asti, kunnes virallinen osuus oli ohi. Sitten helpotti, ja oli jopa ihan mukavaakin.

Myöhemmin pidin myös tyttöä sylissä ja huomasin, että se ei ollut ihan kamalaa. Mutta ei se ollut ihanaakaan. Tarkoitan sitä, että ennen näitä hoitoja ja keskenmenoa olen nauttinut vauvoista ja niiden sylissäpitämine on ollut ihanaa. Nyt se ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä.



Vaikkakin päivä oli kaikenkaikkiaan raskas, olen tyytyväinen kun menin. Luulen, että kävin jotain vielä läpikäymätöntä läpi. Myös miehelläni oli vaikeaa, eikä vähiten sen vuoksi, että näki minun tuskani. Automatkalla puhuimme paljon. Mieheni haluaa, että jos joskus pääsemme niin pitkälle, alkaa näyttämään siltä, että meille tosiaan tulee vauva, emme hanki mitään etukäteen. Emme yhtään mitään, paitsi sen äitiyspakkauksen. Hän kuulemma menee sitten ostamaan turvaistuimen ja muuta tarvittavaa, kun olen sairaalassa. Hän ei halua kokea sitä, että kaikki on valmiina ja sitten vauvaa ei tulekaan. Ymmärrän hyvin ja päädyimme tähän yhdessä. Tuo tilaisuus herätti miehessänikin tunteita ja ajatuksia, joita hänkään ei ollut läpikäynyt. Se oli kaikenkaikkiaan erittäin terapeuttinen tilaisuus ja kokemus meille molemmille.



minä taas ;o)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vehnis: ymmärrän täysin tunteesi ristiäisiä ja vauvaa kohtaan tällä hetkellä. Ja uskon vahvasti että ajan kuluessa tunteesi tulee muuttumaan. Minunkin on vaikea suhtautua ystävien vauvoihin. Varsinkin yhteen poikaan, joka syntyi samana päivänä kun minulla todettiin viimeisin keskenmeno. Näin vauvan nyt vasta kesällä ensimmäisen kerran, kun en vain pystynyt menemään katsomaan vauvaa aiemmin. Vauva oli siis jo 6kk:n ikäinen kun ensimmäisen kerran hänet näin.



Miikuli: ONNEA HYVISTÄ ULTRAKUULUMISISTA! =] luinkin teidän helmien pinosta että olitte heti innostuneet shoppailemaankin! =] Hieno kuulla että vauvalla oli kaikki hyvin ja kohdunsuu kiinni. Teidän pinossanne oli myös keskustelua seksistä raskausaikana. Myös minä olen toistaiseksi ainakin kieltäytynyt yhdynnästä (mieheni on ainakin sanonut ymmärtävänsä.. =]) ja eipä ole juuri mitään haluja ollutkaan.. *vähän kyllä ihmettelen*...

Huomenna mulla on edessä mammajumppa ja keskiviikkona neuvolassa sydänäänten kuuntelu.. rakenneultra on vasta kahden ja puolen viikon päästä, syyskuun viimeisellä viikolla... tänään olen taas tuntenut liikkeitä, joita en muutamaan päivään tuntenutkaan.. =/ en tiedä mihin vauva silloin potki.. =]



Niin, vieläkään emme ole kertoneet raskaudesta kuin perheillemme ja pari kaveria tietävät. Tai miehen vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin vajaa 2 viikkoa sitten. En vaan jotenkin halua vieläkään kertoa " kaikille" , kun jos jotain kuitenkin tapahtuu... =/ ja sit pitäs taas kuunnella niitä " kyllä teillekin vielä joskus" ja " uutta yritystä vaan" kommentteja... eivätkä ne kuitenkaan kaikki ymmärrä, miksi en pysty tästä vieläkään iloitsemaan. Kun nytkin on alkanut tuntumaan että yksi hyvä kaveri ei ymmärrä...



Nyt unten maille!



jonttu rv 18+6 (huomenna taas uusi luku..=])

Tämä pinohan voi kohta kulkea otsikolla " me työttömät" ! =P





Nopeasti kuulumisia: viikon " lomailu" maalla ja laivalla sujui ihan mukavasti. Vatsa kasvaa ja siellä joku potkii. Tuli taas vaan tosi paha mieli kummilapsen isän puheista.. =( tää mies siis tietää keskenmenoista ja " yrityksestä" . Nyt se totes viikonloppuna että " jos te vaan yrititte liikaa, siks ei oo onnistunut" . MIKS SE EI TAJUU ET JOS RASKAUTUU NIIN SE EI OO YRITYKSESTÄ KIINNI, vaan jostain muusta... perskeles! Ja toinen, mikä loukkas vielä enemmän oli se kun se kehtas kysyy että " montako lasta te aiotte hankkii" ... *#¤/%&" )¤( = lista kirosanoja.. miks se ei voi tajuta että olen todella onnellinen kun edes on tähän yhteen mahdollisesti mahdollisuus suotu... mutta heillä kun kaikki on tapahtunut sormia napsauttamalla, niin yritän ymmärtää.. =/ mut se ei todellakaan edes yritä. Ja sillon kun niille tuli esikoinen, niin he luopuivat kissastaan. Nyt ne sano meille, kun mulle kissa on ollut kuin perheenjäsen, että " kyl sit näätte että parempi viedä se piikille" ... perskule että ottaa pannuun tollaset... =/ kumma juttu että en nyt haluu taas vähään aikaan nähdä koko miestä.. se vaimo sentäs ymmärtää jotain, mut mies ei mitään. Ja sit kun kerroin heille että yks ystäväpariskuntakin ehkä mahdollisesti saa ensvuonna pitkään odotetun adoptiolapsen, ja samalla kerroin että enää en yhtään keskenmenoa kestä, että seuraavaks on meilläkin ehkä adoptio ainoo vaihtoehto (vaikka ei siis olla vielä edes naimisissa, seurusteltu kyllä kohta 10v.), niin tää äijä kehtas todeta että " sit jää kyl paitsi kaikista yösyötöistä ja imetyksestä" ... PIIP PIIP PIIP... (= kirosanojen sensurointi)! Eipä sen vaimokaan aikoinaan imettänyt kun ei vaan yksinkertaisesti tullut maitoa, ja mies KEHTAA puhuu tollasta... mut kun ei tajuu niin ei tajuu... Harmi että sit en kyllä nää kummilastakaan kun en haluu tota miestäkään tavata... =/ pitää lähetellä vaan pikkupaketteja postissa.. =] Enkä tiedä mitä mieltä mieheni on, kun tää mies on hänen lapsuuden kaveri, mut itse en ainakaan halua häntä oman lapseni kummiksi. kummiasiasta kun ei vielä olla puhuttu tai sen paremmin mietitty...



Mutta tässä tätä vuodatusta.. =/ piti jonnekin se kirjoittaa, ja tiedän että te ymmärrätte.. =]



Mukavaa alkavaa viikkoa! =]



jonttu rv 22+5

Kävin tosiaan tänään hänen vastaanotollaan yksityisesti ja kyllä hänenkin käytöksensä oli hieman erilaista, kun silloin kun olin potilaana julkisella hänellä. Hän oli jotenkin " vastaanottavaisempi" eikä niin kiireinen. No, julkisella on aikaa 20min+20min lapsettomuudhoitojen suunnitteluun ja yksityisellä yleensä ekalle kerralle varataan aikaa 60min. Onhan siinäkin vissi ero. Ja varmasti työskentely yksityisellä on antoisampaa, kun julkisella. Muutenkin kun rahan muodossa ;o)



Mun IVF-hoidot aloitetaan lyhyen kaavan mukaan heti, kun menkat alkaa eli ensi tai seuraavalla viikolla (tod.näk. ja toivottavasti) alan pistämään Gonal F:ää, joka on jo tuttu lääke. Sitten lisätään jossain vaiheesas jarru Orgalutran ja sitten lopuksi Pregnyl-irrotuspiikki. Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, punktio olisi jo kahden-kolmen viikon kuluttua.



Mutta kyllähän tänäänkin löytyi yksi mutka matkaan, joka ei ole mitenkään yllättävää, kun minusta on kyse.... Toinen munasarjani oli kiertynyt kohdun taakse. Tähän mennessä punktiot ovat olleet helppoja, mutta jos tämän munasarjan olinpaikka on " vakituinen" (voi kuulemma olla siellä väliaikaisestikin), saatta olla, että koko munasarjaa ei voida punkteerata... Voi paska....!! Kohta saisivat nämä vastoinkäymiset ja ikävät yllätykset jo loppua. Ehkä mun pitää jo kohta uskoa, ettei meille ole tarkoitusta tulla lasta... Nyt on vähän masis-vaihe päällä, mutta mieliala vaihtelee aika paljon muutenkin.



Käynti yksityisellä oli kuitenkin positiivinen kokemus ja antoi jotenkin erilailla onnistumisen toivoa, tuosta huonosta havainnosta huolimatta. Jotenkin mulla on nyt kuitenkin toiveekkaampi olo, kun muilla kerroilla. Toivottavasti en putoa kovaa ja korkealta...



Onneksi käyn jo valmiiksi terapeutilla... ;o) Ehkä se jotenkin tukee tätä hommaa muutenkin.



Pääasiassa on siis hyvä tunne tästä hommasta.



Tsemppiä teillekin ja yrittäkää jaksaa kipuilujen kanssa.



Vehnis

Vastailin teille tuolla helmipöllöissä, mutta pannaan tännekin jokunen rivi ; ) Johan sulla vehnis on tosiaan koettelemuksia, kun nyt on munasarjatkin kääntyneet nurinperin. Toivotaan tosiaan, että palaisi oikealle paikalleen. Ei tässä elämässä voi tosiaan kun kysellä ja ihmetellä välillä, että mikä ihmeen tarkoitus tällä kaikella oikein on. Ja varsinkin, kun seuraa vierestä kuinka sormia napsauttamalla raskautuneet haluaa vielä sen plussaamisen jälkeen esim. juhlia vielä kerran synttäreitä, tupareita, uuttavuotta tms.!!! Tai sitten vedetään röökiä, kun " vauvalle on parempi et äiti polttaa, kun se, et se olis hermostunut" ... Ai että mä nään punaista!!



Ja sitten kaiken kukkuraksi tämmöiset tyypit saa vielä terveitä lapsia??! Sitten toisilla menee kesken, vaikka kuinka yrittäis olla stressaamatta, käyttämättä haitallisia aineita, huolehtimalla vauvan happiolosuhteista ulkoilemalla, syömällä monipuolisesti, käyttämällä vitamiinilisää ym. ym. ym.



No, ei tosiaan voi kuin kummastella. Kerroin teille niistä tulevista ristiäisistä, joihin koin, etten voi osallistua. Ilmoitukseni aiheutti suuttumusta ja eripuraa, joten osallistuin sitten. Onneksi kaikki meni kohtuullisen hyvin. Mutta tunnekuormaa tuolle päivälle tosiaan riitti. No, vauvahan oli suloinen kuin mikä, ja nyt sekin on sitten ohi. Mutta kyllä piti olla nekin ristiäiset juuri kun meillä piti olla laskettu aika! Onneksi on tämä uusi masuvauva mukana menossa ja lohduttamassa. Vaikka silti tuntuu, että ei hän sitä ensimmäistä vauvaa ole " syrjäyttänyt" , jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Eli aika kauan sen keskenmenon työstäminen näköjään vaan kestää!



Muutenkin sen huomaa, kuinka mieli on raskauden vuoksi herkempi kuin tavallisesti. Loukkaannun ja pahoitan mieleni välillä hyvinkin helposti. Toisaalta monesti näihin mielenpahoittamisiin on kyllä syykin. Ihmiset on tosiaan välillä niin ajattelemattomia.



Mutta toisiin asioihin vielä; joko vehnis alkaa olla menkkatuntemuksia? Ja hyvä puoli on, että nämä uudet hoidot ei siirtyneet ensi vuodelle, vaan pääsette yrittämään vielä näinkin pian uudelleen. Itse koin sen ainakin psyykkisesti raskaana, mutta helpomapana kuin hoitotauon pitämisen. Peukkuja vaan kovasti!! Ja jonttu, mitäs sulle nykyään?



Voikaa hyvin, miikuli

Mä mietin äsken pitkään että jaksanko vielä tänään jotain kivaa kirjoitella, vai olisinko vasta huomenna vastaillut teille jotain, mutta parempi kirjoittaa nyt.. =]



Musta on välillä alkanut tuntumaan, että miehen kans ei olla ihan samalla " ajatustasolla" menneiden keskenmenojen ja tämän raskauden suhteen. =/ tai välillä tuntuu juur ettei se ymmärrä lainkaan mun tunteita ja puheita.. =/ ja muutenkin musta tuntuu että mies ei osaa pukea sanoiksi omia tuntemuksiaan riittävän hyvin.. =/ mutta ehkä se on noita suomalaisia miehiä, kun on se sanontakin että " suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" .. =] välillä vaan harmittaa ja ärsyttää kun tuntuu että on omien tuntemusten kanssa ihan yksin, kun kukaan ei ymmärrä.. =/ mut ehkä se on osa tätä elämää ja prosessia.



Miikulille voimia, mitä sitten päätätte ristiäisten suhteen tehdäkin! mä en osaa ajatella olisinko valmis menemään ristiäisiin, mutta en uskois sen ainakaan kovin hyvältä tuntuvan. mutta eipä ole sellaisia tiedossakaan...



Vehnikselle sekä Uskolle molemmille voimia ja toivoa! =] Toivottavasti noi sun oireet on " just niitä oireita" , mutta eivät kuitenkaan kestä ihan koko yhdeksää kuukautta! =] Itse en ainakaan haluis oksentaa koko raskausaikaa! =]



Mä olin tänään taas siellä mammajumpassa. =] Oli ihan kivaa, ja hyvä että tulee liikuttuakin (paino ei oo vielä noussut täs raskauden aikana, vaikka makeaa mahan täydeltä on mennytkin jopa liikaakin mielestäni.. =/ äsken just söin fazerinan, kun kävin kaupassa niin en voinut vastustaa kiusausta.. =/) Pitäs kyllä yrittää päästä vallan tosta makeanhimosta eroon.. välillä menee pari päivää että ei tee lainkaan mieli mitään makeaa, sit tulee taas " kohtaus" ja pitäs koko kaupan karkkihylly kantaa kotiin.. =/ painoindeksi ennen raskautta oli kuitenkin enemmän kuin se sallittu, joten jos raskaus etenee normaalisti niin sokerirasitukseen joudun.. =/

niin, viimeks taisin kirjotella siitä pissastakin (kun oli leukosyytit heräilleet). Kävin antamassa siellä uuden näytteen torstaina, mut mun laho pääni unohti soittaa sinne... =] joten en vielä tänäänkään muistanut soitella uusista tuloksista, mutta eipä kai se kovin vakavaa voi olla, kun terkkari ei oo soitellut takasin.. =]



Nyt on taas oikeestaan ihan hyvä ja " uskova" olo raskauden suhteen.. näkee nyt sitte että kuinka kauan.. =] täs on parina viimepäivänä ollut paljon muuta ajateltavaa (heh, aktivisti herännyt minussakin.. =]) joten on toi raskaus unohtunut välillä jopa vallan! =] toisaalta ihan hyvä niin, ettei koko ajan ajattele vain omaa napaa ja niitä pelkoja.. =]



Mutta nyt menen nukkumaan, aamuvuoroon huomenna töihin.. (jippii, enää 8 työpäivää!!! =]) niin, en muista olenko teille kertonut, että teen kolmivuorotyötä kemianalan tehtaassa, määräaikaisena, ja nyt raskausaikana vuorotyö ei oo sopinut mulle lainkaan.. =/ yövuorot on ihan kamalia olleet, ja kun ei oo sitä rytmiä elämässä (siis säännöllistä) niin sekin on väsyttänyt vielä entisestään.. =/ mutta reilun viikon päästä on työt ohi tällä erää.. =]



Niin, ja tänään raskaus on puolivälissään.. =]



jonttu rv 20+0

Nyt on työt ohi (hienooooo! =]), nyt saa sit täytellä lappuja työttömyyskassaan, jos joskus muutaman euron sieltä sais.



Vehnis: Todella harmittaa teidän puolesta, kun pakkasukot ei tärpänneet mukaan.. =/ Toivottavasti pääset pian uuteen yritykseen (luin jostain palstalta että olisit jo halukas yrittämään uudelleen).



Miikuli: kuinka sinun raskaus etenee?



Rakenneultrassa oli kaikki hyvin. Sikiö vastasi viikkoja ja kätilö ei löytänyt vikoja. Silti pelottaa, kun eihän tuollakaan kaikkea havaita.. =/ ja ultralaite oli vain sellanen 2D-laite..



Nyt vietän siis työttömän päiviä. Vielä en ole kerennyt " urakoita" aloittamaan (olen siirtänyt kaikkia siivoushommia yms tänne syksyyn kun " on aikaa" ), ikkunoiden pesun olen ajatellut jos ensiviikolla sais aikaseks.. Ja vaatekaappeja pitäs käydä läpi, tuntuu että joku kerää kaappiin sellasia vaatteita mitä ei ikinä enää välttämättä pidä.. =/ Niin, ja joku käy sekoittamassa ja tuomassa pölyäkin tänne aika usein.. =/ ei oo vielä jäänyt kiinni itseteossa.. =]



Tällä viikolla ollaan menossa vielä kummitytön kanssa laivalle, joten sitä odotellessa.. =] Ja huomenna pitäs mennä muutamaks päiväks miehen vanhempien luo.. Eli vietän nyt varmaan hiljaiseloa ensiviikkoon... =]



Ihania syyspäiviä teille! =]



jonttu 21+6

mutta mitään ei uskalla tehdä, kun kohdunseutu ärtyy heti. Kovempia kipuja kesti maanantain ja seuraavan yön. Sen jälkeen on kohtu ollut lähinnä arka. Joko oli kova kasvupyrähdys kaverilla tai kohdulla tms. kipuja tai sitten enteilee keskenmenoa (jälleen kerran). yritin sinne yksityisellekin ma, mutta he ei kuulemma nyt juuri tee kuin varhaisraskauden ultria. Sitten meni hermo ja päätin, että antaa olla sitten. Limojen tulo onneksi loppui jo ma iltaan mennessä. Palstalaiset on veikkailleet, että on johtunut yhdynnästä se, mitä epäilin limatulpaksi. En ollut ikinä kuullut, että sekin voi moista aiheuttaa.. Helpottaa kyllä kummasti saada täältä netistä sitä (vertais)tukea ja saman kokeneiden vastauksia!



Kiitos myös jonttu ja vehnis taas teille tsempeistä!! olo on hyvin epävarma ja päivät pitkiä sinne maanantaihin ja rakenneultraan, mutta ei nyt taida olla mahiksia sitten sinne lääkärintarkastukseen aiemmin päästä. Täytyy vaan panna kädet ristiin ja kestää.



Mutta iloisempiin aiheisiin, pääsetkö vehnis siis jo mahd ensi vkolla uuteen yritykseen? Wau. Toivon ihan hirmuisasti plussatuulia! Voidaan sitten vertailla näitä pelkotuntemuksia! ; ) (huono huumori..)



Jonttu, en nyt enää muista plussaatko sinä ilman hoitoja? Kun en ole sinua aiemmin meidän helmipöllöjen pinosta bongannut? Kivaa, kun käytte kumpikin välillä sielläkin kylässä! : )





Muistatteko, kun kerroin tehneeni sen potilasvalituksen ja korvausvaatimukset hoidosta sairaalaan? Todella ylläri, että kukaan ei ole tehnyt hoitovirhettä, ja että on vain minun omaa huonoa tuuria, että kuulun siihen onnettomaan 0.1-0.5% ryhmään, joka esim saa lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kohtutulehduksen ja siihen 5% ryhmään, jolle ei silloinen määrätty antibiootti sovi.. Yksikään kanteluun vastanneista lääkäreistä ei muista minua tai tapaustani, mutta kovasti olivat sitä mieltä, että ovat kyllä esim ohjeistaneet minua asiallisesti esim. lääkkeelisen tyhjennyksen vaiheista ennen osastolle menoani.. Joopa joo, en todellakaan saanut kun jonkun epämääräisen pillerin, joka käskettiin niellä ja ajan tulla 2pvän päästä osastolle tyhjennykseen... ja en todellakaan saanut esim. mitään kirjallistakaan potilasohjetta kuinka toimia, vaikka olisi pitänyt.



No, arvasin sen kyllä etukäteen, että he vetäytyy vastuusta, mutta onpahan nyt asia ollut käsittelyssä ja kartalla heille itselleenkin muistutukseksi. Ehkäpä joku muu on saanut sen ansiosta asiallisempaa kohtelua.. Ikävä kyllä eräs taho jota muistutukseni koski on juuri tuo äitiyspoli, jossa on ensi ma se rakenneultra. Toivottavasti siitä muistutuksesta ei todellakaan ole mitään merkintää papereissani..



Tällaista tällä kertaa. Palailen taas kertomaan missä mennään..Palatkaa työkin!



miikuli

Mun on pitänyt päästä ulkoilemaan jo " monta tuntia" , mutta jos tämän viestin jälkeen.. =]



Miikulille voimia ultran odotukseen! =] ja Vehnikselle uuteen siirtoon! =]



Mä itse olen plussannut aina (tai onnistunut raskautumaan) ilman hoitoja, joskin siihen on mennyt aikaa neljästä kuukaudesta vuoteen. Missään tutkimuksissakaan en ole ikinä käynyt, joissa olisi tutkittu että ovuloinko normaalisti. Kuukautiset ovat olleet melko säännölliset kuitenkin. Mutta ymmärtääkseni kuukautiset tulee vaikka ovulaatiota ei olisikaan, eikö? =] kyllähän sen kohdun limakalvon pitää uusiutua? =]

Ensimmäinen yritys meillä on aloitettu kesällä 2003, josta siis ensimmäinen keskenmeno tammikuussa 04. Seuraava yritys olikin sitten melkein heti päälle, ja taas keskenmeno syys-lokakuussa 04. Sit olikin vähän taukoa, oikeestaan reilun vuoden, ja taas yriteltiin (yrityksen yrityksen yritys.. =]) alkuvuodesta 2006, josta keskenmeno tän vuoden tammikuussa.. ja nyt tää viimeisin (toistaiseksi voimassa oleva) raskausyritys ei kestänyt kuin pari kiertoa, kun jo tuli plussa. Siinä välissä keväällä käytiin keskenmenojen vuoksi tutkimuksissa, mutta eipä sieltä löytynyt mitään syytä toistuville keskenmenoille.



Mä käyn lukemassa mielelläni lapsettomuus-puolen kirjoituksia ja kokemuksia, sekä täällä keskenmenopalstalla. Kun omasta mielestäni nuo " naps raskaaksi tulevat ja heti onnistuvat" eivät usein ymmärrä keskenmenon kokeneita tai lapsettomuudesta kärsiviä. Omassa ystäväpiirissä on onneksi muutama pariskunta, joka " painii" samojen ongelmien kanssa (toinen pariskunta on adoptiojonossa, hoidot eivät sopineet, toinen käynyt hoidoissa vielä onnistumatta, kolmas pähkäilee ovuloimattomuutta). Ystäväpariskunnat, joissa taas lapset ovat tulleet " silloin kuin ne on tehty ja suunniteltu" , eivät ymmärrä meitä ja meidän tunteita ja pelkoja. Sen olen joutunut valitettavasti huomaamaan tässä tämän raskauden aikana.

Kesällä keskustelin " henkeviä" ystäväpariskunnan miehen kanssa, jotka siis ovat adoptiojonossa (hoidot eivät heille jostain syystä sopineet, endoa ja muuta takana). Tämä mies oli sitä mieltä, että hänen mielestään heidän tilanteensa on " helpompi" , kun yhtään raskautta ei ole takana (ei siis keskenmenoja, eikä tavallaan toivoa lapsesta) ja että meidän tilanteemme (keskenmenon kokeneiden) on " vaikeampi" , kun toivoa on kuitenkin lapsesta jo annettu. En tiedä selitinkö asiaa ymmärrettävästi.. =/ meillä kummallakaan pariskunnalla ei siis ole yhtään lasta vielä... ja tämä ystäväpariskunnan mies vain sanoi, että vaikka heilläkään ei ole toivoa biologisen lapsen saamisesta, niin heillä on kuitenkin " tavallaan enemmän toivoa" lapsen saamisesta, kuin esimerkiksi meillä kun takana on jo useampi keskenmeno. Mies siis tarkoitti tätä asiaa henkisellä puolella; sillä kuinka paljon kenenkin pää kestää pettymyksiä ja muuta.



No joo, tulipa taas sepustettua asiaa, joka on vain niin vaikea pukea sanoiksi. =]



nyt ylös ulos ja lenkille.



jonttu 18+2

Huomenna olis pas, jos pakkasukoista edes toinen selvii sulatuksesta..

Täytyy sanoa, että tämä asiaan liittyvä ainainen odotus on todella rasittavaa. Mutta ei auta kun odottaa.

Laitan huomenna tietoa, miten pakkasukkojen on käynyt.



Mun työpaikan menetys olis vain onni! Ei sellaisen omistajan alaisena voi kukaan työskennellä. Itse asiassa näiden irtisanomisuhkien ja hänen muiden tekemisien vuoksi meitä on jo kolme s-lomalla.



Miikuli: kiva kuulla ultra-uutisista! Vähintäänkin " mielenkiintoiselta" kuulosti se lekuri... mutta minä alan jo tottua näihin julkisen terveydenhuollon " palveluihin" ja lääkäreiden kyvyttömyyteen hoitaa ihmistä muutoin kun kliinisenä tapauksena. Hämeenlinnan sairaalassa uusi tuttavuuteni lapsettomuuslääkäri oli myös erittäin kliininen.. Hoitaja tosin onneksi mukava. Mutta päätin jo kuukausia sitten, että yritän hoitaa pääkoppaani jossain muualla, hoitakoon lapsettomuuslääkärit julkisella puolella minua sitten vain kliinisesti.



Jonttu: taas kerran, kiva kun keksit tämän meidän iki oman ketjun ;o)



Nyt menen siivoilemaan. Jos huomenna on pas, en kyllä uskalla sitten tehdä paljoa mitään. Vaikka kuinka sanotaan, että mikään mitä teen ei voi aiheuttaa keskenmenoa...



Tsemppiä meille kaikille!



Vehnis

joo, mun laho pääni, aiemminkin olen vastannut samaan kysymykseen, mut kirjoitin sen tonne odotuspuolelle helmikuisten pinoon, kun " muistin" että joku siellä sitä kysyi.. =P muistinpas väärin.. =] no, eipä siellä oo kukaan ihmetelly että mitäköhän toi muija horisee.. =]



eli tuo on sellanen odotusjumppa. Meil oli viime viikolla sauvakävelyä (siitä se SI-nivel kipeytyikin, kävelylenkistä), tulevaisuudessa on uintia, joogaa, rentoutumista, perusjumppaa, kuntopiiriä.. eli vaihtelee aina viikoittain.. Ei täälläkään päin oikeen muuta tunnuta järjestävän, ja nyt kun oon ollu vielä vuorotyössä niin en joka kerta ole tonnekaan päässyt. Tuokin jumppa on tos " lähikaupungissa" jonne on matkaa n. 20km.. =] eli en mene kävellen jumppaamaan! =]



nyt huilimaan!

Täällä jälleen epätoivo nostaa päätään; aamulla saattoi limatulppa tulla ulos. Tämän jälkeen ollut jatkuvia mahakipuja ja th:n mielestä kuvaus vastasi limatulppaa.. Sairaalassa eivät ottaneet näytille, kun ei ole veristä vuotoa eikä vesi ole mennyt. Maha on sekaisin ja löysällä normaalista poiketen. Netistä olen yrittänyt etsiä tietoa limatulpasta. Hirveän sekavaa. Ilmeisen selvää kuitenkin on, että limatulpan poistuminen enteilee synnytyksen alkua..Ennen synnytystä myös monilla menee maha sekaisin.



Nyt yritän olla täydellisessä levossa ja sinnitellä viikon, jolloin on rakenneultra, jos tässä sinne asti päästään..Tai sitten painatan jälleen kerran kovan rahan yksityiselle..



palataan.. miikuli

... että selvisikös sulle tänään jo jotain " tulevasta ohjelmasta" ? =] Siis että menetkö PAS:n?



Voin vain kuvitella kuinka raskasta sinulla on työssäsi, jos omat asiat eivät ole kunnossa. =[ Voimia myös työasioiden hoitoon!

Saatiin eilen yksi masu-asukki matkaan. Toinen ei ollut selvinyt sulatuksesta, kun alle 50%:sti, jolloin sitä ei siirretä.

Tämäkään huurunenä ei ollut täydellisesti sulanut, joten raskauden alkamisen mahdollisuus on vähän pienempi, kun jos olisi täydellisesti sulanut. Jos raskaus alkaa, tuolla epätäydellisellä sulamisella ei ole mitään vaikutusta sikiön kehitykseen - kuulemma.

Nyt vain odotellaan. Pakkaseen ei jäänyt ketään.

Jos asukki ei ole masuun tyytyväinen, toivottavasi ei sitten edes kiinnity. En nimittäin todellakaan tarvitse toista keksenmenoa (ensimämminen heinäkuun alussa)...



Vehnis

Lähtiköhän äskön jälleen kerran pelkkkä otsikko...



Miikuli: ikävää, että ystäväsi suhtautuu noin siihen, että et jaksa mennä ristiäisiin. Itsekästä... Mun mielestäni. Mielestäni keskenmenon kokeneilla on syytä ja täysi oikeus olla itsekäs, varsinkaan kun aikaa on kulunut vasta vähän.

Toivon kuitenkin, että joskus saatte asian puhuttua ja teistä tulee vielä ystäviä. Mutta sekin on tosiasia, että jotkut ystävät jäävät elämän varrelle syystä tai toisesta..



Sain muuten juuri Tays:n epikriisin. Alkio, joka siirrettiin, oli " pienentynyt" kuusi-soluisesta neljä-soluiseksi. Eli sen verran oli sulatuksessa tuhoutunut. No, onneksi neljä-soluisia alkioita siirretään paljon, joten ehkäpä tässä on vielä toivoa ;o)



Mulla on muuten jo ollut oireita... Tänään on siirrosta 4. päivä. Aamulla aamuapalalla alkoi hirmusesti heikottaa. Kun hetken päästä yritin lähteä koiran kanssa ulos, piti palata ja yrjöhän se tuli kylään... Tämä kuulostaisi muuten aika epätoivoiselta oireiden hakemiselta, mutta kun viime kerralla oli ihan sama homma: 4. päivä, pyörrytys, heikotus ja oksentaminen alkoi. Joten nyt vain Uskoa hommaan. Tämän pienen työnimi on muuten Usko. Olkoonkin masussa muutamia päiviä, viikkoja tai jopa kaikki tarvittavat 9kk.



Vehnis & Usko

Miten voit nyt!!!!??? Tuo limatulppajuttu on mulle ihan uusi ja outo.

Mene ihmeessä yksityiselle, jos vain taloudelliset rahkeet riittää.

Tai sitten paina julkiselle ja vaikka teeskentele kovaa kipua, että ottavat sut tosissaan.



Kirjoittele kuulumisia, kun jaksat.

Olet kovasti ajatuksissani. Halaus.



Vehnis

Jep, työttömät tms. vois olla hyvä nimi tälle ketjulle ;o)



On sulla Jonttu vähän hankala tilanne, kun kummilasta olis kiva nähdä, mutta sen isää ei... Mulla on sama tilanne, mutta eri syistä. Eli näen kummilastani aika harvoin, itse asiassa mulla on kyseisestä perheestä kaksi kummilasta. Yritän ajoittaa vierailut silleen, että tämä isä ei ole kotona ja äitiin pidän puhelimitse yhteyttä ja kyselen kuulumisia. Todella älyttömiä sen miehen kommentit! Yritä jättää ne " omaan arvoonsa" .



Miehet kyllä näkee asiat erilailla, en ei voikaan tuntea samoin, koska kyse ei ole niiden kropasta. Meillä kävi tänään yksi lapsettomuudesta dokumenttia tekemään aloittava ohjaaja, joka on itsekin vaimokkeensa kanssa lapsettomuushoidot läpikäynyt, lopputuloksena 1 IVF-lapsi ja sen jälkeen yksi luomulapsi. Tässä tapauksessa mies tiesi, mistä puhui. Hän sanoi, että hoitojen aikana hän ei jotenkin ymmärtänyt puolisoaan olleenkaan niin hyvin kun nyt jälkeenpäin. Mieheni osallistui myös tähän keskusteluun ja olen todella tyytyväinen, että hän sai puhua jonkun samoja kokeneen miehen kanssa!



Meillä alkaa seuraava ja julkisen vika IVF pitkällä kaavalla. Mielenkiintoista tässä on se, että se gyne, jolla kävin jälkitarkastuksessa yksityisellä ja joka on Fertinovan lapsettomuuslääkäri sanoi (olin puh.yht. eilen), että lyhyempi olisi parempi. Hämeenlinnasta pitkään kaavaan kertoivat päällimmäiseksi syyksi ajoituksen punktioon... Jipii, sehän kiva että sen takia pitkä kaava. Aikaisemmasta pitkästä kaavasta nimittäin saatiin kyllä 10 munista, seitsemän hedelmöittyi ja kuusi lähti jakautumaan. Kaksi siirrettiin, muista ei ollut pakkaseen. Ei raskautta. Lyhyt kaava: 6 munista, kuusi hedelmöittyy ja jakautuu normaalisti. Kolme hyvää, yksi siirretään kaksi pakkaseen: raskaus (ja km). Mutta mun järjen mukaan lyhyellä kaavalla päästiin laadullisesti parempaan tulokseen!!!??? En ymmärrä valintaa. Olen puhunut puhelimessa vain IVF-hoitajan kanssa, joka on sitten keskustellut lekurin kanssa. Huoemenna aion soittaa hoitajalle ja pyytää soittoajan lääkärille. Voihan tämä pitkä kaava olla oikea, mutta haluaisin mielelläni kuulla perustelut sen valinnalle, muutkin kun punktion ajoituksen.... koska tämä on nyt vika IVF julkisella. Haluan puhua lääkärin kanssa. Jos hän siitä hermostuu, se on hänen ongelmansa. Minulla on oikeus saada vastaukset kysymyksiini, myös julkisella puolella.

Elikkä jos nyt pitkän kavan mukaan edetään, punktio on suunniteltu viikolle 47. Gonal F:n tilalle Puregon ja Synarela-sumutetta puolet vähemmän kuin ekalla pitkällä kiekalla eli 1suihke molempiin sieraimiin aamuin ja illoin. Eli on tätä annostusta ja yhtä lääkettä muutettu, ehkä siinä olis onnistumisen salaisuus!!!??



Että tällainen purkaus ;o)



Todellakin, onneksi tiedän että ymmärrätte!



Tsemppiä ja jakasamista ja hyviä vointeja teille edelleen!



Halaus, Vehnis

Hienoa ihanaa!! Siis onhan sulla noita oireiluja, mutta raskaus menee hyvin!! mahtavaa!! Tiedän tuon kipuilujutun, kun itsellä on pullistuma selässä. Eli kivutonta päivää ei ole vietetty kolmeen vuoteen. Ja nyt en todellakaan pilaa mahdollisuuksia vauvan suhteen lääkkeillä. Se paracetamol ei kuitenkaan auta. Onneksi saa olla kotona ja lepäillä tarpeen mukaan ja hautoa kipeitä kohtia kuumalla kauratyynyllä. Se todella auttaa. Lisäks voi lenkkeillä päivittäin ihan omaan tahtiin ja silloin kun huvittaa -jos huvittaa-...



Olen käynyt siellä joogassa, ja ihan hyvää sekin kai tekee. Yritän myös venytellä säännöllisesti. Hengitys kun ei enää anna myöten mihinkään kovatempoiseen, kuten reippaaseen kävelyyn. uimassa kävisin, mutta täältä on niin pitkä matka hallille. Kuulosti muuten ihan minun mieheni kommentilta tuo " ei sillä mitään hätää ole" . Hänkään ei tykkää spekuloida pahinta mahdollista, jos ei ole pakko. Itse taas kun elää sen pelon ja epävarmuuden kanssa päivittäin, niin tuntuu kyllä kurjalta tuommoinen sivuuttaminen. Toisaalta onneksi tässä alkaa tosiaan jo pikkuhiljaa usko kasvaa tähän hommaan. Ja ei kai siitäkään mitään tulisi, jos pelkäisimme molemmat kamalasti ja emme uskaltaisi edes elää normaalia arkea. Kai tässäkin asiassa olisi se kultainen keskitie paras! : )



Vehniksen kanssa ollaan vaihdettu kuulumisia tuolla helmipöllöissäkin. Kerroit siitä raskautuneesta työkaveristasi, joka jää taas pian äitiyslomalle. Mun yksi läheinen kaveri ilmoitti kanssa äskön, että on taas raskaana. Esikoisensa täyttää parin vkon päästä vuoden...... On raskautunut aina sormia napsauttamalla. Jopa niin, että on päätynyt nuorena aborttiin viimeisellä laillisella viikolla! Tästä asiasta en pysty hänen kanssaan edes keskustelemaan. Vauva kun olisi ollut elinkelpoinen, mutta vahinko... Toisaalta hän on ollut kyllä ymmärtäväinen ja tukenut minua omien raskautumisongelmieni kanssa.



Uskon vehnis, että kun jäät työttömäksi (hihii, tää on tarttuvaa, vrt minä ja jonttu) niin löydät elämääsi varmasti paljon uusia kivoja asioita. Toki vanha täytyy aina työstää, niin kuin kerroit tekeväsi siellä psykologilla. Toivon, että teillä synkkaa, ja hänellä olisi jonkunlainen ote lapsettomuusongelmiinkin. Ja niin kuin kerroit, nyt sinulla olisi tosiaan hyvä aika käydä uusissa hoidoissa sitten ilman selittelyjä! Toivottavasti hoidot käynnistetään! Yksityisellekin on kai yleensä isot jonot. Itseäni tuo hoitoihin meno ja työvuorojen rukkaamiset ja salailut ressasivat tosi paljon!



Mutta jaksuja ja tsemppiä teille, on niin kiva kuulla teistä ja seurata miten teillä menee!!



: ) miikuli

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat