Mitä sanoisin kaverilleni?

Vierailija

Juteltiin tuossa koulun alkaessa ihan yleisesti lasten koulunkäynnistä. Hän sitten kertoi lapsensa opettajan ehdottaneen jo ekaluokan keväällä lapsen viemistä tutkimuksiin, ylivilkkauden ja tarkkaavaisuusongelmien takia. Lapsi on nyt aloittanut tokaluokan. Ystäväni aikoo edelleen jättää kaikki tutkimukset ja mahdolliset palaverit väliin asian tiimoilta, hänen mielestään lapsessa ei ole mitään vikaa. Vaikka iltapäiväkerhon ohjaajakin oli viestittänyt että hän ei lapsen kanssa pärjää, samaa viestiä oli saanut myös opettajalta. Opettaja epäilee kuulemma vahvasti adhd:ta tai jotain sinnepäin.



Minusta on kamalaa ettei äiti välitä lapsestaan sen vertaa, että käyttäisi tutkimuksissa ja lapsi saisi apua. Minunkin mielestäni lapsella on jotain " häikkää" käytöksessään. Mitä siis voisin nyt sanoa ystävälleni (jossain sopivassa yhteydessä) jotta hän viimein tarttuisi asiaan, eikä lapsen koulunkäynti olisi pelkkiä hankaluuksia ja vastoinkäymisiä?

Kommentit (1)

Vierailija

Mutta se on totta, että ystäväsi tekee karhunpalveluksen lapselleen. Samoin kaikille muille tämän ryhmässä opiskeleville lapsille.



Voi kun vanhemmat joskus tajuaisivat, että sairaus ei ole mikään häpeä, mutta hoitaa sitä pitää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat