G: Mikä arjessa nykyisin tärkeintä, kun vauva talossa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Ihan mielenkiinnosta kuulisin, miten muilla elämä on muuttunut vauvan tulon jälkeen. Aika on varmaan rajallista kaikilla, joten miten nykyisin priorisoitte asioita? Jos aikaa on vähän, mitä seuraavista teet ensisijaisesti:



- lepäät

- siivoat

- pidät itsestäsi huolta esim. lenkkeilemällä, jumppaamalla, venyttelemällä tms.

- yhteydenpito ystäviin, perheeseen

- työnteko / opiskelu

- jokin muu, mikä?



Aloitan itse vastaamalla, että ensisijaisesti väsyneenä pyrin lepäämään, sitten pitämään itsestäni huolta ulkoilemalla ja lenkkeilemällä. ystäviin voi pitää siinä samalla huolta, myös imetysten aikana tulee soiteltua ja tekstailtua ystäville. Siivous on pudonnut tärkeysjärjestyksessä listan hännille, vaikka piristäähän siisti koti toki mieltä, mutta ei ole enää niin tärkeää.



Kertokaapa miten teillä!

Kommentit (4)

Vierailija

Kuten monet palstailijat jo tietävätkin, meillä on kärsitty ensin koliikista ja nyt olemme keskellä maitoallergiatutkimuksia. Vuorokausirytmimme on risainen ja hyvin herkkä. Pienikin muutos aiheuttaa hankaluuksia seuraavana yönä. Tyttö hiukan yli 3,5kk herää yleensä 5-8 krt/yö ja saattaa välillä valvoa jopa 1,5h. Joskus on parempia öitä mutta harvemmin.



Siis vastaan kysymykseen hiukan eri näkökulmasta kuin edelliset kirjoittajat: Minulle tärkeintä on oma aika, ns. pääkopan lepuuttaminen. Minulle jää tälläistä omaa aikaa ehkä n.1-2tuntia/vrk ollessani kahden lapsen kanssa, miehen ollessa kotona enemmänkin. Käytän tätä omaa aikaani kirjoittelen sähköpostia, palstailen, soittelen ystävien kanssa jne. Sosiaalinen elämä on minulle iso happirako ja siitä olen pyrkinyt pitämään kiinni. Kyläilemme paljon tytön kanssa ja miehen ollessa kotona lasta hoitamassa käyn kahvittelemassa ja syömässä ystävien kanssa. Lapsen kanssa käymme muskarissa ja vauvauinnissa.



En pysty nukkumaan päivisin, vaikka olisin kuinka väsynyt, joten univelkoja nukun pois aina silloin, kun mies on kotona ja pystyy hoitamaan jonkun yön syötöt.



Siivoaminen on jäänyt hiukan toissijaiseksi mutta pyrin kuitenkin siivoamaan säännöllisesti. Mutta kaikkein uuvuttavimpien öiden jälkeen siivous kyllä jää. Eivät ne villakoirat nurkista mihinkään karkaa ;)



Kuntoilulle ei juuri jää aikaa eikä mielenkiintoa, koska mieheni on muusikon työnsä vuoksi paljon pois kotoa ja olemme tytön kanssa kahden. Lapsen kanssa kuntoilu ei oikein onnistu, koska neito nukkuu päivisin alle 30 min unia eikä suostu olemaan vaunuissa hereillä. Rintarepun kanssa lenkkeily taas on varsin hidasta. Olemme pyrkineet korvaamaan varsinaisen kuntoilun pörräämällä paljon kaupungilla rintarepun kanssa.



Olen luopunut monistakin jutuista, jotka ennen tuntuivat kovin tärkeiltä. Olen kuitenkin saanut tilalle loputtoman paljon hienoja asioita, enkä loppupeleissä koe menettäneeni mitään. Aika aikaa kutakin!



Jansku







Vierailija

ei tule mieleen oikein mitään, mikä olisi lapsen takia tarvinnut jättää tekemättä (tai jos tämmöinen asia on, se ei tunnu niin tärkeältä että harmittaisi). lapsi on kumminkin perheenjäsen, ei mikään suoritus tai tehtävä, tai mikä vielä pahempaa - ongelma (jotkut suhtautuu vauvoihin melkein kuin elämä loppuisi synnytykseen:/)



oikeastaan sitä ei tarvitse erikseen ajatella, että " vauva on ykkönen" . se tulee luonnostaan esiin kun suunnittelee tekemisiään. se, että vauva on mukana kuvioissa, on niin itsestäänselvä juttu ettei sitä edes osaa ajatella (eli reissuun lähtiessä ei tarvitse miettiä " nyt pakkaan vaunut autoon" , vaan se tapahtuu ihan itsestään)

[/quote]




TOSI HYVIN SANOTTU :))!!!

Aivan samaa mieltä.

Monet kun nykyisin unohtaa, ettävauva on pikku ihminen siinä kuin aikuisetkin ja luonnollinen osa perhettä eikä jotain, jonka vuoksi täytyy koko ajan miettiä keinoja, mitä voin tehdä ilman sitä ja miten.



Vierailija

oikeastaan vauva on vain tuonut lisää, juuri mistään ei ole tarvinnut luopua. itse olen paljon rennompi ja levollisempi nykyään, kun äitiyslomalla ei tarvitse ehtiä töihin. meillä on siinä mielessä helppo vauva, että vuorokausirytmi on pysynyt normaalina heti synnytyksen jälkeen.



siistimpää meillä nykyään on kuin ennen vauvan syntymää. on kiva näpertää kaikkea, ja pikkuvauva kumminkin nukkuu paljon, ja nyt kolmikuinen on sen verran kiinnostunut ympäristöstä, että saa yksin aikansa kulumaan tuokion valveillakin ollessaan. katselee leluja, kuuntelee soittorasiaa, jne.



jos priorisoida pitää, ykkösenä tulee siivous. kun on siistiä, noi kaikki muut mainitsemasi asiat helpottuu; ystäviä on kiva kutsua siistiin kotiin (ja vauvaa tullaan usein yllättäinkin katsomaan). opiskelut, harrastukset ja muut menot on helpompi järjestellä kun kotona on siistiä (kun tiedän tismalleen joka tavaran paikan, on helppo tehdä opinnäytetyötä tms sellaisena hetkenä kuin kulloinkin on aikaa).



lenkkeily taas hoituu lapsenhoidon ohella, eli vauva vaunuihin tai kantoliinaan, niin saamme molemmat raitista ilmaa. samaten tuo yhteydenpito sukulaisiin/ystäviin, puhun usein puhelimessa/tekstailen samalla kuin imetän (tai kirjoitan sähköpostia tai notkun netissä kuten nyt).



ylimääräistä lepoaikaa en tarvitse. yöllä nukutaan, joskus saatan ottaa päiväunet samalla kuin vauvakin. aikani kuluksi ompelen kestovaippoja tai sisustusjuttuja. toi kestovaippailu on muutenkin mulle lähes harrastus=D



ehkä se sitten on muuttunu, että aiemmin osti joka alennusmyynnistä itselleen jotain, nyt silmään osuu pojalle sopivia vaatteita. tai kankaita joista ommella vauvajuttuja. ennen en tykännyt ommella, enkä ehtinytkään. kun pääsi töistä, illat meni kotitöissä ja levätessä (silloin sitä lepoa tarvitsee valveillaollessaankin, kun on töissä).



parisuhteelle on nyt paljon paremmin aikaa kun olen äitiyslomalla. vauvantahtiseen elämään saa helposti sovittua yhteistä aikaa miehen kanssa, kun kalenterista tarvii kytätä vain miehen työvuorot (en tarkoita tällä vauvan hoitoon viemistä, ihan se " aikuisten aika" kotonakin riittää tässä vaiheessa kun vauva nukkuu paljon enemmän kuin vanhemmat). ja kodin ulkopuolella on kiva liikkua kolmisin...



ei tule mieleen oikein mitään, mikä olisi lapsen takia tarvinnut jättää tekemättä (tai jos tämmöinen asia on, se ei tunnu niin tärkeältä että harmittaisi). lapsi on kumminkin perheenjäsen, ei mikään suoritus tai tehtävä, tai mikä vielä pahempaa - ongelma (jotkut suhtautuu vauvoihin melkein kuin elämä loppuisi synnytykseen:/)



oikeastaan sitä ei tarvitse erikseen ajatella, että " vauva on ykkönen" . se tulee luonnostaan esiin kun suunnittelee tekemisiään. se, että vauva on mukana kuvioissa, on niin itsestäänselvä juttu ettei sitä edes osaa ajatella (eli reissuun lähtiessä ei tarvitse miettiä " nyt pakkaan vaunut autoon" , vaan se tapahtuu ihan itsestään)

Vierailija

Minusta tuntuu, että tärkeintä tällä hetkellä arjessa on se, että ruokahuolto pelaa. Jääkaapissa pitää olla ruokaa, ja mulle mielellään jo illalla seuraavan päivän lounas valmiina lämmitettäväksi. Jos jää päivän aikana syömättä, niin tuntuu ettei mistään tuu mitään eikä jaksa! Samoin korviketta pitäisi olla ainakin yksi pullollinen varulta valmiina jääkaapissa. Meillä tilanne on siis se, että meillä on osittaisimetyksellä olevat kaksoset, jotka nukkuvat huonosti päikkäreitä, mies on päivät töissä.



Toiseksi tärkeintä on ulkoilu, oman pään tuuletuksen ja kunnon vuoksi ja siksikin, että meidän vauvat nukkuvat päivisin parhaiten liikkuvissa vaunuissa. Ja melkein yhtä tärkeää on siivous. Inhoan sotkua ja epäjärjestystä mutta jonkinverran sitä nyt joutuu sietämään, kun aina ei kuitenkaan ehdi siivota. Arjen sujuvuuttakin siisteys helpottaa, kun tavarat on järjestyksessä ja kaikki löytyy nopeasti tarvittaessa. Eikä tarvi pelätä että kompastuu lattialla lojuviin kamoihin vauva sylissä.



Summan summarum, kaikenlainen ennakointi on lisääntynyt kovasti. Edellisenä päivänä mietin tosiaan seuraavan päivän syömiset valmiiksi, ja illalla laitan esim. koneeseen valmiiksi seuraavana päivänä pestävät pyykit, samoin laitan illalla vaunut kuntoon ulkoilua varten ja niin poispäin.



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat