Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

keisarileikkauksen jälkeinen ihokontakti

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei kaikki sectiolla synnyttäneet!

Kätilönä haluaisin kuulla kommentteja tunnoistanne keisarileikkauksen jälkeen. Miltä tuntui, kun vauvaa ei nähnyt kuin pikaisesti leikkauksen jälkeen? Saiko lapsen isä tai muu tukihenkilö vauvan ihokontaktiin (vauva alasti, rinta paljasta äidin/isän ihoa vasten). Olisitteko halunneet vauvan heräämöön isän/tukihenkilön kanssa ?Olisitteko itse halunneet vauvanne heräämössä ihokontaktiin (jos se vain oman voinin takia olisi onnistunut)? Olisitteko halunneet jo yrittää imettämistä heräämössä? Nykykäsityksen mukaan ihokontakti synnytyksen jälkeen edistää lapsen sopeutumista ulkomaailmaan, auttaa imetyksen käynnistymisessä ja äidin, isän ja lapsen tunnesiteen kehittymisessä. Myös isän lapselleen antaman ihokontaktin on todettu auttavan ko.asioissa, tätä onkokeiltu joissain sairaaloissa.

Teen opinnäytetyötä aiheesta, ja olisin erittäin kiitollinen kaikista kommenteista joka liittyy aiheeseen. Paremman hoitokulttuurin puolesta!

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

katiloni sanoi etta kannattaa pukea leikkauspaita vaarin pain eli aukko jaa eteen ja taten vauva saadaan HETI ihokontaktiin ja vauvaa voi samantien imettaa. Vauvaa ei eroteta aidista ellei vauva/aiti huono kuntoinen.Vauva siis pysyy aidin kanssa alusta asti ja kulkee aidin sangyssa, aidin kanalossa salista osastolle!!



Katilollani 5 sektiota takana ( yksi 2'ois raskaus ) ja kaikista taman takia ( hanen mielipiteensa ) imetys lahtenyt kayntiin todella nopeasti ( maito noussut 2pvassa ).



Sellasta :)

Vierailija

Olen mielenkiinnolla lukenut keisarileikattujen äitien kokemuksia. Danderydissä on, kuten Leppäkerrunen kertoi, kyseinen käytäntö, eli perhettä ei eroteta toisistaan ja äiti saa vastasyntyneen ihokontaktiin melko pian leikkauksen jälkeen. Ruotsi ja Norja ovat olleetkin edelläkä'vijöitä tämän toimintamallin käyttöönotossa. Kiitos kaikista kommenteista ja kertomuksista! Toivottavasti saan näitä lukea vielä lisää, synnyttäjien omat kokemukset ja mielipiteet ovat erittäin arvokkaita toiminnan kehittämisessä.

Vierailija

Hei, pikainen kommentti vain NKL:n heräämöön liittyen: minulle tehtiin kiireellinen sektio NKL:llä toukokuussa ja isä tuli kätilön ja vauvan kanssa heräämöön n. 15 minuutiksi minua tervehtimään. Sain myös pitää kapaloitua vauvaa rinnan päällä jo heräämössä. Imetys ja ihokontakti alkoivat sitten vasta seuraavana aamuna osastolla (sektio tehtiin aamuyöllä). Epätyypillinen ensikontakti jäi vähän surettamaan aluksi, mutta enää en ole asiaa murehtinut pitkiin aikoihin :)

Vierailija

Hei.



pakko vastata kysymykseesi kun tämä on juuri se aihe joka mua jäi eniten kaihertaan synnytyksessä. Tyttäremme siis syntyi sectiolla, kiireellisellä sellaisella. Jälkikäteen olen haikeudella ajatellut kuinka ihana olisi ollut saada lapsi ihokontaktiin. Lapsi pääsi isän kanssa pesuille yms toimenpiteisiin, isälle ei edes tarjottu ihokontakti mahdollisuutta vaikka lapsi oli hyvä vointinen. itse näin tyttäremme ensimmäisen kerran heräämössä muutaman minuutin ajan, lapsi nätisti kapaloituna. Heräämössä jouduin olemaan n5h ja kaipasin kovasti lapsen viereen. Osastolla vedottiin äidin väsymykseen ja niinpä "sain" levätä yksinäni. imetystä pääsin kokeilemaan iltasella, mutta eihän sieltä mitään tullut. maidon nousu tapahtui vasta 4 päivänä synnytyksestä ja kovasti olenkin jäänyt haikailemaan olisiko varhainen ihokontakti auttanut asiassa...

olenkin päättänyt että tulevassa synnytyksessä tärkein toiveeni onkin varhainen ihokontakti!

:)

Vierailija

... Lohjan sairaalassa ja siellä sain ensin nähdä pikkuisen pikaisesti leikkaussalissa ja sitten kun pääsin heräämöön tuli sinne myös isä vauvan kanssa. Sain vauvan silloin vierelleni imetettäväksi.

Mielestäni se oli todella hyvä juttu.



Itselleni se oli luksusta sillä esikoisen alatiesynnytyksen jälkeen jouduin leikkaussaliin omeltavaksi ja sen jälkeen heräämöön. Tuolloin sain vauvan vierelleni vasta osastolla.



En tiedä johtuiko maidon hyvä nouseminen juuri siitä, että sain vauvan jo heräämöön vierelleni, mutta ainakin maitoa lähti tulemaan paljon paremmin tämän sektio vauvan kanssa kuin alatiesynnytyksellä synnyttämäni vauvan kanssa.

Vierailija

ihmetyttää hieman nämä käsitykset / yleistykset "vauvan paremmasta sopeutumisesta ulkomaailmaan, tai omien tunnesiteiden kehittymisestä..."



Itselleni on ilman muuta riittänyt kaikki se aika synnytyksestä toipumisen jälkeen mitä olen saanut vauvan kanssa olla vuorokaudet ympäri non-stoppina. Ne muutamat tokkuraiset ja umpiväsyneet hetket eivät mielestäni ole kovin merkittäviä jatkon kannalta. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin joka kerta kiireettömästi ja levon jälkeen. Lapset 11, 6 ja 2 v. Terveitä ja maailmaan sopeutuneita. Koen tärkeimmäksi omien voimien palautumisen ja ripeän toipumisen ylipäätään hurjasta kokemuksesta. Parhaiten imetys ja vauvanhoito lähtee rullaamaan kun ei vaihe vaiheelta suorita asioita uskomusten perusteella.



Mieheni läsnäololla en ole kokenut olevan merkitystä vauvan kannalta. Kolmanteen synnytykseen hän ei ehtinytkään mukaan ja tuntui paremmalta itseasiassa sillä tavalla. Jokaista vauvaa on hoitanut ja auttanut kotona kaikinpuolin muuten. Isän rooli alkaa tulla merkitykselliseksi, kun lasten kanssa tehdään enemmän asioita mm. uidaan, hiihdetään, luistellaan, pelataan pallopelejä jne. Esikoisen ensimmäisen vuoden aikana mieheni oli 8kk työmatkoilla, suhde kuitenkin erittäin tiivis tämän lapsen kanssa kuin vaikkapa kuopuksen, jonka hoitoon hän on lähes päivittäin osallistunut.



Joten kokemuksista johtuen en kovin paljon painoa laita niille ensiminuuteille. Tärkeintä on lapsen terveys ja hyvä vointi, sitten oma toipuminen, että jaksaa hoitaa vauvaa ja pieniä lapsia kotona.

Vierailija

Esikoiseni syntyi kiireellisellä sektiolla. Sain hipaista vaavin poskea siinä leikkausssalissa ennen kuin vauva vietiin punnitavaksi ja tutkittavaksi. Sen aikaa, kun minua kursittiin umpeen, sai vauva olla tukihenkilöni sylissä. Tosin ihokontaktia ei saanut kun oli kapaloituna. Minut vietiin takaisin synnytyssaliin heti leikkauksen jälkeen. Ihana kätilöni sanoi, että annetaanpas vauva äidin hoitoon ja nosti pienokaiseni viereeni ja kehoitti tarjoamaan vauvalle rintaa. Siinä pikkuinen sitten tuhisi, kapaloituna tosin, vierelläni. Minusta oli ihanaa, että minua ei viety heräämöön, vaan pääsin takaisin synnytyssaliin ja sain vauvan heti rinnalleni.



Sitten pääsinkin osastolle lepäämään ja vauva oli hoitajien mukana koko loppu yön. :) Sai siis sylihoitoa, eikä joutunut "vauvalaan" makaamaan. Aamulla soitin kelloa, että saisinko sen vauvani viereeni. :) Oli melko avuton olo, kun hoitaja tuli huoneeseen syöttäen vauvaani pullosta, enkä minä voinut nousta ja ottaa häntä syliin. Tosi ihanasti hoitajat kuitenkin siinä alussa aina auttoivat vauvan rinnalleni, että sain pitää hänet lähes koko ajan lähelläni.



Toinen syntyi alateitse, mutta ei häntäkään annettu massulleni heti synnyttyä, vaan vietiin pikaisen "esittelyn" jälkeen punnittavaksi ja puhdistettavaksi. Jouduin silloinkin leikkuriin kun istukka ei lähtenyt irtoamaan. Vaavi sai sen aikaa olla isukin kanssa, sylissä kapaloituna.

Vierailija

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla Päijät Hämeen keskussairaalassa. Vauvaa sain pitää aika monta minuuttia leikkurissa rinnan päällä, jolloin silittelin sormilla kapaloidun vauvan poskia. Lääkkeistä olin niin tokkurassa, että enpä oikein siitä mitään muista, enkä jäänyt enempää kaipaamaankaan. Isä hoiti sitten vauvan pesut ja pukemiset ja sylittelyt kun minut siirrettiin heräämöön.



Olin erityisesti vaatinut lomakkeellani, että vauva pitää tuoda heräämöön ja isä pitikin asiasta huolta ja sain vauvan rinnalle ihokontaktiin (oli kapalossa edelleen silti) noin 15 minuutiksi. Edelleen olin ihan pihalla, mutta joka tapauksessa toivettani noudatettiin ja maitokin nousi kolmantena päivänä hyvin ja imetin pitkään.



Itse en niinkään kaivannut vauvaa rinnalle, mutta nimen omaan vauvan takia vaadin, että mahdollisimman aikainen ihokontakti saadaan sektiosta huolimatta.

Vierailija

että esikoiseni synnyttyä alakautta oysissa ´04, vauva oli hätäisen hetken mahan päällä mutta sitten piti alkaa paikkaamaan minua etten olisi vuotanut kuiviin ja pitkään ja hartaasti kursittiinkin. Lääkäri tutki vauvan (en tosin muista että ennen vai jälkeen tuon mahan päällä -hetken), mies kylvetti ym. ja sen jälkeen vauva oli koko sairaalassaoloajan tiukassa kapalossa. Kunnon kokovartalokontaktiin päästiin vasta kotona. Todella kamala tunne jäi siitä, etten saanut lasta syliini vaan jouduin jalat telineissä lääkäreiden ommellessa katsomaan kuinka vauva imi miehen ja kätilöopiskelijan sormia. Pyysin sitä kyllä, mihin joku kätilöistä totesi että tipauttaisit sen kumminkin tuosta asennosta. Kannustavaa.



Toisen synnyttyä Kokkolassa ´06 vauva nostettiin heti syliini jakkaralla ponnistettuani ja enkä laskenut irti pitkään aikaan. Punnituksilla ym. ei pidetty mitään kiirettä vaan pötköttelimme mahat vastakkain lämmitettyjen peitteiden ja avaruuslakanan alla ihan rauhassa ensin toista tuntia. Se oli minusta synnytyksen ihanin vaihe, josta jäin täysin paitsi edellisellä kerralla.



Nyt kolmannella kerralla tämän ketjun luettuani olen valmistanut miestäni siihen, että jos jokin menee niin ettei vauvaa voida antaa minulle, hän ottaisi vauvan paidan alle heti kun se on mahdollista, oli sitten kyseessä alatie- tai keisarisynnytys. Kiitos, että otitte asian puheeksi!



t. eikkuli 32+5

Vierailija

Hei,



minulla on kaksi suunnitellulla sektiolla syntynyttä lasta. Ensimmäinen syntyi Jorvissa ja toinen NKL:lla.



Vähän asian sivusta, mutta minusta on hienoa, että meidän lapset ovat saaneet viettää ensimmäiset hetket isänsä kanssa. Isompi lapsista jo itsekin silloin tällöin pyytää isää kertomaa ensimmäisistä hetkistä. Usein (ja varmaan syystä) korostetaan äidin asemaa synnytyksen jälkeen ja isät jää vähän sivuun. Yksi hyvä puoli voi siten olla se, että isän on tasa-arvoisemmassa asemassa vastasyntyneen suhteen.



Molemmissa sairaaloissa heräämöön ei valitettavasti saanut vauvaa, joten jouduin olemaan erossa vauvasta n. 1,5 h. Tuona aikana isä sai pitää vauvaa joko kapalossa tai ihokontaktissa (meillä taisi olla ihan vain kapalossa ja ekalla kerralla vauva joutui vielä lämpölampun alle). Ensimmäisen synnytyksen aikana ja heti sen jälkeen olin aika pihalla, kun verenpaine oli alhaalla, joten en olisi jaksanut vauvasta kauheasti iloita ainakaan ensimmäisen tunnin aikana. Toisessa synnytyksessä anestesialääkäri osasi ennalta lääkitä tuota verenpaineen laskua ja näin ollen oloni oli niin normaali kuin se nyt tuossa tilanteessa voi olla, joten olisin jaksanut ja halunnutkin aloittaa imetyksen jo heräämössä. NKL:llä isä sai sentään tulla käymään heräämössä (siis ilman vauvaa), mikä oli hieno juttu, vaikka tietty vauva joutui sen hetken olemaan hoitohenkilönkunnan hoivissa. Koska kyseessä olivat suunnitellut sektiot, niin osasin varautua siihen, etten saa vauvaa heräämöön, siksi ei tuntunut kovin pahalta lähinnä vain olin todella malttamaton.



Molemmissa sairaaloissa vauva sai isän kanssa olla yllättävän pitkään leikkaussalissa (ehkä jopa 10 min), joten ehdin kyllä hyvin vauvan näkemään ja pitämään myös vauvaa ns. sylissä eli rinnanpäällä mutta en tietenkään ihokontaktissa. Mikään ihan lyhyt vilkaisu se ei siis ollut, pidempi kuin etukäteen oletin.



NKL:llä heräämössä ei ollut ketään muita kuin minä, joten se tietty tuntuu pahalta ettei silloinkaan vauvaa saa heräämöön. Jorvissa heräämössä oli paljon muitakin, jolloin on helpompi ymmärtää tuo käytäntö. Välillä kyllä tuntuu, että onko kielto tuoda vauva heräämöön vain sektioäitien "kiusaksi" yhtenä syydä sille, ettei ainakaan sektiot lisääntyisi. Tuskin, mutta ois tietty kiva kuulla miksi näin on ja miksi osassa sairaaloita vauvan saa heräämöönkin.



Toivon menestystä opinnäytetyöllesi ja ehkäpä joku päivä tämäkin käytäntö saadaan muutettua, mikä syy sitten ikinä sen taustalla onkaan!

Vierailija

Kysissä lokakuun alussa ja koska kyseessä oli hätäsectio, isä näki poikamme ensimmäisenä, minut kiidätettiin suoraan heräämöstä lasten teho-osastolle vauvaa katsomaan, sain pitää nyyttiä sylissä n. 10 min ja olisi kyllä tehnyt mieli pitää paljon pidempäänkin! Isä ei päässyt pesemään hoitamaan lastamme juuri tuon hätäsection takia joten ensimmäiset ihokontaksit lapsemme koki hoitajien sylissä. Se jäi kyllä vähän harmittamaan mutta maito lähti tulemaan minulla jo heti seuraavana päivänä ja imetys lähti käyntiin ihan luonnollisesti.

Vähän jäi harmittamaan mutta minkäs teet.....

Vierailija

Olen saanut kolme lasta sektiolla ja neljäs on tulossa ennen joulua (siihen ne sitten loppuvat :-)



Esikoista (02)yritin urheasti synnyttää useita tunteja (käynnistys, ja täydellinen avautuminen&ponnistukset),mutta lapsi juuttui ylhäällä jo kanavaan ja lääkäri tuomitsi sektioon. Synnytysyrityksen näännyttämänä en kyllä ihokontaktia kaivannut ja heräämöstä kun kärrättiin kohti osastoa, teki mieli lähinnä huutaa, että älkää vaan viekö minua sinne vauvan luo... (olin valvonut siihen mennessä 1,5vrk putkeen). Lapsi oli ollut isänsä kanssa tähän asti, mutta ei ihokontaktissa ja ensimmäisiin suun liikkeisiin neuvottiin pikkurilliä äitiä odotellessa. Lapsella oli sokeritasapainossa häikkää ja sai siksi lisämaitoa, lisäksi en oikein vielä ymmärtänyt että maito nousee vain imettämällä :-) joten noiden lisämaitojen hämäämänä imetys ei ollut ehkä niin tiheää kun olisi pitänyt. tästä seurauksena 1.kk taistelin lisämaidon kera ja lopulta pääsin täysimetykseen. Jälkeen päin olen miettinyt kyllä että olisiko käynnistyksellä ollut myös vaikutusta maidon hitaaseen nousuun.



Toinen lapsi (-04)sitten oli yhtä iso kuin esikoinen ja lääkäri suositteli suosiolla sektiota. Päivä määrättiin, mutta kaveri tulikin melkein viikkoa aikaisemmin maailmaan synnytyksen käynnistyttyä, sektio siis kuitenkin. Hänen tapauksessaan olin jo läksyni oppinut ja imetin tuntikausia ensimmäisinä päivinä ja kieltäydyin lisämaidosta, koska sokerit lähtivät paranemaan heti omin voiminkin. Imetys sujuikin hienosti. Ihokontaktia jäin kaipaamaan, mutta toisaalta "yllätyssynnytys" ja nopea heräämökeikka (4h sairaalan ovelta ihokontaktiin osastolla, vaikka odotettiin vielä hälyryhmääkin paikalle lumimyrskyn keskeltä) eivät jälkeenpäin tuntuneet pahalta, etenkin kun sitten kaikki sujui imetyksen osalta niin hyvin. Lapsi siis oli itse valmis tulemaan maailmaan jonka uskon auttaneen + itsestään käynnistynyt supistukset jotka varmasti valmistivat lasta ulkomaailmaan. (maallikon järkeilyä)



Kaksi ekaa ovat syntyneet kättärillä.



Kolmas (-06) syntyi sitten saman kaavan mukaan kuin kakkonen päivää ennen suunniteltua sektiota kunnon supistusten saattamina. Asuimme ruotsissa ja yllätykseni oli suuri kun isä ja lapsi ilmaantuivat heräämöön kanssani ja sain lapsen heti rinnalle. Aluksi ihmettelelin miten tämä nyt onnistuu, kun en uskaltanut liikkua itse, mutta niin se vaan kätilö laittoi vauvan makuulleen rinnalleni ja imetys käynnistyi heti. Ehdottomasti hieno kokemus!! Olen jälkeenpäin pohtinut onko tämä käytäntö Ruotissa yleinenkin vai vain ko sairaalasssa (danderyd sjukhuset) ja oliko heräämö vain synnyttäneille vai yleisesti naistentautien käytössä. Muita ei heräämössä muistaakseni ollut. Vietimme heräämössä melko pitkään huonetta odottaen, joten siksikin rinnalle saaminen oli ihanaa! Osastolla sitten tosin taas sain taistella lisämaitoa vastaan sokereiden taas ollessa matalalla ja uskoivat kun veriarvot alkoivat nousta heti.



Nyt asumme kolmannessa maassa, mutta päätin tulla suomeen synnyttämään monestakin syystä. Toivoin salaa mielessäni, että käytännöt olisivat muuttuneet suomessa viidessä vuodessa ja heräämöön saisi vauvan jo rinnalle. Näin ei taida olla sittenkään. ehkä siis kannustan nyt miestäni ihokontaktiin. Tällä kertaa ei saa synnytys käynnistyä edeltävään tapaan vaan vauva kokee ikävän yllärin täysin valmistautumattomana. Leikkaus lienee pidempi operaatio tällä kertaa myös, sillä esitän toiveen sterilisoimisestani saman operaation aikana, eli kontaktiin pääty pitenee entisestään. Sokereiden kanssa varmaan taas taistellaan ja puhuttuani neuvolassa olen hyväksynyt sen että ehkä tämä vauva sitten sitä lisämaitoa voi tarvita, koska tosiaan on valmistautumaton maailmaan, mutta imetystä taas aion tsempata täysillä jahka vauvan saan rinnalle.



Ruotsin kokemuksen perusteella siis ilman muuta kannustaisin sairaaloita pyrkimään varhaiseen ihokontaktiin ja imetykseen. Toki ymmärrän, että kohdunpoistoleikkauksesta toipuva rouva ei halua kuulla lapsen vikinää toipuessaan operaatiosta... Ehkä heräämöitä voitaisiin jakaa synnyttäneiden ja muiden leikkauksessa olleiden kanssa ainakin isommissa sairaaloissa.

Vierailija

Meillä alatiesynnytyksen jälkeen jouduin itse leikkaukseen (lapsi vietiin elvytykseen suoraan ulosauton jälkeen) joten vilaukselta vain hänet tuolloin näin. Kun sitten aikanaan nukutuksesta heräsin, niin lapsi nukkui sängyssänsä vieressäni ja isä oli ollut pesemässä yms. silloin alkutilanteessa.



Itselleni riittää että hengissä selvitään jne. Imetys onnistui vallan mainiosti, kun verenhukastani toivuin, onko jokin muu asia, mikä sitten menyt pieleen puuttumaan jääneen ihokontaktin takia??



Nyt olen menossa sektioon ja odotuksena lähinnä on, että tiedän koko ajan lapsen olevan elossa. Sylissä/rinnalla ehdin kyllä pitämään, kun lääketieteellinen osuus hoidettu.

Vierailija

Olen synnyttänyt 3 lasta Taysissa sektiolla. Yksi niistä oli kiireinen. Vauva on päässyt joka kerta kokoon kursimiseni jälkeen syliini ja imetettäväksi heti kun olen tullut heräämöön. Siitä lähtien olemme saaneet olla jatkuvasti yhdessä. Olen ollut tosi tyytyväinen. Olen ihmetellyt, miksei joka paikassa tehdä näin?!

Vierailija

synnytyslähestyy ja sektiopäivä on päätetty nyt joulun alle



Yllätys oli suuri kun kätilö neuvoi että isän kannattaa pukea löysä paita/avonainen paita, jotta vauva pääsee nautiskelemaan ihon lämmöstä heti synnytyksen jälkeen vaikka äiti kärrätäänkin heräämöön. Tästä siis pidän huolen, että paita on sopiva, ja mies lienee jo kolmen isän lapsena valmis tekemään lähituttavuutta, eikä pelkää hajoittavansa lasta



Eli jotain on tapahtumassa tällä saralla suomessakin :-)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat