Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minulla ei synkkaa mieheni kanssa ollenkaan! Mites muilla, oletteko parhaat kaverit?

Vierailija

Minä lähes vihaan häntä tällä hetkellä ja ollaan ihan eri linjoilla lähes joka asiasta;. esim.lasten kasvatuksesta, suvaitsevaisuudessa, nautitaan ihan eri asioista yms.. Mitenköhän meidän käy, lapset ovat 4 ja 10 vuotiaat, joten kurjaa heidänkin kannalta. Alanko viettää lomia kolmistaan lasten kanssa vai mitä pitäisi tehdä? Ehkä uusia ystäviä ja ajanviettoa muiden ihmisten kanssa. Mites teillä, oleko miehesi kanssa kuin paita ja peppu?

Kommentit (15)

Vierailija

Kyllä mieheni on se, jolle voin kertoa kaikista asiositani, hän on minun henkinen kotini. Toki kaikesta emme ajattele samalla lailla, mutta perusarvot on samat, samoin huumorintaju.

Vierailija

Emme mekään miehen kanssa katso samoja ohjelmia, mutta silti ei tulisi mieleen vähätellä toisen mieltymyksiä. Oma mieheni esim. seuraa urheilua, jota

itse pidän varsin hölmönä ajanvietteenä. En silti menisi ikinä miehelle ihmettelemään, että miksi katsoo moista älyvapaata touhua. Ei mieskään vähättele sitä, jos itse katson vaikka Täydellisiä naisia tms. hömppää, joka häntä ei kiinnosta lainkaan. Nuo kaikki on tarkoitettu rentoutumista varten, älyllisen sivistämisen voi sitten hoitaa ihan joskus muulloin.





Lainaus:

pidä samoista TV-ohjelmista. Päin vastoin mieheni jaksaa ilta toisensa jälkeen IHMETELLÄ miten joku voi olla niin tasoton ja katsoa tuollaisia ohjelmia. Silti katson kaikessa rauhassa näitä pölvästiohjelmia, mutta joka ilta saan kuulla. Ap

Vierailija

Ajattelemme asioista pääsääntöisesti samalla lailla, arvomme ovat ssamanlaiset. Pidämme samoista tv-ohjelmista ja harrastuksista.

Vierailija

Meillä on samanlainen arvomaailma ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Kaikkein mieluiten vietämme vapaa-aikaa yhdessä, ilman toista on kurjaa matkustaa tai tehdä jotain muuta merkityksellistä. Tokihan molemmilla on omiakin menoja, harrastuksia ja ystäviä, mutta kyllä tuo luonnehdinta "paita ja peppu" -meitä kuvaa.



Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että tutustuimme nimenomaan kavereina ennen seurustelun alkua. Naimisiin menimme kuuden vuoden yhdessä olon jälkeen. Olimme todella hyvin ehtineet varmistaa, että viihdymme nimenomaan juuri toistemme kanssa. Molemmat ovat myös "helppoja" ihmisiä, jotka tulevat toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Jakamiamme arvoja ja luonteenpiirteitä ovat sosiaalisuus, ihmisläheisyys, humanismi, suvaitsevaisuus... Olisi outoa, jos emme tulisi toimeen keskenämme. Aina ei kuitenkaan ole niin helppoa sovittaa kahta ihmistä yhteen. On meilläkin ollut aikoja, kun konkreettiset kiinnostuksenkohteet ovat tuntuneet hirveän erilaisilta.



Ehkäpä teidän vain pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä ja kohdata toisenne? Siis muistutella mieliin, mihin toisissanne rakastuitte. Kuulostaa kliseiseltä, mutta saattaisi auttaa?

Vierailija

pidä samoista TV-ohjelmista. Päin vastoin mieheni jaksaa ilta toisensa jälkeen IHMETELLÄ miten joku voi olla niin tasoton ja katsoa tuollaisia ohjelmia. Silti katson kaikessa rauhassa näitä pölvästiohjelmia, mutta joka ilta saan kuulla. Aidosti nautin eri asioista ja sanon niistä lapsillekin, jotka jo tietävät että nyt äitiltä pääsee itku tai tästä äiti tykkää Miehestä he eivät varmaan edes tiedä mistä tykkää (muutakuin kaljasta), kun tuntuu ettei tykkää tai nauti mistään. Tuo vain pahaa mieltä perheeseen joka päivä. Ap

Vierailija

paita ja peppu, yhdessä jo 19 vuotta.



Tuo on hankala tilanne... ei auta kuin yrittää etsiä ne vähätkin yhteiset asiat ja panostaa niihin.

Vierailija

Minun mieheni ei ole helppo eikä mielestäni normaalitunteilla varustettu ihminen. Itse olen mielestäni helppo ihminen ja minun kanssani on helppo olla, työkaverit ystävät yms. ovat sanoneet. Haluaisin vaihteeksi (eli loppuelämäksi) normaalin helpon ihmisen....kun ei aina jaksaisi vääntää yhden jääräpään kanssa....Ap

Vierailija

Meillä on molemmilla omat ystävät ja omia menoja. Arki ja lapset (ja asuntolaina) on yhteistä. Ja kun ryhtyy miettimään, meillä on paljon muutakin yhteistä, vaikkeivat kaikki arvot olekaan samanlaisia.



Välillä tietenkin v**uttaa ihan tosissaan koko äijä, kun on niin sellainen kuin on esim. arvomaailmaltaan, mutta sitten taas ajattelen, että ei se omanikaan arvomaailma voi ainoa mahdollisuus tai ainoa oikea vaihtoehto olla.



Olen myös joskus käynyt lomilla lasten kanssa ilman miestäni ja yhteisilläkin lomilla teemme molemmat myös omia juttuja, kun toinen on sillä välin lasten kanssa.



Mulla meni pitkään, ennen kuin tajusin, ettei meidän tarvitse olla samanlaisia ja saan tehdä asioita kuten haluan. Tuolloin mulla oli jokinlainen parin vuoden kriisi, jona aikana välillä vihasinkin miestäni, mutta se meni ohi (toivottavasti kokonaan).



Toisaalta on helpottanut, kun tajusin selviäväni myös ilman miestäni lasten kanssa. Sen jälkeen tajusin ihan tosissani, että yhteiselo on oikeasti vapaaehtoista enkä halua erota. Kun hyväksyin, että avioero on oikea todellinen mahdollisuus, alkoi avioliitto mieheni kanssa tuntua hyvältä.



Ja aina kun olemme kovasti tekemisissä muiden pariskuntien tai perheiden kanssa, huomaan, että enhän minä kestäisi muunlaisen miehen kuin omani kanssa.



Yhdessä on oltu 15 vuotta.

Vierailija

hän on kyllä paras ystäväni myös. Tämä on tällaista yhteen hiileen puhaltamista tämä meidän elo. Jos ei toimisi, mitä syytä olisi olla yhdessä..?

Vierailija

jos nimittäin miehesi päivittäin mollaa sinua ja tapojasi. Selvästi teillä ei kummallakaan ole hyvä olla yhdessä. Kannattaa tehdä asialle jotain, teidän lisäksi myös lapsenne ovat tilanteesta onnettomia.

Vierailija

Mieheni on kunnon juntti, joka ei iki kuuna päivänä tulisi avioliittoleirille, joka voisi olla just se meidän juttu. No kusipäisyyden voisin vielä ohittaa, mutta jotenkin tämä ongelma, etten edes viihdy hänen seurassaan, koska pidämme eri asioista, vaikuttaa nyt niin suurelta. Alan varmaan elämään vähän enemmän erillistä elämää ja lasten takia siedän tätä äijää ainakin vähän aikaa vielä. Kun sitten saan muun elämän kondikseen ja ehkä uusia lomakokoonpanoja (ilman miestä), niin on helpompi lähteä vetämään kokonaan. Olemme mekin joskus olleet kuin paita ja peppu nuorena, mutta nyt ilmeisesti olemme niin kyllästyneitä toisiimme, ettemme (eikä varsinkaan mieheni) viitsi enää edes yrittää.

Vierailija

Mulla oli kans jo aika ärsyttäviä fiiliksiä miehestä. Ärsytti koko sen läsnäolo. Kaikki sujui aina paremmin kun mies ei ollut kotona.



Mentiin parisuhdeleirille ja ainakin minä löysin mieheni uudestaan. Mies alkoi sen jälkeen enemmän huomioimaan minua. Nykyisin huomauttelemme jos emme pidä jostain asiasta, että "tämä ei tee hyvää parisuhteellemme". Kun molemmat oli leirillä ja perehtyi parisuhteen ongelmakohtiin, niin arkikin toimii paremmin.



Otamme tavaksi käydä jossain leirillä vähintään kahden vuoden välein. Se pitää suhteen viriilinä.

Vierailija

mutta ne on voitettu ja vaikka asuimme erillämme, olimme silti joka päivä yhteydessä ja tapasimmekin vähintään joka toinen päivä. Arvomme ja ajatuksemme ovat aina olleet yhtenevät. Nauramme samoille vitseille ja tuijotamme molemmat samoja ohjelmia.



Ainoa asia mikä on välillämme erilainen on musiikkimaku, sielläkin samoja juttuja :)



Mutta jos sinulla on oikeasti noin paha olla suhteessa, on asialle pakko tehdä jotain! Puhu miehellesi! Viettäkää yhdessä aikaa ja lähde sinä vaikka lomalle vanhempiesi/ystäväsi luo vähäksi aikaa. Mieti mitä oikeasti haluat ja tee jotain asioille!

Uusimmat

Suosituimmat