Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Joudunko vankilaan jos en enää anna lapselleni ruokaa?

Vierailija

Mä olen niin hemmetti soikoon kyllästynyt tähän ruokataisteluun. Joka saakutin päivä "ensyöensyöensyöensyö".



Aamupalaa tuo kakara syö hoputtamalla tunnin, eli pienen leivän. Sen perään juo maitoa noin 15 min. Lounasta syö vähintään tunnin, kun on syönyt neljänneksen PIENESTÄ annoksesta, alkaa vinkuminen ettei enää halua syödä.



Päivällistä välttelee viimeiseen asti ja sama laulu kuin lounaan kanssa. Välipaloja meillä ei ymmärrettävästi harrasteta.



Iltapalana kelpaa vain mukillinen maitoa.



Mä en enää jaksa tuota joka saakelin päivä jatkuvaa ensyö-taistelua. Äsken ilmoitti että hän ei sitten aio syödä ennen kuin kaverinsa tulee klo 15. Eikä siis tietenkään sen jälkeenkään.



Ei sitten. Olkoon syömättä. Mulla on mitta täynnä. Tätä on nyt jatkunut 5 vuotta. Joku kaverini tuossa päivitteli, että onko tuolla pojalla imeytymishäiriö kun se on niin laiha. No ei kai voi olla kun ei syö mitään mikä edes voisi imeytyä!



PRKL. Ruokin siis toisen lapsen, mutta olkoon tuo syömättä.

Kommentit (9)

Vierailija

sopiva aika pitää sitä ruokaa tarjolla ennen kuin kerää pois? Meillä myös sama ongelma että ei oikein syödä... Itse kun olen vähän sellainen että ei jälkkäriä kun ei kerta ruokakaan maistu ja nykyään kukaan ei saa enään meidän perheessä jälkkäriä kun en voi aina vain yhtä jättää ilman.



Miten kauen te olette pitänyt? Olisi kiva löytää joku keino syömättömyyteen, syö kyllä jos joskus käymme pizzalla tai hampurilaisella mutta ei normaalia kotiruokaa vaikka muut lapset syö. Ikää kyseisellä lapsella on 5v.

Vierailija

Älä hoputa, älä maanittele... Tee tarkat ruokailuajat, joista ei poiketa minkään kaverin tms. vuoksi. Kaikille sama ruoka ja kaikki ovat yhtäaikaa pöydässä. Älä ala miettimään mitään mitään lempiruokia, vaan teet normaaleja kotiruokia ja poika syö tai on syömättä. Siinä vaiheessa kun poika sanoo "en syö", lähetät hänet pois pöydästä ja kippaat eväät roskiin. Vaikka kiehuis kuinka sisällä, niin älä näytä sitä! Luultavasti poikasi on huomannut, että tällä keinolla hän saa ylimääräistä huomiota, kun tunti tolkulla äiti vahtii ja maanittelee...

Vierailija

Laita sen verran vähä, että ei harmita heittää hukkaan. Telkkarista tuli jokin aika sitten ohjelma, jossa puitiin 5-vuotiaan tytön syömisongelmia. Siinä ravintoterapeutti sanoi, että sen kokoinen lapsi oikeasti tarvitsee vain 8 ruokalusikallista ruokaa päivässä. Se ei ole todellakaan paljon. Leivästä tulee helposti jo 3-4 lusikallista.

Vierailija

haluaa jäädä pöytään ja syö. Noin 20min varmaan kestää ruokailu meillä.



Älä pelleile ton jälkiruuan kanssa, koska silloinhan sä määräät lapsen annoksen. Ja pointtina on se, että lapsi itse valitsee kuinka paljon syö.



Mutta ei kai teillä ole jälkiruokaa joka päivä? Meillä on kerran viikossa. Lapsihan pystyy elämään pelkällä jälkiruualla- välipalalla ja iltapalalla.

Vierailija

Olemme yrittäneet tätä passiivista toimintaa. Minulta se sujuukin, mutta mieheltäni ei. Se pitäisi siis pistää jollekin ravintoterapeutille?!



Ihan hyvä tietää, että tuon ikäinen ei oikeastikaan tarvitse kuin 8 rkl päivässä selviytyäkseen. Helpottaa kummasti.



Olen keskustellut tästä lääkärien ja neuvolan kanssa, mutta ihan yhtä tyhjän kanssa. Nyt saimme lähetteen sairaalaan tähystykseen, jotta sairaudet voitaisiin sulkea pois. Tämä syömättömyss on siis jatkunut vauvasta asti.



Anyway, en noteeraa, mutta tarjolle laitan. Eli yksi pala perunaa ja pala porkkanaa. No more.



ap

Vierailija

En osaa neuvoa sua, mutta sen tiedän että ihmisillä tuo syömisrytmi voi olla tosi poikkeavakin. Itse en koskaan pienenä tai koululaisenakaan syönyt aamupalaa - siis en koskaan ihan pikkulapsesta lähtien. Herättyäni en vaan voinut saada mitään alas, ruoka kuvotti. Vasta nyt kolmikymppisenä olen alkanut syödä aamupalaa satunnaisesti.



Pienenä perhepäivähoidosa äitini teki kuulemma termariin puuroa mukaan, niin että sain syödä sitten kun nälkä iski (siis joskus ennen lounasta). Nykyään saatan syödä lounaan esim. tunnin aamiaisen jälkeen, joskus taas en kaipaa sitä lainkaan.



Jos en saisi syödä omaan tahtiini, olisin todennäköisesti kuin sinun poikasi. Kyseessä ei ole mikään kiukuttelu, vaan elimistöni vaan toimii näin. Toki nyt aikuisena osaan säädellä sitä ja selviän hyvin kolmella aterialla päivässä jos tarvis, mutta mieluiten syön silloin kun mieli tekee, niin pysyn parhaassa vireessä, hyvällä tuulella ja sopusuhtaisena. Kerrottakoon että painoni ei juuri heittele ja on pysynyt samana yläasteelta lähtien.



Mun neuvoni on siis, että anna pojalle vähän vapautta syömisissään.

Vierailija

Mistä muusta lapset niin onnistuneesti pistäisivät vanhemmilleen kampoihin kuin ruuan ja nukkumisen kanssa.



Nyt lopetat sen pelin. Annat lapsesi olla syömättä ihan niin kauan kuin haluaa. Et kommentoi asiaa millään tavalla. Lautanen eteen ruoka-aikana ja jos ei kelpaa, lautanen pois. Ilman sen kummempia kommetteja. Teet asiasta juuri näin yksinkertaisen. Ruokaa tarjotaan ruoka-aikana (ei muulloin). Lapsi saa itse valita mitä lautaselta syö vai syökö mitään.

Pyri lopulta siihen, että jokaista lajia pitää maistaa ja itse valita kuinka paljon mitäkin lautaselleen haluaa. Aluksi ei ilmeisesti halua mitään...



Tärkeää on ettette mitenkään negatiivisesti kommentoi lapsen syömista tai syömättömyttä. Kehua saa antaa tietysti roppakaualla, jos jokun maistaminen onnistuu.



Tseppiä ja pitkää pinnaa :)

nim. kokemusta on...

Vierailija

Lääkärin nyrkkisääntö: yli yksivuotias voi olla niin monta päivää syömättä kun ikää on vuosissa. Tämä tarkoittaa totaalisesti syömättä, siis muruakaan. Juoda toki täytyy.



Eli juttelet lapsen kanssa, että tästälähtien lapsi saa syödä juuri niin paljon tai vähän kun haluaa, sinä et pakota. Ruokaa on tarjolla vain ruoka-aikoina, ei muulloin ja samaa ruokaa kun muillakin.



Eli jos syö aamupalaleivästä yhden puraisun, ja lähtee sitten pöydästä, niin fine. Seuraavaksi ruokaa on lounaalla. Älä kertaakaan tuhahtele tai tunteile ruokailun aikana, keskustelette aivan muista asioista. Älä tuputa, älä maanittele.



Jollei viikossa syöminen ole samalla tasolla kun ennen tuputtamista (nimenomaan samalla tasolla, se paranee siitä sitten itsekseen ajan kanssa), niin sitten käväsette lääkärillä poisulkemassa sairaudet ja arvioittamassa tarvitsetteko psykologin tukea ruokailuissa.

Vierailija

Meillä oli aikanaan sama juttu, ei syönyt mitään ja jos söi niin nakerteli tolkuttoman kauan. Minä sitten sitä ruokaa tuputin ja maanittelin sillä seurauksella, että pojalla edelleen nyt 17 vuotiaana on ongelmia suhtautua ruokaan normaalin ihmisen tavoin. Minä olisin antanut olla, mutta neuvolassa oli silloin sellainen vanhempi täti joka uskoi pakkosyöttöön ja minä nuorena äitinä en älynnyt muuta kuin totella. Näitä ongelmia on sitten puitu nyt isompana erilaisten syömishäiriöiden muodossa ja terapeutti sanoi, että tuolloin pienenä olisi pitänyt olla tuputtamatta, kyllä lapsi syö sen mitä elääkseen tarvitsee. Meillä on muillakin lapsilla ollut noita en syö kausia, mutta kun niihin ei sitten kiinnittänyt sen suurempaa huomiota ne meni itsestään ohi. Eli ruoka on tarjolla tietyn ajan ja sen aikana syö mitä syö ja sitten kerätään ruoka pois.

Uusimmat

Suosituimmat