Iltarukous

Vierailija

Eli sanotaanko teillä lapsille/lapsien kanssa iltarukous? Omassa tuttavapiirissä olen kummallinen poikkeus kun aina sanon sen kaikkien lapsieni kanssa.

Muuten uskonnollisuus ei ole mitenkään erityisellä sijalla sen enempää omassa kuin lastenkaan elämässä, vaikka sinänsä uskonkin...

Kommentit (14)

Vierailija

On siis sentään joitakin muita! :)

Itse olen myös oppinut iltaruokouksen sanomisen lapsuudessani (perinteinen Levolle lasken... meilläkin + oma pikku lisärukous) ja minusta se kruunaa iltarauhoittumisen. Iltalukeminenkin kuuluu meillä rutiineihin mutta jotenkin ilta olisi vajaa ilman yhteistä rukousta.

Vierailija


Rakas Jeesus siunaa meitä

anna meille enkeleitä.

Siivilläsi meitä peitä,

älä meitä koskaan heitä.



Sitten siihen perään luetaan vielä oma rukous, jossa muistellaan läheisiä. Lapset haluavat, että taivaan Isä suojelisi kaikkia läheisiä, luettelevat niitä nimiltä. Tosi tärkeä tapa meidän lapsille.

Vierailija

sillä luodaan lapselle turvallinen lapsuus, on hyvä, että lapsi kokee ssada turvautua luojan tykö. Lapset käyvät melko usein seurakunnan kerhoissa ja on hyvä että uskonnoollisuus on myös läsnä kotona.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:




Rakas Jeesus siunaa meitä

anna meille enkeleitä.

Siivilläsi meitä peitä,

älä meitä koskaan heitä.






Meillä tämä sama, ja toisena vielä tämä seuraava:



Tule Jeesus lapses luo,

armos, siunaukses suo.

Tue pientä horjuvaa,

johda tietä oikeaa.

Vierailija

Meilläkin luetaan jos ehditään, iltasatuja, mutta jos kello on jo yli nukkumaanmenoajan, sitten ei enää lueta (kouluiltoina), mutta iltarukousta ei jätetä koskaan väliin. Muuten meillä ei uskonnosta ole paljoakaan puhuttu.

Vierailija

Meillä luetaan iltasatu joka päättyy aina onnellisesti. Ja sekä äiti että isi (olettaen ettei isi ole myöhään töissä) antavat halit ja pusut jokaiselle lapselle ja toivottavat kauniita unia. Ovi jätetään raolleen ja valosta lapset näkevät että äiti ja isi ovat ihan lähellä ja voivat turvautua heihin.

Vierailija

Minusta asia on ihan ok, jos siellä luetaan. Olen uskossa, vaikken sitä näkyvästi toteutakaan, mutta iltarukous nyt vain ei kuulu rutiineihimme. Siksipä minua nyrppiikin se, että mummu on nyt pariin otteeseen kysynyt lapsilta, että vieläkös sinä olet sen iltarukouksen muistanut kotona lukea ja ollut sitten muka-murheellinen, kun poika on totuudenmukaisesti vastannut, että ei ole luettu. Asiasta on keskusteltu ja mummu tietää, että kristilliset arvot ja elämänkatsomus ovat meillä kovassa kurssissa, mutta iltarukous ei nyt vaan satu kuulumaan meidän iltapuuhiimme. Raivostuttavaa, kun pitää lasta uskonasioilla syyllistää! Olen lapsille kertonut, mitä rukoileminen on ja kerhossa luetaan aina rukous, mutta minusta lapset rukoilkoot sitten, kun siltä tuntuu oikeasti, eikä vain samaa litaniaa joka ilta. (enkä nyt tarkoita sitä, että iltarukous olisi jotenkin outoa tai pahasta, minulle se vaan on lähinnä samaa sarjaa unilaulun tai iltasadun kanssa)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat