Kokemuksia seurakunnan kerhoista?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei!

Itselläni ei näistä seurakunnan puolesta järjestettävistä kerhoista ole oikein käytännön kokemusta, tavoista työskennellä jne, niinpä kysäisenkin nyt täällä tällaista, olisiko jotakin kommenttia....



Elikkäs tyttöni -erittäin vilkas ja erittäin sosiaalinen - 3 v aloitti juuri tällaisen kerhon ja on siellä 2 h/Viikko.

Heti tuli parin käyntikerran jälkeen tädeiltä moitetta, että kuinka tyttö ei ollut istunut luetun tarinan ajaksi paikalleen kuuntelemaan satua, vaan oli noussut ja lähtenyt leikkimään. Hoitotäti oli ottanut tytön syliinsä väkisin ja pitänyt väkisin hänen käsiänsä selän takana, josta lapsi olikin sitten riemastunut oikein todella..ei siis ollut raivostunut, vaan alkanut kikattaa ja näin sitten koko satuhetki oli mennyt pipariksi..:(

Kuitenkin, kun tästä minulle kerrottiin, niin asia esitettiin niin, että häiritsee muita, muut eivät pysty keskittymään, ei istu paikallaan jne jne...

Koitin hoitotädille sanoa, ettei muksu ole ollut koskaan missään kerhossa/hoidossa ja että lapsi on oikeasti tosi vilkas ja menee varmasti ylikierroksille kun on niin mukavaa ensin riekkua muiden muksujen kanssa ja tohottaa vapaata leikkiä, sitten ei malta sitäkään vähää lopettaa ja istahtaa rauhassa, kun olisi vaan niin mukava jatkaa muita leikkejä. Hoitotäti katteli vaan silmät pyöreänä, eikä kommentoinut mitenkään..

Sitten tuo väkisin käsien pitäminen seläntakanakaan ei kuulosta kamalan hyvältä...Ymmärrän tilanteen, jos lapsi riehuu, mutta tilanne oli ollut vain se, että muksu nousi paikaltaan ja lähti lelujen luo. (näin sanoivat molemmat).



Koitin vähän vilkuilla millainen koulutus seurakunnan kerhotädeillä ylipäätään on, muttei tuolla ole mitään mainintaa.



Vein muksun tuonne kerhoon nimenomaan OPPIMAAN tällaisia tilanteita, oppimaan ryhmässä olemista ym ja nyt tulikin vähän suru puseroon, että eikö muksuni nyt sitten sovellukkaan tuonne kerhoon kun kerran oikein tullaan erikseen ilmoittamaan, että häiritsee ym..







Kommentit (14)

Vierailija

jotkut on peräti lastentarhanopettajia ja jotkut ' kouluttamattomia' - jokainen täti on kuitenkin kurssitettu aiheeseen vuosittain srk taholta. Useimmilla on pätevyys hommaan - ei tietenkään lastentarhaopettajatasoa tai lastenhoitaja, mutta tosi monella jo alkaa olla hyvä ja pitkä koulutus hommaansa.

Jos koulutustasoa epäilee, voi sitä kysyä oman srk:n päiväkerhotyöstä vastaavalta - hänelle muuten voi myös ' valittaa' kohteluta tai kertoa ja kysyä miten pitäisi toimia. Silmätikuksi ei joudu vaan hyvä kritiikki otetaan kyllä vastaan. Näin on toiminut ainakin meilläpäin. Itse olen ollut tyytyväinen - ei se päiväkotihoidon tasoa ole, mutta hyvää kerhotoimintaa kumminkin.l

Vierailija

Itse olen ollut päiväkerhossa lastenohjaajana kolme vuotta. Juuri nämä kolmevuotiaiden kerhot ovat aika omanlaatuisia kerhoja. Kun on ensimmäiset kerhot tai sanotaaan ainakin ensimmäinen puoli vuotta mennään ryhmän tahtiin. Leikki on se tärkein jonka kautta tutustutaan ja opetellaan ryhmässä olemista. Minusta se väkisin sylissä pitäminen ei ole oikein. Tietysti kokemuksesta tiedän että helposti muut lapset eivät ymmärrä miksi toinen saa lähteä pois ja he istuvat. Vaikkakin sadut ovat aluksi lyhyitä ja enemmän on lauluja ja leikkejä yhdessä. Minun mielestäni lastenohjaajan koulutus on erittäin korkeatasoinen. Sillä voi työskennellä myös päiväkodissa missä myös minä olen ollut töissä. Se on tietysti niin erilaista kun siellä ollaan päivittäin. Minä ainakin antaisin äidin olla mukana kerhossa jos hän sitä haluaa. Kannattaa kyllä kysyä. Toivottavasti kaikki järjestyy!

Vierailija

Mielenkiintoinen keskustelu! Mikä teistä sitten olisi sopiva keino saada lapsi toimimaan ohjaajien kehoituksen mukaan? Käden kiinni pitäminen kuulostaa julmalta, mutta jos ei syliinkään saa 3.v lasta ottaa niin mitä ohjaajien olisi teidän mielestä pitänyt tehdä? Soittaa saman tien kotiin ja pyytää äitiä tulemaan kerhoon vai mitä? Miten pätevät tädit päiväkodissa toimivat vastaavissa tilanteissa?



Vierailija

ja minusta myös on hyvä ajatus, että jos voisit olla pari kertaa lapsen mukana tms. että hän tottuisi kerhon tapoihin ja olisi helpompi sitten miettiä kotona lapsen kanssa niitä tilanteitakin, mitkä on vaikeita. Jos kerhontädit tähän suostuvat.



Mutta ymmärrän surusi, tosi kurjaa, jos moititaan omaa lasta, mutta ehkä he tosiaan vain koittavat ratkaista ongelmallista tilannetta kertomalla heti, niin vanhemmat voi yrittää valmistaa lasta kotona jo kerhopäiviin.



Tsemppiä!

Vierailija

Tyttö lähti aina innoissaan ja tohkeissaan kerhoon , 3- v alkaen, mutta muuttui eteisessä suolapatsaaksi, ei olisi halunnut jäädä yksin. Ei myöskään uskaltanut esim . askarrella yhdessä muiden kanssa, istui pöydän ääressä tönkkönä, vaikka kotona oli oikea himoaskartelija

Perhekaerhoihin jäi milelellään, kun me muutkin jäätiin.



Ratkaisin niin että olin siellä kerhhuoneessa jonkun aikaa. Ekoilla kerroilla jäin askartelemaan, sitten lähdin kun lapsi vapautui. Myöhemmin saatoin ollla esim. alkuhartauden ajan



Eli periaate, että en jättänyt itkemään, olin tytön kanssa niin kauan kuin hän tarvitsi...neuvolapsykologi sanoi että hyvin toimittu, kun juttelin hänen kanssaan kerran asiasta. Eikä minun loppuvuodesta enää tarvinnut siellä istuskella.



Nyt isompana kun menimme erääseen harrastukseen, okein hämmästyin kun vanha kunnon suolapatsas ilmestyi taas eteisessä. Taas menin kerhohuoneeseen...mutta nyt ei tarvinnut olla kuin 10 minuuttia ekalla kerralla.



Vierailija

Itselläni on hyviä kokemuksia seurakunnan kerhosta,lapseni aloitti siellä ollessaan 3 vuotias.Lapset ovat erilaisia ja hoitajat ovat erilaisia,mutta ymmärrän että olet pahoillasi...eihän se mukavalta tunnu kun omaa lasta moititaan.On kuitenkin mahdotonta antaa ryhmässä yhden lapsen leikkiä ja touhuta vapaasti, kun muille pitäisi kuitenkin antaaa mahdollisuus keskittyä tarinaan.Voisit yrittää keskustella lapsesi kanssa asiasta ja käyttäytymisestä kerhossa ja ottaa vielä uudelleen asia puheeksi lastenohjaajan kanssa.Toivottavasti kaikki vielä järjestyy.:)

Vierailija

Eli ei lasta voi moittia siitä jos ei osaa muka " käyttäytyä" . On aivan mahdollista hoitaa asia minusta pitämättä väkisin kiinni! Sadun pitäisi olla riittävän lyhyt ja kiinnostava, jotta lapset siihen malttavat keskittyä ja jos lapsi ei meinaa pysyä paikallaan voi mennä ihan nätisti ottamaan vaikka kädestä kiinni ja kertoa että nyt kaikki kuuntelevat satua. Puistossa meillä on muskarin aikaan sellainen tapa, että kaikki lelut laitetaan kankaiden alle piiloon, silloin lapset malttavat keskittyä muskarin touhuihin sen aikaa.



Minä en ole ollut tyytyväinen meidän uuteen srk:n kerhon ohjaajaan. Luulen että hän ei ole oikein tottunut olemaan lasten kanssa. Ei puutu mihinkään, ihan suoranaisia vaaratilanteita on ollut ja lapset riehuvat. Minusta hyvä tilaisuus on juuri ekoilla kerroilla käydä läpi kerhotapoja, lapset ovat vielä vähän vieraskoreitakin monesti, mutta jos koko lauma villiintyy heti alusta lähtien niin vaikea uskoa että ohjaaja saa mitään tehtyä. Valitteli että lapset riehuvat hirveästi paitsi silloin kun piirtävät. Koulutuksenaan taisi olla nuoriso-ohjaaja...

Vierailija

Kiitos kaikille kommentoijille!



Otan seuraavalla kerhokerralla puheeksi uudestaan tämän ja ehdotan josko voisin osallistua ainakin tähän satuhetkeen.

Tottahan sen ymmärrän, että moinen häiritsee muita lapsia, mutta mielestäni pitäisi kuitenkin ottaa huomioon muksun ikä, sekä se että hän ei ole osallistunut aiemmin kuin vapaaseen leikkii ryhmissä. Eikä mielestäni väkisin kiinni pitäminen opeta muksulle muuta kuin, että hetket ovat ikäviä ja täti ei ole mukava.

Kotona kun jutteli tuosta, niin kyseli vain, että miksi täti piti käsiä seläntakana kiinni ja oli ilkeä? Selkeästi homman pointti jäi huomaamatta häneltä.

Kotona ollaan kyllä puhuttu nyt, mutta unohtuu varmasti ennen seuraavaa satuhetkeä..

Vierailija

Eli tämä ei liity viestin aloittajan aiheeseen, mutta kerhoasiaan kuitenkin. Vein tänään vajaa 4v. poikaani ensi kertaa srk:n päiväkerhoon ja poika alkoi heti jo ovella itkemään että ei tahdo jäädä kerhoon, kotoa lähtiessä oli vielä aivan innoissaan. No ei tämä aivan yllätyksenä minulle tullut, koska on mm. perhekerhossakin kieltäytynyt menemästä ilman minua toisten lasten kanssa eri huoneeseen mehulle ja muutenkin tuntuu olevan nykyisin todella kiinni minussa. Arka ei ole kyllä itse lähestymään vieraitakaan lapsia esim. puistossa, päinvastoin. Tädit sanoivat että itkevää lasta ei voi jättää kerhoon, koska häiritsee muita, muutkin saattavat alkaa itkeä jne. Eli olimme pojan kanssa sielää jonkin aikaa ja poika koko ajan hoki ettei halua jäädä ja itki. Oli kyllä neuvoton olo itsellä. Jotenkin vaan olin asennoitunut niin että poika kyllä kerhoon jää vaikka aluksi itkisikin eli olin luullut että tilanne menisi vähän niin kuin hoitopaikkaan viedessä eli mahd. nopea hyvästely ja lapsi unohtaisi itkunsa kun äiti poistuu paikalta. No älyän kyllä että kerho on eri paikka mutta jotenkin on nyt sormi suussa itsellä. Hoitajat sanoivat että ensi kerralla kokeillaan uudestaan miten menee. No entä jos sama homma, en haluaisi että pojalta jää kerhoilu paitsioon, todella kaipaa kavereita, toimintaa jne. Mainittakoon vielä että ikänsä puolesta olisi vielä mennyt pienempien ryhmään (eli 1 krt/vko, nyt 2 krt/vko), mutta ei ollut paikkoja, joten ehdottivat isompien ryhmää, alkuvuonna täyttää jo 4 v., tämä sopi minulle. Nyt sanoivat että voidaan ottaa varasijalle pienempien ryhmään, jos näyttää että ensi kerralla vielä itkeskelee. En todellakaan haluaisi että taas joutuu jonottamaan. Homman pointti siis on, että luulin että hoitajilta tulisi hieman enemmän apua esim. lapsen sylissä pitämistä ja niin edelleen ja koitinkin sanoa heti kun alkoi poika vastustella että olisiko parempi jos itse jo lähtisin enkä pitkittäisi lähtöä jne. Mutta kuulemma lapselle saattaa jäädä traumoja jne., ymmärrän kyllä tämänkin katsantokannan, muuta kokemuksia kaipailen muilta.

Vierailija

Koska seurakunnankerho on vapaa valinta ei ole pakko lasta sinne pakottaa niin kuin päiväkotiin viedessään töihin menon takkia. Eli nyt me voimme lasta kuunnella ja, rohkaista. Mutta jos ilmenee, että hän ei ole vielä valmis siihen niin voimme rauhassa odottaa ja antaa hänelle aikaa kypsymiseen. Minusta tämä on " lottovoitto" ! Emme tarvitse vielä mitään suoritus-/itsenäistymispaineita lapsen harteille panna.

Vierailija

Juu, ilman muuta asiasta on puhuttu muksun kanssa..eri asia vaan meneekö ihan noin vaan puhumalla " jakeluun" .

Sitä minäkin tuossa eniten juuri ihmettelin, että lasta piti oikeasti pitää väkisin kiinni, käden seläntakana tuollasessa tilanteessa.

Ajattelin tässä juuri, että pitäisikö minun tarjoutua olemaan kerhossa komentamassa ensi kerralla, mutta ennen kerhon alkamista sanoivat nimenomaan, että toivovat, että vanhemmat lähtevät heti kerhon alettua pois.

Näin minäkin arvelin, että ohjaajilla ei välttämättä ole mitn kummempaa koulutusta työhönsä.

Vierailija

sitten kun lapsi lopult akerhoon jäi, hän oli aina todella hyvillä mielin ja tyytyväinen kerhopäivään sitten kun mentiin pois hakemaan, ja kehui että kerhossa oli ollut hauskaa

eli selvästi halusi itsekin jäädä sinne kerhoon " isona tyttönä" mutta tarvitsi vähän apua että rohkeni...



Vierailija

Minä ilman muuta tarjoutuisin olemaan muutama kerta mukana ohjailemassa lastani, jotta se pääsisi tapoihin kiinni, varsinkin jos ei millaista perhekerhoa tai avointa päiväkotia olla harrastettu aikaisemmin. Silloin näet myös itse tilanteen. Voit miettiä onko tämä nyt jo sitä mitä lapsi kaipaa vai olisiko joku aikuis-lapsijumppa hyvä aloituspaikka vähitellen totutella ryhmässä oloa ja tiettyjen sääntöjen noudattamista.



Vierailija

Seurakunnan kerhoissa ei aina ole niitä pätevimpiä ohjaajia, ainakaan vanhoilla " tädeillä" ei ole välttämättä minkäänlaista koulutusta työhön.



Kysy ensi kerralla pitäisikö sinun sitten olla paikalla lasta komentamassa (mikä ei tietenkään ole kerhon tarkoitus), kun ohjaajilla ei näköjään siihen ole ammattitaitoa. Toki kotona kannattaa jutella asiasta lapsen kanssa ja selittää että satuhetki pitäisi pysyä paikallaan, mutta ei se korvaa ohjausta paikan päällä.



Ikävä tilanne!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat