Miksi opettajaperheen lapset tarvitsevat keskimääristä enemmän terapiaa?

Vierailija

Yths:n tutkimuksessa kartoitettiin mitä yhdistäviä tekijöitä mielenterveyspalveluita käyttävillä opiskelijoilla on. Ainoa yhdistävä tekijä mitä löydettiin oli se, että keskimääristä useamman jonmpi kumpi tai kummatkin vanhemmat olivat opettajia. Eli siis tiedekunta, ikä, perheen koko tms. ei huomattu korreloivan.

En tiedä, kuinka paljon yleisempää tuo opettajuus taustatekijänä oli kokonaisuudessaan ja kuinka merkittävästä korrelaatiosta oli kyse. Muistan vain kuulleeni tällaisesta tutkimuksesta (kasvatustiede) opintojeni aikana.



Mikähän on vaikuttanut siihen, että opettajaperheissä kasvaneet lapset saattavat jossain tapauksissa tarvita enemmän psyykkistä ammattiapua kuin muut? Hakeutuvatko he helpommin hoitoon? Näiden opiskelijoiden vanhemmat ovat siis toimineet opettajina ainakin 1970-1980-luvuilla, ei nykyisin.

Kommentit (10)

Vierailija

Opiskelin 2000-luvun alussa taidekasvatusta ja niillä luennoilla asia tuli esiin.

Olisiko ollut tutkimusmenetelmä- tai opettajan vuorovaikutustaidot -kurssilla.

Olen kyllä itsekin ajatellut etsiä tutkimuksen käsiini, sillä se kuulostaa mielenkiintoiselta. Etenkin syyt miksi korrelaatiota esiintyy kiinnostavat, tosin jos kyse oli kartoituksesta, syitä ei ole varmaan analysoitu sen tarkemmin.

ap

Vierailija

Opiskelen luokanopettajaksi ja kurssitovereista suurin osa on sitten opettajien lapsia. Että sairaat opettajien lapset siis haluavat opettajiksi joiden omat lapset ovat sairiaita?



Mutta niin, mielenkiintoinen tutkimus, syitä voisi olla kiva kartuttaa :) Ehkäpä tässä on minulle gradun aihe? Kiitti vain vinkistä ;)



Vakavasti ottaen, ehkä tuo kiusaamisasia voi olla yksi syy. Toinen on ehkä kovat vaatimukset joita tietyn aikakauden opettajat opettajina asettavat lapsilleen oppilaina (myös kotona). Ehkä syyntä on se, että opettajan työ on hyvin stressaavaa ja aikaa vievää, eikä omalle lapselle ole raskaan työpäivän jälkeen aikaa eikä halua jakaa rakkautta ja huolenpitoa? Kun on 25 muuta lasta päivän mittaan hoidettavana, voi olla että illalla hoivavietti on vähän vähemmän voimakas...

Vierailija

Uskon että asiaan ainakin jollain tavalla vaikuttaa myös se, että opettajan lapsen on ollut helpompi hakea ammattiapua kuin duunarin lapsen, sis kynnys on ollut matalampi.

Vierailija

Kuka tahansa voi täällä vetää hatusta ihan mitä vaan ja väittää sen olevan tutkimustulos.



Joten en enää uhraa ajatuksia yhdellekään "muistan kerran kuulleeni/lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan..."



Iso osa niistä on provoja.

Vierailija

mutta keskimääräistä useammalla kuitenkin. Prosenttiosuuksista en tiedä tarkemmin, kuinka merkittävä korrelaatio oli kyseessä, tutkimuksessa merkittävä kuitenkin - mutta sehän ei välttämättä tarkoita monenkaan prosentin heittoa verrokkiryhmään.



Ehkä tosiaan opettajan työhön liittyy tiettyjä käytänteitä, jotka aiheuttavat läsnäolon puutetta kotona tai aiemmin opettajiksi on valikoituneet (ja hyväksytty koulutukseen) tietyn tyyppiset persoonallisuudet. Tai sitten ammattimainen kasvatusote ei toimikaan omien lasten kasvatuksessa, jos kasvatusmetodeita sovelletaan sellaisenaan, ilman lämpöä ja rakkautta, mikä on mahdollista, kun kasvatetaan ammatin puitteissa lapsia?

En tiedä, tämä mutta kiinnostaa minuakin. Opettajaperheen lapsena omakohtainen kokemus kertoo, että ammattikasvattaja ei välttämättä ole se paras vanhempi...vanhemmuus voi olla hukassa, vaikka olisikin ammattitaitoa kohdata lapsia työssään.

ap

Vierailija

kasvatus perustui aika pitkälle autoritaarisuuteen ja esim kasvatustieteissä oli vallalla behaviorismi. Opettajalla oli myös silloin erilainen status yhteiskunnassa, joka varmasti heijastui myös kotiin (ja niihin vaatimuksiin mitä opettajan lapselle ehkä asetettiin jo kodin puolesta + yhteiskunnan puolelta).



En jaksa uskoa, että nykyajan opettajien lapsilla olisi samanlaista tilannetta.



t. ope

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat