Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minua surettaa uutiset sijaiskotien puutteesta

Vierailija

Tuntuu aivan kamalalta, että on paljon pieniä vauvoja ja lapsia, jotka joudutaan ottamaan huostaan kun omat vanhemmat ovat syystä tai toisesta kyvyttömiä huolehtimaan lapsistaan. Tietenkin huostaan otto on parempi vaihtoehto kuin eläminen ympäristössä, jossa lapsesta ei huolehdita, mutta pahalta se silti tuntuu kun miettii avuttomia vauvoja.



http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vauvojen+sijaiskodeista+jatkuva+pula...

Sivut

Kommentit (74)

Vierailija

jos perheeseen sijoitetaan rahaa siinä muodossa, että sillä saadaan perhe motivoitumaan avusta se onnistuu. Tähän vaan ei sijoiteta pennin hyrrää.



Suomalainen sosiaalityö lähtee juuri tästä perusajatuksesta, että jos kerran kieltäydyt, sua on autettu ja se siitä sitten. Muualla euroopassa perheen rinnalla eletään ja apua tarjotaan kerta toisensa jälkeen, kunnes perhe itse havahtuu avun tarpeeseensa ja sitoutuu hoitoon.



suomi säästää tässäkin



Lainaus:

Lainaus:

Eihän tämä yhteiskunta edes yritä auttaa ongelmaperheitä




Tuli mieleen tämä kirjoitus, kopsattu toisaalta:



"Apua annettiinkin, ei haluttu



Niinpä, mutta kun se ympäristö, koti jossa tämä lapsi oli ei ollut tavallinen turvallinen koti. Molemmat vanhemmat mielenterveysongelmaisia, jotka eivät suostuneet hoitoon. Kun siihen lisätään alkoholin suurkulutus ja vuorokausirytmin nurinkurisuus. Eli he valvoivat yöt ja nukkuivat päivät. Huone koetettiin pimentää mahdollisimman hyvin,että vauva olis vaan nukkunut.. Ja tosiaan heitä koetettiin mielestäni tukea ihan liian kauankin sinne kotiin, kun ajattelee, että lapsi oli yli vuoden niissä olosuhteissa, kun vanhemmilla ei ollut mitään halua ottaa oikeasti sitä apua vastaan ja tilanne ei yhtään korjaantunut. Perhetyöntekijät ovat olleet raskausajasta lähtien heidän apunaan, kun sekään ei sujunut normaalisti. Lapsen synnyttyä pyrkivät useita kertoja viikossa olemaan tunteja heillä kotona, näyttämässä kädestä pitäen vauvan hoitoa jne. Mutta aina palattiin samaan alkupisteeseen ja lopuksi he eivät ottaneet apua ollenkaan vastaan. Huostaanotto oli ihan viimeinen keino saada turvattua lapsen elämä, koska niin kehnossa kunnossa hän jo oli. Ja toisekseen oli tuetun vanhemmuuden jaksoja jne. mutta mikään näistä ei auttanut. Oletteko vielä sitä mieltä, että lapsi täytyisi jättää vaan sinne omille vanhemmille, tuttuun ympäristöön? Itse en edes uskalla ajatella, miten tässäkin olis käynyt..vanhemmat ovat edelleen siellä samassa jamassa, minimaalisella mielenkiinnolla lastaan kohtaan. "



Tuossakin lapsi pääsi todella huonoon kuntoon jo ennen huostaa. Todennäköisesti lapselle tuli jo vaurioita joita ei pystytä enää täysin korjaamaan. Liian kauan vetkutellaan ja yritetään auttaa.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Pieni vauva voidaan joutua ottamaan huostaan vaikkapa äidin sairauden takia ja olisihan se kauheaa jos lapsi äidin parantessa itseään otettaisiin häneltä kokonaan pois.




Ei kai kukaan minkään parannettavan sairauden takia lasta pois äidiltä ota. Edes psyykkisen sairauden. Mutta jos vanhempi on itse vaikkapa todella häiriintynyt ollut koko ikänsä, pitkäaikaisia, vaikeita mielenterveysongelmia ja sitten lapsen tilanne on tuo kuin esimerkissä, niin silloin on lapsen kidutusta antaa tilanteen jatkua yhtään. On väärin se että lapsi on huostaanottotilanteessa luuta ja nahkaa, kalpea kuin kalkkilaiva, ikäisiään kaikesta jäljessä. Aikuisillekaan ei sellaista kohtelua sallittaisi (nälässä pitämistä esim.), täysin puolustuskyvyttömän pitäisi sitä kestää vuosia.

Vierailija

ei se että lapsi otetaan pois sitä estä. Fakta nyt vaan on se, että jos vauva haetaan pois huumeluolasta, jossa se makaa oman kakkansa ja kusensa keskellä, nälkäisenä ja täydellisen laiminlyötynä, mikään määrä vanhemman kuntoutusta ei enää ehdi auttamaan sitä vauvaa. Vaikka vanhemmat saatais katkolla irti huumeista (ihme sekin), niin he olisivat mitä todennäköisemmin äärimmäisen rikkinäisiä ihmisiä, joita ei millään pienillä tukitoimilla korjata. Se on vuosien prosessi. Ja sitten kun on taas valoa tunnelin päässä ja ollaan tosissaan kuivilla ja opittu elämään itsensa kanssa, sitten on vasta aika harkita lapsiasiaa uudestaan.

Vierailija

Lainaus:

mutta jos sut olisi vauvana adoptoitu niin olisit sitä mieltä että sinyt hyljättiin ja olisit siitä katkera.



Ja ei ne adoptio vanhemmat toiselta planeetalta ole, ihan tavallisia ihmisiä hekin ongelmoineen.




Mutta silti mulla olisi asiat paremmin! Joku voi olla katkera siitä ettei saanut lapsena ponia, mutta loppupeleissä se vaikuttaa käytännön elämään aika vähän, toisin kuin mulle itselleni kehittynyt vittumainen mielenterveysongelma, josta en tunnu pääsevän eroon millään! Tottakai adoptioperhekin on ihan tavallinen omine ongelmineen, mutta adoptiolapsia ei anneta esim. pahasti masentuneille ja muille _selvästi_ mielenterveysongelmaisille kuten omat vanhempani.

Vierailija

kahdesta lapsesta 150+150 euroa päivässä eli noin 9 000 kuussa



Lainaus:

Yhteen perheeseen sijoitetaan korkeintaan kaksi vauvaa (= 1200e ja toisen vanhemmista oletetaan jäävän kotiin).



Perhepäivähoitajana (yksityisenä) saan 500/ lapsi eli neljällä lapsella 2000e/kk ja vaikka päivät on pitkiä, niin silti on viikonloput ja illat vapaina.



Lastenkodissa töissä saan tuon 2100e/kk ja saan vielä lomat vapaaksi iltojen ja viikonloppujen lisäksi.



Eli kyllä palkkaus perustuu tuohon kutsumukseen, ei ammattilaisuuteen.

Vierailija

Saat laiminlyödyn vauvan, hoidat sitä hetken, annat takaisin alkoholisteille/narkkareille/mielenterveysongelmaisille vanhemmille. Ihan hirveää. Taatusti sydän särkyisi joka kerta sellaisessa tilanteessa.

Vierailija

Jos lasta ja hänen perhettä olisi autettu ajoissa, ei tilannetta edes syntyisi.



Kuka teki virheen?



Miksi nuorisopsykiatria ei kykene hoitamaan lapsia niin, ettei heitä tarvitsisi ottaa huostaan, jos kerran ongelmat tunnetaan ja huostaanotot tehdään liian myöhään?



Lainaus:

haluan sanoa pari faktaa:

1. Kaikki vanhemmat eivät yksinkertaisesti rakasta lapsiaan ja ovat sitä täysin kykenemättömiä ikinä opettelemaankaan. Kaikkia ei voi auttaa, varsinkaan, jos eivät sitä itse halua.

2. Huostaanottoja tehdään aivan liian vähän ja aivan liian myöhään, jolloin lapsen elämä on usein peruuttamattomasti tuhottu.



Turha tulla jeesustelemaan vanhempien oikeuksista, jos ette karuista tosielämän faktoista tiedä mitään. Niin monta oksettavaa tarinaa kuulleena ja nähneenä uskallan väittää jotain tietäväni siitä, mitä kaikkea kamalaa lapsi on voinut kokea vanhempiensa taholta ja näitä tarinoita on paljon.

Vierailija

eikä lapsia pitäisi sijoittaa minnekään, vaan koko perhe.



Miten voi joku opetella vanhemmuutta ilman sitä lasta? Miten lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta voidaan ohjata ja korjata, jos lapsi ja vanhempi eivät kohtaa toisiaan?



Lainaus:

on sijoitettuna? 14

Vierailija

Ja todellakaan meidän jokaisen lapset eivät ole kyvyttömien ihmisten harjoituskappaleita. Läheskään kaikki ihmiset eivät tarvitse tukitoimia kyetäkseen huolehtimaan lapsistaan! Kyvyttömyys on eri asia kuin kokemattomuus.

Vierailija

Lainaus:

Kuinka moni on valmis ottamaan kotiinsa vieraan vauvan, jonka joutuu hetken päästä antamaan pois.

Saat yöllä heräillä ja olla rätti väsynyt, mutta vauvaa saat pitää hetken lainassa.

kuinka moni on valmis tähän?

Meiltä löytyis koti, mutta en kyllä pois suostuis enään antamaan.




Siksi onkin toivottavaa että perhe miettii omat valmiutensa ja resurssina tarkkaan ja tiedostaa jaksamisensa rajat.



Itsellämme on ollut jo lapsettomana parina lyhytaikaisessa perhehoidossa lapsia. Vauvoja nimenomaan. Perhehoito on kestänyt muutamasta päivästä muutamiin kuukausiin. Onhan se luopuminen aina jollain tavalla tuskallista etenkin silloin kun syli jäi aina jälleen tyhjäksi, mutta tiesimme että perhe on saanut avun. Olemme pitäneet yhteyttä kaikkien viiden perheen kanssa ja pidämme yhä. Meillä on käynyt onni sillä meillä olleet lapset ovat saaneet pysyvän, turvallisen kodin biologisten vanhempiensa luona kun vanhempia on autettu heidän ongelmissaan.



Biologisia lapsiakin meille on tullut ja nyt olemme sijaisperheenä pienokaiselle. Tällä kertaa ennuste on pitkäaikainen sijoitus eli aivan heti lasta ei olla mihinkään viemässä. Mutta mikäli vanhemmat saavat asiansa sille mallille niin toki huostaanoton purkua harkitsevat sosiaalityöntekijät ym. asiantuntijat.



Meille lohtuna "menetyksessä" on ollut se että tiedämme lasten meillä ollessaan saaneen rakkautta ja hoivaa ympäri vuorokauden ja turvalliset, selvät ihmiset ympärilleen. Kun paluu biologiseen perheeseen on tapahtunut se on aina ollut tarkkaan harkittu ja suunniteltu eikä tukitoimia ole lopetettu heti vaan perhettä on autettu jaksamaan. Tukena on voinut olla esim. 3kk:n jakso ensi- ja turvakodilla.

Aina biologisilla vanhemmilla ei ole halua jatkaa yhteydenpitoa, mutta meillä on käynyt suuri onni tässä asiassa sillä tiedämme mitä lapsille kuuluu ja miten he voivat. Me olemme osaltamme auttaneet näitä perheitä ja se on todella antoisaa ja palkitsevaa!

Vierailija

Lainaus:

j. Ja ei kai kriisisjoitettua lasta koskaan laiteta päiväkotiin sijoitusperheessä? .






Yleensä aina, jos lapsi on jo entuudestaan jossain päiväkodissa, mutta silloin on sitouduttava järjestämään niin, että lapsi kykenee jatkamaan samassa päiväkodissa. Se on lapsen etu, että hän saa säilyttää tutut ympäristönsä.

Vierailija

että sijaisperheistä on huutava pula, mutta yksin asuvaa naista ei huolita kuitenkaan sijaisperheeksi, ainakaan meillä täällä Lahdessa. Edes pride koulutukseen ei pääse, koska sijaislapsia ei yksinäisille sijoiteta.

Vierailija

Pieni vauva voidaan joutua ottamaan huostaan vaikkapa äidin sairauden takia ja olisihan se kauheaa jos lapsi äidin parantessa itseään otettaisiin häneltä kokonaan pois. Ei minustakaan varmaan olisi ottamaan vauvaa, josta en tietäisi milloin hän katoaa kokonaan elämästäni. Otin pienen vauvan kotiini kun tiesin, että lapsi tulee pysymään jollakin tapaa kuvioissa, vaikka siirtyisikiin takaisin omaan kotiinsa. Pienen vauvan on tietenkin parempi kasvaa perheessä kuin laitoksessa. Vauvoista kasvaa isoja lapsia ja murrosikäisiä ja he voivat vielä silloinkin asua samassa perheessä. Sijoitettujen lasten kohdalla kaikki on mahdollista.

Vierailija

oli myös taloudelliset kysymykset jotka jarruttivat haaveitamme. Itse ajattelen, että sijoitus on aina kriisi lapselle ja silloin toisen vanhemmasta on kyettävä olemaan kotona. Voi mennä vuosiakin ennen kuin luottamus ja turvallisuuden tunne lapsen kanssa saavutettu (jos koskaan) ja vasta sitten on mielestäni aika koko päiväiselle tarhapäivälle tai sille ettei kotona olisi joku kun lapsi tulee koulusta. Yhteiskunnan tuki sijaisvanhemmille ei kumminkaan kata kuin lapsesta jo itsestään tulevat kulut. Taloudellisesti toisen vanhemman poissa olo töistä olisi ollut mellä "hyvä" tuloisinakin mahdotonta. Kun perheeseen syntyy oma vauva, saa äiti kumminkin tulosidonnaisesti äitiyspäivärahaa. Vähintään tämä sama aika pitäisi kotiin jäävän sijaisvanhemmankin saada mielestäni tukea tulon menetyksestään.

Sijoitukseen liittyy tietenkin monta muutakin pohtimisen arvoista asiaa. Eihän raha kaikkea ratkaise, mutta pakko on perheen syödä ja lainansa maksaa.



Itse monesti mietin olisinko riittävän hyvä "äiti" tuolle tulijalle, joka on jo jäänyt paljosta paitsi. Osaisinko rakastaa ehjäksi samalla aidosti toivoen, että joku päivä lapsi pystyisi palaamaan oman perheen luo. Ja jos tämä ei koskaan toteutuisi, olisiko minusta tukemaan lapsen oikeita vanhempia heidän erillaisessa vanhemmuudessaan aidosti ketään tuomitsematta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat