Oletko kärsinyt kauneudesta?

Vierailija

Itse olen nykyisin ihan tavis, nelikymppinen, vähän pyöreä, ihan vaan sellainen perusnätti mutten enää kaunis. Mukava juttu, sillä taakse jäivät nuorempana kärsityt hommat, miesten jatkuva ahdistelu ja ystävien kateus ja se ettei kukaan osannut nähdä ulkonäön ohi,ajateltiin uranikin johtuvan ulkonäöstä.



Koskaan ei minulla ollut yhdenillan juttuja enkä halunnut muuta kuin turvallisen hyvän ihmissuhteen ja siitä huolimatta olin helposti se " huora" kun taas kaveripiirin likat sai tehdä mitä tahansa, kukaan ei siitä puhunut mitään.



Elämä on ihan toisella tavalla rikasta ja hienoa kun ei liika kauneus enää häiritse tekemisiä ja ihmissuhteita. Joskus näinkin päin kun kaikki täällä aina hehkuttaa miten upeita ovat ja nauttivat miesten katseista, minusta on ihanaa kun en enää niitä saa kuin satunnaisesti ja mielenhäiriössä.

Kommentit (8)

Vierailija

Olin jostain syystä etenkin aikuisten miesten mieleen ja heidän jakama huomio ei nuoresta tytöstä ollut kovinkaan kivaa. Huomauttelu ja taputtelu -asteella kyllä vain, mutta ei kivaa.

Vierailija

Luulinkin olevani, mutta miehiltä en saanut koskaan huomiota. Heidän silmissään en ollut kaunis enkä vetävä. En saanut huomiota enkä kehuja, en katseita perääni enkä aloitteita ja treffipyyntöjä koskaan. Jännä juttu kun sitten meidän naisten mielestä monet taviksen näköiset naiset sai paljon huomiota ja katseita baareissa ja kaupungilla. Miehillä on ilmeisesti erilainen maku kuin naisilla. Sellaisen jäljen tämä huomioimattomuus on jättänyt että minulla on edelleen pohjattoman huono itsetunto miesten seurassa ja tunnen itseni epäviehättäväksi.

Vierailija

olis nytten kuitenkin ihan omia kuvitelmia noi kärsimykset, tai johtuneeko nyt välttämättä mistään erityisestä kauneudesta. Kuulostaa ihan tutuilta jutuilta vaikken mikää missi ookkaan/ole ollutkaan.

Vierailija

Vaikka tuskin sen enempää kuin muutkaan... Mä vaan varmaan kuulun niihin jotka kärsii flirttailusta ja siitä että vieraat ihmiset alkaa kytätä ulkonäön perusteella. Välillä ihminen näyttää kauniilta ja välillä taas ei, on mun mielipiteeni. Eikä omalla päätöksellä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka kauniina toiset sitten sut näkee, eli asialle ei oikein voi mitään.



Mutta on se outoa että toisissa ilmenevää kauneutta pidetään paheena! Ihan kuin joku antais sisäisen säteilynsä tulla pintaan vain loukatakseen tai huijatakseen vieraita miehiä/naisia!!?! Kyllä joittenjkin ihmisten elämä on sitten rumaa, jos toisen ulkonäöstä pitää loukkaantua. Ite nautin silloin kun näen kauneutta toisissa ihmisissä.

Vierailija

" Ettei vaan...

olis nytten kuitenkin ihan omia kuvitelmia noi kärsimykset, tai johtuneeko nyt välttämättä mistään erityisestä kauneudesta. Kuulostaa ihan tutuilta jutuilta vaikken mikää missi ookkaan/ole ollutkaan"



Miksi on niin mahdoton ajatus, että joku tavallinen ihminenkin VOI olla se KAUNOTAR.



Heti se on jotain itsekeskeisyyttä ja harhakuvitelmia omasta paremmuudesta. .



Terv. ihan tavallisen näköinen nainen

Vierailija

ja katsoi oikeudeksi kommentoida kauneutta. Jotenkin tuntuu että liian upea ulkonäkö sotkee kaiken eikä ihmiset osaa käyttäytyä normaalisti.



Mutta kyllä ne pitkäaikaiset suhteet on ihan jees, siinä se ulkoinen kauneus menettää merkityksensä.



Itse halusin aina että joku rakastaisi minua ihan itsenäni, varsinkin kun olin aika poikamainen luonteeltani. En meikannut tai pitänyt kovin naisellisia vaatteita, silti oli vientiä ihan liikaa.



Muistan kun luokan likat sanoivat minulle että ota nyt joku ja ala seurustelle, ettet pidä kaikkia varpaillaan niin heillekin jää jotain.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat