Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen juuri aloittanut opettajantyöt ja jo nyt tuntuu, että en oikeasti jaksa...

Vierailija

Olen aikaisemmin tehnyt sijaisuuksia lyhyitä ja 1-4kk:n mittaisia. Olen kuvitellut, että työ on juuri minun unelma-alani. Nyt kun olen juuri valmistunut ja saanut oman luokan vastuulleni olen ihan lopussa ja mietin kehtaanko irtisanoa itseni kun olen ihan lopussa (3 viikkoa käyty koulua...)



Rakastan edelleenkin opettamista ja viihdyn lasten kanssa, mutta kaikki " ylimääräinen" työ on niin aikaa vievää ja välillä henkisesti kuluttavaa, että en ehdi tekemään mitään muuta. Kokouksia ja palavereita, tiedotteiden kirjoittamista, yhteistyötahojen kanssa suunnittelua, askartelua, vanhempien kanssa keskustelua aivan tolkuttomasti.



Aluetta, jolla opetan sanotaan hiukan huonompiosaiseksi ja oppilasainesta toiset opettajat luonnehtivat haastavaksi, että en tiedä voisiko jossain toisessa koulussa olla toisenlainen fiilis tehdä töitä.



Olen ihan hukassa, mitä tehdä. Olenko opiskellut monta vuotta ihan turhaan vai onko minulla ollut totaalisen vääristynyt kuva opettajan työstä

Kommentit (12)

Vierailija

rajaa tekemisilleen. Esim. itse olen ala-asteen luokanopettaja ja minut saa kiinni sähköpostitse joustavammin sekä kouluaikana koulunumerosta klo 14:ään asti. Tärkeät palaverit tietenkin pitää hoitaa. Sitten on tosin kouluja, joissa osallistutaan kaikenlaisiin projekteihin, mutta itse kierrän sellaiset koulut kaukaa. Opetan itsekin en niin hyvällä alueella. Eli oppilaat ovat taustojaan myöten haastavia.



Työstä rentoutuminen on tärkeää. Itselle ulkoilu on tärkeää, toisaalta kaksi pientä lastamme pitää jalat maassa työmäärän suhteen.

Vierailija

Minulla ei ollut kunnolla auktoriteettia, tein liian huolellisesti kaikki ylimääräisetkin hommat, etäännyin miehestäni (ja ero tulikin), oppilailla oli niin paljon ongelmia, joita en osannut odottaa, että stressasin myös öisin heidän elämäänsä. Halusin olla täydellinen opettaja, että rehtori antaisi minulle viran. Loppukevään olinkin sitten sairaslomalla.



Seuraavana syksynä vaihdoin työpaikkaa ja opettelin tekemään rennommin töitä. Opin ymmärtämään, että minun tehtäväni ei ole huolehtia jokaisen oppilaan perheen elämästä, vaan laittaa viesti eteenpäin, jos näen ongelmia. Sain viran vuoden päästä ja suorituspaineetkin katosivat. Nyt nautin työstäni ja tulen hyvin toimeen oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa.

Vierailija


Olen kyllä jo yrittänyt vetää rajoja, esim puhelimitse olen tavoitettavissa 8-17 ja olen ilmaissut toiveeni myös yhteydenpitotavoista, joita onkin mukavasti noudatettu. Kokouksista poissaoloa ei ainakaan meidän talossa katsota kamalan hyvällä ilman hyvää syytä ja oppilaita koskevista palavereista ei oikein voi olla poissa.



Olin lisäksi vannonut, että en kanna töitä kotiin, mutta kun päivät menevät näissä muissa puuhissa on pakko suunnitella kotona, jos meinaa tehdä jotain järkevää (+ kaksi uutta kirjasarjaa, jotka sai käteen ekana koulupäivänä...).



Täytyy vain toivoa, että se helpottaa jossain vaiheessa tai miettiä voisiko toisenlainen koulu olla mukavampi. Nyt koen olevani hyvin yksin työpaikallani

Vierailija

Alku on ihan älyttömän rankkaa opettajan työssä!! Rutiini tulee kokemuksen myötä ja kunhan vaan jaksat sen alun paineen (ja ylipäätään eka vuoden jne.), niin vannon, että helpottaa kovasti. Vaikka voi siihen mennä parikin vuotta, mut ne ekat kuukaudet oikeasti on raskaita. Joten jos oikeasti nautit itse työstä, niin kannustan kovasti jatkamaan.



Itsellä kolmas vuosi töissä menossa ja nyt tämä työ on jo ihan juhlaa: lyhyet työpäivät, pitkät loma, ihanat opiskelijat. En vaihtaisi alaa ikinä! Mutta eka vuosi oli niin rankka, että vaikka kuinka itse työstä nautti, niin tuntui, ettei tällaista tahtia jaksa hullukaan.



Ota ROHKEASTI sairaslomaa, jos alkaa liiaksi uuvuttaa. Se on luvallista ja tosi tärkeää jaksamisesi kannalta! Muista, että oppilaat muistavat persoonasi aina, eivät viilattuja tuntisuunnitelmia.



Ja oikeasti niitä palavereita ja kokouksia voi välillä skipata, laittaa vanhemmille rajoja jne., niin kuin täällä on jo sanottukin.



Voimia paljon ja iloa työhön!

Vierailija

Alku on aina hankalaa. Sinuna vetäisin nyt vähän rajoja mihin kaikkeen osallistut. Ei kaikki palaverit tai puhelut ole pakollisia työajan ulkopuolella. Palat loppuun heti jos et vedä rajoja.



Älä myöskään yritä olla täydellinen opettaja. Monta tuntia yhden tunnin takia ei kannata uhrata tuntisuunnitelmaan vaikka kuinka miettisi, että tulisi hyvä tunti.



Tsemiä!

Vierailija

Kaikilla ensimmäinen vuosi töissä on ollut aivan hirveä. Ovat olleet ihan puhki, sairastelleet jatkuvasti jne. Toinen ollut vähän helpompi ja kolmantena alkanut jo sujua.

Uusimmat

Suosituimmat