Siis voiko äitihmisen ujous,

Vierailija

olla sitä luokkaa että lähtee puistosta pois heti kun sinne tulee muita?

Ja millaisen mallin lapset saa?



Menin tänään puistoon lapsieni kanssa. Näin kun yksi äiti meni samaan puistoon noin ehkä viisi minuttia ennen meitä.



Heti kun tultiin puistoon, niin alkoi tyttönsä kanssa keräilemään kamoja ja häipyivät. Yritin tervehtiä tätä äitiä muttei oikeen ees katsonut minuun päin.

olivat siis puistossa varmaan seitsemän minuuttia. Mitähän moinen reissu antoi lapselle? Ajattelin että oliko äiti tosiaan niin ujo että heti paniikissa häipyi kun tuli muitakin puistoon. Voiko ihmiset tosiaan olla noin ujoja?

Kommentit (15)

Vierailija

Sillä ihmettelin et kun ei selvästikään ollut mikään hätä vaan ilmiselvästi häipyivät kun me tultiin. Jotenkin sen äidin olemus paljasti sen.



Kai nyt saa olla utelias et onko niin ujoja tosiaan.

En sillä että pitäisi puistossa kaikkien kanssa jutella jne. mutta jos haluaa olla rauhassa niin voihan sitä olla omissa leikeissään niin ettei tarvitse karkuun lähteä. Ja tosiaan tuntuis itsestä kurjalle lapselle tehdä noin et eka mennään puistoon ja sit häivytäänkin samantien.



AP

Vierailija

Lapsella saattoi tulla vaikka pissat housuun tai äiti olla huonovointinen aamupahoinvoinneissaan, syitä voi todellakin olla miljoona. Ei kuulu sulle.

Vierailija

mun mielestä juuri sinä teet oikein kun jäät puistoon vaikka ahdistaa eli

otat huomioon lapsen tunteet ja tarpeet vaikkei itseä kiinnostakkaan.

Mielestäni se on hyvä juttu.



Jos olisit oikeasti sitä mitä ajattelet niin kukaan ei varmaan koskaan sinulle yrittäisikään jutella. Toivottavasti rohkaistut vielä. Senhän kyllä huomaat jos joku tulee ihan aidosti hymyillen ja silmiin katsoen juttelemaan tai moikkaamaan ettei hän sinusta mitään pahaa ajattele. Ja miksi hävetä niitä tyhmiä juttuja Ap kuule joskus päästelee suustaan sellaisia sammakoita että ei ole tosikaan. Ja eihän sitä tosiaan ole pakko jutustella vaan voi olla ihan hiljaakin.



AP

Vierailija

Mua ahdistaa jos joku tulee puistoon mutta en lähde pois. Lapseni kaipaa niin paljon leikkikavereita etten voi vain lähteä. Mutta minulle sellainen puistoreissu on kyllä yhtä tuskaa.



Tää kuulostaa varmasti naurettavalta mutta mulla on itsetunto täysin nollassa. Mä kuvittelen että muut ajattelee musta kaikkea pahaa. Olen omasta mielestäni niin ruma ja tyhmä etten kehtaa olla toisten seurassa. Jos joku vielä yrittää jutella mulle niin ahdistaa vielä enemmän koska sillon mä en yleensä keksi mitään " fiksua" sanottavaa.

Vierailija

Vaivaannun, jos joku vieras yrittää jutella, koska en saa mitään järkevää suustani ulos. En tiedä, miksi olen niin ujo. Omat vanhempani ja sisarukseni eivät ole ujoja, mutta vanhin lapseni on. Muut lapseni ovat tulleet isäänsä ja ovat oikein vilkkaita. - 5

Vierailija

Ventovieraille on vaikea keksiä mitään sanomista (tai ainakaan mitään mitä oikeasti tekisi mieli jutella, jotain pakkopuhumista kyllä aina keksii), ja on kiusallista olla hiljaakin. Puistoreissu muuttuu rennosta oleilusta jotenkin työlääksi.



Lapsi on perhepäivähoidossa kaikki arkipäivät ja näkee siis tuntikausia puistoelämää joka päivä. En ole huolissani siitä jos oma puistossaoloaikani jää vähäiseksi.

Vierailija

et jos ahdistaa niin miksi edes mennä sinne puistoon kun todennäköistä on et sinne tulee muitakin?



Mulla kyllä lapset nostais metakan jos veisin ne heti puistosta pois ja varsinkin jos sinne olisi tulossa potentiaalisia leikkikavereita.



Ja vaikka olisi itse ujo, niin pitääkö lasten saada sama roolimalli?



Terv. AP

Vierailija

Minä olen. Menen puistoon silloin, kun siellä ei muita ole. Jos taas tulee muuta porukkaa, menen lapseni kanssa sellaiseen paikkaan, jossa ei ole muita. Heikkalaatikolla en kestä olla yhtä aikaa muitten äitien kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat