Miksi joku (jolla jo lapsia ed. suhteesta) haluaa vielä lapsen uuden kumppanin kanssa?

Vierailija

Tämä on asia, jota en jaksa millään ymmärtää! Jos itselläni olisi jo pari tai useampi lapsi hajonneesta suhteesta kuten myös uudella kumppanillani, en voisi edes kuvitella haluavani uutta yhteistä lasta!



Mikä siis on se pointti yhteisen lapsen hankkimisessa?



- halutaanko uusikin suhde pilata vauva-arjella?

- halutaanko aiheuttaa omille lapsille ulkopuolisuuden tunnetta?

- halutaanko vain todistaa ulkopuolisille, että kyllä uusperheessäkin ehditään sekstailla?





Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Mikä siis on se pointti yhteisen lapsen hankkimisessa?



- halutaanko uusikin suhde pilata vauva-arjella?

- halutaanko aiheuttaa omille lapsille ulkopuolisuuden tunnetta?

- halutaanko vain todistaa ulkopuolisille, että kyllä uusperheessäkin ehditään sekstailla?




Kaikista meistä vauva-arki ei " pilaa" suhdetta.



" Omille" lapsille ei tule " ulkopuolisuuden tunnetta" , jos perheessä aikuiset ovat aikuisia. Lisää sisaruksia kylläkin.



Tuohon " ehditään sekstailla" nyt sen verran, että ainakin alussa uusperheessä " ehditään" enemmän kuin ydinperheessä, koska yleensä lapsukaiset ovat myös toisella vanhemmallaan säännöllisesti... Yhteisten lasten synnyttyä sitten taasen ei.



Aika usea ihminen haluaa rakastuessaan kumppaninsa kanssa lapsia. Kliseisesti " when you can see your unborn children in her eyes" .... Tuttavapiirissä ainakin poikkeuksetta on haluttu " se yhteinen" tai pari-kolme-neljä yhteisiäkin.



t. uusperheen äiti, lapsia entisestä ja nykyisestä liitosta







Vierailija

Ei se minusta ole sama asia silloin, kun jatketaan samaa sisarussarjaa.

Uusperheessä on jo " minun lapsia" , " sinun lapsia" ja sitten olisi vielä niitä " yhteisiä lapsia" .



Luulen, että syy yhteisen lapsen hankintaan löytyy siitä, että halutaan nimenomaan se *yhteinen* " rakkaudenhedelmä" . Suurella todennäköisyydellä, mikäli eroa ei olisi tullut, eivät nämä ihmiset olisi enempää lapsia hankkineet.

Vierailija

Olisinpa äkännyt kirjoittaa yhtä ytimekkäästi ja hienosti täyttä asiaa.



T. nro8



PS. Suurin osa ihmisistä suunnittelee lasten tekoa jollain tasolla, niin myös uusperheessä elävät. Siihen vaikuttaa moni asia, mutta tuskin kovinkaan moni tekee lapsia siksi, että näyttäisi maailmalle jotain. Kyllä siihen löytyy muita syitä.

Vierailija

en jaksa lukea kaikkia eikaisempia juttuja mutta meillä sellanen tilanne ett' minulla 4 lasta ex-miehen kanssa ja lapset asuvat minun kanssani ja nyk miehelläni on myös 4 lasta. kummankaan ex-puolisot eivät ole lasten kanssa... johtuen siitä että on vain hauska juoda tai ei ehdi. onneksi on varmaa meidän tilanteessa se että lapsia ei enää tule. mutta jos se vielä olisi mahdolista haluaisin varmasti sen " rakkauden hedelmän" muta näin on mielestäni helpompaa että on omat lapset ja eikä yhteinen joudu erikois asemaan.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Jokainen, joka on eronnut tietää kuika raskas prosessi on henkisesti hajonneen perheen lapsille. Et yksinkertaisesti voi verrata onnellisen ydinperheen kolmea sisarusta hajonneen perheen sisaruksiin.



Uusperheissä lapset ovat ensin kärsineet usein vuosia vanhempien riitelystä ja pahasta olosta. Sen jälkeen mahdollisesta muutosta tai jopa uudesta paikkakunnasta ilman toista vanhempaa. Yleensä nämä lapset kokevat myös aivan toisenlaista yhteenkuuluvutta keskenään kuin ydiperheiden lapset. He ovat joutuneet myös kokemaan oman lähivanhempansa uuden suhteen alun (ja siihen liittyvät poissaolot: Äidin tai isän romanttiset illat, yöt ja lomat uuden kumppanin kanssa).



On aivan eri asia lähteä tältä pohjalta " iloitsemaan" perheen uudesta vauvasta.




No olen eronnut ja tiedän kyllä, että ero ei ole helppo lapselle. Lapseni ei ole koskaan kuitenkaan kärsinyt vanhempiensa riitelystä (surusta varmaan kylläkin, mutta surua varmaan voi tulla perheeseen ilman eroakin), hän ei ole koskaan joutunut muuttamaan minnekään ja kyllä, lapsi on kokenut uuden suhteen alun, se ei tosin näkynyt siinä, että olisin koskaan ollut missään poissa, lapsi kylläkin oli, vaan siinä, että minä olin onnellinen ja siinä, että hän sai ihmisen elämään, joka hänestä huolehtii, vieden hoitoon, pesten illalla hampaita, leikkien legoilla, lohduttaen pitäen sylissä, kun elämä runtelee jne. Se, että vauva on puolisisarus, estä lastani iloitsemasta sisaruksestaan, näen sen ilon jo nyt päivittäin, vaikka ikäeroa on. Monesti nämä ongelmat ovat aikuisten päässä, ei lapsi esimerkiksi tiedä, että aikuiset pitävät äitipuolia yleensä stereotypisesti ilkeinä vaan jos lapsen annetaan muodostaa suhde äitipuoleen siitä tulee juuri sellainen minkälainen tulee. Yhtä vähän lapsi erottaa sisaruksen ja puolisisaruksen, jollei lapsia kohdella eri tavoin tai sitä heille räikeästi alleviivata. Meidän perheessä on ainakin vain aikuisia ja lapsia ja aikuisten tehtävä on huolehtia että lapsilla on kaikki hyvin, ei lapsien otsaan ole kirjoitettu, mun ja sun ja meidän.



Ja haluan muistuttaa, että hajonnut perhe ei ole synonyymi onnettomalle perheelle ja ydinperhe synonyymi onnelliselle perheelle. Kaikkeen mahtuu varmasti kaikkea.



Saako kysyä, että oletkos sinä eronnut? Tai elätkö uusperheessä?

Vierailija

miehellä ei ollut lapsia ja halusi biolapsen itsekin. ja olen aina halunnut useamman lapsen, Se että ensin välitsin väärän miehen, ei ole mielestäni este kokea onnea uudessa suhteessa, eikä estä esikoistani kokemasta sisaruksen mukanaan tuomia iloja ja suruja.



Sitäpaitsi halusimme kokea vauva-arjen yhdessä, sen lisäksi että se on raskasta, on se myös ihanaa. Suhteemme ehdottomasti vahvistui yhteisestä lapsesta, ja uskokaa tai älkää, niin vahvistui myös mieheni ja esikoisen suhde.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Uusperheissä lapset ovat ensin kärsineet usein vuosia vanhempien riitelystä ja pahasta olosta. Sen jälkeen mahdollisesta muutosta tai jopa uudesta paikkakunnasta ilman toista vanhempaa. Yleensä nämä lapset kokevat myös aivan toisenlaista yhteenkuuluvutta keskenään kuin ydiperheiden lapset. He ovat joutuneet myös kokemaan oman lähivanhempansa uuden suhteen alun (ja siihen liittyvät poissaolot: Äidin tai isän romanttiset illat, yöt ja lomat uuden kumppanin kanssa).



On aivan eri asia lähteä tältä pohjalta " iloitsemaan" perheen uudesta vauvasta.




Tuota noin: meillä eivät lapset " kärsineet vuosia vanhempien riitelystä" . Erosimme ns. sovussa lasten ollessa niin pieniä, etteivät tuota aikaa edes muista (1- ja 3-vuotiaat). Eron tarkempia syitä en tässä ryhdy ruotimaan, mutta oli välttämätön, silloinen perhe ei toiminut. Mutta mitään repivää, raastavaa ja huutavaa siihen ei liittynyt.



Tapasin uuden kumppanini 3 vuotta eron jälkeen, eivätkä lapset " kokeneet uuteen suhteeseen liittyviä poissoloja" , niitä kun ei ollut. En lomaillut uuden kumppanin kanssa kaksistaan ja seurustelun alkuaikojen " treffit" olivat lasten ollessa isällään joka toinen vloppu.



Lapset pitivät nykyisestä miehestäni alusta alkaen, olivat vielä sen verran pieniä. Ongelmia on ollut vasta nyt murrosiässä, eli reilu kymmenen vuotta tuosta. Eivätkä nekään mitään ylivoimaisia, onpahan vaan miehen hankala ymmärtää murkkuja. Tulee olemaan tod. näköisesti hänellä hankaluuksi ymmärtää myös " omia" lapsiaan murkkuiässä. (Liittyy kasvatukseensa jne.)



Mutta meillä tosiaan on uusista sisaruksista iloittu, lapsilla on hyvä suhteet ja esim. juuri eilen isoin otti pienimmän (14 vuotta ikäeroa) mukaan leipomaan kaverinsa kanssa.



Uusperhe ei ole mikään karmea peikko ja hurjan kurja asia. Vaan yksi perhemuoto muiden joukossa. Moni nykyajan lapsia asuu täysin tasapainoisesti täysin tasapainoisessa uusperheessä. Yhtä lailla kuin ydinperheistäkin löytyy riitaisia tms.



Vierailija

Mies halusi kerran kokea vauva-ajan ja nähdä alusta asti kaikki. Ja lapsemme synnyttyä mies ei kohdellut lasta erityisasemassa vaan päinvastoin,hänen suhde minun lapsiini läheni! Usein teemme niin että kun minun lapset ovat isällään niin viemme myös meidän lapsen mummolle tai kummille yöksi hoitoon niin että saamme olla kahden ja kaikki lapset saaavat erityisviikonlopun!

Vierailija

Meillä nykyisen mieheni kanssa oli molemmilla yksi lapsi ennen kuin tapasimme. Meille oli alkuhuuman jälkeen hyvinkin selvää, että haluamme molemmat vielä lisää lapsia. Kyseessä ei ollut mikään todistelu maailmalle, vaan se, että me molemmat tykkäämme lapsista. Nyt meillä on kaksi yhteistä (3,5v ja 1v) ja kolmatta yritetään saada alulle.



Ja meidän elämää ei ole vauva-arki muuten pilannut.

Vierailija


-Montako lasta parilla on entisistä suhteistaan?

Jos molemmilla/toisella vain yksi, niin eikö ole luontevaa haluta toinenkin lapsi? Aika monihan haluaa lapselle sisaruksen/sisaruksia...



-Kenen luona lapset asuvat?

Moni mies kaipaa lapsiaan, joita näkee vain joka toinen viikonloppu+kesälomalla viikon. Uuden kumppanin lapset eivät aina tunnu omilta, ja heillähän yleensä on oma isä (=harva on orpo tmv. )

Eli tavallaan mies elää lapsiperheen arkea-->kaipaa koko ajan omia lapsiaan -->tahtoo yhden lapsen asuvan kanssaan, ja yleensä on helpompi tehdä se lapsi uuden naisen kanssa kun alkaa taistelemaan ex:än kanssa lapsen lähihuoltajuuden saamisesta...



-Ehkä joku kasvaa vanhemmuuteen vasta myöhemmällä iällä?

Jos on pari lasta saanut (esim. ehkäisyn pettäessä 1. ja 2. siihen perään sitten harkitusti) kun ikää on n. 20-vuotta, voidaan olettaa ettei henkilö koe olevansa valmis vanhemmaksi vielä.

Ehkä se biologinen kello alkaa tikittää " ajallaan" esim. 30-vuotiaana, jolloin halutaan vielä se yksi lapsi. Onhan ydinperheissäkin iltatähtiä...! Ehkä nämä samat ihmiset olisivat saaneet vielä sen exänkin kanssa yhden/pari lasta JOS suhde olisi kestänyt?:)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat