Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

****SyysSissien sunnuntai****

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

eli siis kun en korttia enka papereita loytany sitten mistaan milla meen sairaalaan, ja oltiin viela myohaan haajuhlissakin, niin aattelin tasantarkkaan synnytyksen alkavan just tollasena yona! Tana aamuna ekaks kaivoin kaikenmaailman pussukat etta paprut loyty! Nyt olo on taas rauhallinen!

Mutta voikaahan hyvin ja jakautukaa

-levinia ja Hope neito rv 39+2-

Vierailija

Ja kovasti onnea AuringonTyttärelle hyvänkokoisesta tytöstä! Kuulosti siltä, että synnytys oli mennyt hyvin, ei ainakaan turhan pitkä ollut. =) Saatiinhan sitten tähänkin viikonloppuun vauvauutisia. Voihan niitä tulla lisääkin...



Täällä illalla vauva oli niin levoton ja suppaili, että mietin jo, että nyt se on päättänyt tulla ulos. Mutta sitten parin tunnin jälkeen vauva nukahti ja nukahdin muutamaksi tunniksi onneksi minäkin, kunnes heräsin tuon kolmosen peitto-huutoihin ennen neljää ja valvoin taas pari tuntia. Saas nähdä millainen päivä tulee.



Taidanpa lähteä nauttimaan vielä toisen mukillisen teetä ja orientoitua tähän päivään. Ei ole mitään suuria suunnitelmia. Miestä odotellaan kotiin iltapäivällä. Eiköhän siinä olekin jo ohjelmaa kerrakseen!



Mukavaa päivää ja suppareita niille, jotka niitä kaipaavat!



apinaemo tasan 39 tänään

Vierailija

Sateista sunnuntaita.

Vauvauutiset aina piristää!! Olitkos Auringontytär Taysissa? Vai muistanko väärin missäpäin asustat?



Tänään meillä on eka kaverisynttärit ja nyt sitten jännätään. Taas katosi kaikki kommentoitavat muistista. Niin....



Mulla on laskettu aika ihan kuun lopussa ja kaikki on kyllä jo valmista vauvan tuloa varten. Olen sen verran huonossa kunnossa, että en ole uskaltanut jättää pyykkejä ja muita juttuja loppukuuhun. Jos olo vielä tästä huononee, en jaksa mitään. Nyt jo pyykkikoneeseen kurkkiminen mahan yli on ihan mukava urheilusuoritus. Mies on jo riittävän kovilla, kun lähes kaikki lattialla oleva roina, siivoukset ja monta muuta asiaa on jo hänen vastuullaan. Tytöt ovat onneksi nyt oppimassa edes vähän tavaroiden keräämistä. Oppivat kun on pakko ja itse kun ei voi muuta kuin harjoittaa verbaliikkaa ja kannustustaa.



Nyt ruokaa uuniin.

terv peikkoäet ja turkulainen 36

kewa123
Seuraa 
Liittynyt30.12.2007

Pippurimamma-lla aivan ihana synnytyskertomus, itkien lueskelin.



Aurinkontyttärellä suloinen prinsessa, jaksuja vaan sinnekin.



Meillä oltu koko päivä sisällä. Aamulla oli niin sateinen ja äskein lähtivät vieraat kotiin. Että vähän ihme olo kun ei ole päässyt ulso, mutta huomenna taas uusi päivä. Eipäs muuta, ensi viikolla taas uudet jutut.

kewa 37+6

Vierailija

Syyssissien pino se alkaa purkautuun pikkuhiljaa. Ihanaa.



Ens viikko on todella kiireinen. 2 iltana on lasten vanhempainiltoja, yhtenä päivänä tytön hammaslääkäri ja yhtenä oma neuvola. Ei ehtis ens viikolla synnyttään kun vasta perjantaina. Hehe!



Kai mä alan väsään lapsille iltapalaa...



Risella rv 38+2



Vierailija

Viimeinen päivä siis ison masun kanssa, sitten se muuttuu sellaseksi löllyväksi, tosin isona kuitenkin pysyy... ;D Huomista aamua siis odottelen toisaalta ihan innolla ja toisaalta itku kurkussa haikeudesta. Vähän ehkä jännittää, ja neidille hali pusun anto lähtiessä pelottaa. Siksi se olisikin niin helppoa lähteä vaikka yöllä. Tällainen itkupilli kun olen... Kävin jo kioskilla hakemassa pari lehteä, että saa sitten lukea, kun odottelee tositoimiin pääsyä. Olen siis kallitunut jo siihen käynnistykseen. Toivottavasti antavat sitten kans sen mahdollisuuden. Pitää varmaan juoda lasillinen tavallista maitoa, että saa mahansa tyhjennettyä. :D



Eilen otin isännän " hellään syleilyyn" ja ajattelin jos vaikka lähtö tulisi sitten ensi yönä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut minkäänlaisia enteitä. No, toki pikkusen ollut maha sellanen kipeän oloinen, mutta voihan se olla jännitystä huomisestakin.



Kukat pitäisi tänään vielä kastella ja yläkerrassa siivota, jos sitten vaikka oikein puunaisi, ajatellen sitä ens yötä... Laukkua pitää pikkusen vielä rustata, ja nyt kun kerran menee näin, niin saa mukaansa oikein kunnon hampuharjankin, kun siellä on nyt valmiina sellainen matkamalli.



Mutta nyt menen laittamaan pikkusen teetä ja vaikka pullaa tai jotain muuta hyviäistä... Voipi olla, että tulen yöllä jotain kommentoimaan, jos uni ei tahdo tulla simmuun. Vikat masukuvatkin pitää tänään vielä ottaa. Palailen kertoileen uutisisa, kun kotiudun...vaavin kanssa tai vielä masun kanssa.



Onnea AuringonTyttärelle vaavista!!!!!



Jaksuja ja suppareita niitä tarvitseville!



vm78 ja iiro 41+3

Vierailija

Onnea Jondeliinille myöhässä ja Auringontyttärelle!



Ihailen todellakin teidän joidenkin energisyyttä! Minulla on veto ihan veks ja pinnaa kiristää, olen kiukkuinen kuin ampiainen, enkä edes tiedä miksi. Mitään en jaksaisi tehdä, ehkä se on se, mikä ärsyttää, kun kuitenkin haluaisi tehdä kaikenlaista, ja pitäisikin....



Isommat lapset pistävät kämpän ylösalaisin, mutta pääasia, että viihtyvät. Kaikki keittiön tuolit on raahattu olohuoneeseen, josta on tehty maja. Ja puolet lastenhuoneen tavaroista ja osan keittiön kaappien sisällöstä on tietenkin kannettu majaan. Kantaisivat sitten yhtä sutjakasti myös takaisin paikoilleen...



Pikkusisko 3v on innostunut vauvaleikeistä. Nytkin hän makaa tuolla vauvan vaunuissa ja huutaa " tuokaa leluja!!" ja isosisko 5v kiikuttaa hänelle vauvan helistimiä ja muita tavaroita ja sitten hän huutaa " haluun sosetta!!" , jolloin isosisko tulee purkin ja lusikan kanssa syöttämään. Välillä sataa, ja sitten pitää saada sadesuoja vaunuihin ja sitten taas pois. No, kiva, että tuo vauva osaa ilmaista tarpeensa selvästi...:)



Nyt täytyy raahautua laittamaan pyykit narulle ja keittämään spagettia. Kohta lähdetään mun siskon synttärikahveille.



Syntyis jo tämä poikanen, en jaksaisi enää millään odottaa, en niin millään. Huomaa, että ajatukset alkavat olla vain ja ainoastaan vauvassa, päivin ja öin.



Kolme päivää laskettuun aikaan, eikä mitään merkkejä siitä, että vauva aikoisia syntyä...



sateisia terkkuja kaikille sisseille, mahan kanssa tai ilman



pikkuvarpunen ja poikanen rv 39+3

Vierailija

Tässä sitä ollaan kotona päivän vanhana:



http://www.aijaa.com/v.php?i=916104.jpg



Nyt en muista kuka kyseli olinko tays:issa,mutta en ollu tays:issa vaan vammalan aluesairaalassa.

Tyttö oli hyvän kokoinen.Mulla oli raskauden ajan sokerit vähän koholla.Mutta oli 3 v tyttökin syntyessään melkein 3,8 kgSillo ei ollu sokereissa mitään häikkää

.Esikoinen oli 2,7 kg ja voin sanoa että kyllä isompaa vauvaa (vaikka mini on isokin ;) ) helpompi hoitaa ja käsitellä.Ja ei tartte murehtia ruokailujen väleistä saa venyä pitemmäksikin.Kuten viime yönä neiti nukkui syömättä melkein 7 h putkeen.Äiti jo meinas huolestua.Mutta onneks sain nukuttua ku sairaalassa en osannut.



Mun jälkisupistukset on IHAN JÄRKYTTÄVIÄ!!! supistlee nytkin ja ne on vielä suht siedettäviä,mutta kun imetän supistuksia voi verrata synnytyssupistuksiin :(((

Kätilökin varotteli että mitä useampi synnytys takana sen pahempia jälkisupistukset on.



mutta nyt jatkan siivoomista.En ollu kauaa poissa ja kämppä on ku kaaos;)

Ja pyykkiä sain alkaa pesee heti kolme koneellista jo pestynä.

Mun äiti tulee huomenna tänne avuksi.Onneks olen aika raihnainen vielä.Mä kun odotin että raskaus vaivat olis kadonnut synnytyksen jälkeen ;)

Selkä edelleen tosi kipeä.jalat on edelleen elefantin jalat ja niin turvoksissa että varpaat ja nilkat taivu! mutta eiköhän se pikku hiljaa tässä ala helpottamaan.

Vauva on tyytyväinen ja nukkuu paljon.Syö tisua hyvin.

On se niin ihana.Nyt vaan totutellaan ajatukseen että ollaankin suurperhe:)



Voimia kaikille loppu metreille ja voimia tulevaan.Palkinto on onneksi maailman paras!



AuringonTytär ja vauva

Vierailija

Tosi ihana synnytys kertomus pippurimamma,kiva kun tulit ilmoittelemaan itsestäsi.Matias on tosi söpöläinen:)

Auringontytär:ihana tyttö teillä:)Tosi kiva kun laittelit kuulumisia!!

Vm78:tsemppiä huomiselle!!Koita saada nukuttua!

colis:Sinulle myös tsempitykset!!!



Kohta alkaa taas BB.

Joku kyseli että kukakohan putoaa.Mä liputan Einarin puolesta että jäisi taloon vaikka ällöttää sen hinttimäisyys,hiplailu,ja maiskutus ääni puhuessa.Maria ei muuten vaan sovellu taloon,jotenkin ilkeän tuntuinen ihminen.Meillä alkaa huomenna 12/7,näkyy pari viikkoo.

BB.n jälkeen meillä on ollu aika vakiintynyt iltakuvio,seksiä ja sitten mies nukahtaa ja minä valvon kun supistelee mutta aamulla taas uusi päIvä eikä supisteluista sitten ollutkaan hyötyä.Tulee mieleen jo väkisinkin se leffa:päiväni murmelina,jossa kaikki päivät olivat samanlaisia:P



No mutta Paljon supisteluja niitä haluaville ja hyvää yötä sisseille ja pienille ihanille vaaveille sinne koteihin:)



Vierailija

Näistä uutisista tulee aina niin hyvä mieli =D. Oikein paljon onnea Auringontyttärelle ja koko perheelle!!

Sade on loppu ja heti kun keihäs loppuu alan ruikuttamaan josko mies lähtisi mun kanssani sinne Nuuksioon sienestämään.. Kiitti vinkistä Apinaemo =). Mies ei tosin ole TODELLAKAAN mikään sienestäjä tyyppi mut josko sentään suostuisi mukaan..

Mä tykkään vain sienestämisestä, marjojen poiminta on mun mielestä aivan kammottavaa!! Sama homma täälläkin niinkuin Rakkausvauvalla, lapsuuden traumat ja pahat sellaiset!! =)

Maitohamsteri, mä ajatteliinkin että kuulostat aikalailla skorpionilta.. Samma här! Osataan me tosiaan pistää, mut sit taas suhteessa myös pyytää anteeksi. Mä olen ainakin kun salamanisku aina välillä.. Ja uskon kyllä että mies tykkää siitä.. Ainakin useinmiten!

Apinaemolle ihanaa aikaa miehen kanssa!

Nyt mä lähden takas sohvalle. Täällä myös maha kipiänä yön jäljiltä.. Onkohan siellä taas jotaina tapahtunut yöllä.. Vaikea sanoa kun nukun niin sikeästi =).

Huomenna sit se ultra kättärillä. Jännittää!! Tuskin ne sentään heti alkaa käynnistämään vaikka Kihlis oliskin jo 4 kiloinen.. Kai ne siis tuollaisissa tapauksissa sopii ajan muutaman päivän päähän? En mä ainaka mitään kassia ala mukaan raahaamaan!! Jos niin tekisin niin sit ne ei ainaka käynnistä! =)



Colis ja Kihlis 37+3



Vierailija

Niinko en muuten sitä kahvia saisi keitettyä, mutta nyt on ainakin hyvä syy :) Saatiin sentään yksi maailmanmestari Suomeenkin.

Tyttö heräsi, joten me ryhdytään lihapullien ja perunamuusin tekoon.

t: Typykkä, kerrankin lyhyestä virsi kaunis

Vierailija

Ihan aluksi haluan ONNITELLA kaikkia vauvan saaneita :)



Matias on vienyt huomioni niin, etten ole koneella kuin käynyt. En ole ehtinyt lukemaan mitään, joten olen täysin pihalla mitä täällä on tapahtunut...



Samalla laitan synnytyskertomuksen tähän. Se on pötköön kirjoitettu ja pitkä joten en kyllä loukkaannu jos joku ei halua tai jaksa lukea ;)



Synnytyskertomus, yhteenpötköön kirjoitettuna....:



Lauantaina 25.8.07 olimme kaveriperheen luona kaffettelemassa. Ihailtiin kestovaippoja ja syötiin kakkua ja kaverin mies naureskeli mun kenkien laittoa tyyliin: \" Eikös olekkin mukavaa, kun on niin helppoa?\" ja naureskeltiin päälle. Mä siihen totesin, että vois oikeasti toi matonen tuolta tulla. Kotona sitten laitettiin lapset yöpuulle ja itse sitten päädyttiin tähän ihanaan ässään.... ja ai että teki terää enemmän kuin koko raskauden aikana. Ei tullut supan suppaa, mutta itsellä tuli yhtäkkiä olo, että huomenna olisi hyvä päivä synnyttää ja nukahdin ennen kuin ehdin sen miehelle sanoa...

Aamuyöstä viiden aikoihinko se oli, heräsin ihme tunteeseen, että ihan kuin olisin kuullut jonkin plop-äänen ja samassa tunsin miten housuihin valui lämmintä ja kipsutin vessaan jossa se jatkui ja jatkui. Siellä sitten laittelin kestositeen pökelöihin ja kipitin miehelle kuiskaamaan: \" Kulta, mä en oo nyt ihan varma, mut multa tais mennä osa vesistä, mut ei mitään hätää et nuku vaan...\" ja mies siihen: \" okei...tuu sit hei sanomaan jos pitää lähteä\" ja mä siirryin alakertaan. Samassa alkoi taas lirisemään ja juoksin alakerran vessaan. Side oli ylitäynnä välittömästi ja aloin jo epäilemään tosissani, että kyse voisi olla lapsivedestä... Taittelin froteepyyhkeen housuihin ja soitin sitten TYKSiin kysyäkseni, että kuinka kauan uskallan olla kotona, kun ei suppaa ollenkaan ja siellä sanottiin, että kunhan aamupäivän aikana käyn ainakin näytillä, että mikäs on alakerran tilanne. No tietysti heti kun laskin luurin, alkoivat supat ja kunnolla joten soitin ja herätin äitini rauhallisesti sanoen, että \" Nyt voisi alkaa harkitsemaan tänne tuloa, että mulla meni vedet\" ja äiskä sai hepulin... Isä siinä vieressä myös. Mä olin viileä kuin viilipytty, olo niin rauhallinen ja tyyni. Menin herättämään mieheni ja hän bongasi aivan uskomatonta vauhtia sängystä ylös. Kyseli, että ehtiikö kahvia keittämään ja mä sanoin et tietty, en l\' hde mihinkään ilman et saan kahvia, kun synnärillä en kuitenkaan saa. Sitten soitin vielä siskolleni joka tuli mukaan synnytykseen, ei tosin H-hetkeen, mutta sitä edeltävään aikaan.

Äiskä, isukki ja sisko saapuivat sangen nopsaan. Mä olin vielä yöpaita päällä ja äiti se hätäili, että mä synnytän pian kotona ellen lähde ja mä yritin rauhoitella sitä. Supparit vaan tihenivät ja kipeytyivät. Väli oli 4minuuttia, mutta mä tunsin, että ei ole mitään kiirettä ja mä luotin siihen tunteeseen ja mies muhun. Sitten iski isohätä ja oli pakko mennä vessaan. Äiti panikoi oven takana, että entä jos vauva syntyy, olenko varma ettei se nyt synnyt ja meinas jo soitta 112... Mä tokaisin vaan, että kai mä nyt hajusta erotan, että kumpi sieltä tulee, peeaskaa vai vauva ja tää on sitä ihteään... ja mies repesi sellaiseen nauruun, että alta pois. Sitten mä puin ja pesin vielä hampaat ja äiti panikoi edelleen. Päätin päästää äidin piinasta ja lähdettiin kohti synnäriä, isäni kuskina ja me kyydissä. Äiti jäi lasten kanssa joita ei herätetty.

Klo 6:30 saavuttiin synnärille. Vastassa ihan järkyttävä hapannaama-kätilö. Valitti heti mun siskoni läsnäolosta johon mä tiukkana totesin, että mun siskoni on mukana ja piste jonka jälkeen täti luovutti. Mulle pätkäistiin toivomukseni mukaisesti peräruiske ja laitettiin käyrälle. Edelleen tympeä kohtelu. Sitten mä hälytin kätilön paikalle, kun kivut alkoivat olemaan sitä luokkaa, että pakko saada ilokaasua. Mun paperit oli löytyneet ja varmaankin siellä oleva valitus-asia vaikutti niin, että samainen kätilö tuli hymyillen paikalle ja saatteli saliin toivotellen onnea. Teki sisätutkimuksen ja todettiin, että 4cm auki pehmeästi ja kanavaa ihan hitusen jäljellä. Salissa aloin naukkaamaan ilokaasua minkä ehdin ja ah sitä olotilaa. Siskoni poistettiin vain tutkimuksen ajaksi toivomukseni mukaan. Kätilä muuten vaihtui sopivasti saliin tallustaessani ja tämä uusi oli aivan mahtava!!! Luki mun paperit, kyseli toivomuksia ja ennen kuin lähti huoneesta, opasti ilokaasun saloihin ja sitten kyseli, että onko vielä jotain mitä voisi tehdä mun hyväksi. Kiitin ja totesin, että tällä edetään. Mä olin ihan pihalla, naureskelin tyhmänä ja mies ja sisko ravasivat kahvilla, tupakalla ja käytävällä ja mua katsomassa ja jututtamassa välillä. Sitten iski kipu niin lujaa, että halusin epiduralin ja siinä ei kauaa nokka tuhissut kun mua valmisteltiin jo. Tutkittiin ja todettiin, että sentti pari auennut lisää eli hyvin etenee. Anestesialääkäri tuli nopeasti, tai ainakin musta tuntui siltä. Olin ihan pöllyssä. Vedin ilokaasua urakalla. Sitten kaikki kävi niin nopeasti ja kivuttomasti, että alta pois ja pian alkoivat supparikivut hellittämään ja sain irroitettua ilokaasumaskista. Ah sitä olotilaa. Epidurali meni niin hyvin kohdilleen kerralla, että mulle jäi suppareiden tullessa häntäluun paikkeille paineentunne joka viestitti mulle koko ajan, että etenee kyllä. Vaikutusta kesti sellaiset vajaa pari tuntia ja pyysin lisää. Tutkittiin ja hups, olinkin jo 9cm auki ja reunakin lähes kadonnut. Sain silti annoksen ja sovittiin, että odotan ponnistamisen tarvetta jota ei ollut. Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntua, mutta vauva ei ollut täydellisesti laskeutunut ja mä sanoin, että odotetaan, en halua samaa kuin esikoisen kanssa vaan annetaan luonnon hoitaa ja kätilö oli samaa mieltä. Sydänkäyrälaite alkoi hälyttelemään liikaa ja päädyttiin pinniin vauvan päähän. Laiton aikana vyöryivät loput vedet ja ei mennyt kuin hetki niin vauva oli paikoillaan. Samoin oli mun ponnistamisen tarve. Siinä sitten aloin harjoittelemaan ponnistamisen paikkaa ja kätilö kävi ottamassa uuden synnyttäjän vastaan ja sitten alkoi tositoimet...

Se oli jotain hirmuista. Musta tuntui, että en saa vauvaa mihinkään ja esikoisen synnytyksen aiheuttama pelko hiipi mukaan. Jännityin niin, että ponnistin 2 kertaa ihan pieleen ja sain todella räikeät verenpurkaumat naamaan, kaulaan ja rintakehään ja mies rauhoitteli ja kätilö. Mies kannusti, kätilö kannusti. Mies pyyhki mun hikeä ja helpotti kylmällä kääreellä oloa aina ponnsitusten välissä. Kätilö öljysi alapäätä ja hieroi välilihaa. Vauva liikahti pieninä sykäyksinä eteenpäin - itse väsyin ja väsyin... Sitten vaihtui kätilö. Tilalle tuli toinen aivan IHANA kätilö, ulkomaalaissyntyinen, mutta täysin suomea puhuva nainen, tai voi olla, että vain vanhemmat ovat ulkomaalaissyntyisiä ja tämä sitten elänyt koko elämänsä täällä...no aivan sama, mahtava hän oli!

Kannusti ja kannusti, tuki jalkaa ja öljysi alakertaa ja venytti ja hieroi välilihaa. Musta tuntui, että en jaksa ja kannusti vaan, käski huutaa jos auttaa ja sitten hiljenemään etten väsy liikaa. Sain kun sainkin voimaa. Hän näytti jokaisen ponnistuksen jälkeen kuinka paljon enää siihen, että pää tulee hollille ja se kannusti. Mies kannusti sanomalla, että en ole ennenkään luovuttanut enkä kyllä tee sitä nyttenkään. Ja mä vaikersin, että ottakaa pois se sieltä...leikatkaa vaikka... ja kätilö siihen, että ei todellakaan, pieni mahtuu tulemaan ja mä pystyn siihen kyllä. Mies sanoi, että hiuksia näkyy jo... Ja sitten kuin ihmeen kaupalla en saanut enää ponnistamista loppumaan ja sentti sentiltä tunsin miten pää tuli esille ja sain sen pihalle. Mä meinasin pillahtaa itkuun kun näin pienen mustan hiuspehkon ja aivan käsittämätön tarve saada pieni ulos iski. Kätilö käski olla ponnistamatta ja toinen kätilö tuli huoneeseen. Napanuora oli kaulan ympärillä. Sitten se saatiin höllättyä ja sain ponnistaa ja niin teinkin. Tein kaikella sillä voimalla mitä meihin naisiin ollaan isketty. Päätin etten anna periksi ja ponnistin vaikka ei supistanut. NYT kuuntelin vain ja ainoastaan oma kroppaani, ei mitään hajua mitä huoneessa tapahtui. Ja sitten....se lämmin solahdus kun vauva syntyi...se tunne, kun kaikki kipu kaikkosi. Vauva nostettiin ylös, näytettiin kaikki kalleudet ja mä itkin... Äidin ensimmäiset sanat uuelle vauvalleen: Kai noi tosta herttinen sentään pienenee??? Odotus ensihuudosta, pelko, kun näin miten sininen ja veltto vauva on... Silmät auki ja pientä ääntä...Elossa, poika on elossa. Isä leikkasi napanuoran. Ja hetkessä kätilö otti pojan ja hänet vietiin lämpökaappiin virkoamaan ja itse tulin levottomaksi. Toinen kätilö lohdutti, että ei mitään hätää. Napanuoran takia väri mikä oli ja kyllä poju hengitti, oli vain flaati ja sitten tulikin toinen kätilö kertomaan, että kaikki on erittäin hyvin ja että annetaan vauvan vähän levätä ja häntä maskitettiin 5 kertaa ja se oli siinä. Sitten mut paikattiin, vain 3 tikkiä ja nekin enemmän ulkonäön vuoksi ja pian tulikin ylpeä isä poika sylissä mua katsomaan. Siinä välissä juoksi isä kameran kanssa salin ja hoitohuoneen väliä näyttämässä mulle kuvia meidän pojasta... ja itkuhan siinä tuli. Sitten olikin aika syödä ja nautiskella maljat, myös siskoni sai maljan ja kilistettiin meidän pojalle... ja itse nostin maljan isälle, jota ilman en olisi selvinnyt!



Ponnistin yhteensä 59minuuttia, puolet vähemmän kuin esikoista.

Sairaalasta päästiin tiistaina, muutamaa tuntia ennen kuin poika täytti 2 vrk. Nyt nautitaan kotona vauva-arjesta ja äiti tihrustaa onnenkyyneliä vähän väliä... Matias... Niin täydellinen...äidin oma Elvis pulisonkien kera <3



Tuleva nimi: Erkki Aarne Matias xxxxxx

Syntyessään 3625g ja 53cm, pipo 36,5cm



ps. Se toinen ihana kätilö ehti kuin ehtikin nähdä pojan, tuli katsomaan syntymän jälkeen mikä pieni sieltä tulikaan ja sitten lähti kotiin :)



Vierailija

Kiitos PippuriMammalle synnytyskertomuksesta! Täällä päässä itkee meikäläinen aivan vuolaasti. Neiti kävi kysymässä, että miksi äiti sulla silmät on noin punaset... :) Nauttikaahan poitsusta!

Vierailija

Olipas kiva lukea Pippurimamman synnytyskertomus. Mua niin nauratti toi sun äitis, mun äiti on ihan samanlainen! =) Ei tarvii hermoilla, kun toinen tekee sen puolesta! Eikös äidin tehtävä ole rauhoitella, että kaikki menee hyvin, eikä lietsoa paniikkia? Me ollaan kyllä miehen kanssa tosi rauhallisia tän synnytyksen suhteen. Mä alan panikoida sit kun alkaa kivut olla niin pahat, et tarvii epiduraalin (ja heti kun sen saan, niin taas rauhotun) ja toisen kerran, kun pää alkaa tulla ulos. Näin oli ainakin esikoisen kanssa.



Ihme toi minttupipsan tilanne, kun ei tarvittaessa saanut epiduraalia. Eihän kukaan voi toisen puolesta sanoa, että et sä kipulääkitystä tarvii!



Mulla palas viime yönä supparit. Kesti 10h ja keskimäärin tuli 10-12min. välein. Viimeisin tunti alle 10min. välein. Sit lakkas kuin seinään. Ois varmaan pitänyt lähteä näytille, mut en voinut muuta kuin nukkumista ajatella. Pääsin sitten nukkumaan klo 11 ja mies nous samalla ylös. Ruhtinaalliset 4h tuli nukuttua! Soitin synnärille illalla ja sanoivat, et vois tulla käymään, kun supparit taas alkaa. Katottais se kohdunsuun tilanne. Että jospa sitä ens yönä tekis synnärillä lenkin?



Edea+Pikkis 39+4

Vierailija

Onnea paljollisesti kaikille vauvan saaneille!!!!



Ihme flunssa päällä, nenä tukkoinen ja aivastuttaa mutta muuta ei sit tapahdukaan. Inha olo kun muutenkin alkaa hengitys olla vaivalloista sisätiloissa, meillä tosi tunkkanen sisäilma mut jos laitan ikkunoita auki alkaa naukuminen " mua paleltaa" . Siis lasten suusta. Läähätetään sit vielä jokunen viikko...yliajalle asennoituminen päällänsä myös minulla... Meillä rakennus-rojekti starttaili männä viikolla ja tontilla on kyllä ollu kiva stetsailla raikkaassa syysilmassa. Harmittaa vaan kun ei pysty ite tekemään raksalla mitään A) jalat niin turvoksissa ettei mahu kumpparit jalkaan B) ei taivu... no, yritän ottaa vähän takasi toimimalla muonittajana. Kivasti talkoohenkee löytyny, eilen oli viisi traktoria hiekanajossa. Eikä ketään tarvinnu " pyytää" , miehiä traktoreineen vaan tuli siihen notkumaan tyyliin tarviitteko apua.



Harmittaa kun ei oo mittanauhaa, ois varmaan kivat ympärysmitat :o) masu on tosi terävästi edessä, takaa eikä edestä ei näy siunattu tilani lainkaan. Eikä tämäkään rääpäle halua vissiin laskeutua, keikkuu tosi korkealla ja vaihtelee asentoaan. Kaksi edellistä ollu ihan samanlaisia. Jollain lailla vaan otti pannuun kun neuvolassa sanottiin viime viikolla että tää on niin korkeella ettei synny vielä pitkään aikaan. Totuus satuttaa...



Vesisateisia terkkuja keski-suomesta, t. tonttis ja sahara 38+ jotain

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat