KOTI-IKÄVÄ VAIVAA!!! Kohtalotovereita.... (ov)

Vierailija

Asun yli 600 km päästä kotikaupungistani ja tässä kaupungissa, jossa nyt asun on vain mies ja työ. Kauhee koti-ikävä vaivaa koko ajan, kun ei näe lähimmäisiä, ystäviä yms. Olen asunut täällä nykyisessä kaupungissa jo 5 vuotta, mutta en vaan kotiudu tänne millään. Takaisinmuutto on koko ajan mielessä, mutta miten hitossa saadaan kummallekin yhtä aikaa vakinaiset kivat työpaikat, jotka meillä täällä on??? Ei kukaan nyt työttömäksi sentään halua tarkoituksella...



Samanlaisia kokemuksia kuulisin mielelläni ja onnellsia loppuja (= miten paluumuutto on onnistunut), jotta saisin vähän toivoa!



KIITOS!

Kommentit (13)

Vierailija

Käyn kotipuolessa usein ja siellä minulla on monta hyvää ystävää, joiden kanssa käyn baareissa, shoppailemassa yms. ja joiden kanssa sitten puhunkin täällä kaukana ollessa puhelimessa, mesetän yms. Täällä ollessa käyn töissä ja olen illat ja vkonloput miehen kanssa ja tapaan hänen sukuaan. Joten tuntuu, etten " tarvitse" uusia ystäviä, kun vanhojakin on niin monta. Toisaalta tosi typerä ajattelutapa, kun oikein miettiin. Toisaalta, työpaikallanikin työkaverini ovat minua poikkeuksetta n. 20 vuotta vanhempia, joten heillä on ihan eri " meininki" , kuin minulla. Ja en mä oikein tiedä, mistä muualta niitä kavereita sitten lähtisi etsimään, kuin töistä.



ap

Vierailija

Mun koti-kaupungissa meillä olisi mahdollista ostaa lähes uusi omakotitalo isolla tontilla, josta täällä ei voi edes unelmoida!!! Ja muutenkin siellä olisi meillä mökki n. 60 km päässä yms. Eli kaikkea sellaista, mistä unelmoidaan täällä. Ja vaikka mä kuinka täältä saisin itselleni ystäviä yms., niin ei ne korvaa ikinä mun parhaita ystäviä koti-kaupungissani, jotka olen tuntenut ala-asteelta lähtien ja jotka ovat minulle todella rakkaita ja jotka tuntevat minut. Ja olen todella läheinen vanhempieni ja sisarusteni kanssa, joten en voi kuvitellakaan, että saisin elämästäni täällä sellaisen, ettenkö kaipaisi takaisin kotiin...

Vierailija

Asutaan ulkomailla, ja olen täällä tosi hyvin viihtynyt, mutta nyt, kun saimme ensimmäisen lapsemme, on tullut aivan järjetön koti-ikävä. Minulla kanssa tosi läheiset välit vanhempiini ja sisaruksiini, ja nyt tuntuu, että lapsi jää kaikesta paitsi, kun meillä ei ole täällä ketään=(

Olemme päättäneet muuttaa Suomeen takaisin alkuvuodesta. Töitä ei ole miehelle tiedossa, itse jään kotihoidontuelle.

Vierailija

ala määrätietoisesti järjestää asioita. Teillä on sikäli helppoa, ettei lasten asioita tarvii miettiä, vain omat. Nyt siis työpaikat ja asuntojutut hakuun!

Vierailija

vanhat ystävät. Ehkä uusien ystävien kanssa voi tehdä kaikenlaista, mutta kyllä sitä silti kaipaa aina niiden parhaiden ystävien seuraan sekä vanhempiensa ja sisarusten seuraan, joita ei korvaa mikään!

Vierailija

Olen asunut 3 vuotta 500km: n päässä helsingistä joka kotikaupunki. Ikävä on kauhea, mutta miehen työn takia ei voida lähteä. Kaipaan kaikkia valinnanvaihtoehtoja, perhettä ja tietty ystäviä jotka sukulaissieluja yliopistolta. Täällä olen tutustunut vaan totaalisen epäkiinnostaviin äiti-ihmisiin puistoissa. Ei mikä tahansa tuttavuus korvaa aitoja ystäviä! Miehen mielestä olen ruikuttaja kun en täällä landella viihdy... Elämä kuitenkin ok, on työ jne. Tiedän vaan että se olisi kivempaa jos palaisimme.

Vierailija

joten siitä ei ole kokemuksia. Minä varmaan saisin töitä kotipuolestakin, joko koulutukseni mukaista tai sitten tätä, jota nyt teen. Mutta mies on töissä sellaisessa lafkassa, jolla ei ole toimipisteitä kuin 5. Yksi kyllä siellä kotipuolessa, mutta ei sinne niin vaan kävellä töihin. Tuskaisaa tämä on, mutta meneehän tämä elämä näinkin.



Minä tosin olen sellainen ikävöijä, että ikävöin oikeastaan kaikkiin paikkoihin, joissa asunut olen. Pahiten kyllä sinne " oikeaan kotiin" .

Vierailija

Olemme kumpikin alalla, jossa on aika vähän työpaikkoja, joita voi hakea. Joten esim. mieheni ei ole mikään insinööri, joka voisi lähettä hakupapereita noin 100 eri firmaan. Joten se tekee tästä muutosta todella vaikean ja jos ammatit olisivat toiset, olisimme varmaan muuttaneet jo monta monta vuotta sitten tai alunperin asettautunutkin koti-kaupunkiini.



ap

Vierailija

Mutta herranen aika, kyllähän tässä kolmessa vuodessa olen saanut ystäviä ja tuttavia ja kotiutunut ihan täysin tänne. Enkä kyllä muuttaisi takaisin sinne kotipaikkakunnalle, vaikka maksettas. Mä haluan katsoa eteenpäin ja tulevaisuuteen, enkä harpata takaisin paljon huonompaan elämään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat