1v8kk yöheräilyt ja pelot??

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meidän 1v8kk ikäinen tyttö on alkanut heräilemään taas monta kertaa yössä. Välillä oli jo aikoja, jolloin heräsi vain kerran,pari tai joskus jopa ei ollenkaan. Nyt ei heräämättömiä öitä enää ole ollut moniin viikoihin.



Useimmiten herää vielä itkien ja huutaa äitiä. Kertoo että pelottaa. Milloin syynä on lintu (epäilee nähneensä/kuulleensa), milloin kai mikäkin, syy selviää harvemmin. Nukumme viereisessä huoneessa, ovi raollaan ja yövalo on päällä meidän huoneessa juri näiden heräilyjen vuoksi. Usein rauhoituttuaan nukahtaa ja 5mn kuluttua sama toistuu ja niin voi mennä jopa 10 kertaa?



Tyttö on muuten kovin touhukas, iloinen joskin hyvin voimakasluonteinen lapsi. Koskaan ei ole ollut ns. hyvä nukkuja, täysiä öitä on nähty tähän mennenssä varmaan n.10-20 kpl.



Muutenkin on alkanut selkeästi pelkäämään asioita. Kovat äänet, mopot,yllättävät tilanteet jne jne saavat hänet hätääntymään, huutaa " pelottaa" ja haluaa syliin.



Onko muilla tämänikäisillä vastaavaa? Olisi kiva kuulla kokemuksianne. Mitään mullistavaa arjessamme ei ole tapahtunut. Elämme rauhallista ja turvallista arkea, tyttö on kotona kanssani. Muuten kaikki kivasti siis.



Onko joku mielikuvituksen kasvun vaihe vai turvattomuus-ikä tmv..Auttakee! :)

Kommentit (2)

Vierailija

mutta meillä kun tuli samanlainen vaihe, kannoimme pojan sängyn takaisin kiinni meidän sänkyyn. Siihen loppui pelot ja yöheräilyt.

Vierailija

Noita yö-heräilyjä ei meillä ole ollut, mutta muuten tyttö 1v11kk on alkanut pelkäämään autoja ja muita ääniä. Tuo auto-pelko oli alussa ihan mahdotonta. Ulkona olosta ei meinannut tulla mitään kun sylissä vaan olis ollut. Itse ei kävellyt mihinkään vaan aina piti kantaa. Oli hieman hankalaa kun välillä piti kantaa myös 3kk ikäistä =) Sisälläkin saattoi välillä aina tokaista että pelkää autoja, mopoja jne... Me ei mitenkään erityisesti ikinä kommentoitu tuota, sanottiin vaan ettei tarvitse mutta ulkona kyllä tyttö kannettiin kun kerran niin halusi.

Nyt viikko sitten tein asialle stopin ja sanoin, että tyttö on jo niin reipas että voi jo itsekkin kävellä. Aluksi meinas protestoida vastaan, mutta kun piti äitiä kädestä ja käveli reippaasti niin sen jälkeen kehuttiin paljon. Ja nyt onkin sitten taas kävellyt itse.

Eli hetken tuota pelkoa kesti, mutta meni onneks suht pian ohi!

Vieläkin kyllä säikkyy/ihmettelee kovasti joitain ääniä, kai se kuuluu jotenkin tähän ikään! =)



Tsemppiä teille, ehkä teilläkin jo pian helpottaa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat