Huhtisten -05 SYYSKUU

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija


Helkakin haluaa. Milloin mitäkin. Eilen illalla se halusi nukkua päiväpaita päällä mutta samalla ei halunnut nukkua päiväpaita päällä... Rautalangasta vääntäen sain menemään huudon lomassa perille, että ei voi olla yhtä aikaa paita päällä ja paita pois. Lopulta se halusi paidan pois. Tänään se jossain vaiheessa karjui " MINÄ HAUAAAAN!!!!" ja kun kysyin äärettömän rauhallisella ja ystävällisellä äänellä: " Kulta mitä sinä haluat?" , niin se hämmentyi itsekin kun ei se muistanutkaan mitä se oikein halusi tai oliko edes halunnut yhtään mitään. Välillä naurattaa, välillä ei todellakaan naurata. Meillä on taas vaihteeksi ulos pukeminen ihan kauheeta huutoa. Oiva onneksi sammuu melkei samantein kun laitan sen vaunuun, mutta Helka pitää kunnon karjumiset joka kerta ennen kuin ollaan ulkona vaatteet päällä. Hohhoijakkaa, onneksi meillä ei ole naapureita puolta kilometriä lähempänä, niin että mahtuu tota huutoa tänne.



Pöytätavoista jatkan. Meillä on ollut myös tämä että jos pöydästä nousee, lähtee ruokakin. Vessahätä poikkeuksena tietysti. Ja kiitos sanotaan kun lähdetään pöydästä. Mutta Helka on sellanen väkkärä, ettei se meinaa siinä pöydässä pysyä ei millään. Ja sitten kun itse joutuu hyppäämään milloin minkin asian takia jääkaapilla tai lavuaarilla, niin tyttö on ihan salamana pois pöydästä. Ja valehtelematta se tippuu tuolilta vähintään joka toinen päivä, kun se ei kerta kaikkiaan voi istua venkoilematta. Nyt on myös aika mahtavaa rajojen testaamista tän pöydässä syödään -säännön kohdalla, esim. onko triptrapin alarapulla yhdellä jalalla keikkuminen pois pöydästä olemista vai ei... Ja sitten kohta taas huudetaan. Pitää yrittää ennen seuraavaa kyläilykertaa puhua siitä ruuan ottamisesta ja paljonko saa ottaa. Valitettavasti meillä ei ole häveliäisyysmomenttia hidastamassa ja se on sitten ongelma kaikenlaisten snäksien kanssa. Helka muuten käyttää myös sitä kikkaa, että kertoo vievänsä iskälle ja siinä sivussa itselleenkin...



Helka on taas kasvaa hujahtanut yhtäkkiä tosi paljon. Näyttää jo niin isolta tytöltä, alkaa olla sellaset hontelot pitkät jalat ja muutenkin taaperopyöreys häviämässä. Varsinkin jalkoja tuntuu olevan joka paikassa, sylissä saa ihan taitella niitä polvia ja sääriä, että kaikki mahtuisi kerralla. Muutenkin olen ihan hädissäni, kun Oivakin on tänään jo tasan 4kk, kaksi hammasta on ilmaantunut alaleukaan, kääntyy mahalleen, hilaa itseään jo vähän eteenpäinkin, juttelee, nauraa ja on jo kaikin puolin ihan ihminen :) Minne se vastasyntynyt taas ehti hävitä? Eilen se kävi isin kanssa neuvolassa, kun minä olen edelleen sairaana. Elopainoa 8,5 kiloa ja pituutta 65 senttiä... Mikähän jätti siitä tulee ja miten se noin kasvaa - en minä sentään NIIN epäterveellisesti syö, että poika saisi maidossa pelkkää kermaa ja suklaata. Turvakaukalo alkaa käydä pieneksi ja olen aika varma, että toppavaatteiden kanssa ei enää mene turvavyöt kiinni. Enpä sitten tiedä mitä tehdään. Meillä on jo kaksi turvaistuinta, kun on ollut kaksi autoa, eli ei millään enää huvittaisi investoida muutaman kuukauden takia johonkin uuteen vehkeeseen.



Sisarussuhteista. Sitä mukaa kun Oiva on alkanut itse ottaa kontaktia ympärillä oleviin ihmisiin, on Helkakin alkanut uudelleen " sulaa" pikkuveljelle. Tänäänkin Oiva oikein hekotteli ja jutteli pitkät tovit Helkalle, ja Helka oli siitä oikein onnellinen. Muutenkin huomaa, että siskon seuraaminen viihdyttää Oivaa aika pitkään. Nyt taas tuntuu siltä, että kyllä tästä hommasta saattaa vielä jotain tullakin :)

Vierailija

Niin toden tuntuiselta tuntui tuo vauvaelämäsi kuvailu.. Sitähän se juuri on, että onni ja itku vaihtaa paikkaa jatkuvaan.



Onnea pienen tytön alkutaipaleelle ja tietenkin onnea koko perheelle.



Empulla lähti haastava isoveljen ura käyntiin. Se on iso askel pienelle miehelle, ja muistan minäkin esikoisen uhman kesältä 2005, kun PIhla oli vielä ihan vauveli. Ja kuten Ompunäiti sanoi, niin eihän sitä aina ihan johdonmukaisena tai aikuisena pysynyt meikäläinenkään.



Vierailija

Mareilalle ihan ekaksi tsemppiä tenttiin. Mulla oli lauantaina tentti ja seuraava (viiden kirjan) vasta marraskuussa. Ihanaa, että voi keskittyä hetken kotiin ja erityisesti lapsiin.



Me oltiin eilen Pihlan kanssa ekan kerran uimahallissa uimassa. Olen vähän vältellyt halleja noiden korvien ym. takia. No, PIhla oli aivan onnesta soikeana. Hän osaa uida kellukkeilla ihan itse, ja on siitä itsekin kovin ylpeä. Meillä on esikoinen ollut aika arka uimaan, vaikka kävikin aikanaa vauvauinnit ja muut. Pihla ei taas ole treenailluit kuin kesäisin järvessä, mutta on vedessä aivan elementissään.



Tänään oltiin Jorvissa munuaisten ultraäänessä. Pihla meni reippaasti tutkimuspöydälle makaamaan ja seurasi hiljaa paikallaan, kun lääkäri tutki munuaiset ja rakon. Kun päästiin huoneesta, Pihla kommentoi, että olipas kivaa. Kaikki oli kunnossa..



Pakko kuulkaas teille kertoa, että minun miehelläni on iskenyt aivan valtaisa vauvakuume. Itse olen kanssa vähän " oireillut" siihen suuntaan, mutta järki sanoisi, että sitä kolmosta voisi odotella vielä esim. vuoden. Esikoinen täyttää kohta 5 v. Olin järjellä ajatellut, että josko tähtäs kolmatta siihen hitusen ennen esikoisen koulun alkua. mutta tiedän, että eihän näitä asioita noin vain järkeillä tai suunnitella.. Voitte arvata, että nyt hormonit jyllää, kun mies noin selkeästi vilkuttelee vihreää valoa.



Nyt takaisin töihin.

Vierailija

tänne tulla ulkopuolinenkin sekaamaan?



Meillä on huhtityttö -05 nimeltään Jenna. Löysin nämä sivut vasta vuosi sitten, kun odottelin nuorimmaista (maanantaina 4kk). Taidetaan Ompunäidin kanssa olla samoissa porukoissa. :) Muut jäsenet perheessä on tietty mies ja pojat 02/99 ja 03/00, nuorimmat siis jatkavat hyvää kuukausisarjaa. :)



Yhdyn tuohon tyttöjen vaatteiden vaihtoon. Jenna tosin viihtyy parhaiten nakuna, mutta halutessaan pukee vaatteita päälle enemmän ja vähemmän. :) Eilen kaivoi ensin vaipan, sitten paidan ja housut. Lopputulos oli onnistuneesti kaikki nurinpäin vaipasta alkaen... :D



Vaipat on vielä käytössä öisin ja kun ollaan muualla kuin kotona. Potalla käydään parhaiten nakuna, vaatteet on tähän asti kastuneet hädän tullen.



Nyt kuuluu hätähuuto yläkerrassa, taitaa neiti olla taas pinteessä...

Hyvää syyskuuta! Äippä + muut

Vierailija

nukutaan myös vielä hetki, joten otan äkkiä tilaisudesta vaarin...



Errj, eipä sitä meikäläinen osaa pienempiä edes käsitellä, kun tuntuu valuvan sormien välistä... :) Meillä kun kaikki ovat olleet samaa kokoluokkaa (4525g - 5340g), niin ei tiedä ' tavallisista' mitään. Jennakin oli iso, vaikka on nyt vähän pienempi ja sirompi kuin veljensä. Johtuuko sitten siitä, että on tyttö... Sitä voi vaikka arvailla.



Talvivaatteista: meillä odottaa naulakossa valmiina lila 2way:n 92cm haalari, ostin keväällä alennusmyynnistä, kun oli joko -50% tai -70%. Kengät pitää varmaan hankkia kokoa 26, kun alkukesästä ostettiin kokoa 25 ja pitää mahtua sentään villasukkakin. Niitä ja lapasia riittää varastossa vaikka kuinka, kun on tullut tehtyä itse ja mummo (äitini) on kutonut jo pojille, jotka sitten menee kiertoon. Nytkin on sukkia kesken, mutta teen niitä jo valmiiksi koulun myyjäisiin, kun ei oikein tuo leipominen ole mun heiniä...



Mutta nyt pitää mennä pitämään puoliaan. Mustikkapaistos katoaa kohta parempiin suihin jätskistä puhumattakaan :-P



Äippä + mukelot

Vierailija

Olipas kiva kun olitte käyneet kirjoittelemassa, huhuilu kannatti =)



Toisen kerran tulin tänään kirjoittelemaan, huomenna tuskin ehtii, Antonilla on puistovapaa, eli meillä on muskari aamulla, sen jälkeen mennään varmaan kahdestaan ulos.



Errj: Ei se toinen jalkoihin jää, kuten Vaakis jo sanoi. Minä painiskelen (olen painiskellut jo kaksi vuotta) toisinpäin, esikoinen on niin rauhallinen tapaus, välillä tuntuu, että hän jää meidän Antonin jalkoihin. Koitan ja yritän huomioida esikkoa tarpeeksi. Toisaalta ajattelen sitä myös siltä kantilta, että ainoa lapsi saa vanhempien jakamattoman huomion, mutta häneltä jää puuttumaan jotain paljon parempaa, sisarus. Ihania leipomishetkiä teillä, kyllä nuo pienet kerkeävät



Antonin kanssa olen miettinyt myös sitä, ettei mitään katumista ole nähtävissä. Poju käy veljeä kiusaamassa ja kun minä torun Antonia, poika iloisesti kirkkain silmin hymyilee ja sanoo joo, myös silloin kun kysyn saako veljeä satuttaa =( Minäkin yritän olla sanomatta Antonia/esikko tuhmaksi, vaan teko on aina väärä/tuhma.



Meiltä löytyy vähän samantapaisia leivonta kokemuksia, leivottiin suklaakakkua poikien kanssa eilen ja annoin pikkuiselle oman kulhon+lusikan. Kulhoon kaadeltiin erinäisiä aineksia, joita poju touhuissaan sekoitteli, kerkesi kaataa joukkoon myös teen lehtiä (onko ne lehtiä?) kuitenkin, annoin siinä säheltää ja kakku senkuin valmistui. Olin voidellut kakkuvuoan, ja heitin sudin tiskialtaaseen, missä oli tiskejä odottelemassa koneeseen pääsyä. Anton näppäränä poikana kaivoi sudin ja suti koko tiskipöydän+keittiön alakaapit sillä margariini vesi seoksella...ja eikun siivoamaan. Sillä välin Anton oli bonnut pöydältä 1/4 vesimeloonin, jota en ollut leikannut paloiksi vielä, ja iski hampaansa siihen, no olipahan tervellinen välipala.



Ompunäidille retkeilystä, minulla oli aikaisemmin vähän sama juttu, kun jonnekkin lähdettiin, suunnittelin aina kaiken tosi tarkasti ja niistä suunnitelmista pidettiin kiinni vaikka väkisin. Nykyään, koitan olla suunnittelematta mitään, otetaan asiat sellaisina kuin ne tulevat. Ja meillä ainakin on saatu parhaat naurut nimenomaan niistä reissuista, kun mikään ei mene niinkuin piti. Vieläkin opettelen olemaan suunnittelematta liikoja. Ihanan kuuloinen retki teillä oli. Hyvä, jos neuvolasta olet saanut apuja alavireiseen mieleen.



Kiva oli kuulla Vaakiksestakin pitkästä aikaa. Kiva että teidän elämä soljuu eteenpäin, et niitä lehmänhermoja tänne viitsisi laittaa, edes ihan vähän =)



Nyt suklaakakun syöntiin, hyi minua. Oikein kauniita unia kaikille



Mareila+Anton



Vierailija

Ensiksi: Mugskab, oli ihanaa kuulla sinusta. Ja paljon tsemppiä avioeroprosessiin!! Heh, Amandalla puuttuu myör r ja k mutta puhuu kauheasti ja jää myös sitten toistelemaan vaikeita sanoja :)



Minua huvitti kun päivittelivät tarhassa miten Emil ja Amanda voivatkin olla luonteeltaan niin erilaisia (Amanda on tullut muhun ja Emil isään...). Naureskellen kertoivat, että joka päivä sama juttu kun pitää siivota esim lelut leikkien jälkeen. Amanda menee kerrasta siivoomaan ja auttaa vielä muitakin, Emilille taas tulee AINA juuri sillon kauhea vessahätä tai jano, tai pitää mennä kattomaan onko takki paikallaan.........



Muuta, Matilda tulee syyslomaksi (alkaa ens viikolla) Suomeen taas yksin ukin ja mummin luo. On siitä jo ihan innoissaan ja odottaa lentoa, viimeksi jännitti vähän ennen matkaa.



Viikonloppusuunnitelmia ei ole, meillä on molemmilla töitä aika paljon.



Vierailija

Meidän arki sujuu tällä hetkellä oikein mukavasti.......tosin riippuu siitä aika paljon, että , äiti on jostain löytänyt sisäisen budhan ja lehmän hermot ;-) Joo, on toki niitäkin päiviä jolloin harmonia on kaukana ja hermoja yhtä vähän kuin nuijapäällä :-)

Luulen, että tällä hetkellä yksi suuri asia on se, että saan työstäni enemmän tyydytystä kuin pitkään aikaan ja toden totta : On se kiva saada " arvostusta" muunakin , kuin " vain" äitinä.....jos ymmärrätte.

Jostain syystä tuntuu, että tulee omienkin lasten kanssa tehtyä enemmän extra juttuja, olen esim. taas saanut lukuvaihteen päälle ja satuja tulee luettua niin Elmolle kuin sitten isoillekkin pojille.



Onnittelut Antonille vaipattomasta elämästä. Kyllähän se Elmollekkin joskus koittaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että se on NIIN KAUKANA se vaihe. Potalle en saa herraa kotona ollenkaan tällä hetkellä :-O



Ompunäiti, kiva kuulla teidänkin elämästä :-) Älä huoli, Tuure ottaa kyllä tarvitsemansa huomion.....ennemmin tai myöhemmin ;-) Ja omaan kysymykseesi jo vastasitkin. Äitinä olo on vähän sama kuin lastentarhanopettajan suunnittelutyö : suunnittele hyvin, mieti vaihtoehtoiset toimintatavat ja ole silti valmis siihen, että syystä X suunnitelmasi menevät pipariksi :-) Mutta ihanalta kuulosti teidän retkenne ja sadun lukeminen kiven päällä :-))))

Hetkeen tarttumista oppii kokemuksen myötä ( ja koko äitiys on ikuista opiskelemista), lisäksi ehkä sellainen " ulkoapäin kaoottinen" tilanne (kuten Lauran juoksentelu) muuttuu positiivisemmaksi asiaksi kun tajuaa, miten hirveän kehittävää tuokin juoksentelu oli Lauran motoriikalle ja näin ollen myös uusien muistiyhteyksien syntymiselle aivoissa :-)



Errj, kiva kuulla myös teidän elämästä :-) Samat sanat, ei se Oiva tule jalkoihin jäämään ;-)

Painiskelen Elmon kanssa aika samoissa jutuissa aiheessa : lapsi on tehnyt jotain " tuhmaa" , eikä tunnu tuntevan minkäänlaista pistoa sydänmessään. No sitäkin tulee iän myötä, usko pois. Minäkin vältän sanomasta, että lapsi on tuhma, vaan teko on tuhma. Ja ainakin meillä se on ollut isoille pojille todella tärkeä asia, että he eivät koe itseään " tyhmäksi ja tuhmaksi" .

Mutta että kokonainen pala hiivaa :-O !!!!!!! On tytöllä sisua, hiiva maistuu aikas kauhealta mun mielestä ;-)



Mutta nyt sadun lukuun........hain tänään kirjastosta Babette Colen : Tukkaa hassuissa paikoissa.......... kun sillä esikoisella se murkku nostelee päätään mm karvan kasvun muodossa :-O Ja juu ikää 9½ vee :-O



Näihin tunnelmiin, hauskaa syksyä kaikille

Vierailija

Mareila kirjoitteli " elämän helppoudesta" tuolla elokuun pinossa. Samaa juuri tänään mietin itsekin. Meilläkin sisarusten leikit sujuvat hyvin ja Pihlaan voi jo luottaa tietyissä asioissa. Sitä kaivattua järkeä alkaa siis tulla puuhiin.



Viikko on mennyt jonkinlaisessa matalapaineessa. Olen ollut PIhlan lailla vähän puolikuntoinen ja samalla olen potenut suurta saamattomuutta. Huomenna on tentti, johon olen valmistautunut aika lusmuillen. Sisäinen teinini on työntynyt esiin ja kunnon lintsaus-mentaliteetti. Aion kuitenkin mennä tenttiin ja sitten seuraava onkin jo 15.9.



Yleensa nautin aina vuodenaikojen vaihtumisesta, mutta nyt on sellainen tietynlainen alakuloisuus päällä. Huomaan tietoisesti lykkääväni syksyyn liittyviä asioita (kuten haalarin osto), mutta onneksi en sentään pue lapsiani sortseihin. Eilen näin kaupassa tytön, ehkä kymmenvuotiaan, joka tuli isänsä kanssa kauppaan minisorteissa. Asteita oli mittarissa kymmenen. Hyrrrr.... Ja alakuloisuuteen oloen muuten yhdistänyt syömisen. Olen vetänyt karkkia naamariin joka päivä enkä edes uskallaudu vaa' alle. Sitten poden huono omatuntoa, kun housut kiristää. Ja juurihan pääsin toivemittoihin.



Ehkäpä nämä tunnelmat ovat jollekin tuttuja.. Kun mitään ei ole oikeasti vialla, niin väsynyt pää kehittää omat suot jossa on hyvä rämpiä. (kirjoittelee hän hymyissä suin ja huomaa, että kirjoittaminen helpottaa)



IHanan syksyistä syyskuuta kaikille!

Vierailija

Ollaan koko perhe flunssan kourissa, paitsi mies. Minä en tajua miten se voi aina olla sairastumatta. Tahdonvoimallako? Kyllä se flunssa yritti senkin kimppuun, muttei saanut yliotetta. Tai ehkei mies vaan valita... Minä valitan, sillä mulla on aivan kauhean kipeä kurkku, en meinaa saada nukuttua edes, eikä mikään auta.



Vaatteista ja pukemisesta. Heh, meillä ei asu pikku prinsessaa vaan nakupelle. Helkan mielestä sitä parempi mitä vähemmän vaatteita, mieluiten kokonaan ilman. Kesällä oli jo ihan mahdotonta, kun joka välissä lensi vaatteet nurkkaan: " Minulla on hiiveen kuuma! Minä nakupelle!" Helka ei myöskään ole kauhean kiinnostunut siitä millaisia päällepuettavat vaatteet ovat, saan siis edelleen päättää. Helka on kyllä enemmän sellanen poikatyttö, saapa nähdä puhkeaako kunnon prinsessavaihe päälle ollenkaan. Pukemisessa Helka ei auta, riisumisessa sen sijaan yleensä ei saa auttaa:) Puolisen vuotta sitten se harjoitteli kovasti ulkovaatteiden pukemista ja osasikin jo oikein hyvin, mutta ei toivoakaan että sen nykyään saisi itse pukemaan haalarit päälle kun ollaan lähdössä ulos.



Helkalla näyttää menevän tosi vahvasti kausittain kaikki leikkijutut. Esim. tuo haalareiden pukeminen oli pinnalla silloin puoli vuotta sitten, ja kun se tuli opittua, se ei ole kiinnostanut enää lainkaan. Nyt on meneillään palapelit, se on tahkonnut synttärilahjaksi saamiaan palapelejä päivät pitkät ja osaa jo vaikeimmatkin noin 30 palan pelit tuosta vaan. Mun mielestä ihan kiva vaihe, kerrankin se on välillä ihan vaan paikoillaan :) Seuraavaksi tulee varmaan vastapalloon joku megariehuntavaihe... Lisäksi meneillään on lauluvaihe. Mielenkiintoisia sanoituksia, mm. " prinsessa ruusu menee duuniin" , " valle oli ville, äiti oli äiti, tuoli oli tuoli..." .



Lisäksi se höpöttää nykyään jatkuvasti jotain omia juttujaan ja ihan hassuja sanontoja sille on tarttunut (huomaa mitä itse tulee käytettyä...). Joku aika sitten Helka teki kaikkea " pikkästä aikaa" ja vastaus kaikkeen oli " Hmm. Ehkäpä."

Muita hassun pikkuvanhoja sanontoja joita se on jostain oppinut:

Putsattiin serkkutytön vanhaa nukkekotia ja siellä oli hämähäkki. Helka: " Mitä kummaa tuo hämä-äkki tuolla tekee? Minä IHMETTELEN! Olen HÄMMÄSTYNYT!"

Pihalla Helka nykii mua hihasta: " Minä hauaisin nyt kiikkumaan - mielellään."

Helka pyysi iltapalalla lisää leipää (yleensä sillä jää aina syömättä kaikki mitä se pyytää lisää), kysyin että varmastiko jaksat syödä. Vastaus: " Uskon niin" .

Ei nää tietysti niin hassulta kuulosta, kun ette muuten tiedä millä tasolla Helkan puhe on.



Mies lähti Helkan kans ulos ja Oivakin nukkuu. Mun kai pitäis raivata tai tehdä jotain hyödyllistä... Vai pitäiskö? Minä en oikein muista milloin olisin ollut vaan tuntematta syyllisyyttä tekemättömistä kotihommista. Koko ajan raksuttaa päässä tekemättömien töiden lista: pyykkiä pitäs pestä, tiskipöytä pitäis raivata (onko kellään muulla samanlaista tiskipöytäongelmaa: siinä lojuu jatkuvasti vaikka mitä, mille ei ilmeisesti ole mitään oikeaa paikkaa, koska niitä roinia ei osaa kukaan viedä minnekään?), pöytäkin on ihan murusissa puhumattakaan pöydän alusesta, sängytkin vielä petaamatta ja tuossa lojuu jotain leluja ja penkillä kasvaa epämääräisen paperin pino, jolle pitäis joskus taas ehtiä tehdä jotain, verhot pitäis silittää ja ripustaa (hei, meillä on 1,5 vuoden asumisen jälkeen viimein verhot ostettuna!!) ja niin edelleen...



Kiva saada uusia kirjoittelijoita! Ja vanhoistakin ois mukava kuulla useammin, kyllä täällä kuitenkin lukijoita näyttää vielä käyvän.



Niin ja tosiaan ihme juttu miten aika huristaa, Milennallakaan ei enää kovin kauaa ole odottelua. Oivakin kohta jo 4kk, vaikka vastahan se syntyi... En ole edes ehtinyt nimeä kirjoittaa Oivan vauvakirjaan!! Enkä räpsinyt valokuvia joka päivä :) Pikku-ukko osaa jo peruuttaa ärinän kanssa noin puoli metriä ja pyllistelee siihen malliin, että eteenpäin tekisi mieli. Hampaita taitaa myös olla tuloillaan, kun poika on kuin etana: limajälki seuraa perässä.

Vierailija

Lyle: Ihan loistava tuo sisäinen vapaapäivä, minäkin pidän sellaisen tänään (siis opiskelu yms. hommista) Onnea vauva yritykselle =) =)



Vauvakuumeesta jatkan minäkin, ihanasti Lyle kirjoitit teidän vauva kuumeesta ja siitä tarpeesta saada kolmas lapsi. Tuon tarpeen tunnistan itsessäni, mutta samalla tunnen, että juuri nyt näin on hyvä. Sisälläni kaihertaa toive kolmannesta, sitten joskus. Minulla tämä toive ei missään nimessä kumpua siitä, että meillä on kaksi poikaa ja tarvitsisi saada tyttö, vaan haluan vielä yhden lapsen, kun hänen aikansa on (itse asiassa, jos saisin päättää, meille tulisi kolmas poika, molemmat ovat yhtä tervetulleita ja rakkaita) Vaikka nyt on hyvä näin, tiedän, että tulee aika, kun sanon (vihodoin ja viimein) miehelle, että kolmas saa tulla. Meillä tilanne on todella ikävä, koska mies ihan tosissaan haluaisi kolmannen lapsen, mutta minä en koe olevani valmis. Eikä se yksin johdu siitä, että Anton on ollut ja tulee olemaan haastava, vaan myös siitä, että Anton on yhä edelleen todella kiinni minussa ja rakastaa olla sylissäni (yhä edelleen kannan Antonia todella paljon) itse en koe sitä rasitteeksi, mutta tuntuu, jos meille kolmas tulee, Anton joutuu liian aikaisin luovuttamaan paikkansa kuopuksena. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan, eikä kukaan loukkaannu, en tarkoita, että hippuset eivät olisi valmiita isoiksi sisaruksiksi, vaan Anton ei ole valmis. Nyt tuntuu siltä, että haluan nauttia näistä kahdesta ihanasta lapsesta ja joskus sekä minä, että Anton olemme valmiita, minä saamaan kolmanne lapsen ja Anton olemaan ihana isoveli =)



Vasta kun kirjoitin tuon, tajusin, että juuri näin tämä asia on, tähän asti olen aina olettanut, etten halua kolmatta, koska haluan opiskella ja olla työelämässä hetken, ennen seuraaavaa lasta. Hassua, kuinka jotkut asiat ymmärtää, vasta kun ne kirjoittaa.



Sitten hippusasiaa: Antonilla alkaa olla aika vilkas mielikuvitus, eilen illalla vein pojun sänkyyn ja hetken kuluttua toinen tuli sieltä nyyhkien " möökö pelottaa, mamma" Kun totesin, että tulen kohta, autan ensin veljeä, Anton meni istumaan isin syliin ja selitti" Anton syliin, pappa, möökö pelottaa" Yöt meillä menevät edelleen vaihtelevasti, välillä Anton herää 1 kerran välillä 5 ja välillä ei ollenkaan.



Errjillä ja Äipällä on isot pojat. Anton oli 4 kk iässä jonkun 6 kiloa ja 69 cm pitkä, vaikka oli iso syntyessään (4,205 ja 54) hassua,miten eri tahtiin vauva kasvavat. Muistanko oikeen Err, että Oivakin oli aika iso syntyessään??



Errjille harrastuksista: EI varsinaisesti olla mietitty vielä, Anton tuntuu olevan liikunnallinen poika, jolla virtaa riittää, eli jotain liikunnallista?? uimista harrastettaan nyt, eli isi vie pojat kerran-kaksi viikossa uimaan. Sen lisäksi tiistaisin on muskari, jota varmaan jatketaan, jos Anton suostuu menemään sinne ensi syksynä yksin. Muuten luulisin, että jatketaan veljen jalanjälkiä futiskentälle. Ainakin nyt Anton on tosi innostunut pelaamaan jalkapalloa (ja isin mielestä hämmästyttävän taitava 2-vuotiaaksi =D, koitan vähän toppuutella) Aina kun poika näkee pallon, hän alkaa potkimaan sitä ja huutaa " maalipotku" Sunnuntaina kun oltiin puistossa, Anton halusi olla maalivahti (veli on usein) oli aika huvittavaa, kun poika otti toodella leveän haara asennon ja huusi jee maali, aina kun tein maalin. Anton ei siis pystynyt torjumaan palloja, kun oli niin kiire seistä haaraasennossa ja kurkkia jalkojen väliin. =D



Viikonloppu menee taas tukka putkella, tänään mennään leikkimään esikoisen eskarikaverille, illalla siivoan. Lauantaina menen (jos ei sada) pelaamaan golfia äidin kanssa, mies vie pojat uimaan. Päivä ollaan kotosalla, mies menee tekemään gradua, siitä painetaan Isoon Omenaan ostamaan isille puku ja minä lähden ystävien tupareihin. Sunnuntaina koitetaan rentoutua ja haetaan pizzaa. Tälläisiä meillä, oikein mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Vierailija

Pikaisesti ennen ruokakauppaan menoa, tervetuloa Äippä, tosi kiva saada uusia kirjottelijoita =)



Vaatteiden vaihto: Anton keskittyy riisumaan (Kent varmaan tapaamisesta muista =))) Kun saa vaatteet pois, ei itsenäisesti laita uusia tilalle. Nyt varsinaine riisumisinnostus on tasoittunut, mutta jos paidalle tiphtaa ruokaa/juomaa, Anton alkaa huutmaan " määkä paita, poiT" Yhtään ei kestä likaista/märkää vaatetta.



Lyle: Täältä sympatiaa teille rumbaan. Minullekkin tuo 10 tyttö on jotenkin tuttua ja välillä on tosi vaikea hyväksyä, että oikeasta aika_ei_riitä kaikkeen.



Kent; Kiva kun Amandan tarhaura on lähtenyt noin hienosti käyntiin. Saas nähdä mitä Anton toukokuussa sanoo...



Nyt siis kauppaan ja perjantai siivouksen kimppuun, illallla pizzaa ja hauskoja kotivideoita



Mareila+Anton

Vierailija

Hui teidän vauvakuumeittenne kanssa! Meidän lapsiluku jää kyllä kahteen. Ei sillä että tää niin kamalaa olisi, vaan joskus olen arvellut kahden olevan ihan hyvä lapsiluku. Kaikki nämä kokemukset ovat vaan vahvistaneet sitä. Ja Lyle, mä ainakin ymmärrän täysin mitä tarkoitat tolla oman elämänsä herruudella. Niitä aikoja odotellessa... Ja siis todella olen ikionnellinen kauniista, ihanista, persoonallisista ja terveistä tyttäristäni.



Talvivaatteet ostin Helmille S-etukorttitajouksena: Remun puvun ja Eccon goretexkengät. Koot 98 ja 26! Mä kuulun vissiin siihen kastiin et aina pitää olla reilut vaatteet. No, 92 senttinen ei riitä enää esim. kiipeillessä, muuten menisi ja 25:t kengät menisi nyt, mutta niissä ei olisi yhtään villasukka- tai kasvunvaraa. Ja meidän neiti oli aikoinaan pienimpiä hippusista! Mä ostan lapsille aina vaatteet ajoissa, mutta omien vaatteiden kanssa käy just niin kuin Lylelle ja Errj:lle, myöhässä ollaan.



Enpähän taas muista muita kommentoitavia asioita. Tää mamma lähtee kaivamaan jumppavaatteita ja lähtee Pilatesiin miehen kotiuduttua. Aivan ihanaa harrastaa jotain omaa reilun kahden vuoden jälkeen!



mallu ja neitokaiset

Vierailija


Päätinpä miekin tulla kantamaan korteni kekoon, vaikka aika harvoin tuleekin pinouduttua tännepäin:(



Mulla masu senkun kasvaa ja Miiasta tulee päivä päivältä oma-aloitteisempi..mikä ei kyl aina oo hyvä asia, on nimittäin nopeempi ku äitinsä, ja ehtii kyl varmana joka paikkaan:/



Osaa kyllä olla apunakin silloin kun haluaa, esim. siivouksessa ja leivonnassa (enemmän tai vähemmän, vähän samanlaisia kokemuksia meilläkin, kuin tuossa aiemmin oli muilla ollut) eli kekseliäisyyttäkin löytyy:)



Puhetta on alkanut tulemaan tosi paljon, suurin osa siitä on ihan ymmärrettävääkin, osan tosin tajuan vain mie(päivittäin ku eniten Miian akns juttelen), ja osan vain Miia itse:)



Kovasti pukee ja riisuu, monta kertaa päivässä vaatteet vaihtuu..Mies jo sanoi että taitaa tyttö tulla äitiinsä, en kyl tiiä mistä se sen keksi:P



No, eipä tässä muuta, pitää koittaa keretä tännekin aina välillä vilkuilemaan..



Milenna, pikkukakkonen rv 31+4 ja Miia 27.4-05

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat