En jaksais tätä hermojarepivää päikkäritaistelua 2v:n kanssa.

Vierailija

Lapsi kieltäytyy (taas) nukkumasta päiväunia. Nukutan joka päivä tunnin, siellä se hilluu ja naureskelee muttei vahingossakaan nukahda. Nyt se sitten täällä törmäilee seiniin ja tipahtelee tuoleilta kun se on niin väsynyt.



Miten tästä eteenpäin? Miten te olette selvinneet tästä?

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

että päiväunille yrittäminen on hermojarepivää taistelua, ja että lapsi vain hilluu ja naureskelee.



Minä ainakin ymmärsin, että lapsi riehuu ja räkättää, ja että sinä joudut riehumaan samaan tahtiin palauttaessasi lasta sänkyyn.



Ja nyt sanotkin, että se päiväunihetki onkin aivan rauhallista makoilua, eikä ongelma olekaan rauhoittumisen vaikeus vaan se, ettei lapsi nukahda.



Jos olisit heti alussa kertonut tilanteen totuudenmukaisesti, olisit ehkä saanut paremmin teidän tilanteeseen sopivia vastauksia. Kannattaa vähän kiinnittää huomiota sanavalintoihin, ettei johda lukijaa harhaan.

Vierailija

Eli lapsi menee sänkyyn, pyörii, hölpöttää, leikkii, laulelee tms. EN ole sanallakaan maininnut mitään riehumisesta, jos joku on näin ymmärtänyt niin kyse on varmaankin siitä että sanavalinta on ymmärretty väärin. Mutta siis: kukaan ei itke, huuda tai juokse. T: ap



Lainaus:

että päiväunille yrittäminen on hermojarepivää taistelua, ja että lapsi vain hilluu ja naureskelee.



Minä ainakin ymmärsin, että lapsi riehuu ja räkättää, ja että sinä joudut riehumaan samaan tahtiin palauttaessasi lasta sänkyyn.



Ja nyt sanotkin, että se päiväunihetki onkin aivan rauhallista makoilua, eikä ongelma olekaan rauhoittumisen vaikeus vaan se, ettei lapsi nukahda.



Jos olisit heti alussa kertonut tilanteen totuudenmukaisesti, olisit ehkä saanut paremmin teidän tilanteeseen sopivia vastauksia. Kannattaa vähän kiinnittää huomiota sanavalintoihin, ettei johda lukijaa harhaan.

Vierailija

hetken huutoa kuunneltuasi annat lopulta lapsen tulla pois sängystä ja hillua ympäriinsä.

Mene nukkumaan, ei tartte mennä, mene nukkumaan, ei tartte mennä...

Vierailija

että tämä meidän tyttö alkoi nukkua 1 vuotiaana 1h päiväunia, että aina on ollut vähäuninen ( päivällä). Viimeiset 4h unet nukkuin 3 viikon ikäisenä...Kaikki ei vaan tarvii sitä unta niin paljon päivällä, yöt tämä tapaus alkoi nukkua kokonaan 6kk iässä.



Ja olen huomannut nyt, kun hän käy 2x vko kerhossa ( aamupäivät) silloin monesti nukahtaa videon ääreen ja taas kotipäivinä ei puhettakaan.. Eli kotona olo ei niin "rankkaa" =)

Vierailija

Lainaus:


Jotka muuta väittää niin ovat vaan menneet mistä aita on matalin.




On se niin halavatun helppoa nukuttaa väkisin lasta monta kuukautta. ;D

Kotona on eri tarve päiväunille kuin päiväkodissa, kotona on rauhallisempaa, ei ole niin tärkeää saada sitä uniaikaa ja lepoa hälinästä.

Vierailija

Lainaus:

nyt nuorin on 2 vuotias, eikä joka päivä enää nuku. mut jos häntä väsyttää, niin yleensä kömpii ruoan jälkeen sohvalle nukkumaan.




Meidän lapsi on muutaman kerran nukahtanut aivan itsestään sohvalle tai lattialle. Joka kerran hänellä on ollut kuumetta. Terveenä jaksoi hangoitella nukkumista vastaan elämänsä ensimmäiset 4 vuotta. Sitten tyytyi kohtaloonsa, että illalla käydään nukkumaan, ja nyt tappelee vastaan harvemmin.



ei ap

Vierailija

Lainaus:

hetken huutoa kuunneltuasi annat lopulta lapsen tulla pois sängystä ja hillua ympäriinsä.

Mene nukkumaan, ei tartte mennä, mene nukkumaan, ei tartte mennä...

Vierailija

nukuttamisen 2 vuoden ikäisenä, kun alkoi mennä kiukutteluks. Muutama viikko meni siinä, että olivat tosi väsyneitä alkuillasta, mut sitten alkoivat nukkua 12-13 tunnin yöunia eivätkä kaivanneet kuin rauhoittumishetken kuten sadun kainalossa päivällä. Olivat kotihoidossa. Kun päiväkoti alkoi reilu 3 ja 5 vuotiaan alkoivat nukkua uudelleen kun oli "pakko" ja sitten valvoivat kotona illalla pari tuntia sängyssä kun ei uni tullut.

Vierailija

nyt nuorin on 2 vuotias, eikä joka päivä enää nuku. mut jos häntä väsyttää, niin yleensä kömpii ruoan jälkeen sohvalle nukkumaan.

Vierailija

Enempään en pysty, mulla on täällä lisäksi 4 v. ja 8 kk ikäiset joita en kuitenkaan voi jättää pidempään yksikseen sillä välin kun äiti istuu pimeässä huoneessa keskimmäisen kanssa. Vaikka mielellänihän minä siellä vaikka koko päivän olisin, pakko vaan välillä tehdä muutakin. ap



Lainaus:

hetken huutoa kuunneltuasi annat lopulta lapsen tulla pois sängystä ja hillua ympäriinsä.

Mene nukkumaan, ei tartte mennä, mene nukkumaan, ei tartte mennä...

Vierailija

Lainaus:

Et ymmärrä unihäiriöistä ja kasvatuksesta kuin yhden teesin: "lapselle on pantava rajat, vaikka pakolla".



Opiksi sinulle: lasten unentarve vaihtelee päiväjärjestyksen ja geenien mukaan. Osa tulee toimeen päiväunetta jo nuorempana, toiset tarvitsisivat niitä vielä koulussakin. Tärkeintä on vuorokauden kokonaisunimäärä.



Jos lapsi ei 0,5-1 h nukuttamisella nukahda, kannattaa ensin yrittää päiväuniajankohdan siirtämistä hiukan myöhemmäksi. Ja sitä, että lisää ulkoilua aamupäivään, että lapsi on kunnolla saanut fyysistä rasitetta (ei kuitenkaan aivan ennen päiväunia, koska liikunta myös virkistää).



Jos sekään ei auta, päiväunille menosta EI saa tehdä taistelua. Sellaisella kerjää nukahtamisvaikeuksia myöhemmin. Jos lapsi on temperamentiltaan helposti ärtyvä ja älykäs, hän alkaa pian assosioida pakon ja nukahtamisen sekä oman sänkynsä. Iltanukahtamisesta voi tulla pian hyvinkin vaikeita.



Tärkeää on säilyttää maltti ja maalaisjärki. Ohjeet on tarkoitettu sovellettaviksi, ei orjallisesti ja pakolla täytettäviksi.



-lastentarhan opettaja ja kolmen lapsen äiti-




Aika mustavalkoinen on sinunkin näkemyksesi jos kirjoitukseni perusteella sait heti vedettyä johtopäätöksen että kasvatuksessa orjallisesti käytän vain ja ainoastaan pakkoa. Ikävä tuottaa sulla pettymys että näin ei ole.



Meillä toiseksi nuorimmainen ei ole ikinä kärsinyt mitään univaikeuksia tai esim. iltaunille meneminen ei ole ollut vaikeaa vaikka ollessaan 2-vuotias ei annettu jättää päikkäreitä pois. Ne jätettiin kotona pois 3-vuotiaana, tarhassa nukahti satunnaisesti vielä 4-vuotiaanakin.

Meillä vaan iltaunille(kin) meno aina ilmoitetaan että kohta lähdetään pesulle ja iltapalalle ja that's it. Ei siinä mitään valtataistelua tarvitse käydä kun lapselle selitetään että nyt on nukkumaanmenoaika ja miksei enää voi valvoa.

Viikonloppuisin saa toki valvoa pitempäänkin, ja se ei ole sotkenut arjen unirytmiä millään lailla.

Mutta kyllähän näitä lähemmäs puolilleöin hillujiakin on nähty kaveripiireissä kun vanhemmat vähän "joustaa" lapsen mielihalujen mukaan.

Toki lapset on erilaisia ja orjallisesti klo 12-14 päiväunet ei välttämättä sovi kaikille. Aikoja voi toki soveltaa.

Pienelle lapselle on kuitenkin hyvä olla tietyt asiat elämässä sellaisia joista ei neuvotella kuten nukkumaanmeno, syöminen jne. Varmaan olet oppaistasi sen lukenutkin että ne mm. tuovat sitä lapsen tarvitsemaa turvallisuuden tunnetta kun on tietyt rajat edes jossain asioissa.



Ap:n tapauksessa on aika päivänselvää että lapsi tarvitsee päiväunet jos toikkaroi puoliunessa pitkin asuntoa.

Tottakai päiväunien tai iltaunien siirtämisellä voi olla vaikutusta.

Kyse olikin myös siitä että nykyään monet vanhemmat menee noiden päiväuniasioiden kanssa sieltä mistä aita on matalin, niinkuin monessa muussakin kasvatusasiassa.

Vierailija

Et ymmärrä unihäiriöistä ja kasvatuksesta kuin yhden teesin: "lapselle on pantava rajat, vaikka pakolla".



Opiksi sinulle: lasten unentarve vaihtelee päiväjärjestyksen ja geenien mukaan. Osa tulee toimeen päiväunetta jo nuorempana, toiset tarvitsisivat niitä vielä koulussakin. Tärkeintä on vuorokauden kokonaisunimäärä.



Jos lapsi ei 0,5-1 h nukuttamisella nukahda, kannattaa ensin yrittää päiväuniajankohdan siirtämistä hiukan myöhemmäksi. Ja sitä, että lisää ulkoilua aamupäivään, että lapsi on kunnolla saanut fyysistä rasitetta (ei kuitenkaan aivan ennen päiväunia, koska liikunta myös virkistää).



Jos sekään ei auta, päiväunille menosta EI saa tehdä taistelua. Sellaisella kerjää nukahtamisvaikeuksia myöhemmin. Jos lapsi on temperamentiltaan helposti ärtyvä ja älykäs, hän alkaa pian assosioida pakon ja nukahtamisen sekä oman sänkynsä. Iltanukahtamisesta voi tulla pian hyvinkin vaikeita.



Tärkeää on säilyttää maltti ja maalaisjärki. Ohjeet on tarkoitettu sovellettaviksi, ei orjallisesti ja pakolla täytettäviksi.



-lastentarhan opettaja ja kolmen lapsen äiti-



Lainaus:

Mutta pistä ne lapset sitten tönöttämään telkkarin eteen ja katsomaan videoita.



Mä en kyllä ymmärrä miten te ihmiset ylipäänsä selviätte elämästä jos/kun 2v pyörittää koko huushollia. Tottakai se käyttää tilaisuutta hyväkseen kun sulla menee hermo. Se hilluu niin kauan että sä taas annat periksi.

Tarjotaanko teillä vaihtoehtoista ruokaakin jos ei 2v:lle satu maistumaan?

Vierailija

Lainaus:

hetken huutoa kuunneltuasi annat lopulta lapsen tulla pois sängystä ja hillua ympäriinsä.

Mene nukkumaan, ei tartte mennä, mene nukkumaan, ei tartte mennä...




Meillä toi taistelu kesti puoli vuotta. En koskaan päästänyt sängystä pois ennen kuin nukahti. Ja nukahtihan se, joskus siinä vain meni kaksi tuntia. Mutta sitten kun kolmonen syntyi, ei kahden tunnin nukuttaminen ollut enää mahdollista ja jätettiin päiväunet pois. Kertaakaan ei ole sen jälkeen nukahtanut muuten kuin autoon.



Mutta illat onkin nykyään tosi helppoja. Nukahtaa jo iltasadun aikaan, eikä tarvi sitä samaa taistelua käydä enää ollenkaan, ennen taisteltiin kaksi kertaa päivässä. Jos on tosi väsynyt iltapäivästä, otan lastenohjelmat nauhalle ja annan katsoa ne vasta kuuden aikaan, kun on tukeva ruoka syöty, yöpi puettu ja hampaat pesty. Siitä saakin kantaa sänkyyn ja aamulla herää sieltä :)



Lakkaa ap vaan taistelu, kyllä se jo riittää kun olet toukokuusta jaksanut. Helpottaa sitten sitä iltaakin. Tuokin oli hyvä ehdotus, että joka toinen päivä päikkäreille.

Vierailija

Lainaus:


Meillä vaan iltaunille(kin) meno aina ilmoitetaan että kohta lähdetään pesulle ja iltapalalle ja that's it. Ei siinä mitään valtataistelua tarvitse käydä kun lapselle selitetään että nyt on nukkumaanmenoaika ja miksei enää voi valvoa.

Viikonloppuisin saa toki valvoa pitempäänkin, ja se ei ole sotkenut arjen unirytmiä millään lailla.

Mutta kyllähän näitä lähemmäs puolilleöin hillujiakin on nähty kaveripiireissä kun vanhemmat vähän "joustaa" lapsen mielihalujen mukaan.




Kyllähän sen lapsen sänkyyn saa, mutta jos ei väsytä, niin hän valvoo siellä sängyssä. Ja minustakin yli puolen tunnin pyöriminen sängyssä "unta odottamassa" altistaa vain unihäiriöille. Aikuisillekin suositellaan, että jos uni ei lyhyen ajan sisällä tule, niin sitten noustaan sängystä ja tehdään jotain muuta, yritetään myöhemmin uudestaan.



Meillä lapset "hilluivat puolilleöin" kun parivuotiaana taistelin heidät ensin päiväunille eikä uni illalla enää tullutkaan ennen puoltayötä. Mutta se uni ei kuule tullut vaikka kuinka laitoin lapsen sänkyyn ja sanoin ettei enää voi valvoa. Hilluivat sitten siellä sängyssä. Kun päiväunet lopetettiin, saatiin elämään jälleen hyvä rytmi ja lapsikin tunsi olonsa turvalliseksi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat