Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

*HEINIKSET-06* Syyskuun turinoita :-))

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

no niin...olipa tuo meidän entinen pino tippunut alas...mutta aloitan nyt tälle kuulle uuden pinon ja lisään tuon edellisen tänne :-)



T:tupuhupuna

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Ja kiitos voimista milla-mea :-) tulee kyllä tarpeeseen. Ja Suviande nautihan vapaasta viikonlopusta!



Nyt ruokaa syömään, kotona olen vasta hetken ollut kun töissä piti olla pitempään mitä tänään oli tarkoitus...

Vierailija

Missä kaikki " vanhat tutut" on? Odotus puolella meitä oli iso pino. Olisi ihana kuulla mitä muille kuuluu? Ja ihana että milla ja tupu käy laittamassa viestiä niin ei ihan heti hautauduta alimmaiseksi.

Arkea, arkea: eskaria, kerhoa, jumppaa, töitä satunnaisesti sekä mammojen kanssa kahvin ryystämistä ;)

Onko taas veteen laitettu jotakin ainetta kun tuntuu että joka toinen tuttava on pieniin päin. Huhtikuu on oikein pikkupupujen putkahtelu aikaa. Ja toinen huippu on tässä vuodenvaihteessa. Ihanaa kun pääsee sylittelemään ja nuuhkimaan pikku kääröjä. Ja omat sen kun kasvaa ja alkaa nukkumaan, syömään ja touhuumaan itsekseen päivä päivältä paremmin. Olisi aika villi ajatus lähteä samaan rumbaan neljättä kertaa. Ihailen äitejä ketkä jaksaa!

Ja muutama pakollinen sana pikkuhirviöstämme ;) Sama touhu jatkuu, kiipeillään, syödään tavaroita, roikutaan huutaen puntissa kiinni, mutta leikki on alkanut sujumaan sisaruksien kanssa ihanasti. Jahtaavat toisiaan, ovat piilosilla, jne. Nuhakin alkaa olemaan ohi. Elämä siis voittaa. Meillä on edelleen 6 hammasta. Ja poika kohta 1v3kk. Pitänee lähteä ostamaan sille proteesit.

Vierailija

En ole sitten....varmaan puoleen vuoteen edes lukenut teidän kuulumisianne. Aina on vaan tullut jotain tekemistä ja touhua.



Meidän esikoinen on tosiaan jo kolmos luokalla ja kovasti englantia opettelee lukemaan ja kirjoittamaan...ihana kun on ihan oikeasti innoissaan siitä ja onkin jo kerännyt muistiinsa useamman vuoden aikana melkoisen sanavarastonkin.



Keskimmäinen lapsemme on edelleen hieman mustis " vauvasta" ja tämä näkyy lelujen pois vientinä, tuuppimisena ja lyömisenä. Olen kohta ihan neuvoton tämän asian suhteen, kun ei enää ole kohta keinoja jolla hillitä sitä. Joten ideoita ja keinoja otetaan vastaan avi sylin.

Potta asiatkin on menneet ihan nurin kurin :(

Ensin oli kauhea homma saada tyttö opettelemaan ollenkaan potalle ja nyt sitten jo luulin, että näinkö kivasti se alkoi sitten mennäkkin niin nyt on tullut jokin kumma vaihe siihen, saattaa pissiä housuun ja sitä ennen ei tee edes elettäkään et ois potalle menossa.

En tajua et mistä tämä tämmöinen taas nyt tähän tuli?



Olen sitten tätä nuorimmaista jo alkanut potalle istuttaan, että isompi neiti alkais todella kiinnostua siitä uudelleen. Saas nähdä miten käy?!



Meidän neiti siis oppi kävelemään aikalailla tasan vuoden ikäisenä ja nyt jo kovaa vauhtia ottaa juoksu askelia. Siinähän ne illat meneekin kun juoksee kahden tytön ja koiran pennun kanssa taloa ympäri. Eikä kyllä esikoinenkaan jää huonommaksi. ;)



Hampaita on suu täynnä ja sanoja on vasta muutama: äiti, isi, tutu (tutti) ja loput sellaista slangia, jota en ole vielä osannut suomentaa.

Neiti oppi kiipeilemään ennekuin kävelemään. 10kk ikäisenä oli harva se päivä tv pöydällä ja tuolin päällä jne. kylläpä äidin hermot oli riekailena ja sydän syrjällään aina kun neidin jostain kävin pelastamassa.

Tytöt ei kumpiikaan ole hoidossa vaan isi on nyt ollut kotona ja hoidellut lapsia, kun minä olen ollut töissä.

Nyt syksyllä, kun mies menee taas töihin niin tulee anoppi katsomaan lapsia. Mikä on kyllä taloudellisesti oikein hyvä juttu.



Meillä ollaan koko porukka oltu viime viikot sairaita tai flunssaa ja kurkku kipeää ollut jokaisella. Onneksi alkaa helpottaan jo.

Nuorin neitokaisemme sai jonkin allergisen reaktion jostain ja olihan se surkea näköinen, kun naama oli punainen ja turvonnut. Koko kroppa oli niitä punaisia laikkuja täynnä. Tänään ensimmäinen päivä, että niitä ei enää ollut.



Syöminen tytöllä onnistuu ihan kivasti mikäli ei oteta huomioon sitä sotkua lattialla mikä siitä syntyy. Onneksi on tuo koira mikä siivoo jo heti kättelyssä enimmät pois. Sormiruokaa syö tosi hienosti, mutta lusikan, käden ja suun yhteistyö ei kovin hyvin suju.



Musiikki on meilläkin pop. Heti alkaa pää heilua ja jalka vipattaa, kun musiikkia kuulee. Tanssii hienosti jo kun isosisko on mallia näyttänyt.



Tuti ongelmahan meillä on edessäpäin. Ihan kammoksuttaa ajatella, että miten se menee, kun siitä pitää kohta luopua. On ollut niin hyvä ystävä tuo tuti ja oisi kokoajan se suussa jos vaan antaisin.



Voi elämä!!! Onko kello jo noin paljon???

Nyt tuutimaan!



mutsi+3xmuksut

Vierailija

Voi, kylläpä kosketti lukea kuulumisiasi tupu. Onko hän pitkään sairastanut? Ja mikä syöpä hänellä on? Silloin kun poika syntyi, kesäkuussa 06, omalla isällä todettiin nenäsyöpä. Se saatiin leikattua. Kontrollit jatkuu yhä. Niitä aina jännityksellä odottaen. Muistan juuri nuo fiilikset millaista oli nähdä pappa lapsien kanssa, pikkuinen toukka sylissä, eikä tiennyt kuinka levinnyt syöpä oli ja paljon on aikaa jos olisi pahasti asiat. Ikään kuin katselisi iloisiakin tapahtumiakin mustan usvan läpi. Voimia sana tuntuu niin käytetyltä ja lattealta. En keksi muuta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia niin sinulle kuin perheellesikin. " halaus"

Ja eskari menee kolmatta viikkoa esikoisella. On niin ihanat opettajat, että alan kyllä kyseenalaistamaan että lapsillani olisi kotona muka paremmat oltavat kuin hoidossa. ;) Oikeasti, niin suloisia ihmisiä en ole toisia tavannut. Ja poikakin menee sinne innoissaan.

Meillä tosiaan tämä räkätauti alkaa hellittämään. Suloista kun pikkuiseni tuli paperin kanssa niistämään nenääni, ja korvaani, ja suutani, jne. Huomenna taas kerhoilemaan. Mikäköhän pöpö löydetään tällä kertaa?

Vierailija

no niin, viikonloppu takana jälleen, me oltiin mun vanhempien luona ja oli kyllä taas henkisestikin aika rankka, kun isä on niin huonossa kunnossa. No, minä tein siellä siivouksen ja annettiin äitini huilata ja nukkua. Käytin äitiäni kylässä serkun luona, kun heillä oli ollut lapsensa ristiäiset niin vietiin sitten yhteislahja, piristi hiukan äitiä kun pääsi hetkeksi kotoa pois, isäntä " vahti" isääni. Lapsetkin oli yllättävän rauhallisesti, jospa nekin vaistoaa jotain, varsinkin vanhin poika vetäytyi omiin oloihin. Puhuttiin juuri miehen kanssa että jos tilanne menee huonommaksi niin sitten ei viedä enää lapsia sinne että käyn yksin siellä ettei jää sitten mitään kauheita kokemuksia niille. Mutta nyt mennään taas päivä kerrallaan...





Meilläkin rupee olemaan taudit voitettu ja ajattelinkin lähteä neitin ja Mikon kanssa ulkoilemaan, kun on sisällä oltu monta päivää. Jospa piristäisi :-)



Milla-mea, jokos sait sen selänlämmittimen valmiiksi? Minä olen saanut jo aikaiseksi muutamat pikkuruiset villasukat ja tumput, kun nyt lähiaikoina syntyy pari vauvelia tutuille niin mukava viedä rotina-lahjaksi.



nyt ylös, ulos ja lenkille!

Vierailija

piti äskeiseen vielä kirjoittaa kun luin tuosta suvianden hoitojutuista, meillä oli kanssa yhdessä vaiheessa vähän samanlaista, mutta tein asiasta selvän henkilön kanssa kuka hoitaa meidän kunnassa hoitopaikat ym. eikä sen jälkeen ole tuota tapahtunut, nyt tosin sattui ettei meille oltu muistettu ilmoittaa että ns.omahoitaja on ensi viikon lomalla. tänään sitten kesken töiden soittelin että missä lapset hoidossa ensi viikolla...noh, onneksi asia jäjestyi muutaman kiemuran jälkeen.

Vierailija

vaikka käsitöihin on nyt ryhdyttävä. isäntä sai käskyn joko ostaa tai valmistaa itse (lue: vaimo valmistaa) jonkinsorttisen selänlämmittimen. ilman sitä ei kuulemma ole asiaa jäälle ollenkaan. todennäjköisesti selästä on joku nivel tulehtunut/rikki :( eli ei se nyt sitten ihan " normaalia" selän jumitusta ollutkaan. huomenna isäntä menee fysioterapiaan jossa saadaan vähän katsottua selän kuntoa. saas nyt siis nähdä millainen soppa tästä vielä syntyy.



isäntä lähti lasten kanssa puistoon ja minun pitäisi nyt siis lähteä lankoja ostamaan. muutaman päivän päästä pitäisi olla lämmitin valmiina kun jäälle pitäisi mennä... saan siis pistää puikot kilisemään vauhdilla :) hyvä olisi jos jäisikin päälle käsityövimma niin voisi kaikkea tarpeellista itse tehdä. lapasia ja sukkia en kyllä tee kun niitä tulee kahdelta isomummolta säkkikaupalla joka vuosi. onneksi niitä myös kuluu paljon meillä :)



nyt siis kauppaan lankoja tiirailemaan :)

Vierailija

tupuhupuna: no on teillä taas ohjelmaa. ja voimia viikonloppuun sinulle oikein roppakaupalla



Millalla oli tänään allergiatestit. koira oli ainoa johon reagoi prickissä mikä oli yllätys ainakin minulle kun ottaa huomioon mitkä oireet kesällä olivat neidillä. astmatesti on ensi viikolla. siiloin tehdään rasitustesti. infektioastma nyt 99% varmuudella on kun kuulemma neidin keuhkot vinkuu selkeästi. itse en sitä ole huomannut eikä lääkärikään huomannut sitä paljain korvin. avaavaa lääkettä määräsi ja tarvittaessa sitä sitten annellaan. Milla ei siis sittenkään pääse " lempiserkkunsa" synttäreille lauantaina kun siellä on koira ja sitä varten/vastaan pitäisi ottaa allergialääkettä ja se taas ei käy kun on se astmatesti ensi viikolla. saa nähdä millaisen sätkyn neiti asiasta ottaa...



isännän selässä on nyt sitten niveltulehdus. sai jumppaohjeita ja se selänlämmitin on saatava valmiiksi ennen viikonloppua tai ei isännällä ole mitään asiaa jäähallille.



Mea on kovin nuhainen. ihmeen hyvin saa kuitenkin neiti nukuttua vaikka aivan tukossa onkin. mikään konsti ei pidä nenää auki kuin hetkellisesti.



ja siinä se juoruhetki sitten olikin. ruuanlaittoon on riennettävä nopsaan.

Vierailija

hah, selätettiin lenssu eikä saatu edes korvatulehduksia ja muutenkin meni jotenkin helposti koko tauti ohi. ja mikä parasta minä en sittenkään saanut koko lenssua, ainakaan kunnolla! Mean nenä vuosi reilun viikon, Millalla muutaman päivän ja muuttui yskäksi joka parani nopsaan.



voi tupuhupuna: mitään huippu viisasta sanottavaa en nyt löydä tilanteeseenne. ajatuksissa olette ja jaksamista lähetellään täältä teille kaikille. meillä kun Mea syntyi, oli kulunut vajaa kuukausi miehen isän kuolemasta ja jotenki vauvasta iloitseminen ei ollut täydellistä. vaari niin odotti saavansa tämän pienen nähdä mutta kuolikin sitten yhtäkkiä pois. :(

tuosta tulikin mieleeni että oltiin eilen vaarin (siis tämän jo pois menneen) autotallilla käymässä ja siinä pihalla on keinu jossa Milla usein keinui vaarinsa kanssa. keinuttelin sitten eilen tyttöjä siinä ja yhtäkkiä Milla totesi rauhallisesti että " ihan kuin istuisin taas vaarin sylissä" ja näytti niin iloiselta kuin pieni vaan voi näyttää. tippa linssissä siinä sitten vaan jatkoin keinuttamista. miten nuo pienet voivat muistaa asioita niin kaukaa? Milla on viimeksi keinunut siinä keinussa 2vuotiaana vaarin kanssa. hyvä se kyllä on että muistaa vaarin ihan itsekkin ja kovasti välillä puhutaan vaarista Millalle.



noh, menipäs tämä nyt taas surkeaksi :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat