Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

LOKAMASSUT - syyskuu

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Aattelin tuossa, että josko meidänkin olisi aika siirtyä syyskuun pinoon. Joillakin meistä alkaa olla jo tuo loppusuora häämöttämässä.

Mitkä fiilikset?



Meillä ainakin alkaa olla vaarana, että tää alkaa tulla täältä kohtapuoliin. Alkaa olla pikkaisen sellaiset tunnot. Nyt kärvistellään ja yritetään selvitä tässä vielä ainakin tämä viikko... päivä kerrallaan.



lillastina ja Nyytti 35+6

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Mukavaa kuulla Liliuminki kuulumisia välillä. Vaikuttaa siltä, että kaikilla on asiat edelleen ihan mallillaan?



Täälläkin vielä yhtenä kappaleena. Ensi viikolla on neuvolalääkäri ja synnytystavan arviointi. Aika huvittavaa kun vauvalla on ollut jo sitten yli kaksi viikkoa lupa tulla, ja vasta nyt sitten aletaan miettimään synnytystapaa. Kaipa se kuitenki on niin että jos aikaisessa tulis niin pienikokoisena mahtuis varmasti tulemaan.



Supistuksia on vaihtelevassa määrin. Välillä on päiviä kun ei yhden yhtä ilmesty ja sitten taas saattaa olla koko päivän sellasia lievästi kipeitä. Mielenkiintoista saada tietää ens viikolla, onko mitään edistystä tapahtunut tuolla alhaalla. Terveydenhoitaja naureskeli, että loppujen lopuksi käy kuitenkin niin että viikolla 42 käynnistellään synnytystä..toivottavasti ei.



Hyvää loppuviikkoa kaikille ja jännäillään yhdessä kuka poksahtaa ensin :) Osalla alkaa olla se tarvittavat 37 viikkoa täynnä täysiaikaisuuden suhteen.



Kimberly 35+4

Vierailija

Pitkästä aikaa saan itseni ryhdistäytymään ja raapustamaan vähän kuulumisia :). Mulla on tapahtunut paljon elämässä viimeisen parin kuukauden aikana, ja vauva-asiat on olleet hiukan taka-alalla, mutta nyt täytyy taas alkaa keskittymään tulevaan -> priorisoimaan vauva ensimmäiselle sijalle.



Kiva, että kaikilla on mennyt suht hyvin, ja vauvat pysyneet matkassa! MIIKULIllekin onnea, jos täällä vielä käyt pyörimässä. Ja KATIJOko oli mennyt naimisiin...onnea!



Kävin ä-polilla tänään synnytystapa-arviossa viime kertaisen imukuppisynnytyksen takia, ja lääkäri päätyi suosittelemaan normaalia alatiesynnytystä. Vaikka viimeksi sain pahat repeämät, oli lääkäri sitä mieltä että ei pitäis olla mitään isoa riskiä revetä taas pahasti. Sain aika hyvin sanottua mitä haluan ja mitä en halua synnytyksessä, ja lääkäri lupasi kirjottaa papereihini ylös. Täytyy toivoa, että kätilöt myös lukevat paperit, ja mielellään vielä toimivat toiveitteni mukaisesti. Viimeksi oli kyllä niin rajua menoa, että en ikinä halua enää kokea moista.

Vauvan painoarvio oli n. 2800 grammaa, ja kuulemma keskikäyrillä mennään. Jos päästään laskettuun aikaan, tulee olemaan lähemmäs 4 kiloinen jötkis...uaah. Verenpaine oli korkea, mutta johtui varmaan siitä kun hermostuin kun muistelin edellistä synnytystä :/, mutta nyt pitää sitten kontrolloida noita paineita.

Supistellut on täälläkin, mutta aikaisemmista raskauksista viisastuneena en ole kauheasti ottanut supistuksista pultteja. Ja eivätpä ne mitään olleet tehneetkään. Kohdunsuu kiinni ja kanavaakin pari senttiä jäljellä.



Mutta tuossa tulikin kuulumisia pähkinänkuoressa, yritän tässä minäkin nyt kirjuutella aktiivisemmin, on kiva jännäillä yhdessä loppuaikoja!



t. Meri 35+6

Vierailija

Juu-u. Kyllä ne kivut joo helpotti vähän ainakin... paitti että tänään paukautti tulla vähän lapsivettä. Kävin jo synnärillä, mutta olivat sitä mieltä, ettei ole mitään hätää. Vettä on vielä ihan tarpeeksi, joten ei mitään hätää ellei tule supistuksia. Nyt vaan seurataan, ettei sitä ala tulemaan enemmänkin pihalle. Alapuolella ei ainakaan ole reikää, joten ei mitään hätää kuulema. Kohdunkaula on lyhentynyt ja pehmentynyt, joten viikossa on jotain tapahtunut. Nyt vaan yritetään olla supistelematta...



Tuli sitten samalla synnytystapa arvio tehtyä ja pelkopolikin hoidettua. Alateitse on ihan hyvä minulle, painoarvio on noin 3,5 kg sitten lasketun aikoihin. Nyt se oli vähän alle 3 kg. Lantio on tarpeeksi iso ja niin edelleen.



Kätilö lupas varovasti tiedustella akupunktiota uudelleen sitten kun tullaan =)



Eli nyt pidetään vain peukut pystyssä, ettei kahteen viikkoon ainakaan tulis mitään... siis ainakaan siinä ajassa.



Onko täällä muuten ketään, joka olis menossa Tammisaareen?



lillastina ja nyytti tasan 36!

Vierailija

Moikka taas!



Ilmeisesti sain itseni kuvatuksi aika siivousfriikiksi tuossa aiemmassa viestissä, heh. Joten piti nyt ihan alkaa korjaamaan etten nyt ihan sellainen ole kuitenkaan. On vain kiva saada paikkoja nätiksi, ollaan miehen molemmat sellaisia esteetikkoja. Se on ollut pitkään mielessä ja nyt on tosi hyvä porkkana saada kaappeja kuntoon ym. Mutta rajansa kaikella tietysti, kyllähän se kaikkein tärkein asia on keskittyä vauvaan ja tässä vaiheessa voimien keräämiseen.



Santes76, itsekin olen alunperin Itä-Suomesta ja rotinoita vien aina vauvaperheessä käydessäni. Se on mielestäni kohteliasta enkä kyllä osaisi kuvitella tyhjin käsin meneväni. Ja kyllä sitä jotenkin olettaa että täällä Pirkanmaallakin osattaisiin se tapa. Mutta on se kiva olla varalla jotain omaa leivottuakin pakasteessa kun kerran tykkään leipomisesta, on ne omat pullat ja kaakut mielestäni parempia kuin kaupan valmiit tuotokset. Eikä me aiota ketään tänne päästää ekan viikon aikana kotiutumisesta, käykööt sairaalassa, aiotaan ihan rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneen. Sitten toisella viikolla voi isovanhemmat käydä, muut sitten myöhemmin mutta ketään ei ruveta tosiaan passaamaan. Jos joku tulee ilman kahvileipää eikä omassa pakkasessa satu mitään enää olemaan, niin sitten katellaan vaan vauvaa ja toisiamme. ;)



Tänään ostettiin viimein se turvakaukalo, Brion Primo. Toivottavasti osoittautuu hyväksi ja turvalliseksi. Tuo rintapumppu ja sen tarve mietityttää. Oletteko hankkineet etukäteen? Aon kyllä imettää ihan täysin mutta eihän sitä tiedä jos maito ei hetkeen nouse tai jos sitä tulee niin paljon että sitä saisi pulloon ja mies voisi herätä joskus yöllä ruokkimaan mun levätessä yhden syöttökerran ajan. Avent Isiksen ostamme jos jotain ostamme, sitä on kehuttu niin paljon. Ainiin, yhden Tutteli-paketin ostimme kaappiin " henkiseksi tueksi" sen varalta, että maitoa ei alkaisikaan tulla. Me taidetaan olla sellaisia kaikkeen varautujia...



Nyt lepäämään, tuntuu kuin olisi täysi työpäivä takana vaikken juuri mitään taaskaan saanut aikaiseksi. Höh. Huomenna sitten uusin voimin. Aurinkoista viikonloppua!



Lilium, rv 36+3

Vierailija

Voi marvik, jaksamista sinne, on varmasti ollut raskas sulle tuo äidin tilanne. Tuntuu, että tässä vauvan odottamisessa/saamisessakin on jo tarpeeksi mullistusta, ei kaipaisi enää yhtään mitään muuta rinnalle. Toivottavasti äitisi toipuu mahdollisimman hyvin.



Jännät paikat monella täällä. Loppumetreillä aletaan kaikki lokakuiset olemaan jo ja supistuksia sun muuta jatkuvasti. Täällä käytiin viimeisellä lääkärikäynnillä neuvolassa torstaina, ja kohdunkaulaa oli jäljellä enää sentin verran, sormelle oli auki. Tutkimusta seurasi verenvuoto, jonka lääkäri sanoi kuuluvan asiaan. Lisäksi kotona sitten tuli kipeitä supistuksia parin tunnin ajan mutta loppuivat sitten kuitenkin eikä tarvinnut lähteä vielä sairaalaan. Tänä aamuna sitten bongasin useaan otteeseen löydöstä, jonka oletan olevan limatulppaa. Saapa nähdä milloin pikkuinen päättää tulla tähän maailmaan..



Noita muutaman tunnin jatkuvia kivuliaita supisteluja tulee silloin tällöin, ja aina silloin alkaa toden teolla jännittämään vauvan tulo, lisäksi sitä miettii, että ei se voi vielä syntyä, kun on tekemättömiä asioitakin. Toisaalta sitten kun tilanne on rauhallinen, sitä toivoo, että vauva olisikin jo sylissä.



Ensimmäiset pienet raskausarvet löytyivät eilen oikealta puolelta kyljestä, ovat onneksi hyvin pieniä. Harmittaa tietysti, kun ajattelin jo että päästiin ilman mutta onpahan pieni hinta verrattuna siihen, että vihdoin sen vauvan saa. Vauva venyttelee välillä kovasti jaloilla sekä ylös oikean kylkikaaren alle että oikeaan kylkeen, joten ei ihmekään että iho repeilee..



Kärsivällisyyttä kaikille loppumetreillä, kohta meillä kaikilla on se ikioma vauva sylissä, se jota ollaan toivottu niin pitkään ja käyty läpi ties mitä toimenpiteitä päästäksemme tähän pisteeseen. Nautitaan vielä hetki masuistamme!



Kimberly 36+6

Vierailija

Nopealla vilkaisulla teidän kuulumisistanne päättelin, että meillä jakauduttiin täällä ensimmäisenä!



26.9. klo 19.24 syntyi meille pienen pieni tyttönen, 2480 grammaa ja 47 senttiä. Ihmetys on edelleen valtava, miten ollaankaan saatu aikaiseksi jotain noin suloista.Synnytys kesti noin 12 tuntia, oli aika kova urakka mutta ei mitenkään erikoisen vaikea tai ongelmallinen. Tänään palattiin kotiin sairaalasta ja totutellaan elämään nyt kolmisin.



Edelleenkin on vaikea uskoa, että kolmen vuoden toivomisen ja lukuisien pettymysten jälkeen olemme vihdoin vanhempia. Vauva voi nyt hyvin, oli alussa hiukan väsähtänyt ja sitten tuli vähän keltaiseksikin, mutta vointi on kohentunut koko ajan ja on jo paljon pirteämpi.



Palailen myöhemmin teidän kuulumisiinne ja kertoilen enemmän synnytyksestä ja muusta.



Tsemppiä kaikille odotteluun!



Kimberly, mies ja pikkuprinsessa

Vierailija

Tässähän saa jo ihan jännittää vieläkö kaikki lokakuiset on yhtenä kappaleena :) LillaStiina, Mingu ja Kimberly ovat ainakin lähtövalmiudessa, onko muita?



Entä mitä kuuluu Miikulille, selvisittehän säikähdyksellä? En itse osaa oikein kommentoida, mutta toivottavasti kaikki on hyvin!



Mayalle piti kommentoida, että meillä on turvakaukalona Gracon AutoBaby, liekö samanlainen kuin teillä? Siinä on sellainen autoon asennettava telakka, johon istuimen saa näppärästi yhdellä painalluksella kiinni. Toivottavasti osoittautuu hyväksi ja käteväksi!



(.) taas aiheuttaa pientä ahdistusta. Mulla oli taas äitiyspolin kontrolli, josta jäi vähän epävarmat tunnelmat. Lääkäri ei tehnyt alatutkimusta, vaikka sitä suurimmalla mielenkiinnolla odotin (kysyi vaan että onko supistellut ja kun sanoin, että ei mitenkään kivuliaasti niin tuumasi ettei sitä sitten tarvi tehdä) ja sitten kun mittaili vauvaa ultrassa, niin sai arvioksi että se ois kasvanut parin viikon sisällä melkein kilon! Aivan liikaa siis ja siitä mulle tietysti pieni paniikki. Tosin se mittailukin oli jotenkin epävarman oloista eikä lääkäri itsekään uskonut arvioonsa, kun oli kuulemma ollut niin huono näkyvyys :( Lisäksi vauva oli edelleen perätilassa ja ens kerralla kuulemma yritetään kääntää, jos ei ole itsestään kääntynyt. Sokeriarvojen perusteella lääkäri olisi määrännyt mut insuliinille, mutta diabeteshoitaja oli eri mieltä ja toistaiseksi siis jatketaan pelkällä ruokavaliohoidolla. Lähdin siis sairaalasta aika hämmentyneissä tunnelmissa ja mietin nyt, että pitäiskö käydä jossain yksityisellä tarkistamassa onko kaikki ok ja onko vauva todella kasvanut noin hurjasti. Seuraava kontrolli on kyllä jo 1,5 viikon päästä, joten ehkä odottelen siihen ja toivon, että aihetta huoleen ei ois. Kovasti tekis mieli spekuloida, että jos vauva kasvaa tuota vauhtia niin sehän on seuraavalla käynnillä jo nelikiloinen. Ja kun epäilen vähän kääntämisyrityksen onnistumista, koska lapsivettä on suhteellisen vähän ja istukka tiellä etuseinässä, niin enhän minä valtavaa perätilavauvaa pysty normaalisti synnyttämään¿ Tiedä sitten miten tässä käy, joudutaanko leikkaamaan ja jos niin missä vaiheessa jne. Pitäisi varmaan rauhoittua ja yrittää olla ajattelematta liikoja, mutta yllättäin se ei tässä tilassa kovin helposti onnistu. No, ei kai auta kuin odottaa ja toivoa että asiat menisivät kaikesta huolimatta parhain päin.



Nyt päikkäreille, huiskutuksia ja mukavaa viikonloppua kaikille!



EE 34+4

Vierailija

Turvakaukalo ja hoitopöydät edelleen hankkimatta, ne tosin ovat ostoslistalla heti seuraavina. Mies vihdoinkin aloitti lastenhuoneen maalauksen, johan siitä olen puhunut kuukausia. Yleensä olen itse maalannut, mutta nyt tuo masuasukki rajoittaa jaksamista liian paljon, joten miehen pitää tehdä se yksin. Päätettiin maalata seinät Taika-maalilla, jossa seinän väri vaihtuu valaistuksen mukaan vaaleankeltaisesta siniseen. Saa nähdä miltä lopputulos näyttää...



Meidän napaan ei uutta kuulu. Väsyttää nykyään tosi herkästi ja liitoskivut antaa kuulua itsestään useita kertoja päivässä. Jaloillaan olo on hankalaa, pitää vähän väliä päästä vaakatasoon, kun paine käy liian kovaksi. Yli 400 metrin kävely aiheuttaa kivuttomia supistuksia. Kaksi viikkoa vielä äitiyslomaan, saa nähdä jaksaako fysiikka siihen asti.



Niin paljon kun haluaisi vielä tehdä ja asioita on tekemättäkin, kroppa kuitenkin pistää rajoitukset kehiin. Jopa niin paljon, että niin vannoutunut julkisten kulkuneuvojen käyttäjä kun olenkin, olen nyt kulkenut autolla töihin. Olo on ollut tosi hölmö ajaessani muiden kanssa letkassa yksin, ilman matkatovereita. Olen aina pitänyt kamalana törsäyksenä ajaa autolla Helsingin keskustaan, kun pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on kuitenkin maailman parhaita! Annan auton käytön kuitenkin itselleni anteeksi, mieluummin näin kuin ylimääräisiä lääkäri- ja sairaalakäyntejä.



Ensi viikolla pääsee varaamaan ajan Jorvin synnytysosaston tutustumiskäynnille. Näin se vain konkretisoituu koko ajan. Vaavikin on jo niin iso ja vilkas, että epäilen vahvasti että hän saattaa putkahtaa maailmaan jo etuajassa, ennen laskettua aikaa. Kunhan nyt viikon 37 jälkeen...



Jaksamisia teille kaikille ja mielen virkeyttä! Viimeiset viikot meillä taitaa olla ne kaikkein hankalimmat, mutta onneksi palkinto häämöttää edessä. bd



-marvik- rv 33+5

Vierailija

rakkaat ihanat pinolaiset! viime viikko meni jännittäessä, ja tänään oli se rakenneultra sitten. Vauva hyöri ja pyöri niin, ettei meinannu tulla mistään mitään, mutta lopulta kaikki oli ok, paitti että toinen munuainen ei kai ole vielä valmis ja varpaita ei saatu laskettua, kun oli sen verran touhukas! Mutta muuten putosi järkäle " äidin" sydämeltä <3 Se painolasti on ollut siellä jo ennen ensimmäistä tärppiä, ja sitten varsinkin sen keväisen km:n jälkeen. Lähtihän sitten myös tämän vauvan kaksossisarus enkeliksi, mutta kiitollinen olen tästä yhdestäkin kullannupusta! JOspa loppuun asti nyt vaan päästäisiin!



Olen lueskellut teitin kirjoituksia, ja aika monella on jännät paikat koittamassa! Mä oon kyllä ihan varma, että en itse jaksa noin hienosti loppuraskaudessa, kun te ootte jaksanu. Tarkoitan myös tuota positiivista asennetta, mikä teistä kaiken fyysisen vaivan läpi ilmenee. Hui hurja, miten lähellä se h-hetki teillä todella jo rupeaa olemaan! Toivotan ihan kamalasti tsemppiä, voimia ja hyvää vointia kaikille teille! kiitos kun olette jaksaneet tukea minuakin, vaikka en tänne enää niin kuulukaan..



seurailen teitä jatkossakin!



Onnellinen miikuli 17+5

Vierailija

Nyt vasta tuntuu että on kunnolla päässyt äitiysloman makuun, kun sain vihdoin viimeisetkin työhommat palautettua ja voi keskittää ajatukset täysin raskauden viimehetkiin. Eilen oli neuvola ja siellä kaikki ok, verenpaineet koholla kuten normaalistikin aina muualla kuin kotona mitatessa, hb 127 ja paino pysynyt edelleen 500g alhaisempana kuin koko raskauden ekassa punnituksessa :D Silloin kylläkin painoindeksi oli 26 eli hyvä ettei raskauskiloja ole päässyt kertymään vaan päinvastoin. Supistuksia on ollut välillä, mutta en oikein täysin ota niistä selvää. Välillä on sellaista aika voimakastakin kuukautiskipumaista juilintaa ja välillä mahaa kouristaa minuutin-pari mittaisia jaksoja, mutta sitten taas mahan kovettuminen ei ole niin selkeää kuin olettaisin supistuksissa olevan. Oli mulla viime lääkärikäynnillä kuitenkin jossain määrin paikat avautuneet eli olettaisin että nuo jotain saavat tuolla aikaiseksi. Mitään kovin säännöllistä tuo oletettu supistelu ei kuitenkaan ole, joten eiköhän tässä vielä yhtenä kappaleena pysytä jonkin aikaa.



Lilium kyseli sektioajatukseen sopeutumisesta ja yllättävän hyvin sekin on käynyt. Enää ei siis harmita kauheasti ettei pääse normaalisti synnyttämään vaan lähinnä ajatuksissa pyörii, että toivottavasti kaikki vain menisi hyvin ja vauva syntyisi terveenä. Ja onhan se omalla tavallaan jännää laskea, että montako yötä vielä ennen kuin nyytti on viimeistään käsivarsilla :) Ei ois enää kovin montaa! Muutenkin olen Liliumin kanssa tosi monessa asiassa ihan samoilla linjoilla näissä kaikissa käytännön jutuissa. Meilläkin on ollut kesästä asti suursiivousurakka työn alla eli ollaan järjestetty kaappeja ja heitetty n. 10 jätesäkillistä turhaa roinaa menemään (+ kirpparille olen kuskannut käyttämättömiä vaatteita myös melkoiset kasat). Juuri tuolla samalla ajatuksella, että vauvan synnyttyä olisi mukava aloittaa ikään kuin ¿puhtaalta pöydältä¿, kun kaikkea turhaa on päässyt kertymään nurkat täyteen tässä vuosien varrella. Meillä mies myös pesi viime viikonloppuna saunan ja kylppärin ja vielä muutama keittiön kaappi pitäisi tyhjentää ja puunata yhteistyössä, kun en itse paljon pysty enää kyykkimään tai kurottelemaan ylös. Sairaalakassin pakkaus olisi tarkoitus tehdä tämän viikonlopun aikana, viime viikolla pesin ja silitin hillittömät läjät vauvan vaatteita ym. tavaraa ja siltä osin kaikki olisi valmiina. Leipomista olen itsekin suunnitellut, mutta sen teen vain jos on ylimääräistä aikaa ja energiaa, enkä ota mitään paineita asiasta :) Myös noista kestovaipoista olen vähän samoilla linjoilla, eli ainakaan aluksi en ajatellut siihen rumbaan ryhtyä, kun varmasti muutenkin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä ja ennen kaikkea aikaa vievää.



Mingulle piti kommentoida, että olisi kyllä oikeasti aika ironista jos vauva menisi yliaikaiseksi tuossa tilanteessa kun niin pitkään on ollut ennenaikaisuuspelkoa :) Nythän sulla on jo niin hyvät viikot, että ei mitään hätää pitäisi enää olla vaikka lähtisikin syntymään! :)



Mayallakin LA lähestyy! Toivotaan että olisi täsmällinen tuo teidän tulokas, niin kuin tietysti kaikki varmasti toivotaan omalla kohdalla. Heh, tunnustaudun kyllä vähän siivousfriikiksi (se kulkee meillä suvussa) mutta olen samoilla linjoilla siitä, että kun vauva syntyy niin vieraitten kestitseminen ja paikkojen puunaus jää kyllä toiselle sijalle. Meillä vain tuo karvainen kaveri aiheuttaa sen, että ois pakko imuroida joka päivä jos haluaa välttyä koirankarvoilta, mutta ollaan nyt sovittu miehen kanssa että hän tekee minkä jaksaa/ehtii ja minä yritän olla vähän suurpiirteisempi ja suvaitsevaisempi sotkun suhteen :)



Toivottavasti Katijolla on jo paremmat tunnelmat. Välillä on itsellänikin päiviä että mikään ei tunnu hyvältä ja valitusta tulisi kun joku vaan jaksais kuunnella, mutta pääsääntöisesti kuitenkin on positiiviset fiilikset kun pian tämä odotus on vihdoin ohi :) Tsemppiä sinne suuntaan!



Samoin kovasti jaksamista Marvikille, tosi ikävä tuo äitisi tilanne :( Toivotaan, että kaikki menee parhain päin sekä äiti- että vauvarintamalla.



Saapas nähdä milloin Lillastiinalle tulee lähtö tositoimiin. Kuulostaa kyllä siltä, että millä hetkellä hyvänsä!! Muakin vähän jännittää meidän koiruuden suhtautuminen uuteen perheenjäseneen, kun tuo on niin hirveän aktiivinen ja seurankipeä tapaus vaikka ikääkin on jo 5 v. No, lempeä se on onneksi ja tykkää lapsista, joten toivottavasti kaikki menee hyvin.



Entä mitä kuuluu Kimberlylle? Sielläkin tilanne kuulosti viimeksi aika jännittävältä! Mulla on muuten noita raskausarpia maha ihan täynnä, joten muutamat pienet ei kuulosta pahalta :) Ei kai auta kuin piilotella niitä sitten loppuikä, toivottavasti vaan haalenevat jossain määrin kun nyt näyttää aika pahalta :(



Entäs Meri, Luppis, Santes, Daran ja Nevalaine sekä muut lokakuiset? Tulkaahan kaikki kertomaan viime hetken kuulumisia ja tietysti niitä vauvauutisia heti kun niitä on!



Nyt pitää alkaa pienille päiväunille, mutta mukavaa viikonloppua kaikille ja huom, ens viikolla on vihdoin lokakuu!!



EE 37+4 (11 yötä h-hetkeen :)

Vierailija

Jännät paikat täällä monella näyttäisi olevan! Miikulille tsemppiä, voisin yhtyä tuohon limakeskusteluun, on tosiaan koko raskauden ajan valkovuoto ollut sellaista aika limaista, välillä reilumpiakin " klönttejä" tullut ja jossain vaiheessa huolestuinkin niistä, mutta päädyin sitten kuitenkin siihen, että kuuluvat asiaan. Ja mahakivuista varmaan turha sanoakaan mitään kun olen niitä pitkin raskautta täällä valitellut, ja edelleen jatkuvat ajoittain aika kovinakin, myös selän puolella kipuilee.



Lillastina, täälläkin nyt viime aikoina mahakivut lisääntyneet ja lisäksi tuohon oikeaan ristiselkään on tullut sellanen todella kipeä kohta, joka ei yön aikana levossakaan oikein tule paremmaksi. Oikealla jalalla ei pysty enää painoa kannatteleman tuon kivun vuoksi, ja siksi esim. kengän laittaminen jalkaan seisaallaan on lähes mahdotonta. Toivottavasti siellä päin on kipuilu helpottanut ja jaksat jo paremmin. onhan sulla kyllä jo hyvin viikkoja jos vaikka vauva päättäsi jo tulla.



Mingulla on jännät paikat todellakin! Mutta mulle sanottiin tuossa vaiheessa, että se 32 viikkoakin on sellanen jo hyvä rajapyykki, ja tosiaan kaksi viikkoa kun yrität pitää jalat ristissä ja kropan levossa niin sitten voi loppuajan ottaa vähän rennommin.



Mulla loppui lääkitys toissailtana, ja noiden liitoskipujen lisäksi ei mitään uutta vielä ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt. Supistelee välillä vähän kipeämmin ja välillä kivuttomasti, mutta sellasia maratonsupisteluja kuin ennen lääkkeen aloittamista ei ole nyt tullut. Jännittää kyllä kun ei ollenkaan voi tietää aikooko tämä vauva syntyä piakkoinkin vaiko vasta lokakuulla. pitäis kyllä varmaan vähän enemmän lepäillä, mutta muutaman viikon lepäilyn ja tylsistymisen jälkeen on tehnyt mieli vähän enemmän touhuillakin..



Ehkä ois hyvä pakkailla jonkinlainen sairaalakassin kehitelmä kasaan, jotta ei iske paniikki sitten tositilanteessa. Vauvan vaatteita ole peseskellyt pikkuhiljaa nyt ja ajattelin vielä silittääkin niitä. Ainakin jonkinlaiset kotiutumisvaatteet vauvalle pitäis katsella, kun mies itse arveli ettei osaa sitten sellaisia välttämättä kasata jos yksin joutuu sen tekemään.



Nyt alkaa olla syönnin paikka.



Kimberly 34+2

Vierailija


Heipparallaa kaikki lokakuiset kanssasiskot!



Moni ei ehkä minua muistakaan mutta hengessä olen ollut taustalla mukana enemmän tai vähemmän koko kesän ajan. Kirjoittelin keväällä mutta sitten koittivat hääkiireet sekä mm. miehen äkillinen vakava sairastuminen (onneksi hän voi nyt hyvin) ja kirjoittelut jäi. Nyt kun Santes76 minua oikein huhuili, niin päätin vihdoin puikahtaa esille. Olen aina kova kirjoittamaan kun siihen hommaan ryhdyn, joten tästäkin tulee varmaan hurja romaani.



On ollut tosi kiva lueskella teidän viestejä ja todeta, että moni voi vallan hyvin. Toivotaan trendin jatkuvan. Osalla on jännät paikat jo - ja niin kai se alkaa vähitellen itselläänkin olemaan. LA on mulla siis 23.10 eli tänään on tasan 34 viikkoa koossa. Se tuntuu NIIN USKOMATTOMALTA! Ja mielettömän ihanalta! Olen vain huomannut, että synnytys alkaa olla koko ajan vain enemmän ja enemmän mielessä. Sekä sen jälkeinen vauvanhoito. Näin täysin kokemattoman kohdalla se tuntuu ihan vieraalta maailmalta. Onneksi ystävä- ja tuttavajoukosta löytyy pikkuvauvojen äitejä, joten aina voi heiltä kysellä apuja ja mielipiteitä. Synnytyksessä jännittää puolestaan se, miten kaikki menee, miten pahalta supistukset ym. tuntuvat, ehtiikö saamaan epiduralin jne. jne. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan...Vauveli potkii ahkeraan, tosin tila taitaa sillä käydä jo ahtaaksi kun potkut alkavat olla vähän vaimeampia muutaman viikon takaisiin verrattuna. Veikkaisin kuitenkin vauvan olevan pää alaspäin koska potkut tuntuvat ylävatsassa suurimman osan aikaa. Viime neuvolakäynnillä vauvan asento oli kuulemma sellainen, ettei saanut selkoa pään sijainnista...



Vointi on ollut koko raskauden ajan hyvä tai jopa erittäin hyvä lukuunottamatta ajoittaista ummetusta ja joitakin viikkoja kestänyttä lihaspistosta vatsassa kävelyiden yhteydessä. Harjoitussupistuksia on viime viikkoina ollut jonkin verran ja yövessakäynnit ovat jo ihan rutiinia. Kesämökillä se ei vaan ollut kaikkein kivointa, kun piti pimeässä elokuun yössä kömpiä kesken makeimpien unien ulkovessaan 20 m päähän¿ Sitten keksin ottaa käyttöön potan ja homma vähän helpottui, heh. Yöunet ovat olleet kuitenkin aika katkonaisia viime viikkoina kun yritän välttää selällään nukkumista vauvan ja tietysti myös oman hapensaannin turvaamiseksi. Aina sitä vaan sitten kuitenkin löytää itsensä tukevasti selältään monta kertaa yössä huolimatta tyynyvallista selän takana, huoh¿ Myös kyljen kääntäminen on välillä aika projekti, ei sitä vaan enää käännähdetäkään lennokkaasti ja nimenomaan heräämättä niin kuin ennen! Mutta onneksi muuten olen vielä saanut nukuttua ihan hyvin ilman suurempia lonkka- tai selkäsärkyjä, kunhan vaan saa nukkua omassa sopivan ¿kovassa¿ sängyssä. Pehmeät patjat ovat olleet jo pitkään " no-no" ¿



Kesäkuun lopulla juhlimme tosiaan häitämme lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ja päivä & vointi oli mitä mainioin. Häämatkalle ei lähdetty monestakaan syystä mutta ehkäpä ensi vuonna teemme vauvelin kanssa yhdessä jonkinlaisen matkan. Häiden ja kaiken järjestelyhärdellin jälkeen sitä vasta oikein tajusi, miten pitkällä sitä jo oltiin raskaudessa. Vatsa oli toki alkanut siinä ennen häitä, 20 viikon tienoilla mukavasti pyöristyä ja se tuntui niin ihanalta! Nyt se onkin jo ihan kunnon kokoinen, niin kuin näillä viikoilla saa ollakin. Mies kiusottelee välillä, että olen pelkkää mahaa¿ Mutta hyvällä se sen sanoo, on itsekin vallan fiiliksissä tulevasta vauvasta kolmen vuoden haaveilun jälkeen. Itsekin saa nipistellä itseään varmistaakseen ettei vain näe ihanaa unta!



Onkos teille muuten tullut kellekään linea negraa eli tumma viivaa navan alle? Mulle tuli n. 24 viikolla. Tiedämme muuten, että poika on tulossa ja eikös tuota viivaa ole joskus sanottu ¿poikaviivaksi¿? En tosin itse usko moisiin luokitteluihin mutta meidän kohdalla nyt näyttäisi olevan poikaviiva.



Loppukesä häiden jälkeen menikin sitten osittain kesämökillä (yhteensä 5 viikkoa) miehen kanssa remonttihommissa tai sitten täällä kotona suursiivouksen parissa ¿ eikä se edelleenkään ole valmis, heh. Vielä olisi ikkunatkin pestävä (viimeksi pesty yli vuosi sitten), kaappeja siivottava, pakaste sulatettava, tehtävä ruokaa ja leivonnaisia pakkaseen synnytyksen jälkeiseksi ajaksi jne. En kuitenkaan aio rehkiä kovin paljoa yhdessä päivässä, joten siksi olisi pidettävä yllä kohtuullinen kontrolli että joka päivä saisi jotakin hommaa hieman eteenpäin ennen kuin tulee lähtö synnärille. Myös gradua yritän saada eteenpäin eli töissä en ole ollut lainkaan, täysipäiväinen opiskelija kun olen. Sen puolesta ei itseä ole tarvinnutkaan rasittaa liikaa vaikka luulen että töissäkin olisin jaksanut hyvin. Onhan tässä tullut koko raskausaika puuhailtua tiivisti jotain projektia eteenpäin enkä todellakaan ole sohvalla makoillut. No, siitä huolimatta neuvolan th pääsee melkein joka kerta mainitsemaan liian kovasta painonnoususta. Kävi niin hölmösti, etten mökille tajunnut ottaa vaakaa mukaan. Siellä se ruoanlaitto on vähän mitä on kun mökki on vielä melko askeettisessa tilassa. Pullaa yms. kivaa tuli sitten nälkäänsä syötyä vähän enemmän kuin laki sallii. Toisaalta, kesän aikana sijaisterkkarit sekä rakenneultran terkkari kehuivat, että painoa on tullut just sopivasti viikkoihin nähden, joten en osannut siitä niin huolehtia. Tämä oma th vaan marmattaa siitä vaikka muuten on ihan huipputyyppi. Enkä ymmärrä, mikä siinä nyt niin kamalaa on kun kaikki arvot ovat neuvolakäynneillä olleet hyvät eikä raskausdiabeteksen pelkoakaan ole ollut millään muotoa. Paitsi hemoglobiini on vain 110-115 jatkuvasti mutta sehän ei painonnousuun ole mitenkään liittyvä. Tarkempien verikokeiden jälkeen neuvolan lääkäri totesi, että hemppa on vain näennäisesti noin alhainen kun verisolujen määrä oli normaali, enkä voinnissakaan suurta väsymystä ole tuntenut. Anyway, paino on mulla noussut ennen tammikuussa aloitettua IVF:ää n. 13 kg tähän mennessä. Nyt kahden viikon sisällä ei sitten toisaalta grammaakaan kun paransin ruokavaliota mökkilomalta palattuamme. Tänään on taas neuvola, joten saa nähdä mitä mieltä th on nyt. Enempää en kyllä kaloreita voi vähentää, muuten menisi laihiksen puolelle. Näilä viikoilla tuo lenkkeilykään ei vie kuin max. 200 cal/kerta. Olen sitä paitsi ihan luottavainen, että synnytyksen jälkeen pääsen vuodessa takaisin samaan painoon kuin ennen raskautta koska mieli tekee jo kuntoilemaan ja vaunuttelemaan kunnon lenkit päivittäin. Sehän tässä loppuraskaudessa ehkä eniten ¿rassaakin¿ ettei jaksa oikein enää tuolla lenkkipolulla kirmailla. Ylämäetkin tekee tiukkaa, naurattaa kun mies usein ottaa pyllystä kiinni ja työntää mua eteenpäin ylämäessä¿ ;)



Eli kun osa teistä on kirjoitellut 7-8 kilon painonnoususta vähän kauhistellen, niin itselle on tullut sellainen olo, että jaahas, mun pitäis varmaan olla ihan paniikissa. Mutta toisaalta tiedän syöneeni pääosin terveellisesti (vaikkakin ne pullat ym. olisi voinut jättää 5 viikon ajan kesällä vähemmäksi) enkä koe pyöristyneeni mistään muusta kuin tietysti tuosta mahasta ja sieltäkin sopivasti. Kun lähtöpaino (painoindeksi 22.6) oli mitä sopivin laihdutettuani parin vuoden ajan ennen raskautta n. 8 kg niin kai se painonnousu vaan on sitten hyväksyttävä. Ja lukeehan neuvolasta saadussa viikkokohtaisessa oppaassakin, että n. 12 kg painnousu on normaali (oppaassa luetellaan mikä osa kohdussa painaa minkäkin verran). Nykytilanne ei siis ole kaukana tuosta ja toivon mukaan nyt viimeisten viikkojen aikana paino nousisi vain sen 200 g viikossa. Ja vauvan hyvinvointihan tässä on kaikkein tärkeintä, ei muutama ylimääräinen kilo!



No se siitä asiasta. Hiljattain oli sitten eka synnytysvalmennus TAYS:issa ja vaikutti kyllä oikein hyvältä. Oli tosi hyvä käydä paikan päällä katsomassa tilojen sijainti muuton jälkeen ja muutenkin tuli sellainen luottavaisempi olo. Tietysti tämä koko homma tuli taas konkreettisemmaksi ja alkoi jännittää taas pikkusen enemmän¿Nyt on edessä vielä toinen valmennuskerta, neuvolassa pari perhevalmennusta ja isi-valmennus pelkästään miehelle. Sekin on loistojuttu että tulevat isit saavat ihan oman valmennuksen!



Täällä kotona alkaa olla jo paljon vauvatarvikkeita hankittuna. Tässä työhuoneessa jököttää uusi vaatekaappi sonnustettuna siskolta ym. saatuja pestyjä vauvanvaatteita hartaasti viikattuna. Vielä kun saisi ne ryppyisimmät silitettyä ja pestyä loputkin vaatteet, mm. äitiyspakkauksessa tulleet (tosi ihania muuten!!!), niin sen puolesta olisi kaikki valmista. Kasasin jo vauvan kotiutumisvaatteetkin valmiiksi, eihän noista lutusista vaatekappaleista voi pysyä erossa! Myös pinnasänky odottaa koottuna ja ¿koristeltuna¿ meidän makuuhuoneessa, vain petari puuttuu ja se käväistään Ikeasta tällä viikolla. Sänky on mieheni vanha mutta tosi hyvä, mikä yllätti mut täysin. Olin niin ennakkoluuloinen, voisiko 30 vuotta vanha sänky muka olla ollenkaan toimiva, mutta siitähän löytyi kuin löytyikin haluamani kaiteen lasku-toiminto ja pohjankin saa 3-4 eri tasoon. Sattui olemaan jopa saman värinen kuin sen vieressä oleva vaatekaappi ¿ mikä ei muuten ollut mitenkään ratkaiseva valintakriteeri tietenkään. Joten penniäkään ei mennyt pinnikseen mikä oli kyllä meidän yhden tienaajan ja häiden jälkeisessä rahapula-taloudessa helpotus. Yhdistelmävaunuihin sen sijaan satsattiin, ostimme tarkan harkinnan jälkeen Hartan Toplinet ¿ tosin nekin saatiin viime vuoden mallina ja 200¿ halvemmalla kuin tämän vuoden mallit mutta silti kukkaro keveni 600¿.



Hoitopöytä löytyy niin ikään tästä työhuoneesta vauvan vaatekaapin vierestä. Se kyhättiin kahdesta sopivan korkuisesta mappikaapista laittamalla kaappien selät vastakkain ja rakentamalla päälle taso, jossa on reunat ja oikealla puolella lokerikot hoitotavaroille. Tuo taso pitää nyt vain maalata ja kiinnittää tukevasti mappikaappeihin kiinni. Hoitopöydälle tuleva patja on ostettu mutta siihen pitää vielä hankkia muovitettua froteeta päällikankaaksi, ikään kuin muotoilluksi lakanaksi jonka voi irrottaa ja pestä koneessa. Tämäkin on siis vielä ommeltava sekä ehkäpä myös kantoliina mitä monet ovat niin kehuneet¿Siskoltani olemme saaneet sitten lahjaksi vielä uuden sitterin sekä hänen lapsillaan käytössä olleen Baby Björn-kantorepun, hoitolaukun, torkkupeittoja, harsoliinoja, vaatteita 1,5 vuotiaaksi asti näin alkuun, kylpypyyhkeitä, vuodevaatteita jne¿Olemme ihan älyttömän kiitollisia, että saimme siskoltani niin paljon kaikkea sööttiä ja käytännöllistä tavaraa ihan ilmaiseksi. Heillä kun on sekä tyttö että poika, niin jatkossa saamme myös isompia kokoja kunhan joku vain heillä käy kylässä (asuvat ulkomailla) ¿ ja toivottavasti ne kyläilijät ovat me ensi vuonna. ;)



Vielä on kuitenkin monta tärkeää hankittavaa, kuten turvakaukalo, rintapumppu, maidonkerääjä, tutteja ja tuttipulloja (aion kyllä imettää ainakin 6 kk jos vain onnistuu), itkuhälytin, pesuaineita ym. Turvakaukaloksi olemme kaavailleet Brion uutta isofix-kiinnitteistä Primo-mallia mutta emme vaan vielä ole rohjenneet kauppaan asti. Se kun ei ole ollut missään törmäystesteissä vielä kun on niin uusi malli. Hinta (189¿) on kuitenkin puolet pienempi kuin vastaavat isofix-kaukalot eri merkeissä tai verrattuna jopa Brion vanhempaan malliin. Olisikohan kukaan teistä muuten hankkinut tätä mallia? Itkuhälyttimeksi olemme kaavailleet Stockmannilla alennuksessa olevaa Doro-merkkiä, liekö kellään kokemusta siitä?



Jaahas, nyt täytyisi varmaan nautiskella lounas kurnivan vatsan täytteeksi, ryhtyä tiskien laittoon ja purkamaan viime viikonlopun mökkilaukkuja. Sitten sen gradun kimppuun sekä täyttelemään neuvolaan palautettavaa kyselylomaketta. Myös ulkoilu tekisi terää, olen tosin vähän huono lähtemään yksin mihinkään vaikka ulkona on nytkin mitä ihanin syyskeli. Tämä ominaisuus saa meikäläisessä kyllä luvan parantua vauvan synnyttyä ja luotan siihen että niin käykin, vauvallehan raitis ilma tekee tosi hyvää saatikka itselle! Ja onhan se ihan eri fiilis lähteä lenkille kun voi askella reippaasti ja kuntoa kohottaen.



Oikein hyviä fiiliksiä ja vointeja teille kaikille, ihanaa että meitä on näin moni jo näin lähellä unelmaamme!



Lilium, rv 34+0



P.S. Mitä mieltä olette muuten elokuvateatterissa käynnistä näin loppuraskaudesta? Olisiko desibelit vähän liian kovia kun vauva kuulee niin hyvin? Tarkoitus olisi mennä juhlistamaan miehen synttäreitä lauantaina kunnon piffille sekä elokuviin/tai kotisohvalle DVD:n pariin...



Vierailija

... kauheesti tsemppiä ja jaksuhaleja täältä!!



Tyhmältä tuntuu tässä ite valittaa koomaa ja tylsyyttä :( Mutta tyroksiinin nosto tuskin on vaikuttanu vielä ja väsymys on ihan uskomaton, mieskin on ollut koko viikonlopun työreissussa ja ravaan telkun ja koneen ja jääkaapin väliä koko ajan, hulluks tuun kohta 8( Onneks äiti oli miehensä kaa meillä pe-la yön yli vierailulla, muuten hyppisin jo seinillä!!



Ollu tänään vähän väliä huono oloki, tuntuu että pitää kauheen usein syödä. Totaalisesti pyörii vatsan ympärillä tää oleminen... vatsakipua oli taas aamulla to ja eilen, helpottaa vähitellen aamupalan jälkeen tai sitten jos ei oo vatsakipua, tulee aamupalan jälkeen huono olo, plaah... Ja henkisesti tuskaa tälläselle kontrollifriikille kun ei tiiä päivää!!



Vähänkö ootan huomista neuvolalekuria, toivottavasti ei oo mitään raskausmyrkytystä kehittymässä... Jänskättää kans oisko tyyppi laskeutunu/laskeutumassa, masun muodosta vois ehkä päätellä niin.



Hikasta piti kans kysyä, oon ihmetelly, mitä on sellanen koputtelu alhaalla ja nyt vasta tuli mieleen, että oisko se sitä hikkaa?! Eli tosi säännöllistä tömäyttelyä, riippuen kerrasta noin 2-4 sekunnin välein. Ja sitä on ollu jo tosi pitkään, useita viikkoja.



Mutta tsemppiä kaikille, koitetaan jaksaa vielä vähän... Nyt raahaudun BB:n pariin sohvalle ja sit pääsee nukkuun, paras olotila nykyjään!



Kaikesta valituksesta huolimatta pikkuhöpöstä niin onnellinen



Katijo rv 36+4

Vierailija

Jos pikaisesti laittais kuulumiset äitiysloman alkamisen kunniaksi! Ei tarvii enää olla epämääräisesti sairaslomalla ei mistään työstä...



Viikon leijuin häiden jälkeen, sitten iski väsykärtsy. Tänään oon ollu pirteempi ja käyny uimassakin! Huomenna onkin sitten varmasti kooma. Uiminen vähän mietityttää tässä vaiheessa, mutta kun ei neuvolantätikään varotellu... Tänään kävin neuvolassakin tosiaan, ja kuulemma ehkä supistelen, ainakin sen jälkeen kun täti oli ronskisti ihmetelly kumpi on peppu ja kumpi pää... Ilmeisesti on kuitenkin peppu yhä ylhäällä, sitä se pönöttää ulospäin tosi usein :) Ite en mitään suppareita erota kaikenmaailman tuntemuksista kun tyyppi niin paljon vaan työntää masunahkaa.



Muuten sykkeet ja verenpaineet ok, tyroksiiniarvot vaan jatkaa tippumistaan, nyt on jo alle sen kun alotettiin lääkitys! Mutta ei ketään oikeen kiinnosta, enkä ominpäin ala nostamaan. Ollaan niin lopussa, että parempi kai olla nyt enää säätämättä, muutokset vaikuttaa niin hitaasti. Ai niin, paino oli noussu kaks kiloo kahessa viikossa, nyt tuli totaaliloppu keksien mutustukselle :( Häpyliitoskivut on helpottanu, vaikka arka on vieläkin, oiskohan selkäsärkyjen vuoro seuraavaksi...



Nyt on enää muru rauhottavaa iltaisin, aamumurun lopetin tänään, vaikuttaa siltä, että saan lopetettua ne ennen synnytystä ja saan sitten imettää :)



Ootteko muut ollu tyytyväisiä synnytysvalmennukseen? Mä oisin mieluummin jättänyt väliin, en ois halunnu käydä niin tarkkaan läpi kaikkea, otti vähän koville=itketti... Oma heikompi tietämys ois riittäny!



Ulkomuotoa kuvaa hyvin miehen kommentti, kun tuli aamulla työmatkalta ja nousin käymään vessassa: täällähän on vatsa jolla on jalat ;)



Tsemppiä muille vatsoille, ei tarvii enää kauheen kauaa pinhiä!



Katijo&PaavoKamilla rv 35+0

Vierailija

Neuvola ja äippäpoli käynti takana päin. Vauvat voi hyvin, olivat jo viime viikolla 2,1 kg ja 2,2 kg. Kasvavat tasaseen ja ovat todella vilkkaita. Toinen oli vielä kääntynyt perätilaan, mutta alakautta synnyttäminen onnistuu silti (A-vauva on onneksi raivotarjonnassa). Kohdunkaulaa jäljellä oli vaan 0.5 cm ja vajaasti sormella auki. Lähtö voi tulla milloin vaan. Lääkäri sanoi, että joa vauvat voivat/saavat syntyä milloin vaan. Keuhkot on jo kehittynyt, joten kaikki on siltä osin kunnossa. Tietysti mitä pitempään pysyvät masussa sen parempi! Ei ole vielä säännöllisiä supistuksia, mutta niitä tulee silloin tällöin. Jännät viikot meneillään, sillä en usko selviäväni lokakuulle asti, joten syyskuun vauvat taitaa tulla meille...Toivotaan kumminkin, että pari viikkoa saisi vielä menemään. Neuvolassa oli toinen täti, kun oma th oli sairastunut. Onneksi tämäkin oli ennestään tuttu ja kaikki oli ok. Hb oli lähteny nousuun, jopa 109! Paineet hyvät ja painoa tullu se 200g/vko. Th arveli minun olevan synnytyksen jälkeen hoikempi kuin ennen raskauttta (kuullosti korviin ihanalta, on nyt varsin täyteläinen olo), mikä olisi hyvä kun ennen raskautta oli vähän ylipainoa.



Mekin ostettiin Cracon kaukalot, sellaiset telineisiin laitettavat. Ovat helpommat kuin sellaiset vöitten kanssa laitettavat. Ostin jopa imetystyynyn, kaksosille suunnitellun. En edellisen kanssa olis tarvinnutkaan sellaista, mutta nyt ajattelin varuilta hankkia jos se helpottaa imetystä. Vaunut vielä uupuu, muuten kaikki on valmista. Mies saisi kasata tuon pinniksen että on valmiina kun tullaan sitten kotiin kääröjen kanssa. Huh, joa alkaa vähän jänskättää kun tuo lähtölaskenta lähestyy...



Kuinkas muut lokakuiset voi? Onhan kaikkien vauvat vielä masussa? Ja mihin vilja ja lilium on kadonnut? Kuinka vilja sinun kaksosraskaus etenee?



Nyt romaanin kirjoitus riittää ja painun lukemaan kirjaa ja juomaan limua. Mua janottaa muuten lähes jatkuvasti kovasti, miten teillä muilla?



Santes, 33+6

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat