Vahingoniloinen saa olla, mutta koska ?

Vierailija

Tälläkin palstalla ollaan välillä niin vahingon iloisia että.



Eihän niin saa tehdä, vai saako. Milloin mielestänne on ihan "oikeus ja kohtuus" kokea ainakin pientä vahingoniloa ja ihan hyväksyttvästi ?



Antakaa esimerkkejä.



Mielestäni saa ja melkein "pitääkin" olla vahingoniloinen, jos on itse joko varoittanut tai tietää itse toisen tekevän jotain älytöntä ja jätää asia tuurin varaan ja käyttäytyy jopa vastuuttomasti. Silloin kun koen toisen tehneet turhan riskipitoisen hommat "omaa tyhmyyttään" ja saa siitä sitten kärsiä.



Jos joku vaikka arvioi oman asuntonsa myyntihinnan tyhmyyttään pahasti yläkanttiin ja enen myyntiä menee ostamaan liian suuren asunnon ja vetää lainan tappiin, eikä huomioi mitään riskejä. Silloin myönnän, että voisin olla vanhingoniloinen jos siinä käy huonosti ja hukkuvat velkoihinsa. Tyhmyydestä saa sakottaa....

Kommentit (8)

Vierailija

Mutta se on INHIMILLISTÄ.



Ja varsinkin silloin, jos joku on ollut häijy ja ahdasmielinen muita kohtaan, ja saa maistaa omaa lääkettään (joutuu kokemuksen kautta toteamaan, että omat teesit olivatkin pepusta).



Silloinkin poden kyllä huonoa omaatuntoa, jos toinen on oikeasti joutunut kärsimään. Ei ole kaunista toivoa toiselle kipua, surua ja tuskaa.



Kai se niin on, että tietty määrä kateutta ja vahingoniloa kuuluu elämään. Niitä vain ei ole tapana tunnustaa julkisesti eikä elämöidä niillä. Kateus oli yksi seitsemästä kuolemansynnistä...

Itse ajattelen, että ne kuitenkin loppujen lopuksi kääntyvät meitä itseämme vastaan. Kova kateus ja vahingonilo katkeroittavat ihmisen itsensä ja negatiivinen energia vie aikaa ja voimia!

Vierailija

Joskuns vaan tympii niin vi**sti, kun näkee että joku vetää riskillä jne. ja leikkii liian isoilla asioilla tai sitten tietämättään Elvistelee kuin maailman omistaja.



Jos ei muuta niin vahingosta oppii, olen sitten vaikka iloinen sen puolesta että joku oppii. Olen toki itsekin oppinut yhtä sun toista ja asioita kannattaa miettiä ennen kuin ehtii pölhöillä.



Toisaalta vahingoniloinen voi olla kun joku tuntuu melkein tarkoituksella pahoittavansa jonkun mielen ja sitten napsahtaa omaan nilkaan. Ehkä sekin tapaus oppisi siitä jotain.



Näkökulmuia on varmasti monia. Avaukseni kun kumpuaa ainkin osittain juuri siitä, että näillä sivuilla näkyy vahingonilo kiertävät. Joskus yhdyn niihin ja joskus harmittaa kaikkien puolesta.



ap

Vierailija

koska niissä vahingonilosi liittyy niin vahvasti kateuteen. Pidät paljon tärkeämpänä sitä että olet oikeassa, kuin sitä että toisella menisi sittenkin hyvin. Silloin vahingonilosi vaikuttaa alhaiselta.



Ymmärrän vahingonilosi siinä tapauksessa, kun joku on loukannut sinua, ja saakin sitten maistaa omaa lääkettään.

Vierailija

Tuo esimerkkini oli täysin tuulesta temmattu, ei koske minua eikä lähipiiriäni mitenkään. Esimerkki kumpusi näistä tämän palstan keskusteluista. voisin kuvitella että esimerkin mukaisessa tilanteessa voisin kokea vahingoniloa.



Myös nuo ensimmäiset ja ainokaisten lasten äitien kaikkitietävät kommentit kuuluvat mielestäni samaan sarjaan. Ne saavat vereni kiuhumaan ja helposti ajatelen, että teepä pari lasta putkeen niin katsotaan sitten.



Eiköhän hyviiä esimerkkejä löytyisi muitakin.



Mielestäni joissain tilanteissa saa olla vahingoniloinen ihan hyvällä omalla tunnolla, taitavat ne tilanteet olla tapaus ja henkilökohtaisia, joten ehkä ei yleistyksiä voi tehdä. Mutta mitenkäs teillä ?



ap

Vierailija

tuo antamasi esimerkki oli kateellisuuden höystämä, mutta tavallaan olen miettinyt samaa,esim. Kun ystäväni yhden lapsen äitinä kertoo omia totuuksiaan lastenhoidosta jne.. niin en tee muuta kuin mietin vahingoniloisesti - odotapa vain.. Toinen lapsi tulossa 2 vuoden ikäerolla, kyllä hänelläkin nuo mielipiteet muuttuvat (niin ne muuttui minullakin).. :)

Vierailija

Ymmärrys vois vähän auttaa. Ilmankos ihmiset on niin tymiä nykyään. Alkeellisetkaan tunne-ja sosiaaliset taidot ei näytä olevan hallussa. APUA! MIllä eväillä te kasvatatte lapsianne????

Vierailija

tähän asti ajatellut että kateus ja vahingonilo ovat kaksi eri asiaa.



Voivat toki yhdistyäkin, mutta sen kaltainen vahingonilo tuntuu vastenmieliseltä enkä usko että sellaista voisi pitää "oikeutettuna" mitenkään.



En usko koskaan tunteneeni sellaisia tunteita joissa nuo olisivat yhdistettynä.



Enkä minä vahingoniloinen ihminen ole, päinvastoin, usein koen mielipahaa toisten epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä ja olen vilpittömästi auttamassa lähimmäisiäni miten vaan kykenen, joskus tinkimällä omista menoistakin ja vapaa ajastani.



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat