Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Oltiin eilen vanhempainillassa ja totesimme että olisi pitänyt opettaa lapsi ehdottomasti lukemaan ennen koulun alkua! Lapset nääs jaetaan oikeen eri " kasteihin" sen mukaan onko lukija vai ei lukija! Oppikirjakin huomioi tämän ja ne jotka osaavat lukea tekevät aivan eri tehtäviä kuin ne jotka eivät osaa lukea! Joten ihan eri lähtökohdat. Onhan se tietysti mukavampaa niille jotka osaavat lukea mutta entäs sitten nämä jotka eivät osaa tai tunnista edes kirjaimia!? Meillä tyttö sentään tunnistaa kirjaimet ja on ihan hilkulla ettei lue. On aivan varmaa että alan tästä päivästä lähtien opettaa myös kahden vuoden päästä koulunsa aloittavaa siskoa! Riippuu ilmeisesti oppikirjasta miten toimitaan mutta meillä näin!

Sivut

Kommentit (77)

Jos jollakin on siitä huonoja kokemuksia, luulen, että se johtuu nimenomaan siitä että opetusta ei ole eriytetty oikein. Itse opin lukemaan reippaasti ennen kouluikää, siitä oli minulle pelkkää hyötyä, selvisin helposti aineesta kuin aineesta koska lukutaitoni oli hyvä ja samoin luetun ymmärtäminen.



Mutta siis, jos lapsi ei ole oppinut lukemaan ennen kouluunmenoa, se ei ole maailmanloppu. tutkimuksissahan on todettu, että " vasta" koulussa lukemaan oppivat ottavat nopeasti kiinni nämä " jo lukevat" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä lapsen lukemaan opettaminen ennen kouluikää tuntuu olevan nykypäivänä se must-juttu trenditietoisten vanhempien keskuudessa. En sitten tiedä minkä takia. Kaiketi sen takia, että vanhemmat saavat asialla kehuskella työkavereille ja tutuille.



Siitä ei liene haittaa, että ennen kouluikää lukemaan oppinut lapsi seuraa opetusta muiden mukana ja oppii samalla yhdenmukaisen tavan muodostaa kirjaimista äänteitä. Lukemiskyvyn mukaan muodostetut erityisryhmät ykkösluokalla? Kuulostaa kovasti helsinkiläismäiseltä kotkottamiselta.

Vai olisko tämä provo?



Nykyään koulussa ymmärretään minusta tämä eriyttäminen ja erilaisten oppijoiden tukeminen paljon paremmin kuin omana aikanani. Oppilaita ei jaeta huonoihin ja hyviin vaan niihin jotka tarvitsevat enemmän tukea ja niihin jotka ärjäävät ilman sitä. Erityisopetukseenkin PÄÄSTÄÄN ei jouduta, eikä kukaan katso sitä pahalla tai halveksuen jos joku käy erityisopetuksessa joka viikko.



Se osaako lapsi lukea kouluun mennessä ei korreloi mitenkään koulumenestyksen kanssa ekan luokan jälkeen. Jos jostain haluatte ottaa paineita, opettakaa lapselle matikkaa. Sen suhteen korrelaatio ekalla heikosti pärjänneiden ja vielä viidennellä jäljessä olleiden suhteen on selvä.

Ymmärrän, että sulla on traumoja omilta kouluajoilta, mutta koeta työstää ne niin, ettet pilaa niilla lastesikin koulunkäyntiä.



Ei se, että lapset tekee eri tehtäviä tee heistä " huonompia" tai " parempia" . Opettaja ei myöskään arvota lapsia lukutaidon perusteella tuossa vaiheessa, koska se on vähän kuin puhumaan oppiminen - lapsilla herkkyys siiheen vähän eri ikäisenä ja kehittyvät eri tahtia. Mutta pääsevät silti kaikki siihen päämäärään eli oppivat puhumaan tai lukemaan jne. Jossei siis ole jotain erityisongelmia, joihin niihinkin nykyään löytyy aika mukavasti tukea.



Älä nyt vaan siirrä lapseesi tuota typerää ajatusmallia, että heidät on jaettu " eri kastiin" . Opetusta on vaan eriytetty niin, että kaikki voivat oppia mielekkäästi. Millaisen oppimisrauhan kuvittelisit olevan, jos ne jo lukevatkin siellä sitten oepttelisivat kirjaimia??? Siinähän vasta niille lukemaan opetteleville tulisi olo, että ovat huonoja ja oppivat hitaasti, kun vertaisivat itseään niihin ryhmässä, jotka jo osaavat kaiken. Ja taas ne, jotka osaisi turhautuneina häiritsis niin, että ne jotka ei vielä osaa lukea, eivät saisi rauhassa opetella.



Tosiaan ymmärrän, että sulle nousee omat huonot koulukokemukset mieleen, mutta kuvaamasi opetustyyli on lasten ETU. Älä pilaa lastesi koulunkäyntiä omilla itsetunto-ongelmillasi!

Meidän lapset ovat lukutoukkia niinkuin äitinsäkin, ja lukeneet paksuja kirjoja jo ennen kouluun menoa. Toki on kiva kun aapisessa on lukukappaleita ja ope antaa muutakin lukemista. Ja silti tehdään niitä kirjaintehtäviäkin lisäksi.



Oppimisen ilo kuuluu ihan kaikille, ja niinkuin tyttäreni ope sanoi, kaikki luokalla ovat lukemaan oppimisessa jossain vaiheessa, se vaihe vain vaihtelee.



En usko että tuo lukemisjuttu on sen enempää opeille kuin lapsillekaan noin iso juttu. Kaikki ne oppivat lukemaan.



Ja telkkarissa joku päivä sitten Rainer Friman kertoi oppineensa lukemaan kolmannella luokalla, ja voittaneensa valtakunnallisen kirjoituskilpailun viidennellä. Eli epulla ei ole mitään hätää.

on samalla tasolla - tai ainakin lahjojaan vastaavassa järjestyksessä lukemisen suhteen. Samaa sanon sille, joka huolehti että lahjakas lapsi ei saa edetä tarpeeksi nopeasti, kun luokassa osa vasta opettelee kirjaimia: 1. luokalla erot taidoissa johtuvat vielä paljolti harjoituksen määrästä. Olisi aivan järjetöntä alkaa jo ekan luokan syksyllä luokittella lapsia lahjakkaiksi ja hitaiksi - tokalla luokalla kun osat saattavat olla aivan päinvastaiset.



T. Eräs jonka poika kävi ekan luokan syksyn erityisopella harjoittelemassa kirjaimia ja on nyt luokkansa parhaita oppilaita ja lukijoita (saanut eritysmainninnakin siitä)

Sääli, että ekaluokkalaisen pitää saada kokea pettymyksen tunteita. Mutta pettymyksen tunteet kuuluvat elämään.



Ap, yritä ajatella, että jokainen ylipäästy pettymys tekee ihmisestä vahvemman. Lapsellasi on vain kasvun paikka. Se kuuluu elämään.

Vierailija:

Lainaus:


tutkitusti tuleville ekaluokkalaisille suurin stressin aihe on se, jos ei osaa vielä lukea! Perskoulu luo siis suuria paineita.

Sitäpaitsi lukemaan oppimisen herkkyyskausi on 4,5-5,5v. (Maria Montessori)




Meidän koulussa ainakin harjoiteltiin nimenomaan hyvää käsialaa kirjoittamalla yhtä kirjainta uudestaan ja uudestaan.



Vierailija:

Lainaus:


itse osasin lukea jo ihan sujuvasti tavallisia kirjoja ennen kuin menin kouluun, kukaan muu luokallani ei osannut vielä lukea. Istuin sitten pari ensimmäistä vuotta paikallani pyöritellen peukaloita kun toiset opettelivat kirjaimia, tavaamista jne. Minun ei tarvinnut tunnilla tehdä mitään kun kerran jo osasin, mutta ei ollut mitään lisätehtäviäkään. Oli aika tylsää. Kaiken huippu oli se, että kotitehtävät piti tehdä. Esim. jokaisesta kirjaimesta piti kirjoittaa yksi aukeama täyteen, eli yksi aukeama pelkkää A:ta, sitten B:tä jne. Ja olin kirjoittanut jo tarinoita parin vuoden ajan. Noiden parin ekan kouluvuoden aikana opin lähinnä kuinka tylsää koulu, kuinka jätetään kotitehtävät tekemättä, kuinka vihataan opettajaa, kuinka ajatellaan tunnilla jotain muuta kuin opettajan puhetta.

Eli palataan vain entiseen kaikki-samalla-viivalla-opetukseen




Hattaa ei ole lukemisessa, mutta kirjoittamisessa voi olla. Lapsen voi olla hankala oppia kirjoittamaan oikein. Ei tiwtwnkään välttämättä ole näin. Oma esikoiseni oppi itsekseen lukemaan 5-vuotiaana ja koulun aloitettuaan hän olisi ollut innokas opettamaan pikkusiskoaan, joka kuitenkaan ei ollut pätkääkään kiinnosunut lukemaan opettelusta. " Kyllä minä sitten koulussa opin" , hän sanoi. Ja niin oppikin, nopeasti. Hänen kaverinsa, joka oli osannut kouluun tullessaan lukea, ei vielä joulun aikaan lukenut sujuvasti. Niin ne erot tasoittuvat.

Kukaan lapsistani ei ole turhautunut koulussa siksi, että on jo osannut tai siksi, että ei ole osannut, eikä kukaan ole tuntenut itseään muita paremmksi tai huonommaksi.

Ihan tavallistahan tuo on nykyisin, että moni osaa lukea, mutta eivät kaikki ja eriyttäminen on nykypäivän opetusmetodi, ei mitään kastijakoa.

En aijo pakottaa kuopustani oppimaan vaan teen sen minkä voin edistääkseni sitä! ilmeisesti muilla ei ole samanlasia kokemuksia/fiiliksiä asiasta. AP

Kerropa nyt, MITEN sitten pitäisi toimia, jos osa osaa lukea ja osa ei? Takaisinn vanhaan systeemiin kuten joku kertoi, että edistyneemmät istuvat kaksi vuotta tekemättä mitään? KERRO JO?

huolimatta istumaan myös ne äännetunnit ja tankkaamaan aapisesta a aa a a. Uskokaa tai älkää, motivointi tähän on joskus aika hankalaa!



Aikaiset lukijat ovat myös usein oppineet lukemisen " väärin" eli hahmottamaan kokonaisia sanoja ja äänteiden opettelu on heille paluuta takaisin. Se on kuitenkin välttämätöntä, koska näin vasta saadaan lukemiseen tarkkuus. Meidän tyttö ainakin usein sujuvasti arvailee sanojen loppuja, vaikka olen häntä yrittänyt äännemenetelmin ohjata (halusi itse opetella lukemaan).



Melkein siis toivoisin, ettei tyttö osaisi lukea ja kauhulla odotan ensi syksyä kun 4-vuotiaana lukemaan oppinut poikani menee kouluun. Muutenkin on tuo paikallaan istuminen ja keskittyminen vaikeaa, saatikka sitten kun nuo jo olemassaolevat taidot syövät motivaatiota.

Tietenkään lapsia, jotka jonkun taidon jo omaavat, ei pistetä viikoiksi, jopa kuukausiksi tekemään tehtäviä, jotka eivät motivoi heitä mitenkään tai kehitä heidän taitojaan eteenpäin. Jos lapsi osaa jo lukea, voit vain kuvitella, miten turhauttavaa on aloittaa alusta ihan kirjaimien opettelusta alkaen. Monelle ekaluokkalaiselle tuottavat keskittymiskyvyn ja itsehillinnän hallinta koko pitkän koulupäivän ajan varmaan muutenkin vaikeuksia tarhaelämän jälkeen. Ja toisaalta, eihän lapsilta, jotka vielä kirjaimia tai lukemista eivät osaa, voi vaatia sellaisten tehtävien hallintaa, joihin resurssit eivät riitä.



Jotkut lapset osaavat lukea ja kirjoittaa kouluun mennessään, monet eivät. Ja minusta on kertakaikkiaan typerää taivastella asiaa suuntaan tai toiseen. 6-7-vuotiaan lapsen ei koulua aloittaessaan todellakaan TARVITSE vielä tätä taitoa osta. Siitä kouluopetus lähtee. Mikäli lapsi on itsenäisesti taidon oppinut tai ollut kiinnostunut sitä opettelemaan jo aiemmin, niin hyvä niin, mutta minusta on jopa surullista, jos alle kouluikäisiä vartavasten kotona suorastaan väkipakolla OPETETAAN lukemaan ja laskemaan...Siis taitoja, joiden systemaattinen opetus suomen maassa aloitetaan kuitenkin vasta (ammatti-ihmisten hyväksi määrittelemässä) 7-vuoden iässä. Minusta ennen kouluikää tapahtuvan opettamisen lähtökohta pitää olla aina lapsen oma halu ja kiinnostus oppia. Jos tätä kiinnostusta tai luontaista oppimista ei tapahdu, niin ei sitten. Kuten sanottu,kenenkään ei tarvitse osata lukea kouluun mennessään, eikä se suinkaan tee lapsesta mitenkään tyhmempää tai ennakoi millään tavalla tulevaa lukuinnostusta tai kerro muusta kehityksestä!



Ja ei siitäkään pidä hernettä nenään vetää, että opetusta eriytetään ja yksilöidään. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja on vain pedagogisesti, psykologisesti ja kognitiivisesti kaikille EDULLISTA, että lapset saavat tehdä oman tasonsa mukaisia tehtäviä...Miten joku ihan tosissaan voi edes kuvitella, että tässä on kyse jostain arvottamisesta?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat