Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mun miehellä on Sepram-lääkitys paniikkikohtauksiin, keskittymisvaikeuksiin ym. Hän on todella impulsiivinen, suuttuu ja provosoituu herkästi, on aika hallitseva. Minusta myös adhd-piirteitä.



Nyt hän on lopettanut lääkkeet itse, eikä suostu ottamaan vaikka kuinka maanittelen. Huomasin kyllä lopettamisen vaikka ei mitään sanonut, myönsi vasta tivaamisen jälkeen, aluksi valehteli käyttävänsä. Hänen mielestään osa hänestä " kuolee" eikä voi olla oma itsensä jos syö lääkkeitä. Häpeilee sitä kun on lääkitys, mutta silti puhuu siitä kaikille...



Käytännössä näkyy niin että on tosi ilkeä, huutaa mulle ja lapsille, saa raivareita, ei ole ollut väkivaltainen mutta välillä pelkään kun käytös on uhkaavaa, vaikuttaa arkeen niin että mun pitäis vaan hissutella ja myönnellä ja olla kaikesta samaa mieltä niin kaikki menis kai hyvin. Isompaa lasta haukkuu tyhmäksi ja pahaksi, mutta pyytää sitten anteeksi. Muile ihmisille erittäin suorasanainen ja loukkaa helposti, ei hyväksy eriäviä mielipiteitä. Voi tietysti olla osa luonnetta ja kasvatustakin, mutta ei korostu niin kovasti lääkkeitä käytettäessä.



Mitä vaihtoehtoja mulla on? Väkisin en saa niitä syötettyä, lääkkeillä mukava ja hauska mies, panostaa kotielämään ym. Erota en halua.



Kommentit (23)

Ehkä kannattaisi kokeilla vaikka asumuseroa ja siinä rinnalla parisuhdeterapiaa. Miehesi ei varmaankaan muutu persoonallisuudeltaan, mutta voisi oppia hillitsemään itseään.

Hän haluaa yrittää olla ilman lääkkeitä. Joskus mä päätän että olen vaan, elämä jatkuu, suhtaudun häneen kämppiksenä tai yhtenä lapsena joka kiukkuilee. Harmittaa vaan tietysti lasten puolesta huuto ja kovakouraiset otteet ja hävettää joskus kun huutaa yleisilläkin paikoilla.



Tänään taas menny ihan hyvin, touhuaa isomman kanssa ulkona ym. En halua viedä lapsilta ehjää kotia. Kunhan nyt tässä kirjoittelen, selviää omatkin ajatukset, ehkä. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

saan hänet vakuuttumaan siitä että se lääkitys on ihan välttämätön. Sen aikana elämä oli ihan normaalia ja hyvää. Ja nytkin tietysti välillä, ei hän mikään hirviö ole, on myön paljon hyviä puolia. ap



vai onko käytös muuttunut jotenkin esim. siitä kun seurustelitte? Itse en kestäisi moista käytöstä, pelkästään lapsia ajatellen joko ottaisin hiukan aikaa erillään tai sitten kehottaisin/vaatisin menemään psykologin/lääkärin puheille.

vaikuta kertaluonteisesti " kohtauksen" aikana. Olisi sinun aika hyväksyä puolisosi luonne sellaisena kuin se on, kenties hänkin hyväksyntää saatuaan vähän tasapainoittuisi.

Nyt tuntee olevansa " normaali" , mutta mä kyllä näen että ei ole kunnossa. Loukkaantuu jos painostan, varsinkin niissä " kohtaustilanteissa" jos sanon, että otapa lääkkeet, niin kokee teetä käytän sitä aseena jotenkin ja sohin herkkään paikkaan. -ap


Miehesi käytös kuulostaa törkeältä. Totta kai jokaisella ihmisellä on myös hyviä puolia, mutta kyllä nuo huonot kuulostavat aika vakavilta.



Mitä miehesi pitäisi tehdä, jotta olisi sellainen " hirviö" , että lähtisit? Jos nyt jo tuuppi, huutaa ja komentaa. Sinua ja lapsia. Pelkäät fyysistä väkivaltaa tapahtuvaksi. En oikein ymmärrä miksi suojelet miestäsi, etkä lapsiasi.

Hänellä on ihan oikea narsistikaveri ja ei kyllä onneksi ole ihan sellainen. Olen paljon jutellut tämän kaverin avokin kanssa ja ajatellut että mulla on loppujen lopuksi ihan hyvin...



Hän ajattelee kyllä perhettään muissa asioissa ja minuakin, on vaan välillä käsittämättömän itsekeskeinen. Jotenkin vaan ajattelen aina, että kaikki johtuu hänen taustoistaan (ei-toivottu lapsi, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, uskottomuutta ym. lapsuudenkodissaan). Halu on hänellä kova tehdä oikein, mutta ei pysty yhtään hillitsemään itseään. Jälkeenpäin katuu sitten.



Hän menee ihan lukkoon " erikoistilanteissa" , joutui paniikkiin melkein kun suostuin kosintaan, aloin odottamaan lasta ym. Hän on kaikkea tätä halunnut, mutta tosipaikan tullen tekee mieli juosta karkuun. Suunnitelmat on isot mutta käytännön toteutus monesti ihan onnetonta. Joskus olen miettinyt voisiko olla maanisdepressiivinen... ap

Ei tuossa tapauksessa voi muutakaan tehdä. Kun alkaa ottaa liikaa päähän, menet eri huoneeseen ja odotat, että mies rauhottuu. Ehkä joskus pystyty juttelemaan asiasta rauhallisesti ja suututtamatta. Silloinkin aloitat sanoilla: " Minun mielestäni..." Et siis anna käskyjä etkä nalkuta.

Asumusero ei mielestäni ole ratkaisu, uskon että hän masentuisi ja lamaantuisi. Tiedän että ero on hänen suurimpia pelkojaan. Minusta asumusero vaikuttaisi lähinnä kiristykseltä, jolloin hän ahdistuisi enemmän.



Nyt hän saattaa vaikka liikennevaloissa hypätä autosta ja häipyä jos suuttuu, läääkityksen aikana mun ei tarvii olla koko ajan varoaillani. Ehkä olen tosiaan itsekäs ja olis parempi hankkia itselle lääkitys niin ei tarttis jännittää esim. sosiaalisia tilanteita.



Nyt en voi esim. kutsua ystäviäni kylään, kun hän menee usein henkilökohtaisuuksiin ja loukkaa heitä mielipiteillään. ap






Itse sanoisin miehelle, että hakeutuu hoitoon, tai lähden lasten kanssa. Ei ol terve ympäristö lapselle kasvaa tuollainen, jossa huudetaan ja tuupitaan.



Sitten kun mies olisi käynyt jonkin aikaa itse terapiassa, olisi parisuhdeterapian vuoro.



Niin ja sanoisin, että tämä käytös loppuu tähän keskusteluun, tai muuten jää yksin.



Jos näillä ehdoilla muuttuisi, niin ok, jos ei, niin ukko pihalle.

Esim. eilen kun oltiin kaikki lasten huoneessa jossa isompi alkoi kiukuttelemaan, niin mies HUUSI mulle että mee pois täältä ja tönäsi mut kumoon? Huutaa niin kauan kunnnes tottelen. Sitten huusi lapselle että sä oot hullu.



Iltaisin mies komentaa mut nukkumaan kun haluaa olla yksin hereillä rauhassa ( minä siis koneella, luen tms. enkä suinkaan ärsytä. Telkusta saan katsoa sellaista mikä ei ärsytä häntä, esin BB yms roska ei käy )



ap

isä on kuitenkin lapsille tärkeä ja rakas, uskon että erosta on enemmän haittaa lapsille. isompi (4v) kyselee päivittäin että rakastathan sä isää, isä kyllä rakastaa sua.



lääkärit tk:ssa tällä alueella surkeita, en usko että on mitään apua käydä, sieltä saa reseptin, ei muuta. ap


Lapsesi ovat 100% varmuudella ahdistuneita miehesi käytöksestä. Mitä sitten, jos mies ahdistuisi uhkavaatimuksesta? Lapset tulevat ensin, eikö niin?

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat