Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä 2 pientä poikaa ja mies on 100% varma että lapset ovat tässä. Rankkaa on ollut eikä mitään helpoimpia lapsia. Mutta...vähän kaihertaa..



Jos teillä on tai on tulossa 3 lasta niin miksi halusitte kolmannen? Millä ikäerolla? oliko vanhimmat ns. helppoja lapsia? miten jaksatte aloittaa kaiken kolmannen kerran?



Kommentit (14)

Toinen on vammainen ja toinen valvotti lähes kolmevuotiaaksi. Siksi meidänkin lapsiluku oli pitkään täynnä, kunnes mieli muuttui... Haluamme vipinää ja vilskettä, myös tulevaisuudessa lapsenlapsien muodossa. Toivomme tervettä leikkikaveria isommille lapsillemme, sellaista, josta olisi aikuisenakin ystävää ja juttukaveria sisaruksilleen. Itse pidän sisaruksia tärkeänä. Ja koska toinen lapsistamme pysyy " lapsena" aina, hänestä ei ole jakamaan toisen lapsemme ajatuksia sitten isompana.

Nyt on kolmas vasta tulollaan ja koko perhe odottaa innolla. isommat lapset nyt 6,5 ja kohta 4v. Tällä hetkellä neljäskään ei tunnu huonolta idealta... Mutta sitä ehtii vielä pohtia.

esikoinen oli 3v kun kakkonen syntyi ja kakkonen 1,5v kun kolmannen saimme. Nyt kuopus on 2v eikä lainkaan vauvakuumetta ilmassa.



Helpottanut on jo hurjasti, pienemmät tykkäävät touhuta keskenään ja isoimmalla on jo kouluhommat ja omia kaveraita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos teillä on tai on tulossa 3 lasta niin miksi halusitte kolmannen?

V: Miksi halusin ensimmäisen? Miksi toisen? Näihin kysymyksiin on mahdoton vastata sanomalla, että kolmannen juuri siksi, että... Yksinkertaisesti pidämme molemmat lapsista. Olemme tottuneet perhe-elämään ja kahden lapsen kanssa kaikki on mennyt hyvin kivuttomasti. Se ei tietysti takaa, että kolmannen kanssa sujuisi yhtä hyvin, mutta antaa jonkinlaista varmuutta kuitenkin. Lapsista on valtavasti iloa. Toivottavasti he tulevat meitä katsomaan, kun ollaan vanhoja ja sairaita ja ei jakseta itse liikkua. =)



Millä ikäerolla?

V: 1.ja 2. ikäero reilu 2v, 2. ja 3. yli3v, koska en ole vielä edes raskaana =)



oliko vanhimmat ns. helppoja lapsia?

V: Kyllä niin voi sanoa. Temperamentiltaan vähän erilaisia, mutta molemmat onnellisia ja terveitä lapsia.



miten jaksatte aloittaa kaiken kolmannen kerran

V: Minkä kaiken? =) Nykyisin ei edes pelota koliikit tai sairastelut, vaikkei niistä kokemusta olekaan. Kokemus tuo varmuutta.

Esikoinen oli vaativa, keskari aika helppo ja kuopus hyvin vaativa. Esikoisella ja keskimmäisellä on tasan 4v ikäeroa ja keskimmäisellä ja kuopuksella reilu puolitoista vuotta. Siinä keskimmäisen jälkeen molemmista meistä tuntu, että nyt heti on oikea hetki kun vielä ollaan niin näissä vauvaelämäfilliksissä.



Eikä olla kyllä koskaan kaduttu! Pienin on nyt 2,5 v ja tuntuu että elämä on kyllä aika ihanaa. Lapset leikkii tosi paljon yhdessä, me ollaan molemmat töissä mutta mulla on hyvin jostavat työajat. Tuntuu että elämä rullaa hurjan mukavasti ja parisuhdekin kukoistaa!

Tässä taitavat nyt tosin olla. Eipä sitten vanhana tarvitse harmitella, ettei tullut enempää " tehtyä" ja on sitten aina perhettä ja elämää ympärillä (ainakin voisi näin olettaa)! Meillä kaikki lapset samaa sukupuolta, joten kyllä kolmosta ja nelosta " tehtiin" hiukan siinä toivossa, että tulisi " erimerkkinen" , mutta eipä tuo harmita enää. :) Luulen, että monellakin, jolla kaksi ekaa samaa sukupuolta, on haaveena saada kolmannesta lapsesta eriä sukupuolta. Ja toiset vaan tykkää lapsista niin paljon, että jaksaa aloittaa kaiken taas alusta -ties monennenko kerran!



Mulla ikää vasta alle 30v.

kysyit tuota uudestaan alusta alottamista, meillä oli siksi juuri ideana että yritetään saada kolmas melko pian toisen jälkeen, koska olemme molemmat aika mukavuudenhalusia ja tykätään hyvinnukutuista öistä ja myöhäsistä aamuista. " Pelkäsin" että jos toinen ehtii kasvaa jo vanhemmaksi ja minä alotan taas työt jne niin voi olla vaikea enää jaksaa (siis minulle, tämä on hyvin yksilökohtasta) alottaa alusta.

Ensimmäinen tyttö oli 4v kun poika syntyi.. Mulla oli heti sen jälkeen sellainen tunne, että kolmas heti perään. Keskimmäinen olikin sitten 1v3kk, kun kuopus syntyi. On ollut tosi raskasta välillä, mutta kuitenkin ihanaa. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, ja kun kolmas syntyi laitatin heti kierukan kun pystyi, sillä enempää lapsia emme halua. Nyt on kuopus 1v4kk, ja vauva hommat takanapäin.. Eikä ole onneksi mitään haikeutta tai kaipuuta sitä aikaa kohtaan.. Kolme on muuten tosi hyvä määrä!

Ja kolmannen vielä varmsti yritämme saada. En tiedä miksi. Haluan vain veilä kerran kokea sen kaiken. Raskauden ja ihanan pienen ihmisen. Toki nämä kaksi lasta ovat mailman rakkaimmat eik ihan heti ole tarkoitus kolmatta " hankkia" . Minusta tuo 2½v ikäero oli todella loistava. Kahden kanssa on mennyt todella hyvin. Esikoinen oli todella vaikea vauva ,mutta tämä kuopus on helpoistakin helpompi. saa nähdä mitä kolmas tuo tullessaan:).

Meillä eka oli ns. vaativa vauva, toinen huono nukkuja, mutta muuten helppo. Silti se kolmannen kerran kaikkeen ryhtyminen ei hirvitä, sillä onhan näistä kahdestakin selvitty hyvin. Mutta kieltämättä en odota innolla raskausaikaa enkä vauvavuotta, sillä niistä ei ole niin paljon hyviä muistoja. Ja sen verran on voimia vienyt kahden vauva-ajan yli pääseminen, että nyt kaipaan hengähdystaukoa, ja toivon, että se kolmas tulisi vielä muutaman vuoden päästä.



Kolmatta haaveillaan siksi, että meillä miehen kanssa on molemmilla ollut useita sisaruksia, ja ollaan sitä pidetty rikkautena. Samaa halutaan tarjota lapsillemme. Ja olemme myös lapsirakkaita. Mies jopa vielä enemmän kuin minä.



Mutta mulla on ikää jo sen verran, etten pidä sitä kolmannen saamista itsestäänselvyytenä. Enkä pitänyt kahta ensimmäistäkään, joten osaan kyllä nauttia elämästä, vaikka lapsiluku tähän jäisikin. Olen ylpeä perheestäni!

Pidän vaan niin paljon lapsista ja tykkään että lapsilla on monta sisarusta. Mutta katsotaan suoko Luoja. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Kuopus on niin pieni.

Mä 16 kun ensimmäinen lapsi syntyi, oli täysin vahinko, loppujen lopuksi tosi iloinen vahinko. Toiseen ikäeroa on 6 vuotta, toista jo vähän suunniteltiinkin=). Keskimmäisen ja nuorimmaisen välillä ikäeroa on 9 vuotta. Sekin oli vähän vahinko...=)) Kivoja lapsia ja onnellinen olen jokaisesta, niitä ei vain ole kauheasti suunniteltu ja mietitty. Ovat tulleet silloin kun ovat tulleet.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat