Vierailija

en henkisesti jaksa enää 40 viikkoa tarkkaila itseäni joka sekuntti ja olla koko ajan varpaillaan jos vähän vihlaisee mahasta tai jos lapsi ei liiku. Pakko tehdä abortti

Kommentit (14)

mutta ei nyt kuitenkaan ihan tuota luokkaan.



Lainaus:

en henkisesti jaksa enää 40 viikkoa tarkkaila itseäni joka sekuntti ja olla koko ajan varpaillaan jos vähän vihlaisee mahasta tai jos lapsi ei liiku. Pakko tehdä abortti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jos relaisit vähän..

Siis ajattelet niin että kehitysmaissa ihmisetkin ihan synnyttää lapsia ja selviävät (ainakin suurin osa). Ja lisäksi synnytys on suomessa jo turvallista..

Voin sanoa että kolme raskautta kokeneena en voi sanoa nauttineeni ajasta, mutta se, mikä tunne kun vauva on vihdoin sylissä niin pistää ihan itkettämään kun sitä ajattelen.. Olin NIIIN ONNELLINEN!:)

Luulenpa että et kestäisi myöskään abortin aiheuttamaa syyllisyyttä ja masennusta. Tuohon ahdistukseen on saatavissa apua. Nyt vaan terveyskeskukseen puhumaan asiasta, sinusta voi tulla ihan onnellinen odottava äiti kun saat tuon ahdistuksen ammatti-ihmisen kanssa purettua. Tee se ihan tulevaisuutesi vuoksi. Raskaus ei varmaan ole ainoa asia, jota stressaat epänormaalin paljon?

jos viikkoja on niin vähän että abortin voit tehdä niin et voi edes tuntea lapsen liikkeitä vielä.



Mutta pakkohan sitä on jostai yrittää niitä prvoja keksijä.

mutta vaikka ei olisikaan niin vastaus olisi tietysti että eihän tuollaista äitiä kenellekään toivois --> toivottavasti tekisikin abortin.

Mitäs jos juttelisit vähän neuvolassa. Ja tuo on varmaan osittain ihan sitä hormoonihöyryä, joka menee ohi kun raskaus etenee vähän pitemmälle.

Mä olen nyt rv 20 enkä ole huomannut tarkkailla vielä itseäni. Eilen ostin paidan ja huomasin, että "kappas" mullahan alkaa olla jo aikamoinen vatsa. Mammahousuja ja hameita olen käyttänyt jo 3 viikkoa. Muutkin sen jo huomaavat, mutta mä olen tainnut keskittyä muihin asioihin. Eilen kuulin vatsasta jo niin usein, että peilailin illalla itseäni pitkään, että tottuisin siihen, miltä näytän. Viikot menee ihan hujauksessa, kun on mukava työ. En ole ehtinyt juuri "omaa napaa" tuijottamaan tämän ekan odotuksen aikana.



Ennemmin mietin tulevaa vauvaa kuin omaa odotusta. Mietin esimerkiksi, millainen sänky ja millaiset rattaat (vai ovatko ne vaunut??) pitäisi pienelle hankkia.



Näin siis ns. oireettomassa raskaudessa, kun ei ole ollut mitään pahoinvointia, väsymystä tai kivistäviä kipuja - vielä.

ja he voivat muuttua kun ahdistusta hoidetaan asiallisesti. Voihan tää ollakin provo mutta uskonpa että joskus provoissa on totta toinen puoli.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat