Vierailija

Lapseni ei enää tahdo mennä kerhoon yhden lapsen takia, vaikka muuten siellä tykkääkin olla.



Mitä voi enää tehdä, kun keskustelu kerhotätien tai lapsen äidin kanssa ei auta. Nämä tilanteet ovat jääneet näkemättä tai aivan harmittomia:



- Lapseni tervehtii tuodessa tai lähtiessä tätä toista lasta nimeltä, useamman kerrankin eikä toinen vastaa mitään, luimistelee vain. Kerran äiti jopa sanoi kuulemma lapselleni, ettei hänen lapsensa nyt halua sanoa sinulle hei. Itse on ollut tuota äidin kommenttia näkemässä, mutta luotan lapseni sanaan.



- Lapsella oli mummon tekemä todella ihana neule päällä. Toinen lapsi kysyi mistä halpahallista toi on. Lapseni oli ylpeänä selittänyt sen olevan mummolta. Toinen oli kommentoinut, että ootteks te köyhiä, kun ei oo varaa ostaa vaatteita. Lapseni ihmettili kotona mikä on köyhä.



- Joka kerta arvostelee jollain tavalla lapseni eväitä, vaikka kerhossa ollaan tiukkoja eväiden olevan suunnilleen samanlaisia eli leipä, juoma tai vaihtoehtoisesti hedelmä. Xylitolpuristeesta jaksaa joka kerta kysyä onko lapsella joku tauti, ettei terveet ota xylitolia.



- Leikkeihin ei ota mukaa, paitsi silloin, kun oma bestiksensä ei ole paikalla. Kaikki muut sopivat kuulemma mukaan leikkiin. Tätä eivät kerhotädit huomaa.



- Arvostelee lapseni sisaruksen nimeä rumaksi usein. Myös sukunimemme on kuulemma ruma.



Näitä juttuja on syksyssä kertynyt jo todella monia, en edes kaikkea muista tai jaksa tähän kirjoittaa.





Lapseni on muuten pidetty ja saanut paljon kavereita kerhossa. Lähes poikkeuksetta joka kerta kerhon jälkeen illalla itkettää tämä yksi lapsi ja hänen sanomisensa.



Tämän toisen lapsen äidin asenne on todella väliinpitämätön kiusaamiseen. Tuskin tämä kiusaaja kaikkia sanomisiaan edes ymmärtää, taitaa toistella vanhempien sisarustensa opetuksia.



Olenko julma jos vielä kerran koitan äidin kanssa jutella ja herättää hänen ajatuksiaan, että hänen lapsensa on itseasiassa todella helposti tulevaisuudessa koulukiusattu ylipainonsa, silmälasiensa ja todella erikoisen nimensä vuoksi? Kiusaajalapsella on kerhossa ilmeisesti yksi ainut bestis ja tilanne saattaa myöhemmin kääntyä niin päin, että hän jääkin yksin ja tulee kiusatuksi.



Onko vaan paras lopettaa koko kerho? Kerho tekisi kotihoidetulle lapselleni kuitenkin tosi hyvää, koska lähistöllä ei ole avointa päiväkoti tai muita kerhoja tai edes ikätovereita päivisin.

Kommentit (11)

Nuo ovat mielestäni ihan tavallisia juttuja, joita 4-vuotiaiden välillä sattuu. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tällaisiin voisi ja pitäisi puuttua. 4-vuotiaat ovat vielä pieniä ja opettelevat sosiaalisia taitoja ja käyttäytymään erilaisissa tilanteissa. Nyt onkin oivallinen hetki niitä taitoja hioa, että myöhemmin ne osaisi. On väärin kutsua mainitsemaasi lasta kiusaajaksi, minusta hän ei lainkaan täytä kiusaajan piirteitä. On ehkä verbaalisesti "tökerö", mutta ei 4-vuotiaat kiusaa toisiaan kerhoissa.



Tuo tervehtiminen (tai tervehtimättä jättäminen) on hyvin tyypillistä 4-vuotiaalle. Minun lapsenikin jännittävät kun tulee uusia ihmisiä, ja siksi eivät mielellään sano edes "hei". Itse sanon tuon reippaasti lapsen puolesta, enkä siinä tilanteessa koskaan pakota lapsen sanomaan mitään, jos ei halua. Syynä on se, että lapsi ahdistuu (nolostuu) siitä enemmän, ja se ei korjaa mitään. Sen sijaan juttelemme aina tästä tapaamistilanteesta, ja miten kavereita tulisi tervehtiä. Kyllä meidän lapset silti 6-vuotiaina on aina kavereitaan tervehtinyt, vaikkei sitä 3,4 tai 5-vuotiaana vielä aina tehnytkään.



Monet muut esimerkin tilanteet ovat sellaisia, että kerhotätien pitäisi ne huomioida. Ja varmasti huomioivatkin. Lapsesi vain tuntee tilanteen toisin kuin miltä se näyttää. Esimerkiksi vaikkei kaveri kiellä hänen kanssaan leikkimistä, niin se voi tuntua siltä, jos häntä ei ole erikseen pyydetty mukaan.



Minusta kuulostaa, että lapsesi on kovin herkkä murehtimaan noita sosiaalisia tilanteita. Sitä ei helpota ainakaan se, että kerhot jäisivät väliin. Jatkat vain keskusteluja iltaisin, ja kannustat omaa lastasi parhaaksi katsomallasi tavalla. Lapsesi tarvitsee lisää itseluottamusta, jotta pärjää ryhmässä, eikä jää murehtimaan jokaista "Pekka sai sydänpiparin ja minä sain vain tähtipiparin" -ongelmaa.



Ja tosiaan jätä esittämäsi keskustelu tuon äidin kanssa väliin. Se ei todellakaan kuulosta rakentavalta, eikä johda mihinkään. Keskustele mielummin kerhotätien kanssa, ja kysele oman lapsesi pärjäämisestä ja miten hän kokee erilaiset tilanteet. Siten hekin voivat rohkaista lastasi mukaan leikkeihin, vaikkei häntä olisikaan erikseen niihin pyydettykään.

toiselle äidille selittää:



Lainaus:

Olenko julma jos vielä kerran koitan äidin kanssa jutella ja herättää hänen ajatuksiaan, että hänen lapsensa on itseasiassa todella helposti tulevaisuudessa koulukiusattu ylipainonsa, silmälasiensa ja todella erikoisen nimensä vuoksi? Kiusaajalapsella on kerhossa ilmeisesti yksi ainut bestis ja tilanne saattaa myöhemmin kääntyä niin päin, että hän jääkin yksin ja tulee kiusatuksi.






Siis et ala selittää, miten hänen lapsensa voi olla rumuutensa takia itse myöhemmin kiusattu!



Mutta voit sanoa, että äidin kannattaisi puuttua asiaan paitsi sinun lapsesi mielenrauhan takia, myös siksi, että muut lapset eivät kauaa leiki muita haukkuvan lapsen kanssa. Jos lapsi oppii ilkeilijäksi, hän oppii tapoja, joista kärsii itse myöhemmin.



Omalle lapsellesi voisit sanoa, ettei puhu tai leiki tuon toisen lapsen kanssa vähään aikaan. Kaikki ihmiset eivät ole kilttejä aina, ja jos joku on tarkoitusella ilkeä, niin sellaisen ihmisen seuraan ei kannata tuppautua. Jos lapsellasi on muitakin leikkikavereita, neuvo pysymään heidän parissaan.



INHOTTAVAAHAN tuo on, varmasti. Mutta toisaalta, juuri tuollaisia tulee lapsesi eteen vielä monta kertaa tulevaisuudessa ja on ehkä hyväkin, jos hän saa turvallisesti oppia, miten ilkiöiden kanssa toimitaan - nythän hän on kuitenkin valtaosan ajastaan kotona, kerhossa vain muutaman tunnin viikossa.



Jos tilanne pahenee, yritä puhua uudelleen ohjaajalle. Hänen pitää puuttua noihin heti, et sinä tai edes sen kiusaajan äiti pysty kamalasti neljävuotiaan käytökseen vaikuttamaan usean tunnin kuluttua tapahtuneesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

samantyylistä palautetta: Kiusaajalapsihan on niin kiltti, rauhallinen ja hiljainen. Ehkä heillä ei vaan hekilökemiat sovi yhteen vilkkaan tyttäreni kanssa. Eivät ole havainneet kiusaamista ja toki puuttuvat, jos jotain ilmenee.



Myönnän, että lapseni on varmasti hyvin haastava kerhotädille, koska on vilkas, tahtoo osallistua, kaipaa haasteita ja haluaa askarrella paljon. Hänellä on myös ajoittain todella kantava ääni. Selvästi aistii, että eivät pidä minun lapsestani niin paljoa kuin tästä toisesta, mutta eihän se oikeuta sentään kiusaamisen katsomiseen läpi sormien!

Miksi hakeutuu "kiusaajan" seuraan? Kerhoissa kun yleensä on se parikymmentä lasta, niin ihmettelen, miksi lapsesi siitä yhdestä mielensä pahoittaa. Ja jos "kiusaaja" on lapselle hirveä ongelma, niin tuskin edes tervehtisi.

Koitan tietenkin selitellä lapselleni toisen käytöstä ujoudeksi ja miksi milloinkin, koitan kasvattaa hänelle kykyä ymmärtää toisia ja kestää takaiskujakin. Silti sydämessä tuntuu raskaalta, kun lähes joka kerta kerhon jälkeen tulee itku tämän toisen lapsen vuoksi.

Mutta voi todella olla niinkin, etteivät ole nähneet noita tilanteita. Pienetkin lapset saattavat olla melkoisia "silmänpalvojia" eli osaavat sanoa ilkeyksiä niin, ettei aikuisia ole kuulolla.



Aika outoja kommentteja se neljävuotias muuten päästelee... väistämättä tulee tosiaan mieleen, että on oppinut kotoaan niitä.

siitä en sinänsä olisi huolissaan, mutta siitä toki, jos vanhemman asenne on välinpitämätön. Älkää nyt toki kerhoa lopettako vaan juttele nyt ainkain kerhon vetäjien kanssa.

pyydät lapsesi vaihtoa toiseen pienryhmään.



Lainaus:

Kerhoryhmä on jaettu 2 ohjaajan kesken eri huoneissa oleviksi pienryhmiksi, joissa askartelut ja ruokailut tapahtuu, vapaa leikki on koko ryhmän kesken. Tässä pienryhmässä, johon sekä lapseni että kiusaaja kuuluvat on siis heidän kanssaa samaa sukupuolta ainoastaan tämä kiusaajan bestis.

tervehtisivät ihmistä, jonka kokevat ongelmaksi.



Ja tuskin se kiusaaja lastasi kerhossa seurailee arvostelemassa. Ja miten oma nelivuotiaasi osaa niin sanatarkasti toistaa kiusaajan sanomiset? Voisiko olla äidin ylireagointia?

Oma lapseni ei vaan itsepintaisesti suostu käsittämään, että antaisi toisen olla. Monesti pohtii eikö toinen tiedä, että kuuluu vastata toisen sanoessa hei ja jankkaa, että koittaa taas ensi kerralla josko toisella olisi parempi päivä.



Kerhoryhmä on jaettu 2 ohjaajan kesken eri huoneissa oleviksi pienryhmiksi, joissa askartelut ja ruokailut tapahtuu, vapaa leikki on koko ryhmän kesken. Tässä pienryhmässä, johon sekä lapseni että kiusaaja kuuluvat on siis heidän kanssaa samaa sukupuolta ainoastaan tämä kiusaajan bestis.



Muutenkin kerhoryhmässä on huomattavasti enemmän lapselleni vastakkaista sukupuolta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat