Vierailija

Tulen hulluksi! Saisinko rakkaat ja kaiken tietävät palstalaiset kommentteja:



Meillä on 2 lasta, 3,5v. poika ja 5kk vanha tyttö. Pojalla on kauhea uhmaikä päällä! MIkään ei kelpaa, minä itse teen, kun suuttuu -huutaa kuin leijona, ei halua ulos, ei halua sisään, ei halua pukea, ei halua ruokaa jne. LIsäksi tekee älyttömyyksiä kuten käy tietokoneella naputtelemassa ja sotkemassa, kaataa lavuaariin käsienpesureissulla milloin mitäkin keksii (äsken viimeeksi pullollisen kylpyöljyä), pihalla jos silmä välttää uitaaa itseään vesisaaveissa ja rapsutttelee talon pinnasta rappausta yms. On tempparamenttinen ja mahdoton. Katsoisi koko ajan videoita ja lastenohjelmia jos saisi. Siskooon suhtautuu yleensä aika nätisti. Tietysti on ollut mustasukkainen, mutta aika ok. Pikkusisko sen sijaan on helppo vauva. Nukkuu ja syö hyvin. On tyytyväinen. Menee mukavasti mukana.



Mies... hohhoijaaa.. On töissä arkisin 6-14. Ihana aika sikäli, että illat jää vapaiksi. Vkl on ollut usein myös muutamia tunteja päivystyshommissa tai sitten koko päivän tai vkl kestävissä keikkahommissa. Kotitöihin osallistuu, jos jaksaa. Osaa kyllä ja tekikin ennen kaikkea, mutta nyt ei oikeastaan. Ruoanlaitosta vastaan minä, pyykeistä minä, lapsista minä, päivärytmistä ja ulkoilusta minä, siivouksesta minä jne. Ok sikäli, että teen kotitöitä enemmän koska olen nyt äitiyslomalla. Mutta se mikä ei ole ok, on lastenkasvatus. Jumalauta. Mies ei halua olla ilkeä, joten uhmaikäisen kanssa tappelee vain minä. Mies ei ole kuulevinaan tai näkevinään esim. ruokapöydässä tai uloslähtötilanteissa meininkiä. Joudun vetämään rajoja koko ajan ja tappelemaan pojan kanssa koko ajan. Pärjätäänkin paremmmin, kun isi on töissä, sillä silloin hommat hoituvat rutiinilla. Tuntuu, että kun isi on kotona, poika kaipaisi enemmän huomiota ja kun ei sitä saa, alkaa show ja uhmailu. Mies ei koskaan vapaaehtoisesti lähde lasten kanssa ulos tms. Menee kyllä yleensä jos käsken tai pakotan. Ei myöskään leiki vapaaehtoisesti. Hoitaa kyllä iltasadun, iltapalan tms. , mutta ei ota yhtään vastuuta lapsen vaatteista, ruoista tai peseytymisestä. Mies ei huomaa tai älyä käyttää lasta suihkussa. Ei huomaa alkaa tehdä ruokaa tai pestä pyyykkiä. TAvallistako? Varmaan. Mutta pinna palaa!



Nyt paloi taas pinna noin sadatta kertaa, kun mies ilmoitti että aloittaa harratuksen taas 3-4kertaa viikossa. Eli on sitten pois 2-3 tuntia illasta. Tietää sitä, että nukutukset jää minulle kokonaan ja hankalaahan se on, kun lapset nukkuu eri huoneissa, toinen on uhmaiässä, vaatii unisadut ja vieressä olon ja toinen taas tissi-iässä ja vaatii pitkän iltamaidon, rauhallisen ympäristön ja suht hämärän huoneen. Voi vee!



Kuka on kohtuuton, minä vai mies? En siis jaksaisi yksin vastata kaikesta, lapsista, arjesta ja talosta. Enkä haluaisi että mies aloittaa täsäs tilanteessa harrastukset taas. MInä toivoisin enemmän perheen kanssa yhdessä oloa, yhdesssä ulkoilua, leikkikentällä ja pihalla oloa jne. mutta mies haluaa tehdä OMIA juttuja. Olla koneella, lukea lehtiä, pelata ja harrastaa.. MIksi hitossa se edes halusi perheen ja lapsia, jos ei halua yhtään perheensä kanssa olla? ja kyllä, olen yrittänyt kaikesta puhua, mutta EI ole hyödyttänyt. KUuntelee, mutta ei ota kantaa. Joo joo. Ei tajua että olen tosissani, että tämä on tärkeää jne. MItä tässä nyt on tehtävissä? Olenko minä aivan älytön ja vaadin liikoja? Helppiä!

Kommentit (14)

Ja tyhmää olisi ruveta itse harrastamaan kanssa 3pv viikossa, kun sitten ei olisi sitä vähääkään perhe-aikaa (eikä minun harrastaminen tietenkään onnistuisikaan kun mieshän olisi tietenkin aina silloin poissa, töissä tai keikkahommissa tai omissa menoissa...). Miehessä on hyviäkin puolia, ei juo tai käy baareissa. Mutta saatana kun ei ole kotona koskaan LÄSNÄ meille. Olen yrittänyt ehdotella nettivapaata -päivää tai iltaa tms. mutta ei ole saantu kannatusta sekään.



ap

Näytä tuo tekstisi hänelle tai kirjoita muuten vain kirje, missä kerrot miltä sinusta tuntuu.

Älä kirjoita " sinä et tee mitään" vaan " minä teen paljon asioita yksin" jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

enkä missään tapauksessa hyväksyisi noin monen illan poissaoloa viikossa. On sovittu että 1-2 iltaa on ok, ja minulle saman verran vapaita.

kaksi lasta 4v ja 2v ja mies tekee töitä joka pvä klo 5.30-17.30 ja harrastaa siihen päälle vielä 3kertaa vkossa : ) joo alkuun oli hiukka tiukka meininki minulla mutta nyt en enää jaksa. Otimme myös koiranpennun ja minä ulkoilutan sen ja saan samalla omaa aikaa, joka on muuten aivan kuin lomalle lähtisi

Vaadi että sovitte yhteiset pelisäännöt siitä millaista käytöstä hyväksytte pojalta ja kummankin velvollisuus on omalta osaltaan kertoa ettei tuollainen sovi isin/äidinkään mielestä.



Niin kauan kuin olet yksinäsi kasvattamassa tai ojentamassa poikaa, ei voi mieskään lähteä harrastamaan ja jättää sinua pulaan.



Sovi että mies pääsee harrastamaan kohtuudella heti kun kasvatustyylinne on yhdenmukainen ja johdonmukainen ja kasvatus alkaa purra poikaan niin että hänen kanssaan pärjää yksi aikuinen.

Sitten lisäät, (puuhaile vaikka samalla jotain, ihan kuin asia olisi täysin vähäpätöinen sinulle) että sosiaalivirastosta otetaan yhteyttä jotta voitte mennä sopimaan elatusmaksuista ja tapaamisista, ja kerrot että itse ajattelit noin 200¿/lapsi ja tapaamiset viikonloppu kerran kahdessa viikossa.



Jos mies rutisee vastaan niin näytä hölmistyneeltä ja pyydä häntä selittämään uudelleen miten hän tämän perhejärjestelyn tahtoikaan, eli tahtooko hän sittenkin elää perhe-elämää vai harrastaa ja pitää omia menoja.

Vierailija:

Lainaus:


kaksi lasta 4v ja 2v ja mies tekee töitä joka pvä klo 5.30-17.30 ja harrastaa siihen päälle vielä 3kertaa vkossa : ) joo alkuun oli hiukka tiukka meininki minulla mutta nyt en enää jaksa. Otimme myös koiranpennun ja minä ulkoilutan sen ja saan samalla omaa aikaa, joka on muuten aivan kuin lomalle lähtisi




Exäni oli ja teki vielä pitempiä päiviä,, olin yh!

Nyt olen oikeasti ja paljon helpompaa!

olemme varmastikin vain kämppiksiä siitä eteenpäin. Tuskin jää ikinä yhteistä aikaa, no on varmaan vaan pakko sitten viikonloput pyhittää perheelle, mutta siis kahdenkeskistä aikaa tuskin tulee silti

Tuo juttu voisi olla lähes minun kirjoittamani kaksi vuotta sitten. Erona se, että meillä oli nuoremmalla koliikki/yöitkut 10 kk ikään asti. Eli jos saat edes ajoittain nukkua kunnolla, ei tilanteesi ole toivoton. Meillä mies ei myöskään harrastanut, mutta oli sen sijaan töissä klo 9-22 välisen ajan maanantaista perjantaihin. Mutta poissa oli kuitenkin.



Minua auttoi se, että sain välillä omaa aikaa pyytämällä appivanhempia hoitamaan lapsia. Anoppini on supersiisti ihminen, joka aina samalla järjesteli kotimme siistiksi. Tuolloin saatoin käydä kirjastossa/kampaajalla/kaupassa tai vaikka kahvilla. Kerran viikossa tuo teki ihmeitä omalle jaksamiselle.



Miehen kanssa aiheesta koetin puhua, muttei keskusteluista oikein mitään syntynyt. Sovimme, että mies hoitaa roskien viennin. No, lopulta roskikset pullistelivat ja koin helpommaksi viedä roskat itse, kun minua ne enemmän haittasivat. Nyt olemme delegoineet homman esikoiselle, ja hän saa joka kerta 10 senttiä roskien viennistä =). Siivouksen ' ulkoistimme' siivoojille, tämäkin ratkaisu helpottaa arkea, vaikka ei minusta niin paljon kuin ennalta kuvittelin.



Sopivimmaksi/mieluisimmaksi hommaksi miehelleni on muodostunut lasten nukuttaminen. Iltapalan jälkeen mies ottaa lapset, vie hammaspesulle, vaihtavat yöpaidat ja hän lukee lapsille iltasadut. Tämä on minusta ihanaa, sillä minä saan rauhoittua tuon ajan. Tietysti iltasadun jälkeen käyn vielä suukottamassa lapset, mutta muuten mies hoitaa nuo iltatouhut. Joskus, kun mies on matkoilla, niin minä tietysti saan lukea lapsille, ja nykyisin tuokin on minusta tosi ihanaa tekemistä lasten kanssa. Aiemmin en pitänyt lasten nukuttamisesta, mutta nykyisin se on yksi ihanimmista hetkistä päivässä. Toisin olisi, jos ' joutuisin' tekemään sen aina itse.



Ehdotan, että koetatte löytää miehellenne jonkun sopivan kotityön. Ehdotan juuri tuota iltanukuttamista, koska silloin sinäkin olet jo aika väsynyt ja nautit suunnattomasti kun pääset rauhoittumaan päivän askareista hieman aikaisemmin. Toinen vaihtoehto on, että mies menee lasten kanssa vaikka lauantaiaamuisin leikkipuistoon kolmestaan. Silloin sinä saat rauhassa olla kotona ja tehdä mitä ikinä tahdot.



Jaksamista! Joka tapauksessa lupaan, että tilanne on paljon helpompi vuoden kuluttua kun lapset ovat isompia. Ja tärkeintä on, että et jatkuvasti ' nalkuta' miehellesi hänen laiskuudestaan. Siinä vain katkeroidut, ja samalla unohdat kaikki ne ihanat ja hienot asiat, jotka kuuluvat elämääsi.

Kyllä mekin olemme mieheni kanssa halunneet pitää harrastuksiamme, perheen yhteisen ajan kustannuksella. Olemme vain sopineet, että kumpikin saamme harrastaa saman verran.

Kuuntelee kyllä sujuvasti kun selitän ja paasaan, mutta ei juttele asiasta mitään. sAattaa sanoa että " olet oikeassa" tai j" mitä tähän nyt pitäisi sanoa?" tai jotain, mutta ei sen kummemmin puhu tai puolustaudu. Välillä on tunne, että mies väheksyy kun toivoisin itselleni omaa aikaa tai apua kotitöihin. Ja sitten alkaa vituttaa kun pyydän APUA. Saakeli, perhe on yhteinen juttu, samoin talo. MIksi minun pitää pyytää siis omalta mieheltäni apua että selviäisin??? Mieheltä pitäisi minusta tulla luonnostaan osallistuminen ja jos tuntuu, että sitten ei selvittäisi, pyydettäisi apua ulkopuolelta. Nyt tuntuu, että olen kyllä vastuunkantaja ja huolehtija täällä.



Ai joko uhman pitäisi olla ohi? Minusta tuntuu, että meillä on taas paha vaihe päällä. Välillä on syrjässä, mutta nyt taas ollut varmaaan viikon mahdotonta.. Hohhoijaa. Poika kyllä tietää, että EI SAA kaadella lavuaariin mitään, mutta kun kysyin miksi teki noin, niin vastasi: " no sen takia kun se on hauskaa!" . Niin. Tuleehan veteen tietysti kivoja kuvioita, kun läväyttää sinne pullollisen hyväntuoksuista öljyä.



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat