Seuraa 

Minua on pyydetty kummiksi ystäväperheemme kolmannelle lapselle... Olen tuntenut perheen äidin jo vuosia ja olen kuvitellut, että olemme hyviäkin ystäviä ja minua on aina jotenkin loukannut se, että en ole heidän kummankaan aiemman lapsen kummi. Heidän kumminsa kaikki kuitenkin ovat perheen ystäviä (osa " tuoreempia tuttavuuksia" kuin esim. minä ja osan taas perheen äiti on tuntenut yhtä kauan kuin minut), ei esim. sukulaisia.



Nyt minua siis on pyydetty kummiksi kolmannelle lapselle ja jotenkin sydämeni sanoo, että on tyhmää edes ajatella ettenkö suostuisi, varsinkin kun syyt ovat näin itsekkäitä. Mutta toisaalta en haluaisi olla " se viimeinen varasija" , varsinkaan kun meidän perhettä ei ole edes KUTSUTTU kahden aikaisemman lapsen ristiäisiin...



Vastasin miettiväni asiaa!! Kertokaahan suostuako vai eikö suostua?



Ilayda ja masukki rv 5+2

Kommentit (17)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli ystäviä ei olla kutsuttu, vaikka läheisin onkin mulle läheisempi kuin oma suku... Ollaan otettu vaan tällainen " sukujuhlalinja" ja kummit on löytyneet suvusta. Tosin jos läheisin ystäväni asuisi lähempänä, olisimme ehkä pyytäneetkin häntä toiseksi kummiksi! Olen kuitenkin periaatteesta sitä mieltä että ristiäiset ja kummiasiat on sellaisia mistä ei saisi suuttua tai ottaa itseensä. Ne on niin henkilökohtaisia. Voihan olla että äidillä synkkaa jonkun ihmisen kanssa hyvin, mutta isä ei halua sitä henkilöä kummiksi tai sitten ajatellaan lasta: kenen kanssa lapsen olisi mukava touhuta ja rakentaa pysyvää kummisuhdetta...



Vaikeita asioita, mutta älä ihmeessä ota nokkiisi vaan iloitse tästä mahdollisuudesta ja näytä että olet kummilapsesi arvoinen kummi!=) Zemppiä!



suko81

Kukin perhe valitsee kummit omista syistään, eikä niistä kannata kantaa kaunaa! J avoithan nyt osoittaa miten mukava kummi sinä olet verrattuna heidän muiden lasten kummeihin ;-)



Ja meidänkin perheen (kuin myös lähipiirissäni), on ristiäiset perhejuhla, eli lähisuvulle + kummeille. Sitäpaitsi meillä on ristiäiset vietetty kotona, eikä yhteen olkkariin koko kaveriporukka mahdu... En ole edes osannut ajatella että moisesta joku loukkaantuisi?

Lähin suku vaan, tähän asti kummeina on ollut sisaruksia, nyt joudutaan sitten vähän käyttämään luovuutta kun sisarukset loppui kolmosen kohdalla :)



tuskin olet mikään hätävara, eiköhän perheellä ole omat syynsä valintoihinsa, minulla esim. mies ei kelpuuta ihan kaikkia...

On todella itsekästä kieltäytyä kunniasta vain sen takia etteivät ole aiemmin pyytäneet!



S rv 27+6 ja trio

Ilayda, minusta tuntemuksesi ovat täysin inhimillisiä! Olisihan se hienoa, ettei laittaisi mitään painoarvoa tuollaisille seikoille kuka saa kutsun kummiksi ja kuka ei... mutta ihmisen mieli on sellainen kun se on, joten kaikki tunteet ovat kyllä " sallittuja" .



Itse olen kahden lapsen kummi, enkä olisi odottanut kumikutsua yhdellekään heistä (iloinen kyllä olin jokaisesta!). Hyvin läheisen serkkuni lapsen osalta hieman odottelin kummikutsua ja olin jopa hieman pettynyt, kun en sitä saanut. Eli jokaisella ihmisellä on omat syynsä siihen, millä perusteella kummit lapselle valitsevat. Harmitella toki voi itsekseen,m ikäli päätös ei miellytä, mutta älä anna sen jäädä kalvamaan mieltä!



Älä sitä murehdi, että et saanut kutsua ristiäisiin! Taitaa olla niin, että yleisin tapa yksinkertaiseti on kutsua vain vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja kummit. :)

Ymmärrän, että ihminen voi pahoittaa mielensä mistä tahansa, mutta silti tuntuu kamalalta että joku loukkaantuu tuollaisesta kummiasiasta niin paljon että miettii josko jättäisi kummiuden väliin kun kerran ensimmäisen lapsen kummiksi ei kelvattu.



Miksi kolmannen lapsen kummius olisi jotenkin vähempiarvoista ja huonompaa kuin ensimmäisen? Miksi oletetaan, että kolmannen lapsen kummit olisivat jotenkin huonompia ja kaukaisempia kuin ensimmäisen?



Minulle kummien valitseminen esikoisen kohdalla oli vaikeaa, koska hyviä vaihtoehtoja oli niin monta. Minä halusin " säästää" läheisimpiä ihmisiä myös mahdolliselle toiselle ja kolmannelle lapselle, enkä kasata kaikkia " suosikkeja" ensimmäiselle. Nyt odotan toista lastamme, ja olen iloinen, kun ei tarvitse hakemalla hakea mieleistä kummia vaan ihania vaihtoehtoja on olemassa edelleen. Ja jos saamme vielä kolmannen lapsen, haluan hänellekin kummit joiden kanssa pysytään yhteydessä ja ollaan läheisiä.



Ehkä ap:n ystävälläkin on ollut hyviä vaihtoehtoja alusta asti monta. Se, että pyydetään kummiksi kolmannen lapsen kohdalla on minusta aivan yhtä hieno asia kuin ensimmäisen lapsen kohdalla!



Minun on vaikea ymmärtää vouhkaamista sylikummeista. Itse halusin pitää esikoistamme sylissä ristiäisissä, ja sillä selvä. Ei pyydetty ketään kummeista siihen tehtävään. Ja jos olisi pyydettykin, niin se ei missään tapauksessa olisi tarkoittanut että tämä sylissäpitäjä olisi jotenkin parhaista paras kummi tms.



Ja ristiäisväen määrästä - emme todellakaan kutsuneet kaveripiiriä tilaisuuteen, eikä kutsuta varmaan vastaisuudessakaan. Lähisuvussa on vieraita riittämiin pieneen kerrostalokämppään. Ja vaikka meillä olisi iso talo käytössä, haluaisimme silti pitää ristiäisjuhlan perhepiirissä. Minusta ristiäiset on täysin eri asia kuin esim. häät.

Minusta on kyllä todella lapsellista ajatella, että olisit jotenkin " huonompi" ystävä kuin muut, joita on kummeiksi pyydetty. Tuo kummiasia, kun ei ole vain ystäväsi päätettävissä, vaan siihen tosiaan vaikuttaa hänen puolisonsakin mielipide.

Niin ja meilläkin on kutsuttu ristiäisiin vain lähisuku ja kummit.



En itse ole kokenut itseäni mitenkään huonoksi, vaikka kummiksi ei olisi jollekin lapselle kutsuttu. Meillä miehen kanssa jo yhteensä 4 kummilasta, joten tässä alkaa toivomaan, ettei enää edes pyydettäisi, siitä kunniasta kun en osaisi kieltäytyä. Ja vaikka en ole hyvien ystävien lapsille kummi, niin muistan heitäkin mielelläni ja olen heistäkin iloinen ja ylpeä. Monet niistä kylläkin ovat myös esikoisemme kavereita, koska sattuvat samaa ikää olemaan.



Ja tuo kummius alkaa tosiaan olemaan hieman muinaisjäännettä. Nyt tulevalle lapselle haluaisin vain yhden kummin (sinkkuihminen ja sukulainen), mutta kun siihen vaaditaan toinenkin, ja se tuottaakin ongelmia. Mies ei kelpuuta minun ehdokkaita ja minä en hänen, heh. Ja taustalla tosiaan se, että esikoisen kummit eivät pidä minkäänlaista yhteyttä lapseemme. No, hänen kummitätinään, toistaiseksi epävirallisesti, on toimnut oma siskoni. Kieltämättä parempaa kummia lapsellamme ei voisi ollakaan. Pitäisi vaan virallisistaa tuo kummius.



Eli ole onnellinen ja ylpeä kun kummiksi pyydetään. Ja ota kaikki ilo irto kummiudesta.

Edes muita lähisukulaisia ei kutsuta ettei tulisi liikaa väkeä pienen vauvan perheen luo kerralla. Tulisi liikaa stressiä vastasynnyttäneelle isojen juhlien järjestämisestä ja onnistumisesta. Varsinkin kun ei ole oikein apujoukkoja siihen homman (leipojia, siivoojia jne.). Ja en ole vielä kuullut kenenkään tuttuni kutsuneen ketään ystäviään ristiäisiin, kun olen kysynyt ristiäisvieraista.



Minusta voisit suostua kummiksi. En jaksanut lukea kaikkien muiden vastauksia. Mutta ehkäpä miehelläkin on ollut sananvaltaa aikaisempia kummeja valitessa. Ja jotkin (kristilliset- tai muut elämänkatsomukseen liittyvät) arvot ovat voineet tuntua paremmin yhteensopivilta näiden edellisten kummien kanssa kuin sinun kanssasi. Tai sitten he ovat aina ajatelleet että ottavat sinut kummiksi juuri tytölle tai pojalle, kun sellaisen saavat. Me ainakin olemme ajatelleet tätä sukupuoliasiaa kummeja valitessa. Eli meillä kummit on päätetty vasta kun lapsi on syntynyt.

Selvititte ajatuksiani ja tajusin kuinka lapsellista olisi olla suostumatta, joten vastaan kutsuun, että suostun ja otan tehtävän ilolla vastaan ja näytän, että olen paras kummi ikinä!! ;)



Mutta silti vain mielessä kaihertaa pettymys siitä, että miksi muut ystävät on parempia kahden aikaisemman lapsen kummeiksi ja synttärikutsuille, mutta mä vasta kolmannen? Ollaan äidin kanssa TODELLA paljon tekemisissä (ollaan tunnettu 25 vuotta), odotettiin pikkukakkosiakin samaan aikaan jne, jotenkin silloin odotin kutsua kummiksi... Noh, ehkäpä nämä ovat niitä elämän pettymyksiä joita pitää oppia hyväksymään!!



Mukavaa syksyä kaikille!!

MOi, on se ihme ku minulla on ollut ihan samanlainen tilanne.. Minun bestiksella (koulukaveri) on kolme lasta, sillo ku hän odotti esikoistaan oltiin tosi läheisiä ja meidän suhde syveni vuosien aikana enemmä ja enemmän, joten ihmettelin hiljaa itsekseni ku ei minua pyydetty kummiksi, olin kovasti mukana kaikissa odotuksissa ja jossain vaiheessa olitiin raskaana molemmat samaan aikaan.. myöskään kutsua ristiäisiin en ole saanut.. mutta sit kolmannen lapsen kohdalla sain kutsun ja kummitehtävän, ei silloin kyl tullut mieleenkään kieltäytyä (älä sinäkään!) mut oudolta tuntui.. sit vielä ku kuvittelin olevani sylikummi, mut ei:( tää on tosi tyhmä ja lapsellista enkä ole kertonut kenellekään tästä mun ajatusmaailmasta, paitsi nyt sinulle:) Sillo ku sain pikkukakkosen, huomasin että hän jotenkin odotti että kummikutsu tulisi, mutta me päätettiin toisin.. olen ajatellut että jos tule kolmas joskus niin on aika varma että hänestä tulee kummi, hassua kyllä.. Ja sit vielä näistä ristiäikutsuista: ollaan kyllä pyydetty meidän perhejuhliin EHDOTTOMASTI myös lähiystäviä (myös häihin), ja nyt pikkukakkosen ristiäisiä olikin reippaasti porukkaa, koen että haluan nähdä meidän juhlissa niitä ihmisiä ketkä ovat minulle tärkeitä, muista periatteista en välitä..

Tiedähäntä mitä ystäväsi on ajatellut kun kummiasioita on mietitty, mutta mielestäni olisi typerää suuttua siitä että " pääset vasta nyt" kummiksi.



Meidän suvussa ei ainakaan ole ollut tapana kutsua ystäviä ristiäisiin vaan vain lähimmät sukulaiset eli oma perhe sisaruksineen ja isovanhempineen plus tietysti tulevat kummit.

se, että suostut ilmanmuuta. Heillä on siihen varmasti ollut syynsä. Kummien valinta on joskus tosi vaikeaa.



Meille taas kävi niin, että olimme erään ystäväpariskunnan kanssa paljon tekemisissä ja tiesimme heidän vauvaprojektistaankin. Ensimmäinen raskaus päätyi varhaiseen keskenmenoon ja toisen alku otti vuoden keskenmenosta. Siinä välissä he menivät naimisiin ja me olimme isona apuna häissä ja myös kaaso ja bestman.



Sitten kun tämä raskaus selvisi niin soittivat minulle heti aamulla puoli seitsemältä kertoakseen uutisen. Odotuksessakin oltiin mukana ja samantien ultran jälkeen kuulimme senkin, että siellä onkin kaksoset.



Sitten jossain tämä ystäväpariskunnan mies oli sanonut minun miehelleni, että meistä tulee sitten toiselle lapselle kummit. Tämä tapahtui joskus ennen rv 20, en tarkkaan enää muista.



Koko kevään sitten odotimme sitä, että vauvat syntyvät alkukesällä ja saamme tietää tuliko kummityttö vai kummipoika ja muutenkin onnellisia heidän puolestaan monin tavoin. Itsellämme jo olikin kaksi lasta.



Mutta kappas vaan sitten, kun lapset syntyivät niin kummiudesta ei puhuttukaan mitään. Meitä ei kutsuttu edes katsomaan vauvoja, vaikka toki ymmärrän että heillä oli paljon muutakin kun syntyivätkin keskosina ja sen sellaista hässäkkää... jo pelkästään kun ekat lapset ja heti kaksin kappalein. Mutta ihmettelimme, kun ei mitään yhteydenpitoa enää. Kerran kävimme ohikulkumatkalla pikaisesti vauvoja katsomassa ja viemässä heille lahjat ja silloin luulimme, että kun näemme kasvokkain niin kummiasiasta puhutaan. Mutta ei niin ei.



Ristiäiset tuli ja meni ja tänä päivänä en tiedä ketä lasten kummeja on ja miksi meidät sitten sivuutettiinkin. Olisi hienoa tietää, mutta asiasta ei tosiaan olla milloinkaan puhuttu. Vähitellen yhteydenpito kuitenkin palasi entisiin uomiinsa ja ystävyys ei ole silti kärsinyt. Hienoa se. Aluksi ensimmäiset kuukaudet olin tosi surullinen tästä, että tämä meni näin, mutta sittemmin se on unohtunut. En tiedä miten oudolta tuntuisi, jos heille tulisi vielä lapsi ja pyytäisivät kummiksi.



oletin että kuulut jos sinua on kummiksi pyydetty).



Minä odotan myös kolmatta lastamme, ja olemme yrittäneet pitää mahdollisimman vähän kummeja lapsillamme. Lähinnä ystäviämme, koska sukulaiset ovat olleet aiemmin joko liian nuoria tai ¿etäisiä¿. Esikoisellamme on 2 kummia, minun siskoni ja meidän ystävä. Molemmat valitsimme yhden kummin. Hänelle olisi tullut myös kolmas kummi (lapsuudenystäväni, jonka kanssa emme olleet paljoakaan tekemisissä, mutta jonka emme halunneet katoavan elämästäni), mutta hän ei ollut Suomessa ristiäisten aikaan, joten sovimme hänen kanssaan, että hänestä tulisi toisen lapsemme kummi.



Kun toinen lapsemme syntyi, hänestä tuli yksi kummeista. Valitsimme taas yhdessä kummeja mieheni kanssa, ja päädyimme ystäväpariskuntiemme vaimoihin, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä, toisesta heistä tuli sylikummi (minun sydänystäväni, jonka ¿säästin¿ toiselle lapsellemme sylikummiksi). Toinen lapsemme sai siis 3 kummia.



Nyt odotan kolmatta lastamme, ja kysyin tätä alussa mainitsemaani ystävääni kummiksi jo aika alkuraskaudessa. Hän ei enää kuulu kirkkoon, siitä olin murheissani, koska hän ei voi enää olla sylikummi, mutta ainahan hän voi olla ystäväkummi. Hänen lisäkseen pyydämme kaksi sukulaista kummeiksi, joten kolmas lapsemmekin saa 3 kummia. Tai saisi vain kaksi, mutta kun ystäväni ei kuulu kirkkoon, joten täytyy olla kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia ja haluan ehdottomasti tämän ystäväni vihdoin kummiksi, koska olemme niin paljon tekemisissä. Jos hän siis suostuu kummiksi, siitä ei vielä ollut puhetta. Ja kaipa se asia hoidetaan lopullisesti vasta lapsen synnyttyä :)



Eli syitä voi tosiaan olla monia. En ainakaan itse ole pitänyt itseäni huonona ystävänä jos en ole päässyt ystävieni lasten kummeiksi. Jokainen tekee omat parhaat mahdolliset ratkaisunsa. Mutta meillä tilanne on se, että haluamme kummeja mahdollisimman vähän, jotta jokaiselle lapsellemme riittää rakkaita ystäviämme ja sukulaisiamme kummeiksi. Tästä syystä olemme joutuneet ¿säästämään¿ kummeja, kuten myös tätä ystävääni. Nämä on niin vaikeita asioita, ikään kuin pitäisi arvottaa ystäviään! Ihan tosi vaikeaa oli ainakin meille valita kummeja niin, ettei kukaan loukkaantuisi. En tiedä loukkaantuiko kukaan, mutta en minä ole alkanut kyllä asiaa selittämäänkään, koska nämä olivat meidän ratkaisumme, ja muutenkin jo vaikeat sellaiset. Lisäksi kun näistä asioista päätetään yhdessä, niin pitää aina kunnioittaa myös toisen kummitoiveita.



Eli älä anna tilanteen masentaa, koska et voi tietää syitä, eikä niitä tarvitse kenenkään edes selitellä. Sinä tietysti itse päätät mitä asian kanssa teet kun siitä tulee ajankohtaista. Itse ajattelen asiaa niin, että kummius on kunniatehtävä. Itselläni on 4 kummilasta ja ottaisin heitä vaikka kuinka monta vielä vastaan :)

Meillä on kolmella lapsella jokaisella yksi pariskunta kummeina. Nyt kun neljättä odotellaan on vaikea päättää kummiasiaa. Jotkut ystävät eivät kuulu kirkkoon, toisiin ei olla ehditty pitää ihan niin paljon yhteyttä viime vuosian kuin olisimme halunneet ja nyt mietityttää, että emme kehtaa kysyä kummeiksi kun emme ehkä ole heidän mielestään tarpeeksi läheisiä ystäviä. Erittäin suuri asia meille on se, että kummeilla pitäisi olla samanlaiset elämän arvot kuin meillä. Pelkkä kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei ole niin tärkeää kuin se, että ajattelevat elämästä ja siitä mikä on tärkeää suurin piirtein samoin kuin me. Kolmannen lapsen kummit ovat sukulaisia ja nyt tuntuu toisaalta, että tälle lapselle pitäisi sitten valita myös tietyt sukulaiset, jotka varmaan ihmettelisivät jos eivät saisi kummikutsua. On se vaikeaa!



Ristiäisissä on ollut meilläkin vain lähisukulaiset ja kummit ja näin teemme tämänkin vauvan kanssa.



Strutsi rv20+0

Kumminhan ensisijainen tehtävä on taata lapsen kristillinen kasvatus, ei se että laitetaan paketteja postissa synttäreinä ja viedään lintsille kerran kesässä... Jotenkin itse en oikein koe kummiutta enää kovin suurena asiana...

Ja sit tuli vielä lisänä mieleen syitä miksi mahdollisesti nyt vasta sait kummikutsun.. Mainitsit että odotitte kakkosia samaan aikaan eli ehkä ystäväsi ajatteli säästää sinua vaivalta kun teilläkin on pieniä lapsia? Me ainakin valittiin esikoiselle kummit kahden parin väliltä sillä perusteella että ku toisilla oli pieniä lapsia niin heitä ei vaivattu vaan kummeiksi pyydettiin lapseton pari. Tätä toista paria pyydämme sitten aikanaan tulevan lapsen kummeiksi kun heillä on lapset jo kasvanut vähä isommiksi yms.



Toki sun tutuilla voi olla ihan mitkä tahansa muut syyt taustalla, mutta älä ihmeessä ala itseäs huonompana pitämään siksi!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat