Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

minä olen jo lähes 60-v mummeli ,mutta muistan edelleen kun minua kiusattiin koulussa.Olin ujo ja hiljainen,koulussa oli muutama poika jotka kiusas jatkuvasti

milloin mistäkin asiasta.en voinut kertoa kotona koska kukaan ei välittänyt eikä edes halunnut tietää koulupäivistäni mitään,mutta sen tiedän että vielä tänäkin päivänä muistan ne pojat jotka kiusas ja ne jätti arvet mieleeni.Aina on epäilys ja pelko uskallanko olla puhua mitään kun en tiedä nauretaanko minulle.Se on kamalaa se jäytää varmaan hautaan asti.Vaikka olenkin jo iäkäs mutta silti se on aina taka-alalla muistissa.joskus toivoisinkin että olis joku johon vois luottaa niin paljon että vois purkaa kaiken,mut sitten tulee se että jos nauretaan ja pilkataan vieläkin,niin että kyllä kiusaaminen jättää pelon ja ahdistuksen eliniäksi joillekin.Toivon koko sydämestäni et tänä päivänä olis sellaisia ihmisiä olemassa et he kuuntelesivat ja huomaisivat ne hiljaisemmatkin vierellä kulkevat.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat