Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (47)

Mitähän tuokin tarkoittaa? Voit räiskää rajatilalla ja kiusata läheisiäsi, mutta sinua ei saa hoitoon, rajatila!

Taidan alkaa laittaa tästä laittaa ranttaliksi ja sanon että olen rajatilalla, ei voi tehdä mitään. Meuhkaan mitä haluan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta kuitenkin epävakaa ja arvaamaton!Vierailija:

Lainaus:


Itse en ole narsisti. Harmi, jos isäsi oli.



ap




Niinhän tuossa litaniassa luki johon vastasin.

Just sellainen oli isäni, aamulla sai katsoa millä tuulella.

En tiedä olisiko lääkkeillä ollut helpompi elämä!

Kyllä käy sääliksi lapsianne ja miehiä! Koko perhe vammautuu!

Mä usein vihaan itseäni, olen ylikriittinen enkä näe kuin huonoa itsessäni. En myöskään ole taipuvainen esim. riitatilanteisiin ihmisten kanssa - välttelen konflikteja liikaakin.



ap (pohtii täällä itseään ja narsismia, kun on tylsää edelleen)

Sympatiani teille. Tiedän kyllä, mitä pahin masennus on ja muodonmuutos terveeksi, kasvu aikuisena ihmiseksi pikavauhtia koko lapsuus uusiksi jne. Rankkaa ja joskus jopa väkivaltainen prosessi, kun pitää repiä koko persoona hajalle, jotta sen voisi uudelleen koota.



Toivoa kuitenkin. Näistä voi parantua kokonaan, kuten minulle on runsaan ja pitkän hoidon aikana käynyt. Sairaushistoriani on mun vahvuus nyt, pystyn työssäni kohtaamaan vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä aidolla ymmärryksellä.



Tänään oon käynyt sukulaisen synttärikahveilla ja jaksanut siivoilla ja oleillut vaan kotosalla.



Elämä tuntuu olevan vähän " katkolla" . Koskaan ei oikein voi arvailla, missä kunnossa oonkaan ensi viikolla, mikä tekee asiat vähän vaikeaksi. Ylä- ja alamäkeä aika tiheään, mutta yleisesti parempaan päin.



Kaikkea hyvää vaan sullekin :)



ap

Lainaus:

Kuitenkin epävakaa ja arvaamaton, ei hallitse itseään!

Mutta kuitenkin epävakaa ja arvaamaton!



Niinhän tuossa litaniassa luki johon vastasin.

Just sellainen oli isäni, aamulla sai katsoa millä tuulella.

En tiedä olisiko lääkkeillä ollut helpompi elämä!

Kyllä käy sääliksi lapsianne ja miehiä! Koko perhe vammautuu!




Terminologiaan vaan puutuin, kun niin julistit, että selvä narsisti. Sitä en ole. Mutta tuo yllä mainitsemasi on kyllä totta, valitettavasti. Onneksi en ole ainakaan väkivaltainen, mutta en varmasti helppo elämänkumppani.



Käydään myös perheterapiassa. Toivottavasti siitä on apua perheelle... Kamala ajatella, että vammauttaisin rakkaani :(



ap

Vierailija:

Lainaus:


Tänään oon käynyt sukulaisen synttärikahveilla ja jaksanut siivoilla ja oleillut vaan kotosalla.



Elämä tuntuu olevan vähän " katkolla" . Koskaan ei oikein voi arvailla, missä kunnossa oonkaan ensi viikolla, mikä tekee asiat vähän vaikeaksi. Ylä- ja alamäkeä aika tiheään, mutta yleisesti parempaan päin.



Kaikkea hyvää vaan sullekin :)



ap




Normaalit kestää sen, tasainen viiva olisi tappavaa.

Ihan huomaan yhdestä työkaverista millon lääke ottamatta ja millon otettu. Kun otettu ei mikään hetkauta, on vain!

On vähän eri asia jotenkin puhua itsestään ja tosta diagnoosista, koska en ainakaan itse koe, että läheskään kaikki diagnoosiin yleensä liitettävät asiat koskevat mua itseäni. Kanssaihmiset ja psykiatrit saattavat tietenkin olla eri mieltä... Olen aikoinani diagnoosin saatuani inissyt asiasta psykiatrille, mutta useampikin on kuitenkin ollut sitä mieltä, että kyllä tämä on mulle se oikea dg.



Kopioin tähän " virallista" kuvausta:



[b]" Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus[/b]



Epävakaa persoonallisuus eli rajatilapersoonallisuus on hyvin tavallinen psyykkinen häiriö; siitä kärsii noin 2-3 prosenttia väestöstä. Psykiatrisen avohoidon potilaista se on noin 11%:lla ja sairaalapotilaista noin 9%:lla. Persoonallisuuden epävakaus johtaa usein itsemurhayrityksiin ja kuolleisuus on niissä noin 10%:n luokkaa.



Yleisyyteen ja oireiden vakavuuteen nähden siitä on kirjoitettu esimerkiksi sanomalehdissä hyvin vähän ja se on yleensä huonosti tunnettu.



Sen keskeiseksi hoidoksi on muodostunut terapiahoito ja lääkityksellä on hyvin rajallinen osuus hoidossa. Hoitomuotona terapia on vaativaa sekä potilaalle että terapeutille. Erityisen yleisiä hoidon ongelmia aiheuttavat potilaiden impulsiivisuus, manipulatiivisuus, musta-valkoisuus, päihteiden käyttö, itsetuhoisuus ja tietynlainen rajattomuus. Potilas voi kokea terapian vallankäyttönä itseään kohtaan ja usein omaisten on vaikea ymmärtää hoitosuhteeseen tulevia ongelmia tai potilaan käyttäytymistä.



Keskeisenä mallina olen itse kuvannut ahdistuksen siirtymistä potilaasta läheisiin ihmisiin ja hoitaviin tahoihin. Monissa ongelmatilanteissa rajatilapotilas saattaa itse olla täysin rauhallinen, mutta ahdistus tavallaan siirtyy omaisiin ja hoitaviin tahoihin. Kiistelyt oikeista hoitolinjoista esimerkiksi omaisten, mielenterveystoimiston, terveyskeskuksen ja psykiatrisen sairaalan välillä eivät ole lainkaan epätavallisia.



Persoonallisuushäiriölle on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala on ennustamaton ja oikukas. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Häiriö voidaan jakaa impulsiiviseen muotoon ja rajatilamuotoon.



F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi:

Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute.



F60.31 Rajatilatyyppi:

Rajatilatyypille ovat lisäksi ominaisia häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä tavoitteissa sekä jatkuva tyhjyyden tunne, kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet sekä taipumus itsetuohoiseen käytökseen, kuten itsemurha-aikeisiin ja -yrityksiin.



Lisätietoa löytyy etenkin englannin kielellä. Hakusanana kannattaa käyttää sanoja " borderline personality" . "



Lähde: http: //www. samianttila. net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/





Vaan että sitten mitenkä kuvailisin itseäni?



Noh, mielialani vaihtelevat todella paljon, ja olen tavallaan hyvin paljon mielialojeni orja. Huonona päivänä on kaikki niin hemmetin kurjaa, eikä mistään tule mitään. Hyvinä päivinä kaikki voi olla tosi mahtavaa. En kuitenkaan saa oikein " kiinni" mielialoista, en pysty erittelemään tunteitani, taikka syitä niitten taustalla. Olen usein tosi ahdistunut osaamatta lainkaan sanoa, mikä oikein ahdistaa.



Tuntuu, että mulla ei ole kunnollista identiteettiä lainkaan. Sekin on niin kiinni ihan siitä, millä tuulella satun olemaan milläkin hetkellä. Joskus vihaan itseäni aivan kamalasti, joskus olen mielestäni tosi mainio tyyppi ja muitakin parempi ja pystyn mihin vaan. Mun on tosi vaikeaa kuvailla itseäni...



Olen epävarma: pelkään kovasti sitä, että musta ei pidetä, että mut hylätään, että arvostellaan jne. Nykyään vältän läheisiä ihmissuhteita parhaani mukaan. Pysyttelen tosi pintapuolisissa väleissä. Tunnistan itestäni, että ripustaudun liian helposti ja pelotankin varmaan sillä muita.



Oon usein masentunut, ahdistunut, joskus katatoninenkin. Oon koettanut tappaa itseni muutamaan kertaan, muutenkin satutan itseäni. En ainakaan tunnusta, että tämä olisi keino koettaa manipuloida muita. Olen luova ihminen, akateemisesti koulutettu, ennen sairauden kunnollista puhkeamista suoriuduin koulusta ja opinnoista ja muustakin aina tosi hyvin. Perheen " hyvä tyttö" . Nyt kamala paniikki siitä, että kaikki on muhun pettyneitä.



Enpä oikein tiedä, mitä muuta sanoa...



ap

ja ihmeellistä, että joku toinenkin on " yhtä outo" kuin minä! :)

Nyt minun on pakko mennä nukkumaan, että huomenna jaksaisin vähän paremmin...



-se 2.

mulla on eräs ystävä jolla rajatila. hän ei suostu mihinkään hoitoon. on todella raastavaa katsella sivusta hänen elämäänsä. voiko tuosta " itsenkseen" parantua?



itse olen saanut diagnoosin kaksisuuntaisuudesta. se ja rajatila ovatkin melko samankaltaisia, erojakin toki on. nää on melko helvetillisiä nämä molemmat jutut, mutta koitan ottaa rikkautena, melko turha vihata jotain jolle ei mitään voi :/



tsemiä sulle ap ja muut jotka kamppailette.

Itse käyn psykodynaamisessa terapiassa, mutta tuntuu, että siitä ei oikein tule mitään. Tai siis - voinhan mä puhua ja puhua vaikka mitä, mutta ei se tunnu toistaiseksi mitään auttavan. Ts. kunhan löpisen kaikkea, mitä mieleen juolahtaa, enkä tajua mistään mitään sen enempää kuin ennenkään. Tällä hetkellä lisäksi on joku ihmeellinen uhmakausikin menossa - miksi muka mun pitää muuttua ja puhua kipeistä asioista joillekin ventovieraille jne. Vaikka siis itse tiedänkin vastaukset. Tekisi mieli kiukutella kuin pikkulapsi. Aika noloa.



ap

Tästäkin on kyllä kädenvääntöä psykiatrin ja terapeutin yms. kanssa. Että onko traumaattisia kokemuksia tms. Omasta mielestäni kokemukseni ovat olleet enemmän tai vähemmän " normaalia elämää" , vaikkakin ikäviäkin. En oikein osaa tunnistaa mitään traumoja.



ap

Suorastaan nykyään en herkkinä hetkinäni tule lainkaan av:lle, koska yleensä täällä on kuitenkin aina panettelun alla JOKU itseenikin liittyvä asia, josta saattaisin saada pahan mielen. Suosittelen.



Mitenkäs voit itse?



En jaksa lukea näitä, tulee oma lapsuus ja nuoruus mieleen mikä helvetti kotona oli!

Masennusta, äkkipikaisuutta, mielenmuutoksia, lyhytjännitteisyyttä.

Minusta se on aivan narsismia!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat