Vierailija

jos on 2 vuotta yrittänyt joka päivä jatka parisuhdetta.



jos on kaikkensa tehnyt ja kokeillut.



mulla olisi tämä edessä...

Sivut

Kommentit (39)

lapsiakin saatiin, vaikka huonosti meni jo ennen heitä. Molemmat kuitenkin haluttiin lapsia, ja onneksi saatiin nuo kaksi palleroa.

Erottiin kun olivat 2,5 v ja puolivuotta.



Ollaan nyt ex-miehen kanssa paremmissa väleissä kuin ennen eroa, ja hän tapaa lapsia lähes päivittäin (käy usein meillä " kylässä" ). Hyvin menee näin kun ei tartte huonosta parisuhteesta kärsiä. Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

^ ja mun mieheni on ainakin hyvin tietoinen tilanteesta.



Meillä yksi 2-vuotias lapsi.



Itse olin viikonloppuna yötä pois kotoota, ja nyt mies lähti pariksi yöksi pois. Ja pelottaa sanoa, mutta mulla on nyt niin kevyt olo ilman häntä. Lapsen kanssakin menee paljon paremmin, vaikka joudun yksin kaiken tekemään (tämä siis päälimmäinen tunne, tiedä sitten miten pitkällä tähtäimellä)



Nyt tuntuu siltä etten halua sitä piereskelevää possua tänne takaisin sotkemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

rehellinen haluan olla ja salassa en tekisikään tätä, kóska eihän puoliso saa silloin edes mahdollisuutta muuttaa asioita tai kokeilla saada toisen onnellisuus takaisin.

ajatusten lukija ei KENENKÄÄN tarvitse olla.



en vain jaksa enään yrittää, kun mies ei panosta tähän yhtään, ystävistä, lapsista, muusta elämästäni olen erittäin onnellinen, parisuhteesSA onneton ja yksin.

Minä en ole järin onnellinen mieheni kanssa. Haluaisin olla, mutta en ole. Ollaan oltu yhdessä vasta muutama vuosi ja nyt on jo toinen lapsi tulossa. Rakastuttiin aikanaan ihan päättömästi ja luultiin varmaan molemmat, että on just sitä sielujen sympatiaa tämä. Noh, on tullut huomattua molemmin puolin, että ei ollutkaan. Sikäli kurja tilanne, että lapset on nyt eron esteenä. Olen kuitenkin päättänyt, että jokusen vuoden vielä yritän jatkaa. Niin että lapset kasvavat edes vähän ja elämä tasoittuu. Jollei mikään auta korjaamaan tätä suhdetta, niin sitten erotaan. Tuntuu kyllä, että olen kaikkeni jo yrittänyt ja että uusia ongelmia ilmestyy koko ajan eteen. Eikä miestäni kauheasti tunnu kiinnostavan niiden korjaaminen. Joten luultavasti ero on edessä sitten joskus. En sitä haluaisi, mutta en suostu myöskään elämään koko elämääni onnettomassa suhteessa.

ja en ole vaihtamassa miestä, vaan haluamassa onneni takaisin, onni ja onnellisuus, eikö ne olleet ne jokaisen elämän perusasiat, joihin jokaisella on oikeus.

meillä lapsia enemmän ja sain olla vain yhden yön yksin, mutta voi kuinka ihanan kevyt olo. Odotin sitä koko viikon. Enpä tiedä mitä tästä tulee...

Oma paha olosi heijastuu heti takaisin kumppanista. Jokainen pystyy katsomaan toista ihmistä harmaiden lasien läpi ja näkemään vain ja ainoastaan ne arkiset ja tylsät piirteet toisessa. Ota ne " lasit" ensin pois silmiltä ja mieti, mitä kaikkea hyvää miehessäsi, perheessäsi ja teidän yhteisessä elämmässä on? Mitä yhteisiä toiveita/haaveita teillä on?

Erosi minusta oman onnensa takia lastemme ollessa aivan pieniä.



Kertoi olleensa onneton ja pitkään ja yrittäneensä kaikkensa. Ikävä kyllä minä en tiennyt tästä mitään. Hän oli siis yrittänyt kaikkensa aivan täysin salassa ja kertoessaan minulle oli jo päättänyt erosta. Ei ihan reilua, mutta minkäs teet.

Minkä ikäistä jälkikasvua ap:lla? Jos alle 2v, niin ODOTA hyvä nainen, kyllä se elämä siitä lutviutuu kun saatte taas kunnolla nukuttua, nuorinkin lapsi alkaa ottaa omaa aikaa ja reipastuu.

lapset on siis 4,5v ja 2v.

aina ovat nukkuneet superhyvin, en ole väsynyt heihin tai heidän hoitamiseen, vaan mieheeni ja tähän parisuhteeseen.



hän on aina pois, AINA!! kuulemma meidän takia, että meillä olisi rahaa ja meillä olisi omakotitalo ja meidän lapsilla vittu varmaan reimat;) heh....



en halua rahaa, asuntoja, autoja, rahaa, rahaa,

haluan miehen kotiin, rakastastamaan minua, paijaamaan ja makaamaan tohon sohvalle.



Ei kenestäkään aina, koko ajan tunnu onnelliselta.



Ja asia on niinkuin arvelinkin: nuorimmaisesi on pieni. Ei se niin ole nukkumisestakaan kiinni, vaan lähinnä siitä, että pieni ihminen imee energiaa muutenkin kuin vauvana tissistä. Äiti uupuu kun joutuu oikeasti täyttämään lapsen kaikki emotionaaliset tarpeet. Vähitellen lapsi löytää muita " energianlähteitä" ja äiti saa tasapainonsa takaisin.



Tsemppiä!!! Kestä vielä vuosi. Ei se ole kuin 12 (miehen) palkkapäivää.



t. 10, lapset 4v ja kohta 3v ja helpottaa jo

tulee näitä lukiessa mieleen...minäkin ap täällä mietin,että kuinka kauan ns. oman elämän voi laittaa hyllylle ja tyytyä tähän sisäiseen tyhjyyteen miehen kanssa ollessa-ja tämä kaikki siis lasten tähden(ja juu,nuorin on karvan verran alle 2-vuotias)



kamalan vaikea ajatella,että tämä on nyt sitä vastamäkeä,kun tilanne jatkunut jo useamman vuoden ja toisen hengityskin ärsyttää...puhumattakaan ominaishajusta......

melkein jonossa niiden yh-äitien vuokrakaksion oven takana. Hyvin on käynyt kolmelle tutulle. Se juntti perhettään arvostamaan kykenemätön ex heiluu edelleen missä lienee ja tuttavani kukin tahollaan, erilaisissa elämäntilanteissa nauttivat rakkaudesta fiksujen miestensä kanssa. ottivat opiksi ja valitsivat paremmin. Kyllä tulevaisuudessa on toivoa. Kunhan itse ottaa ensin opiksi.

Toista eivoi muuttaa milliäkään.

olen 26v ja hoikka nainen, eli itseen kyllästyminenkään ei pidä minun kohdalla paikkaansa, käyn ratsastamassa jumpissa ja salilla, aikaa on siihenkin siis....



ja tukiverkko on hyvä, eli miehen kanssa olisi erittäin hyvinkin mahdollista viettää aikaa yhdessä, kaksinkin, siitäkään ei ole kyse....

Jokaisella, siis JOKAISELLA naisella on jossain vaiheessa pikkulapsiaikaa tuollainen vaihe! Jotkut masentuvat, jotkut alkavat vihata omaa kroppaansa ja läskejään, jotkut ahdistuvat sotkuisesta asunnostaan, jotkut alkavat vihata omaa ukkoaan, jotkut taas huutavat lapsille...jne. Todellisuudessa yhtä samaa kaikki: Lapsi syntyi ja käänsi sinun elämäsi päälaelleen ja nyt alat pikkuhiljaa tiedostaa sen tosiasian, kuinka lopullinen lapsen tuoma muutos elämääsi onkaan! Joillain iskee juuri tuossa vaiheessa (esikoisen ollessa n. 2v.) uusi vauvakuume, koska ovat jo tavallaan " antautuneet" vauvaperheen elämälle. 10 kirjoitti varmasti asiaa ja tietää tuon sinun tunteesi yhtä hyvin kuin minäkin (ja monet muutkin). Vaikka et juuri nyt jaksaisi tätä uskoa, niin yritä vain ajatella, että kyseessä on vain vaativampi elämänvaihe ja että se helpottaa aivan varmasti jo vuoden kuluttua. Sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos et himoitse enää miestäsi tms. Voin vakuuttaa tuon saman kokeneena, että tilanne PARANEE lapsen kasvaessa ja yöunien parantuessa. Älä anna noin helpolla periksi. Jos miehesi on muuten hyvä isä ja aviomies (ei juo, ei hakkaa), niin tulet varmasti katumaan raskaasti jos annat nyt periksi. Mene nyt ukkos viereen lämpimän peiton alle nukkumaan, äläkä roiku täällä AV:lla!!!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat