Vierailija

Miksi nämä äidit eivät hae APUA????????

Kommentit (9)

Siinä neuvolan oppaassa ainakin sanotaan, että mielummin jättää vauvan vähäksi aikaa yksin sänkyyn huutamaan ja menee itse muualle rauhoittumaan, joten tuskin se vauva mitään traumoja siitä on saanut. Ja parempi noin kuin että tekisi jotain vauvalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Helpon esikoisen jälkeen meille syntyi koliikkivauva. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa meni ' hurmoksessa' ja totutellessa asiaan. Mutta kun lapsi piti hereillä vähintään toisen vanhemmista käytännössä koko yön, ja aamulla esikoinen huolehti, ettei aamullakaan voi nukkua (kun vauva lopulta nukahti) alkoi univelka kerääntyä. Me hoidimme alusta asti lasta niin, että minä " nukuin" iltayön, mies aamuyön. Mutta pienessä asunnossa nukkuminen oli mahdotonta korvatulppien ja kuulosuojainten avullakin =(.



Kun tätä oli jatkunut aikansa, niin muistan muutaman kerran todellisen turhautumisen lapsen itkuun yön väsyttävinä tunteina. Kun lapsen syöttää ja sen jälkeen lapsi melkein nukahtaa, mutta lopulta päättääkin aloittaa HUUTAMISEN. Ensin sitä vaistomaisesti hyssyttelee, kantaa ja kävelee ympäri taloa, mutta kun se ei auta, niin lopulta raivo lasta kohtaan alkaa kasvaa omassa mielessä. Onneksi osasin laittaa lapsen pois siinä vaiheessa (=jättää huutamaan omaan sänkyynsä yksin omaan huoneeseensa). Niin surullista kuin se onkin, ainakin näin jälkikäteen muisteltuna.



Itse olen ollut nuorempana " maailman rauhallisin" ihminen, joka ei hermostu mistään. Mutta kyllä minullakin alkoi hermo mennä pieneen ihmiseen. Entäpä sitten temperamenttisempi ihminen, joka ei osaa/pysty hallitsemaan tunteitaan. Uskon hyvin, että sen raivon purkaa pieneen viattomaan vauvaan, joka tuntuu tuossa vaiheessa kaikelta muulta kuin viattomalta. Kaikki äidit reagoivat oman vauvansa itkuun, ja sen itkun haluaa vaimentaa millä tavalla tahansa. Ja jos se ei onnistu tuntien hyssyttelyn jälkeen hyvällä, niin ...



Minä tunsin aina huonoa omaatuntoa siitä, kun jätin vauvan huutamaan omaan pinnasänkyynsä. Kun kaikkialta toitotetaan, ettei niin saa milloinkaan tehdä. Mutta meillä se oli ainoa ratkaisu. Ei meidänkään vauva siellä ilta- tai yökausia yksin huutanut, mutta valitettavan (liian) usein ja liian pitkiä aikoja kuitenkin. Toisaalta se oli minusta ainoa vaihtoehto, jonka pystyin toteuttamaan. Meillä oli tukiverkot kunnossa ja apua lähellä, mutta silti voin sanoa ettei meille tule enää ikinä lapsia, sillä tämän nuorimman vauva-aika oli niin hirvittävä.



tarkoittaa oireita, vammoja ja löydöksiä, joita vauvan voimakas ravistelu aiheuttaa aivojen, silmien ja mahdollisesti kaularangan alueelle.



Vauvan ravistelu voi aiheuttaa jopa kuolemaan johtavia hengitysvaikeuksia. Melko lievästäkin ravistelusta syntyvä vauvan pään hallitsematon edestakainen liike voi vaurioittaa aivojen ja selkäytimen liitoskohtaa ja pysäyttää hengityksen. Ravistelu voi olla erityisen kohtalokasta 2–3 kuukauden ikäisille vauvoille, koska tässä iässä lapsen niskan lihaksisto on heikko ja pään massa on suuri muuhun vartaloon nähden.



Vauvan ravistelu johtaa usein kuolemaan tai vauvan vaikeaan vammautumiseen. Erään tutkimuksen mukaan joka viides ravisteltu vauva menehtyi. Eloonjääneistä 55 prosenttia sai neurologisen vamman ja 65 prosentilla näköaisti heikkeni.



Ravistellun vauvan oireyhtymäksi kutsuttu vaurio syntyy, kun vauvaa ravistellaan vähintään muutamia kertoja, mutta keskimäärin kymmenen kertaa edestakaisin. Oireyhtymässä tyypillisiä löydöksiä ovat aivokalvon alaiset verenpurkaumat ja verkkokalvovuodot. Vammojen aiheuttaminen vaatii aikuisen voimat, eivätkä siis esimerkiksi sisarukset tai vauva itse ole voineet niitä aiheuttaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat