Vierailija

Ei kaikki pidä koirista, kissoista, vanhuksista, maksalaatikosta, juhlapyhistä, siivoamisesta jne. jne. Ei kaikkien tarvitse pitää lapsistakaan.

Sivut

Kommentit (34)

Minusta se, ettei joku pidä "lapsista" kertoo jotain nimenomaan siitä ihmisestä, muttei mitään lapsista. Ensinnäkin, koko kysymys on harhaanjohtava, sillä ei ole olemassa mitään "lapsia", joista joko voi pitää tai olla tykkäämättä. Näin voi kysyä vaikka kultakaloista, mutta sama kysymys lapsista loukkaa mielestäni ihmisarvoa ja koko ihmisyyttä käsitteenä. Ei ole olemassa kansanryhmää, nimeltä lapset. Lapsi on vain tämän kulttuurin käsite ihmisille, jotka ovat tietyn ikäisiä. Kaikki siis olemme jossain elämämme vaiheessa lapsia ilman, että voisimme itse vaikuttaa asiaan, lapsuus ei ole valinta. Lapsuus ja lapsi on nimenomaan aika ihmisen elämässä, jolloin ollaan täysin toisten ihmisten armoilla.



Lapsia on yhtä monta erilaista kuin on ihmisiäkin, eikä kaikista ihmisistä, persoonista, tietenkään heti pidä. Mutta se, että tuomitsee kaikki persoonat sen perusteella, että he ovat elämänvaiheessa, jossa heitä nimitetään lapsiksi, on käsittämättömän lyhytnäköistä, moukkamaista ja jotenkin sivistymätöntä. Mielestäni se osoittaa, ettei kyseisellä henkilöllä ole ymmärrystä tai moraalia tai ylipäätään sellaisia ihmisen ominaisuuksia, joilla suhtaudutaan toisiin ihmisiin kunnioittavasti ja ystävällisesti ihan vain sillä perusteella, että hekin ovat ihmisiä ja siksi saman arvoisia. Tietysti voi pitää tai olla pitämättä ja sillä perusteella valitsee sitten oman vapaaehtoisen seuransa, mutta kun on tilanteessa, ettei voi omaan seuraansa vaikuttaa ja ei pidä toisesta ihmisestä syystä tai toisesta, silti asiaan voi suhtautua ihan positiivisesti ja toiseen mukavasti, sillä oma pitäminen tai pitämättömyys ei ole tuosta toisesta ihmisestä kiinni.



Itse en siis voi sanoa, että pidän tai en pidä lapsista, koska moinen kysymys on mahdoton. Yritän suhtautua positiivisesti kaikkiin kanssaihmisiin, vaikken kaikista henkilökohtaisesti pidä tai halua heidän kanssaan aikaa viettää. Tämäkin keskustelu jotenkin osoittaa sen, että ihmisyys ja sellainen terve järki on kyllä tästä maailmasta hukassa... Surullista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suorastaan vihasin heitä, ärsytti se lapsellisuus ja vinkuvamankuva-käytös. Kun tulin äidiksi hieman yllättäen, aloin näkemään kaiken lapseni kautta; ahaa, TUON asian takia lapsi tekee asiaa x. Aloin ymmärtämään äitejä, jotka itkivät jokaisen kuolleen lapsen puolesta (siis vaikka eivät tunteneet) ja nyt olen yksi herkkä mamma itsekin :D.



Ajattelen vähän itsekseni naureskellen lapsia "vihaavista" tyypeistä, että eivät ole kovinkaan kypsiä. On okei sanoa ettei tahdo lapsia jne., mutta siinä vaiheessa kun alkaa listaus tyyliin "ne haisevat, riehuvat, tappelevat...", tulee vaivaantunut olo vastaajan puolesta.

että en pidä lapsista siinä mielessä, että:



1) esimerksiksi junassa tai ravintolassa yritän mennä mahdollisimman kauas lapsiperheistä. Esim. jos menen ravintolaan ja ovella näen, että se on täynnä lapsiperheitä, en mene sinne. Tämä sen takia etten yksinkertaisesti kestä sitä, että lapset huutavat ja riehuvat ja juoksentelevat ympäriinsä.



2) en oikein osaa olla lasten kanssa. En tykkää sellaisesta lepertelystä enkä oikein osaa sellaista.



Ja ennenkuin kukaan alkaa hermostumaan, niin en ikinä sano tätä esimerkiksi ystävilleni joilla on lapsia. Heille olen aina silleen, että voi kun vauva on söpö jne. Ja onhan ne toisaalta kauhean suloisia. Lisäksi pidän eläimistä hirveästi ja eläimille osaan jutella kivoja, lapsille en.



Mulla on sisaruksia ja onnellinen lapsuus enkä kiellä itseltäni sisäistä lastani. Enkä yritä ryhmitellä lapsia tietyksi massaksi. Totuus on vain, että harvemmin aikuiset juoksentelee junan käytävää eestaas ja kijluu, kun toiset yrittää nukkua.

Eivät lapset ole yhtenäinen joukko, vaan he ovat omia persooniaan siinä missä aikuisetkin. Joidenkin kanssa tulee paremmin toimeen kuin joidenkin muiden, joistakin pitää ja joitakin pitää suorastaan ystävinään. Mitenkähän tämä asia on niin vaikea tajuta? Hyviä käytöstapoja pitää kaikkien tietysti noudattaa, ihan sama pitääkö vai ei.

mutta ahdaskatseisuus ja yksisilmäisyys vähän kyllä ärsyttää välillä. Ja säälittääkin - lapset kun ovat elämän aurinko, eivät tiedä mitä menettävät kun eivät tutustu lapsiin eivätkä osaa iloita heidän seurastaan :)

Minä en pidä suurimmasta osasta lapsia. En vihaa, mutten viihdy lasten seurassa. Junassa haluaisin torkkua rauhassa, ärsyttää lapset jotka kirmaavat kirkuen käytävää edes taas. Samoin kaupassa ärsyttää pikkutytöt, jotka kimittävät hirveän kovalla äänellä suoraan korvan juuressa. Jos taas kauppajonossa joku toukka jokeltelee kopassa, hymyilen takaisin.



Minulla oli erittäin onnellinen lapsuus, en vain itse pidä monistakaan lapsista. Juuri tästä syystä en taida omaa lasta ikinä hankkia.

Lainaus:

Kunhan osaa käyttäytyä.



Minäkään en pidä yhden hyvän ystäväni miehestä. Hän on mielestäni totaaliällötys enkä ikimaailmassa tajua, mitä (ihana) kaveri tuossa törpössä näkee. Eikä mieleeni tulisi sanoa sitä kaverille ääneen.



Summa summarum: jos joku kertoo minulle ettei hän pidä lapsista esim. silloin kun olen vauvan/taaperon kanssa liikenteessä, on hän mielestäni käytökseltään törppö :). Niin nyt vaan ei tehdä. Omassa pienessä mielessä saa ihan vapaasti olla mitä mieltä haluaa. Minun lapsistani ei ole pakko pitää. Pidän heistä ihan riittävästi itse ;-)




Minäkään en ole mikään lapsirakas ihminen, omiani kyllä rakastan syvästi, mutta muihin suhtaudun neutraalisti. Mutta ei tulisi mieleenikään missään seurassa toitottaa ääneen etten pidä lapsista tai mulkoilla heitä vihaisesti, vaikka sattuisivatkin ärsyttämään. Sellaista tekevät ihmiset ovat juntteja!



Jos joku vieras lapsi minulle puhuu, vastaan, koska se on kohteliasta. Vastaan minä aikuisillekin, jos minulle puhuvat.



Minua ei toisten lapset häiritse, koska tiedän että joskus lapset kiljuvat/itkevät/tekevät hassuja kysymyksiä/riehuvat. Tiesin tämän jo ennen kuin sain lapsia ja olen aina pyrkinyt kohtelemaan kaikkia ystävällisesti vaikka en heistä erityisemmin pitäisikään.

pidä kauheesti muitten lapsista, en oo koskaan oikein välittänyt,siis ihan vieraiden ihmisten. Omaani rakastan mahdottoman paljon ja ystävien lapsista yleensä pidän.

Omien lasten myötä olen oppinut lapsiakin katsomaan tapauskohtaisesti, eli jotkut on kivoja ja jotkut ei. Kuten aikuisetkin. Nuorempana en pitänyt kenestäkään lapsesta. Lapsirakkaus menee samaan kategoriaan kuin eläinrakkaus. Joko sitä on, tai ei.

lapset on kuitenkin pieniä ihmisiä niin niitä vois kohdella ihmisinä että jos pieni lapsi tervehtii niin olisi kohteliasta tervehtiä takaisin sitä pientä ihmistä.

Se riittäis mulle ei tartte pitää ei..

ihmisestä ainakin sen, että hän niputtaa kaikki tietyn ikäiset samanlaisiksi.



En minäkään pidä kaikista lapsista. En tosin pidä kaikista aikuisistakaan. Kohteliasta käytöstä on olla näyttämättä sitä.



Enkä tällä tarkoita sitä, että pitäisi olla innoissaan vauvoista tms, mutta normaalilla käytöksellä varustettu ihminen ei toitota kuinka hän "ei pidä lapsista". No, ei lapsista ole pakko "pitää", mutta yleensä ihmisiä kohtaan käyttäydytään kuitenkin...

ja arvostan sitä juuri siksi että minulla on lapsia, jotka mm. kiljuvat silloin tällöin. En siis ehdoin tahdoin hakeudu pikkulasten seuraan muualla kuin kotona.



En silti voi sanoa olevani lastenvihaaja, päinvastoin. Pidän vain vielä enemmän rauhasta ja hiljaisuudesta.



Lainaus:


1) esimerksiksi junassa tai ravintolassa yritän mennä mahdollisimman kauas lapsiperheistä. Esim. jos menen ravintolaan ja ovella näen, että se on täynnä lapsiperheitä, en mene sinne. Tämä sen takia etten yksinkertaisesti kestä sitä, että lapset huutavat ja riehuvat ja juoksentelevat ympäriinsä.



2) en oikein osaa olla lasten kanssa. En tykkää sellaisesta lepertelystä enkä oikein osaa sellaista.



Ja ennenkuin kukaan alkaa hermostumaan, niin en ikinä sano tätä esimerkiksi ystävilleni joilla on lapsia. Heille olen aina silleen, että voi kun vauva on söpö jne. Ja onhan ne toisaalta kauhean suloisia. Lisäksi pidän eläimistä hirveästi ja eläimille osaan jutella kivoja, lapsille en.



Mulla on sisaruksia ja onnellinen lapsuus enkä kiellä itseltäni sisäistä lastani. Enkä yritä ryhmitellä lapsia tietyksi massaksi. Totuus on vain, että harvemmin aikuiset juoksentelee junan käytävää eestaas ja kijluu, kun toiset yrittää nukkua.

Viihdyn paremmin yksin kuin ihmisten seurassa, en siis pidä erityisesti aikuisista tai lapsista. Omia lapsia on kaksi ja heitä kyllä rakastan kovasti.



Esim. miehelläni on kaksi lasta aiemmasta avioliitosta ja he eivät älyä pitää "reviiriä" vaan tunkevat kylkeen kiinni. Tuo tuntuu minusta erittäin inhottavalta, tekisi mieli vetäytyä kauemmas, toki yritän hillitä itseni ja pysytellä paikallaan vaikka hiukset tuntuvat nousevan pystyyn. Tällaiseksi olen syntynyt, enkä tunteitani voi muuttaa!!!



Ei siis ole mitään erityistä syytä, minkä takia en pitäisi ihmisistä, minusta on vain mukavampi olla itsekseen, puuhailla rauhassa jotakin, lukea, katsoa tv:tä, tehdä kotihommia ... Jos joku tulee kylään, alan hetken päästä odottaa, että älyäisi jo lähteä, saisin olla rauhassa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat