Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tämä on pitkä juttu, mutta yrittäkää jaksaa lukea. Olen raskaana ja avomieheni ehdotti, että menisimme naimisiin ennen lapsen syntymää, jolloin hänestä tulisi automaattisesti lapsen juridinen isä. Hän tietää, että ei ole isä, mutta on sitä mieltä, että jos aiomme perheenä elää, on parempi, jos esikoinenkin on hänen nimissään. Biologinen isä ei oikein ole hyvää isämateriaalia, joten mielelläni minäkin antaisin lapselleni paremman isän. Silloin ei myöskään tarvitsisi selitellä kenellekään ulkopuoliselle mitään. Lapselle itselleen voisimme kertoa, kun on iso, mutta kukaan muu ei varmasti edes epäilisi mitään. Sekä mieheni että lapsen biologinen isä ovat vaaleita, sinisilmäisiä, suunnilleen saman kokoisia ja sillä tavalla samannäköisiä, että menisi varmasti täydestä.



Minulla ja miehelläni on ollut pitkä on-off-suhde. Olemme olleet, varsinkin minä, lapsellisia ja hakeneet aina turhaa draamaa elämäämme. Kun lapsi sai alkunsa, meillä oli breikki ja minä makasin vanhan teiniaikaisen poikaystäväni, sen minun ' ihonalaiseni' kanssa. Hän on nykyisin täysi renttu ja menossa alaspäin. Tietää, että odotan hänen lastaan, mutta on antanut minulle asiassa vapaat kädet, sanoi vain, että hänestä ei ole kunnolliseksi isäksi. Hän tuskin vastustaisi, jos keplottelen avomieheni isäksi (ja virallisestihan hän ei mitään voisikaan.) Palasimme mieheni kanssa sitten yhteen taas kerran ja kun sitten huomasin olevani raskaana, niin mietimme asiaa aikamme ja minä päätin alkaa aikuiseksi ja pitää lapsen ja mieheni päätti, että hän on valmis jatkamaan kanssani raskaudesta huolimatta. Samaten päätimme, että pelleily saa luvan loppua ja tästä lähin olemme tosissamme yhdessä ja lopetamme draaman tuottamisen. Toisin sanoen päätimme alkaa aikuisiksi (jo oli aikakin.)



Kumpikaan meistä ei ole valmis valehtelemaan isyyden tunnustuksessa, mutta avioliittossa syntyneille lapsillehan sitä ei tehdä. Breikkimme oli niin lyhyt, että ulkopuolisten silmissä avomieheni voisi aivan hyvin olla vauvan isä, sillä palasimme yhteen vain viikko hedelmöityksestä. Miehestäni tulee varmasti hyvä isä ja hän on noin muutenkin vastuullinen ja kunnollinen mies. Koulutettu, hyvässä työssä, käyttää alkoholia kohtuudella ja nuoruuden hölmöilytkin rajoittuvat näihin tavallisiin väärillä papereilla baariin menoihin. Vauvani biologinen isä taas on alkoholisti, käyttää muitakin aineita, ei ole eläissään tehnyt muutamaa kuukautta pidempään rehellistä työtä, rikosrekisteriäkin löytyy. Nuorempana oli kuitenkin upea tyyppi omalla laillaan, mutta hänelle sattui erityisen huono mäihä monessakin suhteessa. Ymmärrätte varmaan, miksi haluaisin lapseni kasvavan avomieheni lapsena, enkä tämän toisen, mutta teemmekö väärin, jos avioliiton avulla " huijaamme" isäksi ei biologisen isän?

Sivut

Kommentit (238)

Entäs seksielämäsi yksityiskohdat? Kaikki salaiset fetissisi? Jos et niin valehtelet.



Kellään ei ole mitään velvollisuutta tilittää yksityisasioitaan sukulaisille. Piste. Aviomies hyväksyy lapsen lapsekseen ja kellekään muulle ei sen jälkeen kuulu asia yhtään.

Te eroatte vain muista siinä, että kaikki osapuolet tietävät totuuden. Yleensähän on että vain äiti tietää, ja " isä" kasvattaa lasta omanaan.



En näe asiassa mitään väärää. Jos ilmenee sairauksia, niin silloin voi pyytää oikealta isältä selitystä suvustansa.



En usko että se on väärin edes laillisesti, koska avioliitossa olevat ovat aina luonnollisesti isä ja äiti.



Teette mielestäni oikean ratkaisun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Et muuten löydä.



Ei perheoikeutta yhtä pakollista kurssia enempää, mutta muita juridiikan kursseja sitäkin enemmän yliopistossa lukenut 197.



Vierailija:

Lainaus:

197:lle. On tullut tuota perheoikeutta opiskeltua yliopistossa...t.195




Kaikki tietävät, että iso osa avioliitossa syntyneistä ei ole juridisen isänsä biologisia lapsia, joten isovanhemmilla ei ole mitään syytä olettaa, että tämä lapsi olisi heidän poikansa biologinen lapsi. Ennen saattoi olla varma tyttärensä lasten biologisista sukusiteistä, mutta enää sekään ei ole selvä. Ei kukaan kuvittele, että pariskunnan lapsi on väistämättömästi molempien biologinen lapsi. Koska suurimmalla osalla ihmisistä on hienotunteisuutta ja älyä, niin sitä ei ole myöskään tapana kysyä, vaan jättää ihmisten yksityisasiat yksityisasioiksi.



Vierailija:

Lainaus:


isovanhemmathan eivät niin tee, vaan heille valehdellaan että lapsi on biolapsi - hieman on eri asia.



Yhtä tuomittavaa kuin se, että valehtelisi isälle, että tämä on bioisä.




Haluatko todella ottaa sen riskin, että joskus jäät kiinni siitä että olet valehdellut lapsesi biologisen isän henkilöllisyydestä? Mietihän seurauksia siinä tapauksessa.

lapsen " kohtalon" . Ja otti asian aivan realistisesti. Maailma on täynnä asioita joilta lapsensa haluaa säästää, mun mielestä vanhemmuudesta uupuu jotain todella paljon, jos biologisen isyyden salaaminen aiheuttaa kaiken tän kamalan ja vääryyden mitä täällä ennustetaan. jos lapsi on saanut elää rakkaudessa, hän todennäköisesti ymmärtää hyvinkin vanhempiensa valinnan. Ei kaikilla ole idyllisentäydellistä ydinperhettä (ja monilla jotka luulee että pn- tää palstakin osoittaa että ukko juoksee vieraissa tms), mutta jos lapsi saa kasvaa hyvässä ja oikeudenmukaisessa kodissa tuo ei ole mikään ongelma.



Ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia.

kuin silmälasit/näkö.



Jos lapselle tulee esim. karsastusta, silmälääkärissä kysytään, onko vanhemmilla millainen näkö/silmälasit/onko ollut karsastusta...



Miten vastaat, jos sillä bioisällä on lasinpohjakakkulat ja kasvatti-isällä ei? Lapsi läsnä. Valehteletko, että ei isällä ole laseja? Vai sanotko, että joo, isä on heikkonäköinen? Mitäs kun tarkkakuuloinen lapsi ihmettelee, että " eihän mun isällä mitään laseja ole..."

ja kyllä heidän suhteensa linja on nykyään ehdottomasti se, että heti kerrotaan. Siis ennen kuin lapsi alkaa pällistellä mielessään, että mitenköhän hän on musikaalisesti lahjakas, kun vanhemmat ei ole tai luonteeltaan kiivas, kun vanhemmat ovat kaikkea muuta tai miksi hän on paljon lyhyempi/tanakampi/laihempi kuin loppusuku jne. Tai sitä tai tätä " erilaista" .



Ehdottomasti pitää olla rehellinen! Kyllä se läsnäoleva isä silti on isä, eivät he ole " kilpailijoita" .

Eihän nykyaikana kukaan voi olettaa, että jokainen syntyvä lapsi olisi luomukonstein vanhempiensa omilla sukusoluilla aikaansaatu, vaan jokainen tietää, että merkittävä osa lapsista ei ole. Sitä ei sitten voi tietää, onko se oma lapsenlapsi luovutetuista sukusoluista vai ihan vanhempiensa omista, eikä se kummemmin isovanhemmille kuulukaan, puhumattakaan muista ihmisistä.



Vierailija:

Lainaus:


ja epäilemättä myös ap:n suvulle valehdellaan. Eli koko lailla kaikille, eikös?




mutta isovanhempien kannalta se on vain ja ainoastaan valehtelua. Heille teeskennellään ja valehdellaan, että lapsi on pojan biolapsi, vaikkei ole. Ja tämä on ihan eri asia kuin adoptiolapsi.



Kaikki, mikä vaikuttaa häneen? Eli pitää heti kertoa äidin työnsaantipulmista, talon lainanlyhennyksistä, siitä, että isi on ihastunut työkaveriinsa ja siksi äiti ja isi ovat pahalla päällä ja käyvät parisuhdeterapiassa ja saattavat vaikka erota joskus mahdollisesti. Siitä, että isällä ei seiso ja äiti harkitsee siksi eroa. Siitä, että äiti ja isä yrittävät saada lisää lapsia, mutta äidillä on esikoisen synnytyksen jälkeen jäänyt ongelmaksi, että ei oikein kostu ja siksi seksi ei ole kivaa. Että isä inhoaa lapsiperheen arkea ja siksi on aina töissä ja harrastuksissa. Että lisää lapsia ei perheeseen tule, koska äidillä on klamydia ja siksi menetti lisääntymiskyvyn. Niinpä tietysti.



Vierailija:

Lainaus:


jotta hän on samalla viivalla kuin te. Alusta asti. Ja sinuna kävisin myös jossakin ulkopuolisella ammattilaisella miettimässä tuota perherakennelmaa ennakkoon - siis oikeasti keskustelemassa, miten tuo onnistuu. Eikä vain haihatella ja peitellä ja työntää päätä pensaaseen.




ja minä vähän epäilen, että asia ei välttämättä tule selväksi, vaikka heti kertoisikin, kun lapsi synnytyssalissa nostetaan siihen rinnoille. meidän parivuotiaan muisti ulottuu keskimäärin viidentoista minuutin taakse, joten ainakin 2- tai 3-vuotiaaksi asia olisi syytä mainita lapselle ainakin kymmenen minuutin välein, jotta hän varmasti muistaisi sen aina ja kyllä se minusta jo melkoista jankkaamista on.



Vierailija:

Lainaus:


Ei kukaan.



On sanottu, että pitää kertoa. Kertoa ja jankata eivät ole toistensa synonyymejä.






Ei ole olemassa mitään yleistä totuudenkertomisvelvollisuutta. Sukulaiset tietävät kuka on lapsen isä lain edessä ja kuka kokee olevansa lapsen isä ja ketä lapsi pitää isänään, ja mitään muuta sukulaisten ei ole tarvis tietää. Ihan niin kuin sukulaisten ei ole mitään tarvetta tietää sitäkään että on käytetty luovutettuja munasoluja tai siittiöitä. Ei se heille kuulu. Piste.

" Mites miehen vanhemmat suhtautuisivat asiaan? Kun heidän jättämänsä perinnöt sitten aikanaan menevät vieraan miehen lapselle. Joissain suvuissa tämmöinen merkitsee paljon. "



Jos mies on lapsen isä, lapsi ei ole enää " vieraan miehen" . Asia on vastaava kuin jos adoptoisi lapsen. Kummassakaan tapauksessa ei oikeutta perintöön voi viedä. Lapsi on otettu omaksi, se riittää.





" Avomiehesi on kyllä ihailtava mies kun on valmis kasvattamaan toisen miehen lapsen omanaan."



Tätäkään minä en ymmärrä. Eikö hänen pitäisi olla kiitollinen kun saa lapsen?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat