Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

3 1/2 vuotias poikani on nyt kai sitten uhmaiän kourissa. Saa mielettömiä (siis oikeasti mielettömiä!) raivareita useita kertoja päivässä. Huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, itkee raivoaa, heittelee tavaroita. Mun suurin pelko on, että naapurit tekevät kohta ilmiotuksen lastensuojeluviranomaisille, koska huuto kuulostaa seinän läpi taatusti aivan kamalalta! Tänä aamuna poika ei olisi päästänyt mua vessaan, vaan tuppasi oven eteen ja töni mua. Aikani maanittelin ja yritin selittää rauhallisesti asiaa ja kysellä, että miksi ei halua minun menevän... lopulta sitten raivostuin ja pyysin mieheni ottamaan pojan oven edestä pois. Ja siitä se huuto sitten todella alkoi.

Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä mitä voisin tehdä toisin (lukuunottamatta tuota väistämätöntä raivostumista sitten jossain vaiheessa). Vastaavia tilanteita tulee päivässä eteen useita. Koko arki on yhtä vastustusta ja suoraa huutoa. Milloin on lusikka väärä, milloin hattu huonosti. Tää on oikeesti yhtä h-vettiä.

Kertokaa mulle meneekö tää ohi....

Sivut

Kommentit (45)

Toteuta uhkaukset ja pidä lupakset!



Kaikki, mitä uhkaa, on oltava sellaista, että sen todellakin voi toteuttaa, samoin en itse koskaan lupaa mitään, mitä en myöskin sitten toteuta. Meillä toimii vaikka se, että uhkaan, ettei lapsi saa jotakin herkkua kaupasta (se voi olla vaikka hedelmä, meidän poika rakastaa niitä) jos ei ole kunnolla, voin uhata viedä rakkaan lelun naapuriin lahjaksi, evätä pääsyn kivaan paikkaan, esim. mummolaan. Mitään muita uhkauksia en koskaan ole joutunut toteuttamaan, paitsi muutaman kerran on tuo herkku jäänytkin kauppaan.

Talvella avasin oven ulos ja uhkasin, että menet sitten paljain jaloin lumihankeen seisomaan ajaksi x, jos et nyt tule hammaspesulle tmv, mutta SINÄ olet kuitenkin aina se, joka päättää, ei lapsi. Muuten olette viimeistään murrosiän aikaan täysin kusessa lastenne kanssa. En sano, etteikö näin voisi olla kunnon rajoista huolimatta, mutta edes vähän epätodennäköisemmin. Toissa iltana meillä oli lapsi jäähyllä minuutin (ikää 3,5v), mutta johan totteli ja pyysi isältään anteeksi läpsäisyä, kaikki vastaavat ovat meillä ankarasti kiellettyjä. Minusta pahimpia virheitä on, jos lapsi saa käydä käsiksi, meillä ei edes tartuta kissaa hännästä ilman jäähyjä.

Ja erityisesti jos ap vielä kerto että on ennen ollut tosi rauhallinen ja kuunnellut puhetta. Ei kai lapsesta nyt kahdessa viikossa tule yhtäkkiä lapsityranni?



Vaikka muuten kirjassa voi kyllä olla hyviä neuvoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä kohta 3 vuotias tyttö joka on oikein pikku monsteri. EI on vastaus kaikkeen heti ja ensimmäisenä oli asia mikä tahansa. Kun yritetään pitää pintamme niin kierii lattialla. lyö pikkusiskoa, pissaa lattialle ihan mitä vain saadakseen haluamansa huomion. Vessaan meno on just se kaikkein paras tappelun aihe. Neiti on ollut kuiva jo puolivuotta. Osaa pyytää vessaan reissuillakin. Mutta kysyt onko pissa hätä niin vastaus on yllätys, yllätys ei. Pinkistelee sitten piruuttaankin niin kauan ettei enää jaksa pidättää. Siinä sitten rampataan huussin väliä ja silti pissat lattialla. Puristaa shampoot lattialle, kiipeilee hyllyillä ja vie sieltä tavarat. Sänky lainehti käsirasvasta. Kaikki tavarat on naulattava kattoon kiinni tai kuljettava neidin perässä taukoamatta. Rangaistukset istuu kiltisti ja mietteii että mitähän sitten keksisi kun tästä pääsee.

Meidätkin uhmaikä ensialkuun yllätti, olimme ihan kauhuissamme että mitä ihmettä tämä on...



Pikkuhiljaa omien kiireiden yms takia kuri, jämäkkyys, johdonmukaisuus ja esim ehdoton tönimisen / tavaroiden rikkomisen tms kieltäminen jotenkin vain jäi ja pian meillä olikin kaksi " kauhukakaraa" kotona. Pelästyin oikein itsekin kun tajusin että nyt on pääässyt homma hanskasta.



Kolme päivää sitten otin ohjat takaisin. Puutun kaikkeen huonoon käytökseen, toisen loukkaamiseen, tavaroiden heittelyyn yms. Lopetin lasten maanittelun, ja palvelemisen sellaisissa asioissa mitkä he osaavat vallan hyvin itsekin tehdä. Ja kun huutoa tuli / tulee, sanon että huuda vaan jos haluat, asia ei siitä miksikään muutu. Ja sitten lapsi huutaa aikansa, yleensä yllättävän vähän aikaa, ja sitten homma taas pelaa.



Itselläni on ytn HUOMATTAVSTI parempi olo ja mielestäni lapsillakin.



Tsemppiä kaikille vanhemmille :)

siis lyömistä ei yksinkertaisesti sallita. jäähypenkit käyttöön tms.



minulla 2 uhmaikäistä ja vauva. ainoa tapa pitää homma kasassa on ääretön johdonmukaisuus. ja ehdoton tiukkuus sen suhteen että nyrkit eivät heilu. jos oikein suututtaa niin tyynyä saa hakata.



mutta voimia. uhma voi tosiaan yllättä voimallaan...

Sitä helposti pitää vaan itseään erinomaisena kasvattajana, kun ongelmia ei ole.



Meillä esikoinen käyttäytyi kuin unelma 5-vuotiaaksi. Sitten alkoi eskariuhma, enkä enää todellakaan pitänyt itseäni niin superjohdonmukaisena ja fiksuna kuin siihen asti.



Enkä tarkoittanut " juuri tällaisella lapsella" sitä, että lapsessa olisi jotain ihmeellistä. Mutta kirjassa annetaan hyviä neuvoja siihen, miten selvitä ap:n kuvaamissa tilanteissa.



16

3,5-vuotiaalle omalle lapselleen. Ihan niin kuin tanskandogin omistajan pitää pärjätä koiralleen, vaikka tämä painaisi enemmän kuin omistaja itse.



Paljonko 3,5-vuotias voi pahimmillaan painaa? 20 kiloa? Pienikin nainen painaa vähintään 2,5 kertaa enemmän.


zmoni asia on varmasti osittain myös lapsen persoonasta kiinni ( on temperamenttisia ja rauhallisia lapsia... ), mutta olen kyllä vakuuttunut siitä että ISO osa on myös kasvatusmetodeista ja kurinpidosta kiinni!!



Jos 3,5 vuotiaani ei ole vielä ollut hallitsematon meille, niin uskon että se johtuu meidän asettamista selkeistä rajoista ja säännöistä. En osaa uskoa että tilanne olisi hallitsemattomampi 2-3 vuoden päästä, kunhan pidämme kiinni säännöistä.



Terv. nro 31

Kai sitä ajattelee että " ei meidän lapsi" . ;)



Ensimmäinen juttu on, että ÄLÄ PELKÄÄ SITÄ HUUTOA! Ihan turhaan maanittelet lasta kovin kauaa pois vessan oven edestä, muutaman kerran voi pyytää ja kolmannella jo sitten isä siirtämään pois, ei siinä sen kummempaa. Teet karhunpalveluksen kaikille - varsinkin lapselle! - jos päästät lapsen dominoimaan perhettä.



Ja missään nimessä mitään lyömistä ei tule sietää! Ota tosiaan joku kurinpito käyttöön, esim. jäähypenkki, lelujen takavarikointi tai vastaava. Ja heti lyömisen tapahduttua lasta käsistä kiinni, katsekontakti ja vakava ääni ja sanot että lyöminen ei ole sallittua.

sitä kunnon uhmaa. Siis että niitä vanhempia _uhmataan_ Uhman tarkoitushan on kyseenalastaa kaikkii ja se kuuluu tärkeänä kehitysvaiheena jokaisen ihmisen kasvuun.



Että siis tulee vaihe jolloin ei tehdä niin kun äiti sanoo, ei kuunnella selitystä ei välitetä selityksistä ja säännöistä, uhmataan ja testataan että maailma pysyy paikoillaan ja vanhemmat rakastavat vaikka olisin MITEN hirviö!!


Kuulostaa kuitenkin siltä, että lapsesi yrittää ottaa valtaa perheessänne ja todella kokeilee rajojaan. Suuri osa on varmasti ihan puhtaasti myös huomion hakua vaikka se negatiivista huomiota vain olisikin.



Reilu 3-vuotias kyllä ymmärtää ja käsittää jo paljon ja voitte hyvin selittää lapselle rajat ja missä ne kulkee. Kun lapsi käyttäytyy huonosti, eikä tottele kun sanotaan hyvällä, niin sama kielto toistetaan vakavammalla sävyllä. Jos lapsi ei siitä huolimatta tottele, hän viedään nurkkatuoliin tai rappusille istumaan 2-3 minuutiksi, jonka aikana lapseen ei kohdisteta minkäänlaista huomiota vaikka huutaisikin naama punaisena.

Niin kauan kun lapsi pyrkii " jäähyaitiostaan" pois, hänet viedään takaisin ja aika alkaa alusta. Ennenkuin lapsi istuu kiltisti paikallaan sen 3 min. saattaa olla kulunut jopa tunti, mutta ei missään nimessä pidä antaa periksi.



Minusta muutenkin toimii hyvin kun ei lasta huomioi tämän käyttäytyessä huonosti. Riittää kun pari kertaa napakasti kieltää ja jos tämä ei onnistu viedään lapsi pois ongelmatilanteesta puhumatta lapselle.



Kuria ja rakkautta lapselle sopivassa suhteessa!



Toteuta uhkaukset ja pidä lupakset!

Siirrä nyt hyvä ihminen se lapsi itse pois siitä oven edestä ja mene sinne vessaan. Ei se lapsi siitä rikki mene jos jää ovet taakse huutamaan. Siitä se kyllä voi mennä rikki että huomaa voivansa pompottaa sua.

ja olisin varautunut siihen, että ovessa on sen jälkeen reikä.



Meidän pojalle tuli kamala uhka vähän ennen 4-vuotispäivää. Kesti vuoden päivät. Hän hajotti oven sijoiltaan, kun suuttui siitä, että olin laittanut jäähylle.



Nyt poika on 7 v, ja päivittäin saan kehuja, kuinka nätisti hän käyttätyy. Jos vain ulkopuoliset arvaisivat, kuika hullu hän on elämässään ollut... Kyllä se siitä ap!

Tai siis toki rakastat, emmä sitä epäile, mutta että teet myös hänelle sen selväksi.



Tiedän ite että jso ei ennen ole tottunut lapsen kiukutteluun niin tuntuu pahalta ja yrittää kaikin keinoin saada lapsen vaimenemaan (juuri naapureiden ja mudien takia)



Kestä huuto, älä siks anna periksi, älä turhia maanittele, jos kyseessä on asia, joka on ihan ehdoton. Muissa asioissa lapselle paljon valinnanvaraa.



Mä olen kyllä sellanen, että jos mulla on pissahätä niin mä menen vesasan eikä mua siinä lapsi estele. En edes kiinnitä huomiota, sanon että menehän nyt pois siitä tieltä ja siirrän itse ellei mene, huutakoon miten haluaa.



Olen yrittänyt kaikille lapsille opettaa, ettei huutamalla saa mitään, ei edes huonoa huomiota, ei kertaikaikkiaan mitään. Sitten toki vastapainoksi saavat paljon hyvää huomiota tekemisistään.

Meillä on myös se ongelma, että naapurit eivät ymmärrä lapsen huutoa, ja ovat jopa tulleet kysymään, miksi lapsi huutaa. Naapurit puhuvat asiasta jatkuvasti keskenään. Onko teillä muilla tällaista? Meitä leimataan niissä puheissa epänormaaleiksi ja väkivaltaisiksi, mutta yritän olla piittaamatta ja keskittyä tämän TODELLA omapäisen ja KOVAA huutavan lapsoseni ohjaamiseen.



Mutta kait se on vaan niin että lapsiperheiden on aina kohdattava jonkinlaista arvostelua, ja vaikeiden lasten vanhempien osaan kuuluu se että joutuu vittuilun kohteeksi niiden taholta jotka pääsee helpommalla...



Tsemppiä, äidit! (ja isät)

Tänään kun hain lapsen päiväkodista hän tönäisi pikkuveljensä kukkapenkkiin, siitä suuttuneena siirsin häntä kauemmaksi jolloin hän " kaatui" (siis tahallaan) ja väitti että minä kaadoin hänet ja parkui kuinka polveen sattuu. Sitten mentiin sisälle, hän ei suostunut riisumaan, heitteli kengät eteisestä pitkin taloa ja meni lopulta vessaan missä pissasi roskikseen.



On päiviä, jolloin....

ja hyvä niin. Sain monta hyvää neuvoa. Meilläkin on ollut oikein rauhalliset ja mukavat 3.5 vuotta tähän mennessä ja olen todellakin pitänyt itseäni kaikin puolin onnistuneena kasvattajana. Mutta kuten sanottu, uhma tuli nurkan takaa, enkä osannut valmistautua siihen. Eipä tässä muuta kuin hihoja käärimään. Täytyy miettiä strategiat, jotta saadaan arki kulkemaan. Yritän pitää kiinni rajoista ja välttää jankkaamistilanteita. Ja yritän myös pitää kiinni siitä, että hyviä hetkiä olisi jatkossakin ainakin yhtä paljon kuin ' pahoja' .

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat