Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Vakkaripuistossamme on kaksi lasta, kaverukset, jotka tuntuvat ihan tavan takaa vievän pienokaiseni lelut käsistä. Tuntuu että lapseni onkin jo ihan alkanut näitä kahta pelätä, mikä on harmillista kun lapseni on muutenkin kovin arka..



Noiden lasten vanhemmat ovat ihan mukavia ja heidän kanssaan tulee jonkin verran juteltua varsinkin kun lapsemme ovat ihan samanikäiset. Tietenkin he myös kieltävät lapsiaan ottamasta toisilta kädestä jos ovat paikalla. Usein kuitenkin on tilanteita jossa he ovat jossakin muualla, ja silloin mun pitäisi asia diplomaattisesti hoitaa... Sanon tietysti silloin että ei saa ottaa kädestä, ja koetan jotenkin kannustaa lapsia yhteisleikkiin kolmisin sen sijaan että nämä kaksi rohkeampaa lasta kahmisivat lapseni lelut. Yleensä tällä ei kuitenkaan ole mainittavaa vaikutusta.



Vieraiden lapsia on vaan niin vaikea komentaa... Ja koen siten itseni aika keinottomaksi... En ole juurikaanollut lasten kanssa tekemisissä ennen lapseni syntymää joten mitään mallia miten tälläisissä tilanteissa tulisi toimia ei oikein ole. Lisäksi olen itsekin ujohko ja koen että itsekin osaan huonosti pitää puoliani...



Tällä hetkellä keinoni on lopulta ollut vaan koettaa vältellä näitä kahta riehakkaampaa lasta, mutta sekään ei tunnu oikein hyvältä.. Tiedeän että ehkä olisi parasta puhua noiden riehakkaampien lasten vanhemmille, mutta se tuntuu vaikealta.. Ihaninta olisi jos he katsoisivat enemmän lastensa perään ja että minä osaisin ihan itsenäisesti tilanteen aikuisena klaarata, mutta se ei nyt oikein taida onnistua...



Olisiko siis lastentarhanopettajia tms joilla olisi hyviä vinkkejä tälläisten tilanteiden varalle? Ottaisin erittäin mielelläni vastaan...



Kommentit (3)

Minusta toisten lapsia saa ohjeistaa toimimaan oikein, jos siitä joku äiti loukkaantuu, niin sille ei voi mitään. Tarkoitan tässä nyt sellaista asiallista ohjeistamista, en kovaa karjumista ja haukkumista yms. epäasiallista käytöstä. Sitten on olemassa lapsia, jotka osaavat hyvinkin pitää puolensa ja he eivät tässä asiassa tarvitse kannustusta, mutta sitten on olemassa arempia lapsia, joille on minusta vanhempien velvollisuus opettaa pitämään puolensa. Minä en ainakaan halua, että oma lapseni on se, jolta ne lelut aina viedään ja lapsi tavallaan tyytyy siihen, kun ajattelee, että näin se vain menee. En tietenkään aio opettaa ketään tarvaroitaan vahtivaksi haukaksi, mutta toisten kynnysmatoksi ei kenenkään tarvitse ruveta. Silloin minusta yhtä lailla kun lapset opetetaan siihen, että toisen kädestä ei leluja viedä, lapset opetetaan, että heidän käsistään ei leluja saa viedä. Että lapsi on niin arvokas, että hänelläkin on oikeutensa tässä maailmassa. Minä olen ensin aina katsonut saavatko lapset asian itse järjestykseen ja jos eivät saa, ilmoitan nätisti, että tämä lelu oli kyllä x:llä, annappa se takaisin, toisen kädestä ei leluja saa ottaa. Ja jos tällä ei ole vaikutusta, otan itse lelun lapsen kädestä /pyydän antamaan sen minulle ja palautan lelun alkuperäiselle leikkijälle. Jos joudun lelun ottamaan, kerron ottaessani, että tämä lelu oli x:llä. Ne tilanteet ovat tietysti aina hankalia, kun lelu tavallaan on lapsen leikissä, mutta lojuu juuri nyt paikallaan. Silloin täytyy sovitella ja katsella tilannetta. Sitten jotkut lapset ovat omistushaluisempia omiin leluihinsa (erityisesti 2-vuotiaat), jolloin tarvitaan kyllä tämän lapsen vanhemman linjaa siihen, kenen leikkiin lelu kuuluu. Mutta jos kyse on sinun lapsesi leluista, niin kyllä sinä saat päättää kuka niillä leikkii ja varsinkin evätä omien lelujen kädestä viennin. Jos tilanne tuntuu sinusta vaikealta, ajattele asiaa lapsesi kannalta. Mitä sinä opetat hänelle, jos et puutu tilanteeseen.

Leikkikentällä olevista leluista vielä, niin minusta on kätevää jos lapset leikkivät toistensa leluilla. Näin kaikilla lapsilla on parempi leluvarasto. Meidän leluilla saa kaikki lapset leikkiä, mutta niitä ei mielellään ihan ympäri puistoa levitellä (jos puisto on iso), mutta jos joku vanhempi tai lapsi on sitä mieltä, että kukin leikkiköön omillaan hyväksyn kyllä sen. Kehoitan siis lasta kysymään, saako tätä lelua lainata. Omassa pihassa meillä on yhteisten lelujen käytäntö. Hiekkalaatikolla on kasa leluja, jotka ovat tietysti ihmisten omia, mutta ei niitä sieltä kukaan koskaan pois vie ja ne ovat yhteisessä käytössä. Sitten on niitä leluja, joita kuletellaan, mutta niilläkin saa toiset leikkiä, omistajlla on tavallaan etu-osto-oikeus, mutta ei oikeutta viedä lelua toisen leikistä. Hyviä leiikihetkiä

Lisäisin alkuperäisen kysymykseen että mikä on muiden äitien mielipide siihen että jos joku lapsi tuo esim.3lapiota ja pari sankoa ja kasan muotteja, niin saako niitä käyttää kaikki hiekkalaatikolla istuvat lapset? Vai onko tarkoitus että niitä saa käyttää vain niiden omistaja?



Kun minusta olisi hienoa että lapset käyttäisivät kaikkia leluja vuoronperään yhdessä. Mutta joillakin äideillä näyttää olevan periaatteena että toiset eivät saa koskea oman lapsen leluihin, ja ovat keräämässä niitä heti talteen, kun lapsi laskee ne kädestään. Tai sitten jos heidän kalle-poika koskeekin vaikka meidän tiinan lapioon (joka on käyttämättömänä sillä hetkellä) niin äiti on heti torumassa että ei saa ottaa sitä lapiota, se on tiinan. Minusta se on niin älytöntä että olen siihen yleensä sanonut että: siinähän se lapio on käyttämättä. Saa sillä leikkiä. Ei se siitä kulu! :) Onko jollain selitystä tällaiseen lelujen yhteiskäytön kieltämiseen?



Minusta Annivanni antoi hienoja neuvoja tuohon Päivikk11 ongelmaan. Ja minä lisäisin vielä että jos Päivikk11 uskaltaa, niin hänhän voisi vaikka sanoa näiden vilkkaiden lasten äidille, että " minun ujompi lapsi on tainnut alkaa hiukan pelätä näitä vilkkaampia lapsia, kun ne ovat ottamassa niin usein tavaroita kädestä. Vaikka eivät tietenkään tarkoitakaan sitä. Voisinko sen takia alkaa kieltää teidän lapsia ottamasta leluja? Kun lapseni ei arempana osaa yhtään pitää puoliaan, vaan alkaa helposti itkemään... tms" Ehkäpä tämä vilkkaiden lasten äiti sitten tajuaisi huomioida tilannetta enemmän. En tosin tiedä minkä ikäisistä lapsista oli kyse... Ja aina ei minusta äidin tarvitse yrittää pitää lapsen puolta, vaan lapsen olisi yritettävä sanoa itse vastaan. Jos ei uskalla sanoa vastaan(eli pitää puoliaan), niin sitten jää alakynteen. Sellainen tämä maailma valitettavasti on...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritä voittaa ujoutesi! Voit aivan hyvin puuttua muiden lasten tekemisiin ja puolustaa oman lapsesi leluja. Kokeile seuraavia temppuja:

1) Kysy tämän terrorikaksikon äideiltä, haittaako näitä, jos puutut lelujen riistoon silloin kun äidit eivät itse ole siinä vieressä kieltämässä

2) Kun vieras lapsi tulee ottamaan lelun omaltasi, sano lapselle rauhallisesti ja päättäväisesti: " Älä ota lelua, se ei tunnu mukavalta X:lle tulee paha mieli."

3) Tarjoa vaihtoehtoinen tekeminen: " Ota vaikka tuo lelu tuosta, se on vapaana."

4) Yleensä lapset tottelevat hyvin vieraita aikuisia. Jos lapsi kieltäytyy palauttamasta lelua, ota häntä (hellästi) ranteesta kiinni ja ojenna lelu takaisin leluriiston uhrille, ikään kuin lapsi itse olisi antanut lelun takaisin. Kiitä lelun " ojentanutta" lasta. (Tämä keino kyllä vaatii lapsen äidin suostumuksen, joku voi nimittäin ottaa nokkiinsa toimenpiteestä. Tämä on Anna Wahlgrenin kikka ja toimii hyvin ainakin meillä sisarusten kesken.)

5) Kerro omalle lapsellesi, miten voi pitää puoliaan. Lapsi osaa sitten vastaavassa tilanteessa puolustaa itseään esim. sanomalla " Et saa ottaa lapiota minulta kädestä" . Edellytyksenä tietenkin on, että lapsi osaa puhua.



Muista, että sinun tehtäväsi on antaa lapsellesi valmiuksia kohdata muita ihmisiä myös vähän ikävämmissä merkeissä.



Joskus tilanteeseen ei tosin edes tarvitse puuttua. Aina lapset eivät ota nokkiinsa, vaikka joku tulisikin ja veisi kaikki lelut.



Tärkeää mielestäni on se, että kohtelet myös muiden lapsia kunnioituksella; ei huutoa, ei haukkumista, ei sarkasmia.



Annivanni ja lapset 3 ja 1 vee

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat