Vierailija

Ollaan haaveltu sellaista asiaa, että joskus voisimme hankkia tontin miehen entisestä kotimaasta. Hintataso on kohtuullinen - alle 10 000 US dollarilla saa yli puolen hehtaarin alan pientaloalueelta laitakaupungilla (pääkaupunki). Pari tarjoustakin on nyt saatu, ja yhden Suomessa asuvan maanmiehen kanssa on myös vähän tuumailtu hänen omistamistaan tonteista. Luulen, että kauppa syntyisi jollain 5000-7000 eurolla.



Meillä on aika pienet tulot, ja tuollainen summa on meille iso raha. Toisaalta olemme ihan työssä käyviä ihmisiä, ei ole muita lainoja ja luottotiedot ovat kunnossa, joten jos asia joskus tulee todeksi, voimme kohtuudella olettaa, että saamme pankista pienen lainan tätä asiaa varten ja pystymme sen myös hoitamaan.



Tänään aloin kertoa tätä juttua isälle ja äidille, ja isän ensi kommentti oli, että jos meillä on aikomus pyytää heitä takaamaan jotain lainoja, niin hän haluaa tehdä jo alkuvaiheessa selväksi, että hän tulee tutkimaan hankkeemme suurennuslasilla.



Samat ihmiset ovat taanneet sisareni asuntolainoja aina silloin, kun tämä on ollut muuttamassa isompaan, eli on ollut kyse summista 75000-125000 euroa.



Todennäköisesti emme tule edes tarvitsemaan henkilötakaajia tähän asiaan.

Olemme mieheni kanssa nelikymppisiä ihmisiä, ja meillä on kolme lasta.



Kertokaa minulle, että olen hakoteillä ja ymmärtänyt jotain huonosti , kun minusta nyt tuntuu pahalta. Vanhempani (erit. isä) löysivät tästä haaveestamme vain ongelmia ja epäkohtia (no onko siellä edes mitään lainhuudatusjärjestelmää!?).

Sivut

Kommentit (23)

Ja entä kuka tätä tonttia ja mahdollista rakennusta valvoisivat ja hoitaisivat?



Meillä miehellä oli kotimaassa tontti, jonka hän oli ostanut omilla rahoillaan. Isänsä sitten otti ja meni sen myymään poikansa selän takana... Arvatkaapas korpeaako miestä asia, vielä jopa isänsä kuoleman jälkeen.

Itse olen asunut ulkomailla ( Europpassa, isossa metropolisessa kaupungissa ) useita vuosia ja kun me ostimme Afrikasta maata niin voi taivas mika voivottelu siita tuli ja mina raukka kun halusin vaan hiukan iloa meidan uudesta "projektista"... No sita ei ole tullut, maa plantti siis ostettu 2006 ja nyt on talon alku pystyssa ja kukaan ei ole sanallakaan maininnut tai kysynyt etta mites niitten planttejen laita nyt on.......



Tiedan milta tuntuu ja oikeassa olet etta nyt kannattaa sijoittaa!! Ja tuo summa kuulostaa hyvalta silla meijan plantit olivat 2006 viela paljon kalliimpia ja pienemmat maarat :)



Lykkya ja niita haleja:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei oltu edes ajateltu mitään takausjuttuja, perinnöistä puhumattakaan.



Isäni ja äitini ovat aktiivisia eläkeläisiä, matkustelevat muutaman kerran vuodessa milloin mihinkin (new york, lontoo, unkari, tsekki, malaga, madeira, marokko, moskova).



Tontintarpeemme, tai siis idea sen monella tavalla mainiosta vaikutuksesta monen ihmisen elämään, on syntynyt muutaman mutkan kautta.



Alueella on sotien jälkeen valtavasti kasvanutta kansainvälistä toimintaa, joka on aiheuttanut tonttien hintojen hurjaa nousua ajoittain. Nyt sitten maailman asioiden vuoksi tonttien hinnat ovat laskeneet rajusti, eli nyt olisi se hetki, jos näillä tuloilla aikoisi toimia.



Jotkut miehen sukulaiset asuvat tällä hetkellä varsin huonosti, eli huonolla slummialueella huonossa majassa. Emme pysty auttamaan heitä kaikissa asioissa, mutta esim.paremman majan tekeminen laajasti ajateltuna omalle maalle nostaisi elintasoa ja turvallisuutta paljon (tällainen tapa on yleinen siellä).

Seuraava askel olisi sitten muuri ja portti asuttavan alueen ympärille (koko tonttia ei tosiaan ole tarkoitus ottaa heti käyttöön), ja sitten joku voisi jo pitää kotieläimiäkin.



Hämmentävää tässä jutussa on se, miten pienestä rahasta siis kuitenkin on kysymys, vaikka siis meille isosta. Joku maksaa satasen kuussa taulutelkkaria ja pari sataa autoluottoa. Meillä on satasella aikanaan ostettu pingopongo-merkkinen telkkari ja kahden tonnin samara, jota tankataan alle satasella kuussa. Vaatteet meille aikuisille kirpparilta, ja lapsille aina tarjousten perästä. Näin on saatu aina haalittua rahat kasaan näihin muutamiin pitkiin matkoihin, joissa yksin lentolippuihin menee aina tuhansia euroja koko porukalta.



No niin, siis: Kun olemme tällä tavalla eläneet jo yli kymmenen vuotta, aina tultu ehjin nahoin, iloisina ja terveinä kotiin, eletty niukkaa mutta iloista ja perhekeskeistä arkea täällä Suomessa, niin mikä ihme on jäänyt vielä heiltä huomaamatta - että mies ei olekaan suomalainen?



Eilen illalla oli "pelkästään" itkettävän paha olla koko tyhmästä episodista, mutta nyt myös jurppii ihan kunnolla, koska tämä ilta ei tuonut mitään sovinnollista esim. jatkokysymysten tai uteliaan ihmettelyn muodossa.



Olin pitkän päivän töissä, ja kun tulin illalla kotiin, olikin heidän aika lähteä siskon luo, jonka kanssa ovat lähdössä huomenna viikoksi lomalle eurooppalaiseen pääkaupunkiin.



Mietin sitäkin, että mitä minä sitten heltä oikein kaipasin, kun en kerran tätä. En siis takausta, en ennakkoperintöä tai tiedotusta tulevasta sellaisesta.



Tajuan nyt, että kaipasin lähinnä keskustelua, ehkä tilaisuutta kertoa, millaista meillä siellä toisessa maassa on. että minulla on siellä anoppi ja lapsilla mummo. Isääni kiinnostaa sen maan asiat lähinnä BKT- tai YK-tasolla. Äiti ei sano mitään tai kommentoi, miten ymmärrettävää on suhtautua noihin juttuihin tunteenomaisesti.



Kun he olivat nelikymppisiä, meidän perhe rakensi taloa, ja me lapset kannettiin tiiliä yhdessä heidän kanssaan.

Lainaus:

kukaan ei suhtautuisi nihkeästi jos tarkoitus ostaa lomaosake jostain aurinkorannalta. Silloin kytättäsiin et koska päästäs ilmaiseksi vaan lennot maksamalla lomalle...




Mulla on kaveri joka suunnittelee tontin ostamista ja rakentamista vaimonsa kotimaasta. Hän on ottanut selvää byrokratiasta. Kyseisessä maassa, kuten varsin monissa, muun maan kansalainen ei saa omistaa maata eikä kiinteistöjä. ulkomaalaiset kuitenkin takentavat sinne melko paljonkin. He käyttävät erilaisia bulvaaneja. Toisin sanoen, tämä kaverini antaisi jolleki nvaimonsa sukulaiselle tai ystävälle rahat, joka ostaisi tontin omiin nimiinsä. Sitten tämä kaverini antaisi lisää rahaa ja tontin nimellinen omistaja rakentaisi tontille. Nimellisesti ne olisivat tämän alkuperäisasukkaan omaisuutta, mutta niihin voitaisiin tehdä jonkin meikäläistä hallintaoikeusopimusta vastaava paperi, jonka perusteella tällä kaverillani vaimoineen olisi oikeus asua niissä.



Mikäs siinä, jos luotat tähän alkuperäisasukassukulaiskaveriin ja hänen tulevaan taloudelliseen menestykseensä, lapsiinsa ja kavereihinsa jokseenkin ehdottomasti - tai jos sinulla on varaa menettää sijoittamasi rahat kokonaan. Eikä omille lapsillesi jää tästä perintöä.

On käyty ent. kotimaassa harvakseltaan, koska ei ole haluttu tehdä velkaa matkojen takia, Miehen äitimuori alkaa vanhentua, ja omat lapsemme kasvavat. Tulevina vuosina olisi siis hyvä käydä useammin edes jollain porukalla, ja saada joitakin asioita siellä kuntoon.



Taloon meillä ei ole vielä varaa, ja tiedostamme, että jos jäämme säästämään siihen tarvittavaa summaa, hinnat tulevat karkaamaan meidän ulottumattomiin. Siksi haluaisimme siis aloittaa tontin hankinnalla - ehkäpä isosta tontista voisi lohkoa osan ja hankkia siten lisärahaa omiin tarkoituksiin?



Tänään kun juteltiin, toin esille, että lasten kouluasioiden ja omien töidemme takia meillä ei ole mahdollisuutta olla siellä pitkiä aikoja vielä vuosikausiin.

Siis vanhemmasta polvesta. Isäsi lienee jo 70 - 80 -vuotias?



Meillä jopa ulkomaille matkustaminen herättää hirveää närää. Lapsia ei saisi viedä oloihin, joissa ei ole kunnon sairaaloita ja syödäänkin ihme ruokaa...

Eli jos ei ole varaa rakentaa töissä käydäessä kun saa kuukausittain enemmän rahaa tuskin on sittenkää kun saa vähemmän rahaa...



Lainaus:

että myös perintöä voi jättää.



Ja mitä ihmeellistä siinäkään on, että rakentaa eläkkeellä??

... vanhemmat nyt on mitä on.

Tontti ei kuulosta kalliilta ja kyllähän sellaiset rakennusmääräykset ja lainhuutojutut saa selville kun selvittää, etenkin jos osaa kieltä. Ymmärrän oikein hyvin, jos haluatte pitää yhteyttä myös miehen vanheneviin vanhempiin. Ja tosiaankin. Moni rakentaa vasta eläkkeellä. Mitesn se kenenkin elämä nyt menee.



Vanhemmat ovat usein epätasapuolisia, se on normaalia. Nelikymppisenä kestät tilanteen kuin musta lammas ainakin.



Ehkä isääsi pelotti, että olette lähdössä kauas heistä. Luopumisen surua ja siksi vastahanka.

Ja kun lapset eivät enää asu kotona, voi sen perheasunnon vaihtaa pienempään tai myydä kokonaan pois ja rakentaa tilalle talon kotiseudulle.



Meilläkin on tontti kotikylässäni. Kun lapset muuttavat pois, me vaihdamme talon Helsingissä keskustakaksioon ja rakennamme talon sille tontille.

kuin kotimaassa rakentamiseen. Pelkkä tontinostobyrokratia voi ulkomailla olla hurja, rakennusluvista ym. puhumattakaan. Välttämättä ulkomaalainen ei edessaa noin vain omistaa maata, vaan tontti tulisi pelkästään miehesi nimiin. Sitten kun vielä saisi työmiehet, jotka tekevät työnsä kunnollisesti, niin onnistumisen todennäköisyys on jo lottovoiton luokkaa.



Mistä maasta on kysymys?

Itseasiassa miehellä on jo yksi talo omistuksessa vanhassa kotimaassaan. Sen talon hoito on ollut tämän poliitikkoserkun vastuulla, ja talossa asuu toinen serkku (autonkuljettaja) 8-lapsisine perheineen. Talo on ollut aina hyvin pidetty, korjaukset on tehty aina ajallaan. Viimeisen sodan aikana siellä asui 20 ihmistä, nyt siis vain 10.



Ainut ongelma talossa on, että se on meidän ja muiden sukulaisten kannalta väärässä kaupungissa, ja että sinne ei tosiaan mahdu määräänsä enempää ihmisiä.



emme voisi koskaan ajatella, että tämä perhe lähtisi talosta meidän takiamme.

Nyt puhutaan 5000-7000 euron tontista, ei esim. 400 000 euron linnakkeesta pk-seudulla Suomessa.



Tontin omistamismääräyksistä ei mieskään ole ihan varma, kun ei ole koskaan tarvinnut sellaista aiemmin tietää.



Hänellä on muutama pätevä serkkumies hommissa eli puolilla yhteiskunnassa, kuten rakennusinsinöörinä, parlamentaarikkona, runoilijana, ministerinä,professorina, aurinkoenergiakonsulttina, antenniasentajana ja muurarina. Ajateltiin, että kyllä sillä porukalla jonkinlaisen talon saa pystyyn, sitten joskus:)

voin vain kuvitella parlamentaarikon, runoilijan, ministerin ja professorin avulla rakennettua taloa!



Ja itse asiaan: uskon isääsi huolestuttavan, kun nyt puhutaan kuitenkin taas lamasta jne. Lisäksi hän voi kuitenkin olla ennakkoluuloinen miehesi kotimaata kohtaan, pelkää teidän muuttavan sinne lopullisesti, joutuvan paikallisen byrokratian, verotuksen tai olosuhteiden muuttumisen vuoksi vaikeuksiin.

Ehkä isäsi tarvitsee aikaa sulatella rauhassa sitä asiaa, että perheenne ei olekaan täysin suomalainen ja teillä on ja tulee olemaan konkreettisiakin kiinnekohtia miehesikin kotimaahan.





[

Hänellä on muutama pätevä serkkumies hommissa eli puolilla yhteiskunnassa, kuten rakennusinsinöörinä, parlamentaarikkona, runoilijana, ministerinä,professorina, aurinkoenergiakonsulttina, antenniasentajana ja muurarina. Ajateltiin, että kyllä sillä porukalla jonkinlaisen talon saa pystyyn, sitten joskus:)

[/quote]

Haluatte laittaa liki kymppitonnin ulkomailla olevaan tonttiin jolle teillä ei ole varaa rakentaa?



En yhtään ihmettele kohtaamaanne pessimismiä jos olette jo nelikymppisiä niin koska teillä sitten on varaa rakentaa? Eläkkeellä?

Vai pelkääkö vanhempasi, että muutatte kauas pois heidän luotaan?



Meillä myös samanlaisia haaveita, tosin tarkoitus olisi ostaa talo/asunto miehen entisestä kotimaasta. Ja summat ovat kyllä paljon suurempia kuin tuo teidän. Vanhempieni mielestä se on hyvä idea, osallistuisivatkin mielellään jollain summalla. Ja lomailisivat siellä, tottakai!



Pitäkää haavestanne kiinni, se on vielä niin helposti toteutettavissa. Vaikka summa on teille iso, ei siihen kuitenkaan mikään kohtuuton riski liity.

suomen kansalaiselle aina riski. Hän ei halua sitä ottaa.



jos te haluatte, niin ilman muuta- toteuttakaa unelmanne, mutta älkää pakottako isäänne mukaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat