Vierailija

Tämä on niin perseestä. (Anteeksi nyt vaan.) Nytkin pitäis esikoiselle ostaa talvikengät ja uudet kumpparit, mutta molempia ei kuulema voi saada! Samoin edellistalven haalari pitäis kelvata tänä talvenakin, ei ole varaa joka vuosi ostaa uusia... Ei siinä muuten mitään, mutta poika on venähtänyt viime talvesta niin paljon pituutta, että se haalari ei kerta kaikkiaan mahdu, kuin ei myöskään kengät.



Viime syksynä ihan sama juttu, aloin jo syyskuussa puhumaan haalarien ostamisesta, että ei tarvis sitten lumien tultua väittä etten ollut ajoissa kertonut tarpeesta, ettei just silloin ole rahaa. Sitten tuli marraskuun myräkät ja ei ollut talvivaatteita pojalla, ja arvatkaapa oliko kaupoissa enää kuin hajakokoja jämähaalareita. Ja mies pottuilee, että en sitten ollut ajoissa huolehtinut lasten talvivaatteiden hankinnasta, ei ole hänen vikansa.



Mies ei siis anna rahaa ja jos omilla vähillä rahoillani (lapsilisät, kotihoidontuki) ostan, huomaa nettipankista heti ja vaatii selitystä mihin on mennyt niin ja niin paljon rahaa.



Selvennettäköön vielä, että koskaan en ole edes haaveillut mistään reimateceistä ja ihan normaalituloinen mies ja kotihoidontuella olen siihen saakka, että kuopus on 1½ ja lasten välillä olen kyllä ollut ihan töissä. Itselleni en ole ostanut sitten viime syksyn kuin imetysliivit kuopuksen synnyttyä (mikä sekin oli tuhlausta) ja käytin kengät suutarilla, ettei tarvis uusia ostaa.



Miehen mielestä meillä on muuten yhteiset rahat, silloin kun siitä puhutaan ääneen jonkun toisen kuullen. BUHAHAA.

Kommentit (18)

Noihin ne rahat menee OIKEASTI, mutta mies taas jotenkin katsoo, että ne lasten talvivaatteet ja kengät ja esim. mun joku yksittäinen meikkivoide ym. turha vie meidät vararikkoon.

Kyllähän niihin vaatteisiin rahaa saa menemään ja onhan esim. meikkivoide turhake, mutta jos nyt ostaa 15 euron pullon kaksi kertaa vuodessa, kyllä se minun mielestäni on aika vähän loppupeleissä.

Ja ei tämä aina tällaista ole ollut, miten onkin päässyt tällaiseksi menemään.



ap

Pitäkää budjettia yksi kk ja sen jälken budjetoitte ne vaatehankinnat menoiksi. Eli kun on joku tietty summa käytettävissä, niin se ei ole mistään muusta pois.



kyllä tuon pystyy sopimaan, vaikka saita mies sulla kyllä onkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä minä pidän puoleni ja ostan kaikki vaatteet jotka lapset tarvitsevat. Myös itselleni ostan hyvällä omalla tunnolla, mies sitten saakin olla vähemmällä... Mutta stemppiä!

mulla hyvä reimatec talvihaalari. voisin antaan sulle haalarin, jos koko sopisi. en viitsi nyt laittaa kokoa, koska joku voi huvikseen sitä pyydellä.

meilläkin käytiin samanlaisia väittelyitä kun lapset olivat pieniä. selvitin miten paljon mieheni joutuisi maksamaan elatustuke jos emme olisi yhdessä, ja kerroin sen miehelleni. jo muuttui ääni kellossa! :)



terv opiskeleva äippä

Voisi ajatella, että jopa pirullinen ja juonitteleva. Olen nimittäin alkanut ihan todella ajattelemaan eroa (tästä ja muista syistä, kun ei puhe tehoa) mutta olen miettinyt, että tällä hetkellä se olisi katastrofi sekä minulle että lapsille. Olen ajatellut, että tuskin tulemme loppuelämäämme yhdessä viettämään, mutta odotan vielä aikaa parempaa. Näistä väännetään aina välillä, mutta erolla uhkailu ei ole kovin mukavaa, eikä mies suostu sellaista kuuntelemaan.



Minulla on opiskelut kesken ja vaikka opiskelen alaa, jolla saa tehdä kesken opintojen niin paljon töitä kuin ikinä jaksaa, en selviäisi opiskeluaikaa yksinäni, rahaa kun olisi jostain saatava ja minulla ei ole täällä päin maata ketään, joka voisi hoitaa lapsia sen aikaa, kun olen itse iltaluennoilla/työharjoittelussa/ekstratöissä. Mies hoitaa lapsia nyt, jos/kun olen töissä, ei muuten. Enkä voisi mitenkään muuttaa täältä kauas, lapset kuitenkin tarvitsevat isääkin. Ehkä jos saan säännöllisen päivätyön valmistuttuani, ehkä sitten.



ap

Miksi sinä suostut, olet jo ihan suossa tuon sairaan pihtarin kanssa. Piru koko ukko, joka ei " anna" ostaa tarpeellisia lasten vaatteita. Tunnen muuten yhden tällaisen " isän" . Rikas yrittäjä, mutta vaimo maksaa lapsilisistä ja kh-tuesta kaikki lasten kulut, omat ostoksensa ja ruoat. On muuten täysin luonnehäiriöinen sadisti muutenkin.



Pistä kuule juttu kiertämään, että millainen sika miehesi on raha-asioissa. Mutta tuskin tosta teidän perhe-elämästä mitään tulee. Mistä vetoa, että hän kiusaa sua muutenkin. Hae apua hyvä nainen ajoissa.

.. mutta se on vähän sama, kun antaisi valmiin leivän eikä kuokkaa.



Ap:n tilanne ei korjaudu, vaikka saisikin lahjoituksia. Se voi hetkeksi helpottaa, mutta ei poista ongelmaa.



Miehesi on selvästi tunnehäiriöinen narsisti. Hankkiudu eroon mahdollisimman pian - selviät lastesi kanssa kyllä itsekin ja mies joutuu varmasti joka tapauksessa maksamaan elarit.



Älä anna miehen kiusata enää. Kirjoituksestasi huokuu alistuneen ihmisen perikuva.

Sanoisin, että koita sinä kestää selibaatissa jos pojan täytyy palella ulkona kun ei ole varaa ostaa vaatteita. Tai aina jos äijä hankkii jotain vähänkin tarpeettomampaa, huomauttelisin hänelle jatkuvasti siitä. Totta puhuen tulisit paremmin toimeen yksinhuoltajana. Mitä käyttöä on noin pihillä miehellä joka ei huolehdi edes jälkeläisestään??

Ostan mitä haluan, ei tarvitse selitellä tai kysellä.



Mielestäni se on ihan päivänselvää, kun perhe ollaan! Isommista hankinnoista tietysti keskustellaan, mutta vaatteet, meikit, sisustustarvikkeet yms voi hankkia sen enempiä kyselemättä.



Ikinä emme ole raha-asioista riidelleet.

Eikö ole aivan itsestään selvää, että kun on yhteinen perhe, on myös yhteiset menot!



Sano miehellesi, että laitat lapsen ilman vaatteita ulos, jos ei saa sellaisia kuteita, mitkä mahtuvat päälle.



Jos vielä sen jälkeenkin kitisee, lähde hyvä ihminen kävelemään ja ota lapsi mukaan. Ei tuollaista kenenkään tarvitse sietää, ei todellakaan!



Meillä on ollut alusta asti yhteinen pankkitili ja kaikki, mitä siellä on, on yhteistä. Eikä tarvitse kysellä lupia mihinkään hankintoihin!

" ehkä sitten"



Tunnen kaltaisiasi. Surullisia ihmiskohtaloita, jotka elävät elämäänsä miettien " ehkä sitten." Ja huomaavat 40 vuoden kuluttua, että " ehkei sittenkään."



Aina löytyy syy tai selitys, miksei halua/voi/uskalla muuttaa elämäänsä. Selitys tuntuu hyvältä ja jopa uskottavalta. Siis itselle. Ulkopuolinen näkee heti, että se ei ole muuta kuin itsensä pettämistä.



Onnea valitsemallesi tielle.



Luulisi isukkia hiukan hävettävän kulkea lapsen kanssa.



Sinä voit perustella hankinnan sillä, että nyt ei tarvitse ostaa joka vuosi uutta haalaria...



Sama homma talvikenkien kanssa.



No, leikki leikkinä - eihän lasta voi kiusata, hän on syytön tilanteeseen.



Mutta samaa sanon kuin muutkin: älä alistu moiseen käytökseen!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat