Vierailija

Päätettiin nyt sitten kuitenkin lähteä ulkomaille. Miehellä on siellä työ valmiina ja päätettiin nyt sitten mennä ajatuksella " ehtiihän sitä Suomessa vielä tehdä töitä 20 vuotta" .



Mutta oudolta tuntuu luopua omasta työstä (se on sitten lopullista, meidän firmassa ei virkavapaata tunneta) ja heittäytyä miehen elätiksi. Ilmaiseksi kotirouvaksi en mukaan mene. Hän maksaa minun osuuttani asuntolainasta siellä olessamme.



Mutsi varmaan saa slaagin - uraihminen henkeen ja vereen.



Jaksaminen kotirouvanakin mietityttää, pakko kai hukuttautua aluksi kielen opiskeluun ja tuohon lasten kouluun ja harrastuksiin viemiseen.



Kaikkeen sitä ryhtyy.

Kommentit (8)

Toisaalta uskon, että elämänkokemuksen kannalta varmasti me kaikki päädytään plussan puolelle. Ja kyllä houkuttaa se, että me kaikki opittaisiin ihan uusi kieli ja onhan ainakin elinympäristö siellä tosi upea, jos ei muuta positiivista keksi.



Vierailija:

Lainaus:


Mieti nyt vielä, onko ulkomaille muutto sen arvoista, että heität hukkaan koko oman elämäsi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Palasin sitten Suomeen. En jaksanut, vaikka osasin kohdemaan kielen sujuvasti etukäteen, ystävystyin uusiin ihmisiin lähistöllä, opiskelin iltaisin jne. Ei vain ollut minusta siihen.



Mutta tsemiä sulle!

Täällä olen samanlaisessa tilanteessa, mutta pidin oman työni ja teen sitä etäältä osa-aikaisena. Tämä on itse asiassa minulle tosi tärkeä juttu, sillä muutoin elämästäni puuttuisi jotain. Pelkkä kouluun ja harrastuksiin kuljettelu ei minulle riitä henkisesti.



Aluksi tuo maan kauneus ja uuden kielen haasteet ovat mukava lisä. Mutta yllättävän pian kauniit maisemat menettävät merkityksensä ja uusi kieli on vain ikävä muuri häiritsemässä arkea. Kun pitää käydä esim. rekisteröitymässä paikalliselle poliisille, niin se on yllättävän hankalaa kun itse ei puhu maan kieltä eikä virastossa kukaan osaa englantia, ranskaa, saksaa, ruotsia tai suomea (itse yritin tarjota näitä, heillä oli tarjota vain oman maansa kieli). Sanakirjaa kannattaa aluksi kantaa joka paikassa mukana.



Mutta se mistä nautin, on kun tutustuu uusiin ihmisiin. Heihin tutustuu helposti lasten koulun kautta, erityisesti jos lapset ovat kansainvälisessä tai ulkomaalaisten suosimissa kouluissa. On myös ihanaa, kun voi käydä vapaasti punttiksella, shoppailemassa, hoitamassa asioita ja vaikka kahvilla keskellä päivää. Uraihmisenä kun on tottunut hoitamaan nämäkin asiat kiireessä iltaisin. Ja itse nautin, kun olen voinut aloittaa muutaman uuden harrastuksen. Sellaisia, joita olen vähän haaveillut aiemmin, mutta uran ja perheen aikana ei niille ollut aikaa.



Lisäksi on mukava kun ehtii olla lasten kanssa paljon. Tietysti koulupäivät ovat muualla usein pitkiä (meillä 8.30-15.30 + läksyt n. tunti), mutta kuitenkin yhteistä aikaa on tuo läksyjentekokin. Toisaalta mies on aika pihalla näistä arkikuvioista, sillä hänen työpäivät ovat noin 8-18 + tunnin matkat suuntaansa. Eikä hän tee edes paikallisittain pitkää päivää.



Meillä mies tienaa lähes tuplasti enemmän kuin mitä tienasimme yhdessä Suomessa. Minun osa-aikainen vuosipalkkani on noin puolet miehen kuukausipalkasta =). Taloudellisesti homma on siis kannattava, mutta myönnettäköön että muutoin ajoittain hyvinkin rankka.



Valitettavaa tässä kaikessa on se, että kavereiden juttujen perusteella paluu voi olla yllättävän hankala. Työnsaanti parin ' luppovuoden' jälkeen on monella vaikeaa. Työnantajat eivät tunnu arvostavan tällaista ulkomaankokemusta, ja kun ikääkin tulee lisää niin se ilmeisesti vaikeuttaa osaltaan työnsaantia.



Mutta älä näistä huoli! Onnellista matkaa, ja uskon että ulkomaanvuosistasi tulee antoisia. Ajoittain toki rankkakin, mutta enimmäkseen silmiä avartava kokemus.

Me ollaan ulkomailla oltu 7 vuotta ja olen tässä ajassa ehtinyt olla kotirouva, opsikelija ja nyt vakkarityössä.



Toi nyt on ihan höpöhöpöä että koko sun elämäs on hukkaanheitetty ja menetetty vaivasen kahden ulkomaanvuoden aikana. Niistä voi olla tulevissa töissä korvaamatonta apua, käytä aikas hyödyllisestim opiskele, opiskele maan kieltä, etsi töitä.



Onnea päätöksestäsi!! Olisit enemän katunut sitä, ettei uskalla lähteä ja nysväät koko elämäsi yhdessä paikassa.

Ota ulkomailla olo vapaavuoden (tai parin) kannalta. Opettele kieltä, käy kahvilla muiden äitien kanssa (minne muutatte?), nauti rahoista (olettaisin että tienaatte enemmän kuin yhteensä Suomessa?), tee opintoja Suomeen , etsi osa-aika työ... Aika kuluu varmasti. Ja ennen kaikkea NAUTI vapaa-ajasta!



Minne muuten muutatte?



T. kotirouva Keski-Euroopasta

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat