Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kävin anoppilassa ja saunan jälkeen alettiin anopin kanssa katsella perhealbumeja. Siellä minun ihanasta miehestäni oli kellastuneita kuvia pikku shortseissaan ja retropotkareissaan. Siinä samalla sitten kyselin, että no kuinkas tämä minun Pekkani oppi kävelemään tai miten puhumaan. Anoppi ei muistanut. Sen sijaan muisti tasan tarkkaan vanhemman veljen kaikki kehitysaskeleet. Alkoi ärsyttää, kun vetosi aina isoveljeen, ja sanoi että no tämä Timo nyt oppi sen ja sen ikäisenä sitä ja sitä. Samalla huomasin, että eihän minun miehestäni ole kuin kolme albumin sivullista kuvia, kun vanhemmasta veljestä ja vanhemmasta sisaresta on helvetti useampi albumi kuvia!! Eikö minun mieheni ollut hänelle yhtä tärkeä?!?!

Kommentit (8)

Isoveljistä vanhimmasta koko kirja ja keskimmäisesta puoleen väliin... Ja itse asiassa nykyään mieheni (kuopus siis) on äidilleen kaikista läheisin ja eniten tekemisissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täsmälleen kuvaamani asia tapahtui tässä eräänä viikonloppuna. Mutta se on totta, että päätin kirjoittaa asiasta kun toi kehitysaskelketju muistutti tapahtumasta. Mua todella ihmetytti anoppini kommentit.



ap

vaikka kaikki lapset on yhtä rakkaita, on ne esikoislapsen oppimiset ja tekemiset taltioituneet jotenkin parhaiten mieleen. Esikoisesta on myös eniten kuvia. Silloin kaikki oli uutta ja oli aikaa, toisin kuin sitten kun lapsia on jo neljä. Ikävä kyllä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat