Seuraa 

Osaisikohan joku auttaa...? Meillä on jo reippaasti yli 8-vuotias paimenkoira joka on ollut meillä jo vuoden ennen ensimmäistä lastamme. Nyt meidän kolmas pienokaisemme on tullut konttaamisikään ja ongelma on taas edessämme... Koiralla on ollut siis jo kahden ensimmäisen lapsemme kanssa " tapana" se, että kun lapset olivat ryömimis- ja konttausiässä, niin koira " urisee" /" mörisee" kun näkee vauvan liikkuvan itseään kohti tai yleensäkin läheisyydessään. Koira ei välttämättä liiku minnekään, ei vaikka komentaisi ja välillä jopa tunkee itsesä väkisin vauvan eteen. Ja sitten tietenkin vauva repii karvoista ja mönkii koiran päälle. Koira ei lähde vauvan luota pois vaikka komentaisi vaan se on yleensä haettava pois vauvan luota. Kun koira on tunkenut itsensä vauvan eteen tai kun vauva on löytänyt tiensä koiran luokse, niin urina jatkuu ja monesti koira näyttää hampaitaan... Koira on napannut vauvaa kerran, mutta tällöin kyse taisi olla siitä, että vauva repi karvoista hieman liian kovasti...



Osaako siis kukaan neuvoa mikä tilanteeseen auttaisi ja miksi koira käyttäytyy näin?!? Nyt jo 7- ja 4-vuotiaille lapsilleni koira ei enää urise ja urina loppuikin aina kun lapsi oppi kävelemään. Nyt alkaa kuitenkin mennä hermo tilanteen kanssa joten apua olisi saatava, sillä en jaksa ko. tilannetta siihen asti kun pienimmäisemme oppii kävelemään...

Kommentit (12)

etenkin Doridaylle!

Täytyypä alkaa koklaamaan tota nakutinta! Niin tarkentaisitko tuota sen käytön aloitusta; elikkä ihan " tyhjästäkö" vaan eka palkkaan sen muutaman viikon ajan?Meillä olis myös kontaktin haku harjotuksessa, voisinko jotenkin yhdistää sen siihen/lapsijuttuun??Vinkkejä?

Heippa! KUulostaapa kurjalta tilanteelta sekä vauvan, että koiran puolelta. Eikä vähätellä saa myöskään teidän vanhempien stressiä.



Mulle tuli mieleen pari ehdotusta, mistä vois löytää apua.

1) koira eri huoneeseen/ulos aina kun tuo alkaa. Laumasta hylkäys toimii kieltoa/pakotetta paremmin usealla koiralle. Eli sillä tavoin koira pääsee tilanteesta ja tajuaa, että tuo on ei toivottua. Samalla ei tule tilannetta, jossa vauva pääsee satuttamaan ja hermostuttamaan koiraa.



2) Koiralle muuta puuhaa. Mites olis herkullinen siankorva yms siksi aikaa kaluttavaksi kun vauva puuhailee lattialla?



3) Kyllä sitä vauvaakin voi kieltää koskemasta koiraan... :D



Mun mielestä paras vois olla tuo eka. Jos koira on jo saanut tuta vauvan rajut otteet niin mun mielestä on reilua silloin jelpata koiraakin tilanteessa. Koira ilmeisesti ei tiedä, mitä se saa painostavassa tilanteessa tehdä, joten tilanteiden välttäminen vois olla paikallaan ettei mitään pahempaa tapahdu. Tuo konttausvaihe on kuitenkin niin lyhyt.



Kerropa miten etenette, mielenkiinnolla kuulostelen!



T: Vuokko, lapset 7v, 6v, 2v ja 1v sekä koirat 4v ja 11vkk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vastauksesta!! Meillä lapset vielä pieniä; toinen 1v ja 5kk:tta ja toinen vasta vauva 4kk:tta.Mutta, tähän mennessä esikoinen kyllä jo vähän makupaloja antanut kädestään koirallemme.Hän ei kyllä vielä ymmärrä kieltoja esim. siinä suhteessa ettei saa mennä koiran luokse, eikä todellakaan ymmärrä varoa jos koira hänelle murisee.Toivottavasti he kuitenkin pääsevät yhteisymmärrykseen; niin olisi kaikille parempi=)))

Että, kaikki keinot/vinkit todella tervetulleita.Ekana taidamme nyt mennä naksuttimen ostoon!

Tiltu-71 kirjoitti:

Täytyypä alkaa koklaamaan tota nakutinta! Niin tarkentaisitko tuota sen käytön aloitusta; elikkä ihan " tyhjästäkö" vaan eka palkkaan sen muutaman viikon ajan?Meillä olis myös kontaktin haku harjotuksessa, voisinko jotenkin yhdistää sen siihen/lapsijuttuun??Vinkkejä?

[/quote]




Joo, eli ensin ehdollistat koiran ymmärtämään naksautuksen äänen: koiralle se tarkoittaa aluksi todella herkullista makupalaa (ensin naksautus ja samantien makupala, tai useampia, voit joko antaa kädestä tai pudottaa maahan/lattialle). Tee 5 minuuttia vaikka kolme kertaa päivässä viikon parin ajan. Pian huomaat, että kun vaan otat naksuttimen käteesi koira on jo korvat hörössä vieressäsi.

Jos haluat tehdä katsekontaktiharjoituksia tämän jälkeen, aloita niin, että ekaksi harjoittelet ihan häiriöttömässä tilassa,mieluummin yksin kotona, pidät vaan naksutinta kädessäsi vaikka jossain kuminauhassa, että on koko ajan sulla käsillä. Sitten naksautat heti, kun koirasi muuten vaan vilkaisee sinuun. Älä pyydä sitä katsomaan vaan niin, että katsahtaa sinuun ihan spontaanisti. Naksauta heti kun katsahtaa sinuun, ja anna sitten herkku nopeasti perään. Toista pari kolme minuuttia yhtä harjoitusta, vaikka pari kertaa päivässä. Ei mene oikeasti kuin lyhyt hetki, kun koirasi alkaa vilkuilemaan sinuun naksautuksen ja makupalan toivossa. Kun osaa katsoa sinua spontaanisti, liitä juttuun joku vihjesana, esim. " tässä" , jota käytät myöhemmin aina kun tahdot sen katsovan sinua. Seuraavaksi rupea harjoittelemaan varovasti eri paikoissa, ekaksi siellä missä ei ole häiriötekijöitä, esim omassa pihassa rauhallisena hetkenä, sitten omassa pihassa kun siellä tapahtuu muutakin, lapset leikkimässä, joku tulee autolla pihaan, sen jälkeen lenkillä jne. Jos käyt koulutuskentällä treenaamassa, aloita jostain viimeisestä kentän kolkasta katsekontakti kaukana muista, kun olet ensin opettanut sen tarpeeksi hyvin vähemmän häiriöitä sisältävissä paikoissa.



Lasten kanssa: voit alkaa naksuttaa koirallesi niin, että otat sen omasta huoneestaan vaikka olohuoneeseen tai keittiöön, jossa myös lapset, ja pyydät, että lapset jatkaa leikkiään, eivätkä mene koiran luokse jos ovat sen verran isoja että ymmärtävät. Sitten sinulla on taas makupalat valmiina ja naksutin kädessäsi, ja naksautat ensin vaikka vaan siitä, että koira ihan oma-aloitteisesti katsoo lapsia, j a saa siitä herkkuja. Jos koira menee ihan spontaanisti jossain tällaisessa tilanteessa nuuhkimaan lasta, naksauta ja palkitse kourallisella herkkuja.

Jos koira missään vaiheessa on epäluuloinen ja murisee, tai tunnet ettet hallitse tilannetta lasten kanssa, pidä koiralla kaulapanta ja siinä ihan lyhyt naru, ja vie narusta taluttaen mitään sanomatta koira takaisin omaan huoneeseensa, älä siis sano yhtään mitään. Anna koiran olla siellä kolme minuuttia, ja ota uudelleen ja aloita harjoitus uudestaan alusta.



Jos lapsistasi jompi kumpi on tarpeeksi vanha, että voi antaa kädestään tai lattialle heittämällä makupaloja, ota lapsi mukaan niin, että pyydät koiran vaikka istumaan ja antamaan tassua, naksautat ja lapsi saa heittää herkut sinun vierestäsi. Luulen, että koira keskittyy täysillä siihen, että saa naksautuksen ja herkkuja, eikä välitä siitä että pieni lapsi seisoo hänen edessään. Koira ymmärtää pian, että ansaitsee naksutuksia ja herkkupaloja koska sietää lasta, ja alkaa pian itse ottaa positiivista kontaktia lapseen saadakseen lisää naksautuksia ja herkkuja.



Koiraa saa ja pitää kehua äänellä myös koko ajan, kun toimii hienosti, naksautuksen ja makupalojen lisäksi.



Ja koiralle siis naksautus merkitsee sitä, että se juuri sillä sekunnilla toimii oikein, ja se alkaa itse toistaa tätä käytöstä yhä enemmän ja enemmän.

:-)



t. DorisDay





tuo positiivisten mielikuvien luominen on kyllä hyvä ajatus mutta muista olla tarkka ajoituksen kanssa!Ei missään nimessä niitä herkkuja jos on ehtinyt hampaita vilauttaa tms. koska tarkoitus kääntyy päälaelleen sitten=koira luulee et palkitaan murinasta ja ongelma vaan pahenee.



Meillä ollu ongelmana lähinnä et koira ei tajuu varoo aina kun innostuu,ja kyseessä kuitenkin doggi niin ei kiva jos jotai sattuu.Mut eihän se kyllä ikinä oo kaksin valvomatta lapsen kans..

neuvoisin sinullekin samaa, eli yhdistä koiran mieleen kaikkea kivaa, joka liittyy siihen, että lapset ovat lähellä. Laumaeläimenä koiran erottaminen laumasta (ulkona pitäminen esim.) on koiralle rangaistus, jonka se myös kokee johtuvan näistä pienistä perheenjäsenistä, joiden kanssa se tuntee olonsa epävarmaksi kun ei oikein tiedä ovatko todella ihmisiä vai eivät. Monelle koiralle pienen lapsen suora lähestyminen, tuijottaminen ja karvoihin kiinni tarttuminen saavat aikaan paniikin, joka tulee esiin todella murinana ja ehkä hampaiden näyttämisenä, jopa näykkäämisenä. Koira siis puhuu omaa kieltään, ja ilmoittaa, että älä tule lähelle, en tunne sinua ja näytät uhkaavalta.



Jos sinulla on mahdollisuus, hanki eläintarvikekaupasta naksutin, opeta koirasi ymmärtämään mitä naksautus tarkoittaa = parin viikon ajan teet 3 x päivässä viiden minuutin ajan koiran kanssa pienen harjoituksen, jossa pelkästään naksautat, ja annat välittömästi koiralle herkkupalan, ei siis mitään koirannappuloita tai kuivaa leipää, vaan jotain todella herkullista.

Kun koirasi on ehdollistunut naksautuksen äänen tarkoittavan herkkua, pidät naksutinta päivittäin käden ulottuvilla, ja otat koiran huoneesta portin takaa lasten kanssa, naksautat kaikesta milloin koira itse katsoo lapsia, nuuhkaisee niitä tai hakeutuu muuten vain heidän lähelleen, ja annat jokaisen naksautuksen jälkeen koiralle herkkupalan tai useita. Seuraavaksi alat naksutella siitä, että taapero lähestyy koiraa, ja annat sekä itse makupaloja, että lapsi voi heittää koiralle kädestään herkkuja.

Voit pitää koiran portin takana muina aikoina jolloin et voi tehdä hallittuja harjoituksia. Koiralle voit hankkia noita portin takana vietettyjä hetkiä varten esim. eläintarvikekaupasta Kong-kumilelun, jonka voit täyttää koiran ruualla ja esim. juustonpaloilla, ja lämmittää hetken mikrossa, jäähtyneenä koiralla kuluu muutama tovi saada ruoka kongista ja puuhailee varmasti mielellään yksinään sitä portin toisella puolella. Toinen hyvä lelu on pyramidin nimellä kulkeva punainen kovaa muovia oleva lelu, jossa on reikä. Pyramid on kuin vauvojen ne lelut, jotka kääntyvät itse aina oikeinpäin, ja sen takia sieltä on hankala saada ruoka ulos, vaatii koiralta jonkin aikaa puuhailla sitä. Kolmas on perinteinen Qulan -muovipallo, jossa on kaksi reikää, ja koira joutuu palloa pyörittämään saadakseen herkut ulos.



Voit myös " aktivoida" koiraa niin, että koska joutuu viettämään valvomattomia hetkiä omassa huoneessaan jonkin verran, ruokitkin sen pihalla heittelemällä nappulat nurmikolle. Nenän käyttö vie koiran energiaa, ja pääsee hiukan purkamaan aktiivisuuttaan arjen keskellä.



Älä pidä koiran ruokakuppeja koskaan lattialla, sama neuvo kuin alkuperäiselle, vaan nosta ne aina koiran syötyä pois, mutta hyvin voit alkaa tarjoilemaan koiralle ruuat eri muodoissa kuin mihin se on tottunut, eli että joutuu itse hommailemaan saadakseen sapuskansa ulos jostain lelusta, tai etsimään niitä nurmikolta. Ja vielä hyvä vaihtoehto on, jos voit alkaa koiralle naksuttelemaan, että lapsesi antaa ruokakupin koiralle kanssasi, ja koira ensin istuu sitä varten, lapsen antaessa kupin lattialle koiran on kohteliaasti odotettava hetken, ja naksautat samalla kun lapsi laittaa kupin koiran eteen.



Toivottavasti sinäkin saat asiat selviämään!



PS Koiraa ei kannata rangaista sen murisemisesta, koska se yhdistää rangaistuksen murinan kohteeseen. Mieluummin koiralla panta kaulassa, ja murinasta rauhallisesti ohjataan omaan tilaan muutamaksi minuutiksi.















Kerrottehan kuulumisia, oletteko saaneet asioihin edistymistä?!



Olisi kiva kuulla jos olette systemaattisesti ruvenneet tekemään asioita toisin ja miten on vaikuttanut?



Tiltu, joko hankit naksuttimen ja oletko vielä alottanut sen kanssa?



t. DorisDay

helmiurho:

Lainaus:

2) Koiralle muuta puuhaa. Mites olis herkullinen siankorva yms siksi aikaa kaluttavaksi kun vauva puuhailee lattialla?




Tämän vaihtoehdon unohtaisin heti. Vaikkei koira aikaisemmin olisikaan puolustanut ruokaansa ei kannata kaivaa verta nenästään.



Meillä koira sattuu olemaan näitä ylikilttejä lapasia, joka joko makaa kärsivän näköisenä paikoillaan tai hiihtää tiehensä kun (pieni) lapsi lähestyy (tai sitten aktiivisesti itse hakeutuu lapsen seuraan). Silti mun linja oli alusta alkaen se, että koiralla on oikeus omaan tilaansa ja lapsi pysyköön poissa. Onhan M.O.T koirallanne oma paikka, jonne voi mennä ja jonne lapset eivät pääse?



KL.

elikkä kun esikoisemme oppi konttaamaan (10kk:tta) alkoi uroskoiramme,tuolloin 2,5v,murisemaan kun vauva tuli kohti.Tämän jälkeen emme ole antaneet koiralle/lapselle edes mahdollisuutta enää olla kahdestaan lattialla.Koira on omassa huoneessaan tai ulkona kun lapsemme " vapaana" .Syöttötuolissa istuessaan lapsi ja koira samassa tiloissa.Koiramme on isokokoinen ja hyvin oman arvonsa tunteva ns. vahtikoira.Saanut elää ekat vuodet lapsiin tottumattomana.Tuolloin kun lapsi aloitti konttaamisen meillä oli vielä samanrotuinen narttu ja se suhtautui lapseen aivan päinvsatoin.Koiramme huone olohuoneen vieressä ja siinä nyt pleksi ovella.Mutta, jos tyttö menee taputtelemaan pleksiä koira saattaa alkaa murisemaan.En tiedä uskallanko kokeilla heitä yhdessä?Toisinaan hetken ovat niin että annan tytölle makupalan, jonka sitten antaa koiralle.Hirvittää/säälittää vaan kun tulee talvi ja koira ei enää tarkene olla päivisin ulkona, vaan pitäisi omassa huoneessaan pitää kaiket päivät!Siellä kun muutenkin tahtoo sitten vinkua. Vinkkejä????

Et maininnut tarkemmin mistä paimenesta (rodusta) on kyse, mutta minusta kuulostaa että koira toteuttaa luonnollista paimennusviettiään. Ilmeisesti koiran mielestä konttaava kaveri vaatii vielä paimennusta ja vahtimista, kahdella jalalla liikkuva ei niinkään.



Eipä siinä paljoa muu varmaan auta kuin koiran kieltäminen ko. touhusta, sekä vauvan kieltäminen liian kovista otteista. Laumasta hylkäämistä en suosittelisi tässä tapauksessa, sillä tuskinpa koira " pahuuttaan" hommaa tekee, toteuttaa vaan sisäistä softaansa. Paimenelle lauma on muutenkin tärkeä asia ja jos koira nyt tavallaan " syyttä" hylätäänkin vielä laumasta, saattaa se stressata koiraa vielä enemmän. Oletettavasti koira kuitenkin ymmärtää kiellon, samoin kuin vauvakin (tai molemmat ainakin oppii ymmärtämään). Koirallehan voi myös eristää jonkun " oman tilan" johon vauva ei pääse, mistä se kuitenkin näkisi koko ajan mitä tapahtuu? Miten olette aiemmin pärjänneet, kun nyt jo vanhemmat lapsenne ovat olleet konttausiässä? Ilmeisesti olette kuitenkin säästyneet pahemmilta konflikteilta?

Meillä on 4 eri-ikäistä paimenta harrastuskäytössä, ja kolmas lapsi tulossa. Meillä koirat on ehdollistettu ryömivään ja konttaavaan lapseen positiivisen vahvistamisen kautta, eli koirille on opetettu, että ryömivä ja kohti tuleva, ehkä karvoistakin repivä lapsi tarkoittaakin aina jotain kivaa. Itse käytän vahvistamiseen naksutinta ja makupalaa, jonka annan suoraan koiran suuhun. En antaisi koiralle lattialla mitään luita tai siankorvia silloin kun lapsi on siellä, sillä silloin on suuri riski, että kilttikin koira puolustaa herkkuaan lapsen ryömiessä tarrautumaan herkkuun tai koiran karvoihin.



Koiran oma paikka on hyvä asia, ja tietenkin se, että lapsillekin opetetaan, että koiralla on oikeus olla omassa rauhassaan.



Minusta kuulostaa siltä, että vaikka koiranne onkin paimen, tuo sen käytös on nimenomaan epävarmuutta ryömimään ja konttaamaan lähtevää lasta kohtaan, koira ei tiedä kuinka se suhtautuisi sen ikäiseen lapseen, joka tarraa käsillään kaikkeen ja liikkuu lattiaa pitkin. Kun lapsi kasvaa, se muuttuu koiran silmissä ihmiseksi alkaessaan liikkumaan kahdella jalalla. Ryömivä lapsihan kulkee koiran tilassa, ja on siten fyysisesti koiraa " alempana" .



Meillä lapset ovat saaneet antaa koirille ruokakupit ruoka-aikaan, heti kun ovat osanneet, sillä tavalla (yhtenä keinoista) koirat ovat ymmärtäneet, että lapset ovat heitä ylempiä laumassa, koska he kontrolloivat niiden ruokaa.



Toinen hyvä keino vahvistaa mm. sitä, että koira ei reagoi ruokakupilla ollessaan ympärillä liikkuviin lapsiin, on se, että kaikki perheen jäsenet, erityisesti lapset aikuisten valvonnassa, käyvät pudottelemassa kuppiin ihania herkkuja samalla kun koira syö ruokaansa. Koira ymmärtää sen niin, että kukaan ei tule ottamaan sen omaa ruokaa =sen ei tarvitse puolustaa ruokakuppiaan ja kytätä kuka kulkee kupin lähellä, vaan yhdistää ne kuppiin putoilevat herkkupalat lapsiin = lasten läsnäolo tarkoittaakin taas jotain mukavaa, eli sitä kannattaa sietää. Ja ruokakuppi tietenkin koiran syötyä pois lattialta!



Tsemppiä, toivottavasti saat asiat toimimaan!



t. Doris

Laittoipa nuo teidän kommentit hieman ajattelemaan tarkemmin asioita. Ja totta tosiaan, koirallamme ei ole paikkaa jossa se saisi olla rauhassa! Aikaisemin tämä asia ei ole vaivannut läheskään näin paljon kun nyt ja keksin siihen syynkin teidän avulla. Me muutimme viime kesänä ja vanhassa kodissa koiralla oli yksi tuolin alusta hänen oma paikkansa, josta vauva otettiin aina pois, mutta nyt kun on uudet kuviot niin koira on " menettänyt" oman sopensa ja ehkä siksi tästäkin asiasta on tullut suurempi ongelma kun mitä se oikeasti on... Kiitos kovasti avusta! Pitääkin heti lähteä kehittämään koirallemme omaa pesää! =)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat