Seuraa 

Tein tossa eilen RFSU:n raskaustestin, näytti todella todella haaleaa plussaa, tosin en sitten ollut enää varma, oliko "haamu" edes oikeassa kohtaa, että mihin alueelle sen viivan sitten pitäisi tulla, mikä näyttää plussaa... Onko muilla kokemuksia RFSU:n testeistä? Äsken tein toisen siitä paketista, ja näytti vähän tummempaa, mutta silti haamua... En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella.



On tässä muutaman viikon ollut erilaisia oireita, väsymystä/uupumusta, mielialat on heitelleet ihan mielettömästi, oudot mielihalut ja pissalla on joutunut juoksemaan lähes joka toinen tunti. Toisaalta osan oireista voin selittää joko kuvitelluiksi tai selittää jotenkin muuten, mutten tiedä luottaisiko haamuihin vai ei. :B



Tänään sitten vielä terveyskeskukseen :B



Kokemuksia, neuvoja? :B

Kommentit (11)

5 minuutin jälkeen se haamu tuli näkyviin RFSU:ssa. Ohjeissa sanottiin että 5 minuutin jälkeen pitäisi tuloksen näkyä ja että 30 min kuluessa pitää katsoa. Mun kp on joku 27/28.



Poikaystävän kanssa eilen asiasta juteltiin ja hän ei asiasta niinkään innostunut, sanoo olevansa liian nuori isäksi. Itse tunnen olevani valmis äidiksi ja haluankin lasta, mutta en tiedä mitä pitäisi ajatella, koska poikaystäväni kuitenkin ehdottaa aborttia. Hän on kohta 19, minä kohta 18. Osaako joku neuvoa mitä kannattaa tehdä?

Varmista vielä asia testillä päivän-parin päästä. Niin ainakin tulee varmuus asiaan.



Asioilla on kuitenkin aina tapana jotenkin järjestyä. Eli jos sinusta tuntuu että katuisit jos tekisit abortin, niin se varjostaisi sua lopun ikää, ja sitten kun joskus hankkisit lapsia niin kävisit ne samat ajatukset taas läpi. Tottakai vauva on iso elämänmuutos, mutta kyllä se niin paljon iloa antaa. Mietipä sinun vanhempiasi ja mahdollisesti muita läheisiä ihmisiä, olisivatko he sinun tukenasi. Ja kuulostaa kyllä iahn hyvältä ettei poikakaveri kuitenkaan kokonaan tyrmännyt ajatusta että se pikkuinen siihen tulisi. Olette niin nuoria kuitenkin että varmasti sekä sinä että poikaystäväsi on hämillään ajatuksesta että vauva tulisi, ja tuntuisi siltä että ei ole valmis siihen vauvaan. Mutta kummasti sitä vaan kasvaa kun se vauva tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päästiin sitten ystävän kanssa terveyskeskukseen, ja siellä jonkin aikaa odoteltiin. Virtsatesti sielläkin otettiin ja näytti negaa. En tiedä sitten mistä oireet tulee, koska en minä niitä kai kuvittelekaan. Petyin jonkun verran, mutta silti jäi kaivelemaan, että entäs jos sittenkin olen raskaana...? Koska kp:ni on nyt vasta joku 28/28 niin voinko luottaa 100% terveykeskuksen testin tulokseen, eikö ole mahdollisuuttakaan, että olen raskaana? Mietin yhä oireitani.



Poikaystävän kanssa juteltiin eilen ja sanoin sitten, että en olisi valmis aborttiin ja hän myönsi arvanneensa sen. Sanoin hänelle, että siinä vaiheessa, vaikka minä olisinkin se tukea tarvitseva, silti poikaystäväni olisi se, jolle se olisi vaikeampaa sopeutua ajatukseen, sanoin olevani valmis auttamaan häntä.



No, jos se nyt tosissaan negatiivinen on, niin olen tyytyväinen, ja vuoden päästä voimme yrittää ihan tosissaan sitten, ainakin näin on ollut puhetta. :)

Olisikos sulla yhtään sellaista hyvää ystävää jolle voisit jo uskoutua? tai äiti? sitten saisit samalla jonkun muunkin näkemyksen asiaan (vaikka sinun näkemyksesi ja tuntosi ovat ehdottomasti tärkeimmät) etkä olisi tilanteessa niin yksin. Yksin kun asioita pyörittelee niin ne voi paisua vaikka millaisiksi. Rohkeutta vaatii molemmat päätökset, joten nyt on vaan uskallettava ja päätettävä asia tunteiden pohjalta. näitä juttuja kun järjellä ei aina voi tai kannata ajatella. tietenkin joku tolkku pitää olla mutta siitä omasta tunteesta tässä on kyse.

Ihmisillä kun on taipumus tykätä vauvoista, niin kyllä apua aina saa, jos niitä läheisiä siinä on. Yleensä noilla mummuksi tulevilla on ainakin tapana hurahtaa ihan täysin:)

Tolla kp:llä ei ihan vahvaa plussaa välttämättä edes saa.



Kannattaa miettiä ainakin sitä, milta sinusta se abortti tuntuisi, mitä ajattelisit siitä jälkeenpäin. Kumpi harmittaisi mahdollisesti enemmän se, että vauva tulee sinun elämään vai se että teet abortin. Se kun on asia minkä kanssa joutuu elämään loppuikänsä. Eli ainakaan toisen painostuksesta siihen ei kannata ryhtyä, jos se ei itsestä tunnu hyvältä!

Äidille uskoutumisesta en tiedä. Haluttaisi niin hurjasti, mutta äiti suhtautuu niin vahvasti kaikkeen, että uskaltaminen vaatisi aivan hurjasti... Toisaalta sitten taas saisi oikeasti ehkä tukea. Pelkään vain, että sen takia, kun olen niin nuori, niin kaikki ovat sillä kannalla, että abortti on ainoa hyvä vaihtoehto, mutta kun itse en sitä haluaisi... Juuri kerroin eräälle kaverille ja hän lupautui kanssani terveyskeskukseen. olen koittanut selittää oireitani jollain muulla kuin raskaudella, mutta se on vaikeaa... Saa nyt sitten nähdä. Ajatus omasta pienokaisesta houkuttaa mutta se mitä se nyt toisi mukanaan niin en tiedä sitten siitä.

Ehkä terveyskeskuksesta olisi mahdollista saada myös keskusteluapua omien tunteiden ja tuntemusten selvittelyyn? Uskalla kysyä rohkeasti.



En osaa ottaa kantaa siihen, kenelle pitäisi kertoa ja kenelle ei. Jos olet raskaana, muista, että asiaa koskeva päätös on ennenkaikkea sinun päätöksesi.



Voimia!

Sitä mä mietinkin, että tällä kp:llä se haamu voi hyvinkin olla mahdollinen plussa, mutta voihan se olla negatiivinenkin.



Olen tällä hetkellä aivan sekaisin, yksin kotona, poikaystävä töissä. Eilen puhuessamme hän sanoi ettei pystyisi siihen, hän tuntee ettei ole valmis isäksi. Hän pelkää, mutta nyt pelkään minäkin. Hän sanoi, ettei minua jättäisi, jos lapsen pitäisin.



Pari vuotta sitten minulla oli ensimmäinen vauvakuumeeni, jolloin kuvittelin oireet. Vaikken silloin joutunutkaan päätöstä tekemään, välillä mietin, kuinka minulla olisi tällä hetkellä lapsi, enkä välttämättä katuisi sitä.



Tällä kertaa kuitenkin poikaystäväni on huomannut oireet itseni lisäksi, huomasi itseasiassa melkeinpä ennen minua, mistä voisi olla kyse. Ensimmäisenä vessassa ramppaamiseni, ja se, että valitin sitä, että alavatsassa tuntuu semmoisia menkkamaisia kipuja.



Tuntuu siltä, että jos nyt tekisin abortin, katuisin sitä oikeasti. En tiedä katuisinko vähemmän lasta, mutta en usko. Lapsen mukana kun kuitenkin tulee ilot ja tietty ne omat surutkin ja huonot puolensakin, mutta loppuelämän eläminen syyllisyydessä, ja siinä, että on menettänyt lapsen, jota kuitenkin halusin, edes jonkin verran, en tiedä mitä siitä tulisi...



Nyt on vaan semmoinen olo, että tarvitsisi jonkun tukea, mutta en uskalla kenellekkän vielä tästä oikein puhuakkaan, ja Miika kun on töissä niin hänestä ei oikein ole nyt apua.

Jos haamu tuli testiajan sisällä, mikä se nyt missäkin testissä on. B-sure ainakin sanoo että ei ole väliä vaikka olisi himmeämpi kuin kontrolliviiva kun on tullut sen viiden minuutin sisään. Ja toisaalta raskaushormooniahan siihen tarvitaan että se viiva siihen ilmestyy...Mikä on sun kp?

Oireetkin kuulostaa lupaavilta!

Olen miettinyt juuri niitä asioita. Olen hakenut mielessäni positiivisia asioita. Lukio-opiskelun saan päätökseen juuri ennen lapsen syntymää, ja vaikka Miika menisikin armeijaan, minulla olisi seuraa lapsesta... Olisihan minulla varmastikin tukea ystäviltä ja ehkä vanhemmilta, mutta en sitten taas tiedä, miten hekin mahtavat asiaan suhtautua. Toisaalta toivon, että testi näyttää negatiivista, toisaalta niin haluaisin että testi näyttää positiivista, mutta mitäs teet, kun pitää elää epätietoisuudessa... Mietin tässä juuri lähtöä terveyskeskukseen, lähete kun raskaustestiin minulla jo on, mutta en tiedä miten siihen sitten taas pystyisin. Pystynkö yksin siihen vai en... Tuntuu nyt niin siltä, että olisin täysin hukassa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat