Vierailija

Miehen vanhemmat ei ole kovin jouluhenkisiä. Paistetaan kinkku ja vaihdetaan pari konvehtirasiaa sukulaisten kesken. Aattona katsotaan telkkaria, kuten kaikkina muinakin iltoina.



Minä taas tykkään paljon joulusta. On ruoat a:sta ö:hön ja koristelut ja kattaukset ja valot ja huolella väkerretyt paketit ja kortit.... Aaah! Meillä joulu tosiaan näkyy ja tuntuu.



Ja kuitenkin meidän pitäisi mennä jouluksi anoppilaan. Anoppi huokailee joulua, että taas pitää joulua vaivoitella ja ihan turhaa touhua sellainen. Ja me kutsumme miehen vanhempia meille, jossa kaikki olisi valmiina. Mutta se ei mitenkään käy ja sitten surkutellaan, että ei tunnu joululta enää laisinkaan kun emme tule.



Höh!



Joka joulu sama kaava ja tätä kuviota aletaan käymään läpi syyskuun lopulla, viimeistään lokakuussa. Ja jälkipyykkiä pestään vielä välipäivinäkin...

Kommentit (7)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja joka joulu anoppi alkaa itkunsa syys-lokakuussa, että meidän täytyy viettää aatto heillä. Ja sitten kutsumme heitä meille aatoksi ja he kieltäytyvät kutsusta. Ja itkuvirsi jatkuu jouluun asti.



Näin siis tähän mennessä yhteensä yhdeksän kertaa.



Pitäisi tietysti olla tyytyväinen siitä, että loppuvuosi sujuu muuten mukavissa merkeissä anopin ja apen kanssa. Mutta jopa neljä kuukautta vääntöä tästä samasta aiheesta joka vuosi on melkoinen rupeama. Välillä kyllä huvittaa, mutta tavallisesti ärsyttää. Ärsyttää tietää etukäteen mitä on tulossa.



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat