Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Eiliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=11230265&p=1&tmo...



Umalla olikin kuumat paikat, muutaman päivän sisällä syntyy varmasti :D Voimia kun saisit kerättyä koitosta varten vielä!! Ja limatulpalta tosiaan kuulosti!



No niin lähdenkin tästä aamupalalle. Tulkaahan taas sankoin joukoin pinoutumaan :D

Sivut

Kommentit (24)

Mur. Tänään on äkäinen aamu.:(



Alkaa olla mitta NIIIIN täynnä tätä odottamista, että ei vaan jaksa enää pysyä positiivisena. Mitään merkkejä ei ole, että vauva haluaisi syntyä, ja nyt alkaa jo ihan oikeasti pelottaa, että josko tämäkin menee käynnistykseen. Täällä on ensimmäinen yliakaiskontrolli äitipolilla 41+5 eli tasan viikon kuluttua....



Työ- ja opiskelu-unia näin viime yönä, en siis tänä yönä enää synnyttänyt.;) Mutta entistä huonommalle tuulelle tulin näistä unista. Pitikin taas saada muistutus siitä, että työpaikkaa ei enää ole, ja jatko-opintojakin jouduin lykkäämään, kun en niitä nyt tänä syksynä voinut aloittaa.



Turhauttavaa. Haluaisin jotain järkevää tekemistä. Vauvasta voisin aloittaa.=)



Mutta kiva että täällä voi marista teidän kanssa! Ja onneksi kaikki eivät ole tänä aamuna yhtä negatiivisia kuin meikäläinen...=)



t. pikkuvarpunen rv 40+5

Ihania ajatuksia äitiydestä olitte kirjoittaneet peikkoäet ja pikkuvarpunen. Juuri oikeat sanat olitte löytäneet kuvaamaan naisen elämän tärkeintä roolia. Ainakin minulle tärkeintä. Ja Dumle, sinä kyllä olet harvinaisen kypsä ikäiseksesi naiseksi. Ei voi muuta kuin ihailla!



Apinaemo, ihana synnytyskertomus!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siis johan risoo kun ei saa nukuttua vaikka kuinka väsyttäis. Aamulla sit kun oikein nukuttamalla nukuttais, tulee ensin mies antaa " heippa" -suukon (jota en raaski kieltääkään) ja sit soikin kello jotta pitäs laittaa eskarilainen kouluun. Joudun viemään sitä bussille joten kolmevuotiaankin joutuu herättää ja sit onkin piru irti kun kolme unisen äkäistä akkaa rähisee aamupalasta ja vatteista ja kaikesta....



Mulla neuvola yheltätoista, tuskin mitään mainittavaa siltä reissulta. En osaa ainakaan odottaa. Vauveli on liikuskellu pitkästä aikaa enemmän mutta muuten on itellä nuuteen kurja olo, puristaa sillein niinkuin oksettais eikä henki oikein kulje. Öisin ollu pakkasta ja mä nukkua resotan ikkuna auki ja puhallin täysillä....



Onnea paljollisesti uusille jakautuneille ja umalle onnea matkaan, kyllä tuo limatulpalta kuulostaa!



tonttis

täälläkin ollaan. pian pitäisi laittaa esikoinen päiväunlle. viime yö meni rauhan merkeissä sain hvin nukuttua, ei supistuksen supistusta. en tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen.. :)jotain vuotoa on kovin, olisiko vain runsasta valkovuotoa? mies on veikannut tätä päivää synnytyspäiväksi, mutta ei lupaavalta näytä. miten ihminen voi olla näin malttamaton? käytiin esikoisen kanssa aamulla kaupassa ja suiellä oli aino tossuja myös kokoa 22, Ihanat. ja ihan sopivat esikoiselle. sellaiset. ja sitten itselle piristykseksi paita synnytyksen jälkeisween elämään, lyhyempi ei kaapu. kyllä piristi.

Pikkuheta esikoinen ja masu 39ja 1

Hieno homma, synnytys onnellisesti pulkassa ja nyt teillä sitten alkaa se ihanainen vauva-arki. Loppui ainakin odotus :)

Kiva kuulla että Jorvissa oli tilaa, mutta eipä sinne taida matkaa tarvita tehdä vielä ihan lähi-aikoina. Välilllä pitkin päivää tuntuu kyllä sangen epämiellyttävältä muttei nämä ole mitään verrattuna siihen kun tietää sitten lähdön tulevan. Nyt on tyttökin taas kotona pari päivää joten saisikin pysyä sisällä.

Tuossa pihassa on yksi nainen myös raskaana ja laskettu aika on marraskuussa. Supistelee kuulemma niin kipeästi, että tätä menoa on menossa ennen minua vielä tositoimiin. Huomenna on taas neuvola mutta siellä on joku muu terveydenhoitaja kuin oma vakkari eli eipä siellä mitään uutta auringon alla tule olemaan. Äitikin lähti aamulla kohti kotia joten nyt ei sitten ole esikoiselle hoitajaakaan enää kotosalla. Ihana ilma ainakin täällä Espoossa, olimme bussille viennin jälkeen ulkona varmaan 2,5 tuntia. Nyt pinaattikeiton jälkeen taidetaan hiukan oikaista. Olen joka päivä nukkunut tässä päiväunia tunnin verran ja tekee kyllä tosi terää. Ja öisinkin on taas saanut nukutuksi aika hyvin. Tänä aamuna oikein ihmettelin että miten välillä voi mennä niin että ihan unohtaa olevansa raskaana, kyseessä sentään melkolailla viime metrit :)

Hyvää yötä..

t: Typykkä, Hermis 38+5 ja esikoinen 3 v tosi hyvällä tuulella

Ja onnea kovasti vauvautuneille=)=)=) Ihania nämä uutiset... Äsken sain viestin ystävältäni, että pieni poikavauva syntyi tänä aamuna... Jos en ois ollut ulkona kävelemässä, ois varmasti parku tullut, nyt pystyin pidättelemään sentäs... Hällä meni viikon yli lasketun ajan ja meillä on ollut ajoissa eroa parisen viikkoa, ollut mukava, kun on saanut yhdessä odottaa... Niinkuin tietenkin teidänkin kanssa!!!



Neuvolasta juuri kotiuduin siis ja eipä siellä ihmeitä. Painoa oli tullut 2 kiloo viikossa...!!! Ei kuulemma onnistu tulemaan syömällä, joten turvotusta, nestettä... Ihmeellisesti mulla tuo paino heittelee, viime viikolla oli tippunu 1200g... Syvällä lantiossa on pää, mutta ei haittaa kävelemistä (ei kuulemma ala kaikilla haittaamaankaan)... Naureskeli neuvolantäti, kun sykettä mittasi, että tästä vauvasta ei kyllä tarvitse miettiä, että liikkuuko vai ei, sen verran kovaa mellesti taas menemään... Yritti kovasti nyrkillä hakata sitä dopplerin anturia pois, ei oikein tykännyt, että hänen rauhaa häirittiin=)



Mietin tuossa juuri, että meitä syyskuun sissejä taitaa olla esikoista odottavia aika vähän; minä, uma, colis -oliko muita? Ja Dumlen miehelle on esikoinen tulossa (?)... Varmaan jonkin verran erilaista kuitenkin, kun ei tiedä yhtään (periaatteessa), että mitä tulevan pitää. Ja vaikka miten yrittää varautua kaikkeen mahdolliseen, niin kyllä se varmasti aina yllättää, se vauva-arki... Itse oon ainakin yrittänyt olla rakentelematta mitään hirveitä " pilvilinnoja" ihanasta vaaleanpunaisesta (tai -sinisestä) elämästä, mutta ei kait sitä silti voi koskaan todellisesti varautua siihen. Vai mitä nämä aiemmin synnyttäneet on mieltä? Yllättikö teillä esikoisen syntymän jälkeen vauvan kanssa eläminen? Olipa nyt hassusti muotoiltu kysymys, no, ymmärrätte varmaan, mitä yritin kysyä=)



Muuten, kysyin siellä neuvolassa niistä sisäreiden viiltelyistä. Sanoi, että voivat olla joko niitä verenkierron " häiriöitä" , että veri ei pääse kunnolla kiertämään tai sitten voi olla, että kohtu painaa hermoon, joka säteilee sitten reiteen. Ei kuulemma vaarallista, ainakaan jos ei mitään punotusta tai jatkuvaa kipua ole.



Nyt syömään!



Poklo ja Papu huomenna 39...

Supisteluja tuntuu täällä paljon olevan #lisä voimaa lähettelen täältä#

Toivottavsti pian täällä poksahdellaan!!

Oman synnytys tarinani kävin juuri näpyttelemässä muiden synnytys tarinoiden joukkoon.

Kypsää ja pitkää on odottavan aika mutta se on aina ylläri kun lähtö voi kuitenkin tulla hetkenä minä hyvänsä..........



Meillä täällä arkisujuu vauvantuoksuissa tunnelmissa.maitoa siellä ja maitoa täällä...:)

Vauva on aivan ihana ja helppo ja niiiiin suloinen!!



Pian meillä kaikilla on omat kääröt:)



Vauvat puolella odotellaan.Toivottavasti pian ollaan kaikki koossa sillä puolella.



rakkausvauva on nyt 5vrk

Kyllä te naiset osaatte pukea ajatukset sanoiksi =) Peikkoäet ja pikkuvarpunen todella ihanasti kirjoititte!! Sekä Dumle ja muut. Äitiys on niin ihana asia, eipä tässä maailmassa mitään kauniimpaa ja tärkeämpää voisi kuvitellakaan! Pienet omat rakkaat lapset tulevat halimaan ja suukottamaan, vaikka olisit juuri rähissyt naama punaisena jostain ihan hölmöstä asiasta.. Niin ne lapset rakastavat heille tärkeimpiä ihmisiä ehdoitta..

Mutta se siitä, minä en osaa kunnolla ilmaista tunteitani kirjoittamalla enkä vissiin muutenkaan..

Äiti, se minä kuitenkin olen ja ylpeä siitä =)





Tämä päivä hujatanut kun kakkosen syndejä vietettiin. Sai kivoja lahjoja ja tunnelma oli mukava =)



Kiva lukea että monella tänään ollu hyvät fiilikset. Ja Umakin saanut nukuttua kunnolla!! :)



Kiitos Apinaemo synnytyskertomuksesta. Ihanasti kaikki meni =)



Nyt pesulle ja nukkumaan. Pitää tietty tänäkin yönä valvoa se pari tuntia :/



outs@

Vastaan nyt sulle. Olen siis saamassa kolmatta.



Ei lapsen syntymään ja siihen elämänmuutokseen voi oikein varautua, koska jokainen lapsi on erilainen. Ja jokainen synnytys ja siitä toipuminen on erilainen. Esikoinen on tietyllä tavalla koko ikänsä harjoittelukappale vanhemmilleen.



Minä ainakin peräänkuulutan sitä, että pitää tehdä niin kui itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta. Neuvoja tulee oikealta ja vasemmalta ja minulle itselleni oli kamalan ahdistavaa aluksi, kun ei pystynyt tekemään kaikkien neuvojen mukaisesti. Eikä vauvan mukana tullut täydellistä käyttöohjekirjaa juuri tälle vauvalle. Paljon kirjoja lukeneena oli omituista, kun ei voinutkaan tarkastaa kirjasta mitä juuri nyt kannattaa tehdä. Sitten aloin vain toimia mutu-menetelmällä.



Sitten kannattaa miettiä ja keksiä muutamia sellaisia asioita jotka tuovat itselle selkärankaa ja kokemuksen siitä että tämän minä teen äitinä hyvin. Minulle nämä selkäranka-asiat ovat olleet pitkä imetys, kotiäitiys ja kotona laitettu ruoka. Niillä minä olen rakentanut itseluottamusta. Sitten löytyy pitkä lista asioita jotka olen hoitanut päin .......ttiä. Esim. meillä on jatkuvasti likaista ja epäjärjestystä, pinna katkeaa joka päivä, huudan kuin hullu yms. Mutta silti ajattelen olevani ihan hyvä äiti.

Tärkeää yrittää löytää joku vertaisryhmä josta saa tukea äitinä olemiseen. Netistä tai vauvakerhoista, suvusta tai ihan mistä vaan. Minä itse seurustelin ensimmäisen vauva-vuoden imetystukilistalla ja se oli minulle tärkeä foorumi. Omia vanhoja ystäviä minulla ei tällä paikkakunnalla ollut eikä hirveästi ole vieläkään, joten seuraelämä oli aika niukkaa kotona pesiessä.



Nämä tulivat nyt näin äkkiä mieleen.



Sitten vielä. Esikoisen odottaminen on jotain ihan spesiaalia. Ikinä enää mikään ei tapahdu samalla merkityksellä. Kyllä minä rakastan esikoista ihan erilaisella rakkaudella kuin kakkosta, hän on minun ensimmäinen ja ensimmäisenä jotenkin aivan ihanan rakas. Yrittäkää nauttia myös siitä tuntemattoman odotuksesta. Lapsen saamisessa on ehkä ihaninta se että tulossa on jotain jota ei tunne, mutta varmuudella rakastaa.

terv peikkoäet

Onnea vauvansa jo saanneille!!! Kävin eilen kurkkamassa vauva- puolen keskusteluja ja sinne on jo kivasti porukka aloittanut pinoa, ihana kuva Piiun pojasta myös.



Minäkin olen ruvennut nukkumaan huonosti. Vesassa tietenkin juostaan joka toinen tunti ja sitten kuuntelen vaan miten mies rakas kuorsaa. Hyvää että ei ole enää koira, muistan että se aina heräs kun vähän ylös nousin, odotteli aamupala jo yöllä 0100!!! Oli koko yön menkka-kipuja, ei kuitenkin supisteluja ja ' puukkon iskut' ovat myös loppunut! Malttamaton olo ja onpa se odottajan aika pitkä! Mahanympärystä mittailin ja 97cm on tulos, eli aika pieni (itse 178cm pitkä), missä ne 14 lisäkiloa sitten on?



Uma-lla taida olla lähtö lähellä, hyvää että sait nukuttua, lepo on tärkeä ennen synnytystä.



Työasioita ei mieti ollenkaan! Ei ole paikka mihin palata ja ei oikein toimistotyöt ole mun juttu (sen alan koulutus kun on). En jaksais enää opiskella, en tiedä mitä haluan. Mutta kyllä se lapsen kasvattaminen on työ sekin, ja aika palkitseva, vaikka joskus vaikea ja turhauttava. Omasta yrityksestä haaveilen joskus, mutta on siinäkin omat huonot puolet.



Eipäs muuta, jos vauveli synytis vaikka 15.09, tulis ikäeroa esikoisen kanssa tasan 1,5 vuotta. Toiveita... kewa 39+1



Ihanaa kun sai nukuttua kunnon yöunet. Nukuin noin 11 tuntia putkeen yhellä vessareissulla! Kyllä teki terää. Nyt ollaan taas kuin uusia ihmisiä.



Oikein paljon onnea Apinaemolle tytöstä ja Ultilleja Vm:lle pojista!!!!!

Mulla edelleen tulee ruskeaa vuotoa, mut yön aikana en ainakaan huomannu mitään supisteluja. Mieskin sano et nukuin niin hyväsesti, et kuorsaus kuulu olohuoneeseen asti. :)



Mutta lähen nyt aamupuuron keittoon ja palailen päivemmällä taasen.



Virkeä Uma + vesli 39+4

Kiitos kannustavasta ja ihanasta synnytyskertomuksesta. Minun onkin tehnyt ihan hirmuisesti mieli punaviiniä viime viikot. Täytyy varata sunnuntaille lasillinen. Silloin voisin ruveta synnyttämään.

Kanerva on ihana nimi. Yksi tokavekarani nimistä. Ainakin meidän olokkarin ikkunasta näkyy juuri nyt metsässä kukkivia kanervia. Hyvä nimi tämän ajan lapselle!

peikkoäet

Taas olis yksi kivuliaahko yö takana ja puol seiskan aikaan oikein tosi tuskaisat oltavat hetkellisesti ja varmaan seiskasta eteenpäin nukuinkin kuin porsas! Heh, pitäsköhän ihan suosiolla valvoa yöt tarkoituksellisesti ja nukkua sit aamupäivät?

No, nuo muutamatkin tunnit nukuin kyllä NIIN hyvin että olo on kun uudella ihmisellä.

Mä lähden etsimään täältä Haagan kalustetta kun sain yhdeltä huonekalu tehtaalta meiliä että siellä myytäis sellaista sarjaa jota meillä ennestäänkin on. Kai ne siellä nostaa kalusteet autoon ja mies saa sit kantaa ylös.. En nimittäin viitsi ees kertoa miehelle että oon menossa ostamaan kun se takuulla vaatis päästä mukaan ja sit siirtyis torstaille! Ja mä tahdon tietty heti ne pari ylimääräistä tuolia ja kukkatason!! On se kumma miten voikaan piristyä sit heti kun ahneus iskee päälle..

Mun piti noita teidän unia kommentoida eilen mutta unohtui.. Koomisia, ei voi muuta sanoa!! Mä en kyllä synnytyksestä ole nähnyt unia, mutta vauvasta kyllä aika paljonkin. Yhä vaan on sukupuoli peitossa niissä unissa.. Jänskättää kyllä sekin. Ultran mukaanhan Kihlis on poika, mutta niin paljon on kuullut sen menneen vikaan että ihan hirveästi en kyl laske sen varaan! Kumpi tahansa on yhtä ihana.

Nyt mä alan toimimaan että saan meikattua ja lähdettyä liikkeelle. Mulla kun on jo neljältä treffit koirapuistossa.. Meidän piski oli eilen piiiiitkästä aikaa siellä ja voi sitä iloa ja onnea kun sen " tyttöystävä" ilmestyi paikalle. Se oli niin ihana kohtaaminen että pakkohan meidän oli sopia vähän pidemmät tärskyt tälle päivälle.

Hienoa Uma että sait nukuttua noin hyvin, enteiliskös jo tänään sitä lähtöä?? =D

Tsemppiä kaikille " kypsiintyneille" !! Äläkä nyt Pikkuvarpunen vielä stressaa sitä työjuttua!! Onneks siihen on vielä aikaa!! Ja eiks sulla ainakin ollut ne hiekkalaatikko nettisivutkin.. Saisitko niistä kehitettyä viel pidemmälle..? Nehän vaikutti oikein hyviltä!

Mä tunnen sellaisen miehen joka on tehny ihan mielettömän ison bisneksen pelkästään rakentamiseen liittyvillä linkkisivuillakin.. Ja siis hällä ei ole mitään asiaa siellä sivuilla, ainoastaan myy rakennusalan firmoille linkkejä. Ja kun hänet viimeksi tapasin messuilla niin hän oli jo perustanut vastaavat sivut parille muullekin alalle!

Mulla kanssa tulee kyllä duunin etsiminen eteen sit syksyllä/kesällä. Onhan mulla vakipaikka, mutta en tahdo sinne enää missään tapauksessa. Menen toki jos on pakko, mut en yhtään ihmettelis vaikka mut lomautettaiskin tuotannollisista syistä.. Mun hommat kun on nyt delegoitu muille ja uskoisin et ne hoituu näinkin joten saas nähdä sit.. Toki voi olla et mulle ei uskalleta tehdä niin kun mies on kuitenkin lakia lukenut ja vielä noissa työvoimapoliittisissa kuvioissa mukana.. Mut hyvin mahdollista. Siks toiseksi olishan se kiva tehdä pitkästä aikaa jotain oikeasti mielekästä ja haastavaa!!

Tosin voipi olla että yritetään sitä kakkosta sitten suht piankin ettei lapsille tule kovin iso ikäero.. Ja kun enhän mäkään tästä nuorene. No, katotaan nyt kun saataisiin tämä esikoinen ensin ulos tuolta mahasta!



Kivaa päivää kaikille sisseille!



Colis ja Kihlis 38+5





Eli täällä taas.



Täälläkin on nautittu aurinkoisesta syyspäivästä. Hain tytön eskarista ja ensikin marssittiin mäkkiin herkuttelemaan :I Sitten mentiin isäni luokse " maalle" , jossa pesin auton ja touhuttiin muutenkin pihalla.



Sellaista puuhaa. Oon kovasti yrittänyt täyttää kalenteriani näille viimeisille viikoille ennen la. Ja hyvältä näyttää, sopivasti hommaa joka päivälle. Huomenna oliskin se parturi, mistä täällä kirjoittelinkin - ajattelin uutta hiusmallia ja väriä, raitojakin. Yritän jättää kuitenkin pituutta, mutta hiusten kunnon mukaan sitten katsotaan (5cm max. olen valmis luopumaan).



pikkuheta – Miun kummipojalla on sellaiset pienet reinot :)



Kewa – Meillä sama tuo masunympärys 97cm :D Saa nähä meneekö metri rikki, todennäköisesti.



Poklo saikin ihan hyviä vastauksia pohdintoihinsa!



Itse koin esikoisen aikana hyvänä sen tietynlaisen tietämättömyyden ja tavallaan " tuntemattomaan hyppäämisen" . En liiemmin kaavaillut vauva-arkea minkäänlaiseksi. Jätin kaikki odotukset taka-alalle. Tietenkin joihinkin asioihin on hyvä tutustua ja ehkä varautuakin, mutta liikaa ei pidä tuudittautua siihen millaista sen pitäisi olla. Näin voi sitten yllättyä positiivisesti :) Ite huomasin näin nauttivani jokaisesta päivästä aina vain enemmän ja enemmän - Tilanteet ja aika opettaa ja näin kuuluu minusta ollakkin.



Nyt tilanne tosiaan se että vaikka itselle on tulossa toinen, miehelle ensimmäinen biolg. Tavallaan tunnen välillä olevani taas ensisynnyttäjän asemassa. Itse kyllä tiedostan tilanteen ja osaan varautua tulevaan - mutta toimin ehkä mieheni tukipilarina että hänenkin olisi mahdollisimman hyvä lähteä vanhemmuuden polulle. Ristiriitaista.



Ja on se niinkin (joku siitä sanoikin) että jokaisen lapsen kohdalla on sitten ne omat kriisinsä ja pelkonsa - Rakastaako sitä toista niin kuin ensimmäistä tai kerkeekö kolmannen kanssa nauttia vauva-ajasta, viekö sisarukset kaiken huomion, miten jaksan jne. jne.



Nyt tulee sellasta romaania taas että pakko laittaa poikki ;D Ja ruokaakin pitäisi laittaa - kun tytön vanhempainilta alkaisi 17.30.



Dumle rv 38+5 - Ja kuka se tuumasikaan että hassua kun välillä ei edes huomaa olevansa raskaanakaan, vaikka viime metreillä ollaankin - sama täällä :)

Huvittavaa kyllä, että vaikka siitä kassista on täällä palstalla puhuttu jo kauan kauan sitten, niin enpä ole minäkään sitä pakannut. Vilkutus vain Dumlelle. :) Nyt sitten ryhdistäydyin ja laitoin kasaan kotiutumisvaatteet itselle (vaikeaa, mistä sitä tietää missä fiiliksissä sitten on ja mitkä housut piristäis mutta ei puristais?) ja vauvalle, sekä tytön että pojan varalle. Oli oikein jännittävää valita niitä vaatteita ja ottaa ne oikeasti erilleen muista. Hui, tässähän voi lähtökin tulla vaikkapa kuukauden sisällä. :D Sitten pakkasin vähän sairaalakassia erikseen, siis jotain hygieniatarvikkeita ja korvatulpat. Niiden lisäksi kun muistaisi napata neuvolakortin ja kameran, niin johan pärjäisin. En mä sinne sairaalaan aio asumaan jäädä. Tai jos jään, niin tuokoon mies jotain ajankulua mulle sitten. Ja suklaata.



Mulla on tänään tosi hyvät fiilikset. Tuntuu että se kahden viikon flunssa on lopultakin ohi!! Myös esikoisella se on hellittänyt jo, ja enpä mä muistanu ees mikä suloinen ja reipas pakkaus mun poikamuru on terveenä. Koko päivän se on pusutellu äitiä ja kikattanu ja kantanu kirjoja luettavaksi ja palikoita pinottavaksi. Mikä mussukka. Puistossa käytiin ja kyllä ihan selvästi mun lapsi oli kaikista kaunein!! Siellä houkuteltiin meitä jättämään hakemus perhekerhoon jahka vauvan kanssa alkuun päästään. Vois kyllä olla ihan kiva juttu, sais siinä samalla lämpimän ruuan itselle ja esikoiselle ja kaikkea kivaa puuhaa, lapsenhoitoapuakin luvattiin niin että saisin rauhassa imettää vauvaa tai sitten touhuta esikoisen kanssa. 4e/kerta se maksais ruokineen päivineen.



Sain eilen illalla aikaiseksi lähteä ilmoittautumaan sinne keskivartalolihasjumppaan. Sen verran railakasta menoa siellä oli, että enpä ison mahan kanssa perässä pysy. Ja synnytyksen jälkeen menee varmasti se pari-kolme kuukautta ennenku uskaltaa niin paljon hypellä ja muuta, en mä sentään mitään kohdunlaskeumaa halua itelleni aiheuttaa. Mutta puhuttiin ohjaajan kanssa että voin tulla sinne heti ku jaksan ja tehdä sit omaan tahtiin kevennettyjä liikkeitä alkuun. Onneks se kurssi jatkuu huhtikuulle asti niin kerkeän kuitenkin ihan kunnolla mukaan sit vähän myöhemmin.



Arvauksia synnytyspäiväksi ootte heitelly jo pitemmän aikaa. Mä veikkaisin, että jos yliaikaiseks menee niin vauva vois syntyä vasta 8.10. mikä on mun oma synttäripäivä. Tai sit veikkaisin 24.9. koska sillon on Alvarin nimipäivä, ja siitä nimestä mä tykkäisin pojalle vaikka mies ei tykkääkään. LA oikeesti on 27.9.



Mä aina purnaan miehen raskaista työviikoista ynnä muusta, mutta muistinpa taas että on siinä työpaikassa hyvätkin puolensa. Isyyslomalta saa täyden palkan (!!!), eikä kukaan purnaa vaikka projektilla ois kiire ja työntekijä jää yhtäkkiä isyyslomalle ja myöhemmin isäkuukaudelle. Onneks näin, koska mun mies on niin tunnollinen työntekijä että varmasti kärsis mielessään kovasti jos isyyslomalle jäämisestä tulis syytöksiä.



Nyt meen kaivamaan pakastimesta jotain hyvää syötävää tämän pirteän olon ja iloisen mielen kunniaksi. Auringonsäteitä teille kaikille muillekin!

Olipa kauniita ajatuksia äitiydestä ja jotenkin jäi tosi positiivinen olo tämän päivän kirjoituksia lukiessa ;)



Itse koin äitiyden ensimmäisen lapsen kohdalla paljon voimakkaammin mitä osasin odottaa. Se rakkauden tunne, jota lasta kohtaan tuntee on uskomatonta, sitä on vaikea etukäteen kuvitella. Toisaalta en kyllä osannut varautua siihen väsymykseen, mitä yöheräilyt ym, toi mukanaan vaikka teoriassa sen tiesinkin.

Tuota " musta tuntuu" tunnetta olen myös ajan myötä oppinut käyttämään enemmän. Asioiden ei tarvitse mennä oppikirjan mukaan ja olen huomannut, että kun lapsi on valmis esimerkiksi vaippojen poisjättämiseen tai muuhun kehitysvaiheeseen niin ne tapahtuvat lopulta aika helpolla verrattuna siihen, että itse aluksi ajattelin, että olen huono äiti, jollen harjoituta lasta uusiin taitoihin, vaikka ajankohta ei ehkä vielä olisikaan otollisin. Ehkä sitä on oppinut ottamaan asioita hieman rennommin.



Sairaalakassia en minäkään ole vielä pakannut, ajattelin, että kunhan kamera ja neuvolakortti löytyisi lähdön hetkellä, niin olen tyytyväinen. Muut tavarat saan sitten pyydettäessä ja kotiutua voin vaikka vielä äitiysvaatteissa. Vauvaa varten olen kyllä laittanut istuimen ja vaatteita valmiiksi, mies saa sitten valita tuoko vaaleanpunaiset vai -siniset vaatteet kun sukupuoli selviää;)



Oli mukava lukea, että Uma oli saanut nukuttua viime yön niin hyvin. Tuntuu kuitenkin, että sulla varmaan lähtö kohta lähellä, niin tosi hyvä kun ehtii hieman kerätä voimia.



Mukavaa tiistai-iltaa,

Unikko rv.38 (eli täysaikainen olisi vaavi nyt)

Heissan,



nyt on kaksi kättä vapaana, kun laitoin tytsän kantoliinaan. Ihana värkki, ja sitominen meni vanhalla rutiinilla (pitkä huggis-trikooliina). Neitikin heti vaikutti tyytyväiseltä.



Niin, olin viime torstaina Helsingissä illalla hummaamassa, siis rouvaporukalla ravintolassa syömässä. Otin siinä seuran kunniaksi lasin kuohuviiniä, ja siitä porukat vitsaili, eli lasi tai kaksi viiniä on yleinen vinkki synnytyksen käynnistämiseen, kun rentouttaa. Tätä oli jollekin lääkärikin suositellut ja sanonut, että voi ottaa vaikka parikin lasia, kun oli yliajalla jo. No, mulla siellä juili mukavasti masussa ja kyllä mietin, että meneekö vedet alle... No, kotona olin puoli yksitoista ja uni ei meinannut tulla. Ehdin nukkua jonkin tunnin ja puoli neljältä heräsin siihen, että joku kopsautti masussa pehmeällä vasaralla kahdesti. Arvasin, että vedet lähtee. Eivät menneet kaikki kerralla ja asetuin pyyhkeen päälle vielä hetkeksi pötköttelemään. Mieskin heräs, eikä sitten maltettu enää nukkua. Herättiin, tilailtiin mummo paikalle ja syötiin jotain. Edellinen synnytys oli 4 tuntia vesien menosta, joten lähdettiin varuiksi hyvissä ajoin Jorviin viiden maissa. Suppareita tässä vaiheessa 10 min välein.



Olin Jorvissa auki vain 3 cm ja katseltiin siinä useita aamun uutisia helpoin supparein. Aamulla pääsin ammeeseen, joka oli ihana kokemus. Tosi helppoa. Vitsailin mielelle, että vain kuohari puuttuu. Sieltä nousin sitten tsekkaukseen joskus 10 jälkeen ja yhtäkkiä olikin jo suunnilleen ponnistustarvetta. Eli olin auennut 9 senttiin huomaamatta. Salissa oltiin sitten jotain 1 1/2 tuntia ja neiti syntyi hieman tuskaisen ponnistuksen jälkeen, kun yritti vähän nenä edellä. Ilokaasua ehdin ottaa hyvin vähän ja ponnistusvaiheen lopussa sain vähän oksitosiinia vahvistamaan suppareita.



Että taas jäi hyvät muistot. Kaikki on sujunut ihan hyvin, neiti nukkuisi mieluiten tisulla tai sylissä. Mutta sellaisia ovat muutkin lapsemme olleet. Liina siis sopii.



Nyt on sumuinen olo ja nyyhkinkin lukiessani peikkoäetin kirjoitusta. Ihania sanoja!



Tsemppiä kovasti kaikille ja uskokaa, että nyt tuntuu tosi kaukaiselta, että vajaa viikko sitten tuskailin masun kanssa. Vauvaa on ihana ihailla. Vielä meille saatiin yksi tämmöinen ihanuus! (Mutta nyt on ihana perhe kasassa!)



apinaemo ja pikku tuhisija 4 vrk (Oona Kanerva lienee se nimi...)

Mahassa liikutaan nyt paljon, että en tiedä tuleeko kohta jo pikkukantapää läpi.



Kateellisena jo luen vauvansa saaneiden kirjoituksia. Tuntuu, että kaikilla on ollut helppo ja nopea synnytys. Kun ne ei aina kuitenkaan sellaisia ole .. toisaalta jälkeenpäin sitä tuskaa ei välttämättä muista.



Mulla ei ole mitään oireita tai viittauksia siihen, että tarvitsis ajatellakaan vauvan syntymää. Tämän vuoksi en minäkään ole pakannut sairaalakassia valmiiksi. Sain jopa neuvolassakin tästä vähän nuhteita.



Mulla tosiaankin taitaa edelleenkin olla täysin kypsymätön kohdunkaulan tilanne. Siis ihan samat merkinnät kuin viikolla 8 tuli neuvolakorttiin.



Kivasti olitte kirjoittaneet äitiydestä. Tuli vaan mieleeni, että äitiys ei ole joukko erilaisia suorituksia. (D-vitamiinit, kestovaipat, kantoliinat, siisti koti, vauvahieronnat, perhepeti, pitkäimetys, jatkuva hellyys, kauppakeskuksissa kiertely, puhtaat vaatteet ...) Mä ainakin sokaistuin tuohon ensimmäisen lapsen kohdalla -- tuntuikuin edessä olisi ollut lista asioista, jotka piti täyttää ennen kuin saattoi ajatella olevansa hyvä äiti. Sitä kun huomaa, että kaikkea ei kuitenkaan ehdi. Jossain vaiheessa tajusin, että äitiys on enemmänkin ominaisuus tai olomuoto. Hyvä äitiys ei sinänsä vaadi juuri mitään ja lapsikin pärjää aika vähällä. Suosittelen, että kannattaa tehdä kokoajan sellaisia ratkaisuja, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat kaikista helpoimmalta. Ei kannata ajatella, että jos nyt nukutan vauvan sylissä uneen niin sitten saan sen tehdä seuraavat 20 vuotta tai jos nyt jätän D-tipat antamatta niin sitten...



En oo jaksanut tai pikemminkin ehtinyt kun taustaileen vaan pari viimestä päivää. Oon järjestänyt itselleni puuhaa niin paljon, etten ehdi aatella koska se synnytys mahdollisesti alkais!

Suppareita tulee harvakseltaan joka päivä kipeinä, mutta johonkin vaan aina häviävät. Huomenna ois neuvola ja ekaluokkalaisen vanhempainilta.



Risella rv 39+4

Täällä ei uutta auringon alla.. Vointi on mikä on ja tasaisesti porskutetaan eteenpäin.



Tänään ajattelin laittaa vauvan tarvikkeet viimein valmiiksi ja pestä hänen tulevat vaatteet kaappiin odottaan. Ja sitten koitan pakata sairaalakassinkin jo valmiiksi. Oon lykännyt noitten asioitten tekemistä viimeiseen asti mutta nyt tuntuu ettei asiat lykkäämisestä parane. Vauva suntyy kun on valmis, olin itse varautunut mihin vaan.



Mutta onnea vielä vauvan saaneille!!



Ja kaikille oikein hauskaa päivää ja odottaville sisseille hyvät voinnit ja pitkää pinnaa!!! 8)



Fiia 37+

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat