Vierailija

Onko muilla tälläistä?

Ihan normaalisti nyt aamullakin kysyin, että " noi taitaa olla sun lempihuousut, vai?" Kun laittoin juuri pesusta tulleet housut heti jalkaansa ja poika ei vastannut mitään, kysyin saman kolme kertaa ennen kuin sain vastaukseksi " emmä tiiä" .



Turhauttavaa tälläinen! Ollaan koitettu sanoa, että on kohteliasta vastata jos joku kysyy tai puhuu, mutta ei. Oikea yrmynaama.

Mikä avuksi?



Kommentit (14)

Oma poikani on 15-vuotias ja välillä haluaa puhua, mutta enimmäkseen kaiken tiedon saa lypsää. Ja tosissaan se on sellaista murahtelua ja epämääräisiä vastauksia.



No se menee ajan myötä ohi.

on, että kyselet. Se antaa lapselle tunteen, että hänestä välitetään. Vastaukseksi saat murahduksia ja tiuskimista. Se kuuluu asiaan. Minä kyselen aina mihin lapsi menee, kenen kanssa ja milloin tulee takaisin. Sanon myös, että odotan häntä. Tietenkin lasta ärsyttää nämä kysymykset, mutta aivan kamalaa olisi, jos äiti ei kyselisi. Vanhempi lapseni on nyt hiukan isompana kertonutkin, että ne kysymykset tuntuivat kuitenkin hyviltä, vaikka hän vastailikin murahdellen ja näsäviisaasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyvä ohje murkkuikäisten kanssa on, että ei kannata lannistua kysymästä, vaikka ei useimmiten vastausta saisikaan. Kysykää siis, että miten päivä koulussa on mennyt. Vaikka vastausta ei kymmenenä päivänä tulisikaan, niin poika kyllä havaitsee, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja sit kun joku päivä on jotain kivaa tai ikävää sattunut, niin saattaa vastatakin.



Mikäli asiaan ei ole ihan pakko vastata, niin ei kannata ihan riitaa siitä aiheuttaa, että on pakko vastata. On siis minusta aika eri asia, että onko jotkut housut pojan lempihousut vai ei tai sitten siinä asiassa, että kertooko keiden kanssa ja missä poika perjantai-iltaansa viettää. Eli kannattaa yrittää miettiä, että mikä on oleellista tietoa ja mikä ei eli mihin pakottaa vastaamaan. Samaan tapaan kuin vaikka uhmaikäisen kanssa voi joustaa siitä, että laitetaanko punainen vai sininen paita päälle, mutta siitä ei voi joustaa, että laittaako lapsi sadesäällä kumpparit vai sandaalit.

siihen, mihin lapsi on menossa. Turha tuudittautua siihen kännykän olemassaoloon. Kännykästä on virta poikki tai äänet pois tai siihen ei vaan vastata. Joskus saattaa tulla tilanne, että ihan oikeasti täytyy lähteä etsimään lasta. Silloin on hyvä tietää edes ilmansuunta. Minusta on tärkeää säilyttää keskusteluyhteys ja keskustelu vaatii kyllä sen, että molemmat osapuolet puhuvat.

Mutta tuo tuppisuu juttu on ihan uutta ja aika inhottavaa, kun välillä tuntuu ettei saa mitään irti.

En tiedä pitäisikö vaan antaa olla, ettei kysele mitään: mihin menet? kenen kanssa yms vai kysellä vaan ja vaatia vastausta?

Vaikka nuori ei sitä näytä, hän kuitenkin kaipaa ja haluaa huomiota. Ja sitä, että hänestä ollaan kiinnostuneita.



Onhan se turhauttavaa, kun ei palautetta tule, mutta silti ei pidä luovuttaa!

sinulla on normaalisti kehittyvä lapsi. Koetahan vain kestää. Anna rajoja ja rakkautta, älä huuda, mutta huomauta tiukasti pahimmista möhläyksistä. Murrosikä koettelee vanhempien hermoja, mutta on ohimenevä vaihe. Odota muutama vuosi, kyllä se ohi menee. Terv. yhden murkun ja yhden murkkuiän ohittaneen äiti

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat