Vierailija


Johtuukohan tämä " vain" raskaudesta, vai mitä ihmettä?



Mulla on yhtäkkiä tosi paha olla. Kaikki asiat itkettää. Pari viimeistä yötä on menny painajaisten ja pahanmiehen sekasotkussa.

Olen rv 31.



Takana on vaikeita vuosia. Eli esikoinen oli sairas vauva ja sairastelua sairaalajaksoineen ja huolineen riitti pari vuotta, nyt tilanne hyvä. Kolme vuotta kakkoslapsen yritystä ja rankkoja hoitoja. Pahimpana kaikesta pitkään toivotun vauvan kohtukuolema pari vuotta sitten.

Olen saannu ammattiapua eli keskusteluapua suruuni.



Nyt koko raskausaika on menny tosi hyvin. Siis henkisesti olen ollu iloinen ja äärettömän onnellinen.

Nyt kun tämä lohduton itkuisuus iski, olen ihan ymmälläni. Kaikki pitäisi olla hyvin. (Onhan tässä ollu hautajaisia ja kaikkea vaikeaa töissä ym, mutta tärkeimmät asiat eli oma lapsi ja tuleva ovat kunnossa.)

Nyt pelottaa, voiko muhun iskeä vaikea masennus nyt, kun kaikki on vuosien taistelun jälkeen hyvin! Siis tiedän että voi, siksi olen yrittänyt aikoinaan käydä purkamassa vaikeuksiani ammattilaisellakin.



Olisi lohduttavaa, jos tämä itkuinen olo, jota onneksi on ollu vaan viikon, liittyisi vaan tähän hormonihommaan. Ehkäpä kyseessä on myös pelko, joka alkaa nousta. Siis pelkään, että virkeä vauva mahassani jotenkin vielä kuolee (synnytyksessä?) ennen kuin saan pikkurakkaan syliini...

Aamuyöllä taas kuvittelin, että onko napanuora kiertynyt kaulan ympärille :(. Onneksi nyt potkii virkkuna.



Onko muut tällaisia, että surulliset ja onnelliset asiat (kuten lapsen piirustukset tulevasta vauvasta) saavat itkemään vuolaasti.

Tahtoisin niin olla tyyni ja tasapainoinen... vai onko se vaikeaa tässä tilassa...



Kiitos, kun jaksoit lukea.

Kommentit (6)

noihin kokemuksiin selittää varmaan tunteitasi.



Minä pidän ulkokuoren kasassa ja onnellinen olenkin, mutta itku tulee hyvin herkästi. Näin raskaana ollessa minua itkettää kaikki lapsiin liittyvä ja oikeastaan moni muukin. Se mainos, jossa Kari Tapio lähettää plektran kummilapselleen on ihan ykkösjuttu top-itkumainoksissa...



Pelottaa tietenkin, ja paljon. Esikoinen on meillä innoissaan tulevasta vauvasta, mutta itseä pelottaa että entä jos jotakin kamalaa tapahtuu. Yritän ajatella, että jos jotain käy, se on tarkoitettu niin. Nämä asiat ovat korkeimman kädessä, ja siihen minä uskon.



Kaikella on tarkoituksensa ja eteenpäin on mentävä, vaikka raskasta joskus onkin. Toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin raskaista kokemuksistasi huolimatta. Itketään ja iloitaan näistä tulevista vauvoista, onhan tämä elämän ihaninta aikaa saada tuntea pienen ihmisen potkut sisällään.



ja itken vähänväliä. saan myös raivokohtauksia:) raskauden piikkiin nämä olen pistänyt. Uskon että helpottaa kun vauva syntynyt. tsemppiä ap!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


viesteistä. siis meitä herkkäitkuisiä on muitakin. Alkoivat kauniit sananne tietysti kanssa liikuttaa ;´).



Kiitos kaikille. Koetan pysyä koossa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat