Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Huusi äiti 2 tai 3 vuotiaalle pojalleen, en ole varma kummalle, kun olivat sisällä.

Kuulosti pahalta :(

Sivut

Kommentit (60)

Jos on monta lasta, ymmärtää helpommin sen, että saattaa tulla tilanteita, joissa voi " mennä hermot" . Toki kiroilu on aina rumaa, mutta vahinkoja voi sattua ja ei kukaan kiroilulla varmaan ylpeile. Jos on vain yksi lapsi, pystyy olemaan helpommin hermostumatta. Mutta monen lapsen kanssa usein tilanteet on semmoisia, että välillä voi olla jopa vaikeaa lasten ollessa pieniä. Ja tuollaiset huuto- ja kiroilutilanteet kuulostaa sivullisen korvissa vielä paljon pahemmilta kun ei tiedä tilanteesta muuten mitään. Tuollainen kiroilu lapselle on silti aina tosi väärin. Mutta erehtyminen on inhimillistä. Minäkin ajattelin silloin, kun minulla oli vain yksi lapsi, että en ikinä voi vahingossakaan kiroilla lapseni kuullen.

Mulla ei kyllä tulisi mieleenkään huutaa noin vaikka olisi kuinka kiire ja hermo menisi.

Eikä se sitäpaitsi saa lapsia pukemaan yhtään nopemmin.

Turha ihmetellä sitten kun kullannuput päästelee samanlaista kieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on kaksi lasta ja olen heille ääntäni korottanut, mutta en kiroile heille. Kyllä minullakin on ollut monta kertaa pinna tiukalla kun pitäisi olla jo menossa ja lapset eivät saa puettua tmv. Ei varmasti löydy äitiä, joka ei koskaan huutaisi lapsilleen? Mutta tuo mitä kuulin aamulla, se oli täysin ala-arvoista ja sopimatonta. Minä en ole kukaan ketään tuomitsemaan, mutta pahalta se silti kuulosti.

Huutaa voi ainakin kahdella tapaa...

Juuri tänään uloslähtiessä ja karjuttaessa mietin, että mitähän jos naapurit kuulee...isompi lapsi on vaan niin mahdoton kun pitää alkaa pukea. Tekee kaikkea muuta eikä edes yritä pukea. Kyllä silloin ääni nousee, ei muuten päästäisi koskaan pihalle!

ja silti olen karjaissut kirosanan joskus kun on hermot mennyt. En ole haukkunut lapsia päin naamaa mutta ei sekään mieltä ylennä kun äiti sadattelee.

Liian moni tosiaan pitää lasta ja/tai kumppania sellaisina heittopusseina, joihin ei päden normaalit sosiaaliset pelisäännöt. Että kun on vaikeaa, voi äiti käyttäytyä ihan miten sattuu.



Kuinkakohan moni esim. työpaikalla, kun on (ja välillähän väistämättä on) vaikeaa, rupee huutamaan kolleegalle " vitun vammaista" . Tai mitäpä jos vaikka opettaja huutaisi oppilailleen " vittu kun te teette niitä tehtäviä hitaasti, nyt vauhtia perkele" , ihan vaan siksi, kun hermot ovat kireällä?



Kyllä aikuinen ihminen on oppinut hillitsemään hermonsa äärimmissäkin tilanteissa (esim. just työssään), tai purkamaan sen paineen sitten jotenkin muuten kuin kimppun käymällä (minusta henkinen kimppuun käyminen on ihan yhtä sopimatonta kuin fyysinen). Hassua ettei sitä tarvitse hallita kotona.

Ja nämä samat äidit kuitenkin vaativat lapsiltaan " hyvää käytöstä" . Lapsi vasta opettelee kiukkunsa ja muiden tunteiden hallintaa ja järkevää kanavointia. Aikuisen pitäisi sitä nimenomaan opettaa, ei alentua lapsen tasolle.



Terv: ei todellakaan helpon lapsen äiti

tta AIKUISINA ja KASVATUSTEHTÄVÄSSÄ huutaa " vitun vammaista" takaisin, vaikka todellakin välillä tekee mieli...



Ja kyllä tässä ketjussa nyt muutenkin alkaa mennä puurot ja vellit sekaisin. Eihän negatiivisten tunteiden näyttämisessä mitään pahaa ole, eikä sinänsä huutamisessakaan välillä. Päin vastoin, kun tämä ei ole jatkuvaa ja varsinkin jos asiaa käydään vielä läpi lapsen kanssa myöhemmin, niin sehän nimenomaan opettaa lapsia tunnistamaan ja kohtaamaan ja selvittämään myös negatiivisia tunteita ja purkauksia niin itsessä kuin muissakin. Mutta siinäkin on rajansa. Se, että huutaa hitaasti pukevalle lapselleen " Vittu...ja nyt vauhtia perkele" on kyllä jo kertakaikkiaan sopimatonta. Ja vielä sopimattomampaa on haukkua lasta esim. tyhmäksi tai vitun vammaiseksi. Se on alistavaa ja loukkaavaa, ei pelkästään lapselle suuttumista tai negatiivisten tunteiden näyttämistä. Tuskin se neuvolatätikään ihan " Vittu, perkele, vammainen, tyhmä" linjaa tarkoitti...



terveisin: se " pyhimys"

Apua on tosiaan välillä vaikea saada (resurssit), mutta kyllä sitä jossain muodossa aina saa. Pienten lasten uupuneelta äidiltä sitä on vaikea loppupeleissä evätäkään, sillä kuten tiedämme, silloin seuraukset ovat usein traagisia.

Oletko yh, kun olet noin uupunut? Vai eikö miehesi osallistu lasten hoitoon? Oletko harkinnut satunnaisen sijaisperheen hakemista (siis sellaista, jossa lapset on esim. kerran kuussa viikonlopun, jolloin saa levätä ja hoitaa rästiin jääneitä askareita). Sosiaalitoimistosta saa myös harkinnanvaraista toimeentulotukea, esim. satunnaisen lastenhoitajan palkkaamiseen. Perheneuvolastakin kannattaa kodin-/lastenhoitoapua kysellä, ja vaikka pitkäkestoista terapiaa saakin odottaa ranteet verillä, niin lyhyempiä hoitosuhteita (esim. psykologin kanssa juttelua säännöllisesti pahimman kriisin ollessa päällä) järjestetään kyllä ihan kunnan mielenterveyspalveluiden ja sen perheneuvolankin kautta. Ja sitten tietty sopiva lääkitys päälle. Miedot rauhoittavat voivat tehdä ihmeitä satunnaisessa käytössä...



Kyllä jonkinlaista apua saa aina, kun vaan jaksaa pyytää. Ja ainakaan ei kannata heittää hanskoja naulaan, ennen kuin on kysellyt kaikki tahot. Soita nyt vaikka ekana sinne perheneuvolaan.

Ei se tilanne nimittäin ainakaan parane sillä, jos lapsille huutaa ja meuhkaa. Satunnaisesta huutamisesta ei tietenkään kenenkään psyyke lopullisesti rikki mene, mutta pidemmällä aikavälillä siinä alkaa vaan lapsetkin oirehtia. Tämä taas tekee tilanteen vielä raskaammaksi sinulle, eivätkä ongelmat sitten ratkea enää kovin nopeasti lastenkaan kohdalla.



Terveisin: oman mankelinsa läpikäynyt

olen kiroillut lasten kuullen ja voi sitä syyllisyyden tunnetta:( Eräs ystäväni huutaa ja mesoaa sekä kiroileen lapsilleen niin, että olen pättänyt etten tätä perhettä meille enää kutsu. Tympii niin kympillä, kun hän huutaa niin omille lapsilleen kuin minunkin lapsilleni.



Viimeisin vierailu on sen verran katastrofaalinen, että päätin omalta osaltani riittävän ja sanoin, ettei meillä todellakaan huudeta lapsille urut auki, koska sitten saa vain syyttää itseään, koska lapsethan huutavat sitten itsekin joka ikisen asia, koska tämän kommunikoinnin vanhemmat opettavat.

ja usein niille huutaessani olen miettinyt, että jos naapurit luulee minun huutavan lapselleni (1-vee).



Kerran kissa pissasi tytön lelukoppaan, jolloin meni hermot totaalisesti ja huusin kissalle: -v*tun pikkuperkele, pois sieltä lelulootasta!!!Jälkeenpäin mietin, miltä se naapureista saattoi kuulostaa...



Ja ihan vaan tiedoksi, en ihan tuollaista kieltä päivittäin käytä.

Meillä on 2- ja 3- vuotiaat pojat. Olen kovaääninen. Ei ole ongelma karjasta ulkona " Jaakko, perkele ei saa juosta autosta!"



Joskus huutaa lapsille kun on kiirettä, asioita kasaantunu, rahat tiukilla.



Koskaan ei ole lapsia satuttanut. Vaikka huudan ja välillä kiroan. En alenna lapsen oloa haukkumalla tyhmäksi tai vammaseksi. Koska sitä hän ei ole!

Joskus taas uppoudun niin lapsen osaamisen lumoihin että olen ylpeä osaamisesta, ja jos lapsi on väsynyt ja kiukkuaa jostain ja asiat ei menekään niin myönnän että saatan karjasta jos ei homma onnistu.



Olen mielestäni kuitenkin määrätietonen ja meillä lapsille on säännöt joita muokataan sen mukaan kun oppii uusia juttuja/kasvaa ja kehittyy. Silti oma luonteeni on tämä äänekäs eukko!



Ja ps. Naapurissani on nainen joka ei huuda lapsilleen: poikansa tosin kertoi joskus että heillä äiti kun hermostuu niin alkaa pihiseen ja kiukutteleen.



Tunteiden näyttämisessä ei ole mielestäni mitään väärää: kun ei hauku toista tyhmäksi tai käy päälle. Lapsilleni sanon: äiti on tänään väsynyt, harmittaa joku asia tai vihanen. Koitan selittää tunteita yksinkertasesti lapsille, halaan ja jutellaan.



Minä olen äänekäs ihminen ja jos karjasen niin karjasen. En halua muuttaa sitä itsessäni. Olen tällänen.



Halusin vaan kirjottaa tän ihan sillä että huutaminen ei ole aina sitä että hakataan ja haukutaan.

inhimillistä lasten kasvatuksessa!



Kyse onkin kai lähinnä siitä MITÄ sieltä suusta tulee ulos. Lapsen (tai miehen) haukkuminen ja nolaaminen on ihan eri asia kuin vain äänen korottaminen. Ja sitten tuo kiroilu. Se on minusta vähän outoa käytöstä perheelliseltä ihmiseltä, kun kuitenkin lähes sataprosenttisesti kiroilua ei lapsilta suvaita ja pienten lasten kiroilua kauhistellaan aina joka paikassa. Sallitko sinä, 33, l2- ja 3-vuotiailta lapsiltasi kiroilun? Ja jos et, millä periaatteella äiti saa kiroilla, mutta he eivät?



Pahinta tietysti on se lapsen haukkuminen. Se on ihan aliarvoista. Mutta kyllä tuo kiroilukin on vähintään tekopyhää ja ristiriitaista, jos se kuitenkin lapsilta kielletään. Huutaminen TOISINAAN on mielestäni ihan normaalia, kunhan se ei ole vallitseva kommunikointimuoto perheessä. Ja tosi hyvä tuo, että lapsille myöhemmin selitetään, että " äiti on nyt väsynyt ja hermostunut, ja siksi pääsi huuto" . Minäkin usein pyydän ihan asiallisesti anteeksi lapselta, jos olen riehunut suutuspäissäni. Mutta suutuspäissänikään en hyökkää verbaalisesti lapsen kimppuun, ja kiroilunkin olen 99% lopettanut lapsen synnyttyä (välillä jos pääsee ärräpää vahingossa, teen sen kyllä näkyväksi, että " käyttäytyipä äiti huonosti" ).

tollanen on tosi yleistä nykyään. Itse en puhu koskaan kellekään tuohon tapaan. Luulisin että tämä puhetapa on sidoksissa yhteiskuntaluokkaan ja koulutustasoon... Pikkaisen yleistäen ;)



itse kuulin viimeksi kiroilua ja huutoa labran vessassa kun äiti yritti saada nelivuotiasta pissaamaan pottaan. Varmaan auttoi ihan hirveesti...

Kolmatta viikkoa olen nukkunut 2h yössä kun muksut vuorotellen kipeinä ja valvovat. Tukiverkostoa ei ole. Rahat on loppu, samoin hermot. Laskut kasaantuu. Elämä näyttää synkältä ja mustalta. Neuvolasta kerrottiin että kunnalla ei ole resursseja perhetyöntekijään, mielenterveyspalveluita ei saa kuin vasta ranteet auki. Mulla on niin paha olla. Huudan ja päästelen paineita etten tee mitään muuta hirveämpää. Te täydelliset pyhimysäidit, voitteko ymmärtää että en vain jaksa, olen aivan loppu? Tarjotkaa tosissaan apuanne ainaisen jeesustelun sijaan.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat