Onko lestadiolaiset sinusta mielenkiintoisia? Miksi?

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Tuntuu, että ovat aina puolustuskannalla (ehkä ei ole vaihtoehtojakaan), mutta esim. eivätkö äidit koskaan oikeasti väsy vai onko vain annettava kuva etteivät väsy, etteivät muut arvostelisi/säälisi? Tällaisia asioita minä mietin.



Ymmärrän ajatuksen, että lapsi on Jumalan lahja, mutta kiinnostaisi tietää ajatteleeko joku lestadiolainen koskaan edes oman mielensä sopukoissa, että "ei taasko?" tai "miten jaksan vielä yhden?" tai "miten selviämme?". Tokihan usko antaa varmasti heille voimia ja vastauksia näihin, mutta silti miettivätkö edes koskaan näitä? Välttelevätkö tietoisesti raskaaksi tulemista edes salaa? Esimerkiksi välttämällä rakastelua ovulaation aikaan?



Tiedän, että kuulostavat tyhmiltä kysymyksiltä, mutta näitä minä mietin.

Vierailija

Lainaus:

Tietyt (huonot?) asiat olen huomioinut heissä melkein kaikissa.

1. perheissä joissa on paljon lapsia, esim 10, äiti on melkein poikkeuksetta hyvin väsynyt, uupumukseen tai jopa masennukseen asti. Eivät puhu siitä, mutta sen näkee kyllä. En jaksa uskoa että tehdessään positiivisen raskaustestin, siinä tilanteessa he tuntevat valtavaa iloa ja onnea, pikemminkin mahtaa ajatella miten jaksaa taas uuden raskauden ja lapsen. Ja siihen pyörittää muun perheen arjen. Joka muuta väittää ihan varmasti valehtelee.



2. Joka ainoassa lestadiolaisessa perheessä minkä tunnen, puhutaan paskaa naapureista ja tutuista ihan samalla lailla kuin me muutkin. Ja naureskellaan muille. Että se siitä yhteisöllisyydestä ja toisten auttamisesta...



3. useissa lestadiolaisten häissä olleena voin kertoa että joka ainoissa häissä on kehuttu ja hehkutettu sitä että vähän me ollaan hyviä kun ollaan uskossa, kaikki muut on huonompia ja läpä läpä lää. Tämä on ainoa oikea tapa uskoa jne.



Uskaltaako kukaan lestadiolainen myöntää että puhun totta?




Aika provosoiden kirjoitit mutta vastaan kuitenkin. Väsyneitä äitejä on kaikkialla, oli sit lesta tai ei, oli sit kymmenen lasta tai yksi lapsi. Äidit ovat kuitenkin niin erilaisia, jokainenhan sen tietää. Itse tiedän ja tunnen satoja lestadiolaisia äitejä. On niitä jotka väsyvät helpommin mutta on niitä myös paljon jotka kokevat ja nauttivat siitä että ovat ison perheen äitejä. Minä en kuitenkaan voi sanoa että kaikki äidit ovat uupuneita tai masentuneita, en todellakaan. :) Lapsilukumäärä ei ei ole suoraan kytköksissä siihen jos äiti masentuu. Tiedän itse taas monia ei lestadiolaisia yhden, kahden ja kolmen lapsen äitejä jotka ovat täysin uupuneita. Ja pahanpuhumisesta. Sitäkin on kaikkialla ja se ei tietenkään ole oikein. Ei sitä pidetä hyvänä asiana. Tämä on myös niin ihmeellistä että lestadiolaiset joutuvat aikamoiseen syyniin. Virheiden tekemistä ei siedetä, niistä syyllistetään samantien. Kaikki ei johdu uskosta, olemme persoonia niin kuin kuka tahansa. Emme ole virheeettömiä, emme todellakaan, eikä kukaan lesta ole varmaan niin väittänytkään. Ikävää aina vaan että kaikki menee uskon piikkiin.

Vierailija

Tietyt (huonot?) asiat olen huomioinut heissä melkein kaikissa.

1. perheissä joissa on paljon lapsia, esim 10, äiti on melkein poikkeuksetta hyvin väsynyt, uupumukseen tai jopa masennukseen asti. Eivät puhu siitä, mutta sen näkee kyllä. En jaksa uskoa että tehdessään positiivisen raskaustestin, siinä tilanteessa he tuntevat valtavaa iloa ja onnea, pikemminkin mahtaa ajatella miten jaksaa taas uuden raskauden ja lapsen. Ja siihen pyörittää muun perheen arjen. Joka muuta väittää ihan varmasti valehtelee.



2. Joka ainoassa lestadiolaisessa perheessä minkä tunnen, puhutaan paskaa naapureista ja tutuista ihan samalla lailla kuin me muutkin. Ja naureskellaan muille. Että se siitä yhteisöllisyydestä ja toisten auttamisesta...



3. useissa lestadiolaisten häissä olleena voin kertoa että joka ainoissa häissä on kehuttu ja hehkutettu sitä että vähän me ollaan hyviä kun ollaan uskossa, kaikki muut on huonompia ja läpä läpä lää. Tämä on ainoa oikea tapa uskoa jne.



Uskaltaako kukaan lestadiolainen myöntää että puhun totta?

Vierailija

Meillä on sama Jumala, sama Vapahtaja, sama usko ja sama Taivas minne olemme matkalla, ja te ette meitä halua tunnustaa.



Tunnen monta lestadiolaisäitiä, joiden kanssa on paljon yhteistä, mutta surullista on, ettei uskonyhteyttä voi jakaa.

Vierailija

Olisin voinut asettaa kysymykseni paremmin. En siis tarkoittanut ovatko yksittäiset lestadiolaiset henkilöt mielenkiintoisia.



minua vaan josain syystä kiinnostaa, enkä osaa itselleni selittää miksi?



ap

Vierailija

toisaalta voisit ihan yhtä hyvin kysyä, onko jonku pikku paikkakunnan ihmiset mielenkiintoisia???



Kait lestadiolaiset on tavallisia, tylsiä, hiljaisia, puheliaita, hajamielisiä, sosiaalisia, hitaita, niinku muutkin.



Me vain näyttäydytään maailmalle niin erilaisina ulkoisten seikkojemme vuoksi. ( ei televisiota, ei meikkiä, isoja perheitä, ei avoliittoa, jne.)

Mutta ihmisinä meillä on silti samat luonnolliset biologiset, psyykkiset olemuksemme kuin kaikilla muillakin. Sydämessä mielestäni se suurin ero on. En haluaisi edes millään enää kirjoittaa kun toiset, jolla on jo valmiiksi piikit pystyssä meitä kohtaan, alkavat laittaa pilkkaviestejä pilvin pimein, joten jätän jatkamatta, kaikkien hyväksi. En vain toisaalta siis ymmärtänyt aloittajan viestiä, toisaalta ymmärsin. Onko joku huomannut sen ilon, rauhan meissä?

Vierailija

Yhteisöllisyys uskovaisten kesken on iso voimavara, "kannamme toistemme kuormia" , usko yhdistää ja sitä kokee rakkautta muiden uskovaisten kesken.

Toisten uskovaisten ystävien kanssa puhumme elämästä, sen arjesta ja juhlasta, hyvistä asioista, huonoista jne.

Täällä joku epäili että väsyvätkö he, tai täytyykö muiden takia jaksaa.

Totta ihmeessä väsymme, minä ainakin kaipaan välillä tosi paljon parempaa luonnetta osatakseni antaa lapsille enemmän rakkautta, osatakseni heitä paremmin kasvattamaan, luomaan heille vahvat siivet ja sydän aikuisuutta ja omaa elämää varten. Meitä on äitinä hyvin erilaisia ihmisiä, enemmän lapsirakkaita ja enemmän "uraihmisiä. Mutta uskon kautta ymmärrämme, ja saamme voimia, Jumalalta oikeaa henkeä kasvattaa lapsia ja suhtautua lapsiin lahjana, rikkautena. Hyvät ja huonot asiat rinnakkain laitettuna kääntyy aina siihen että se oma usko on kaikkien tärkein ja kallein asia. Siitä emme halua luopua, vaikka yhtä lailla synti on lähellä minua sinua ja meitä kaikkia ihmisiä.

Vierailija

Lainaus:

Tuntuu, että ovat aina puolustuskannalla (ehkä ei ole vaihtoehtojakaan), mutta esim. eivätkö äidit koskaan oikeasti väsy vai onko vain annettava kuva etteivät väsy, etteivät muut arvostelisi/säälisi? Tällaisia asioita minä mietin.




En yhtään ihmettele, ettei lestadiolaisäiti valita väsymystään tällaisilla foorumeilla. Ihan taatusti tulisi kymmenen "sitä saa mitä tilaa" -vastausta ja loput ihmettelyä telkkarittomuudesta... Jos olet lukenut esim. elämänkatsomus -aluetta, asiasta on keskusteltu paljon syvällisemmin.



Varmasti on kyllä seurakuntia, jossa ei saa näyttää heikkoutta ja joissa naisen asema on alistettu. Mutta ei se lestadiolaisuuden vika ole sinänsä. Toivottavasti kaikilla väsyneillä on joku, jolla purkaa oloaan.

Vierailija

Minua kiinnostaa aina erilaiset ihmiset. Lestadiolaiset poikkeavat valtaväestöstä, siksi he kiinnostavat.

Olen myös lapsirakas, joten heidän elämänsä useine lapsineen kiinnostaa minua.

Minua kiinnostaa tavat ja tottumukset, jotka ovat minulle vieraita.

Mitään kakkosen kuvaamaa iloa ja rauhaa en ole havainnut ulospäin, joten se ei ole mielenkiintoanai herättänyt.

Vierailija

Lainaus:

on paljon koulukiusaajia ja yleensäkin sellaisia "räkyttäjiä"? Muistelen vain omaa kouluaikaani että huonostikäyttäytyvistä oli monet lestoja. Ja kuulin äskettäin että paria tuttavan ja sukulaisten eskarilaisia oli kiustattu ja kappas vaan kiusaaja oli lestaperheestä!




Tämä on jotenkin niin surullista että kun kuuluu johonkin vähemmistöön niin mikäli esim. just koulukiusaaja on siitä porukasta niin koko yhteisö leimataan. Niin kun joku järkevästi yriitti valaista, niin olemme ihmisiä siinä missä muutkin. Ei kai kukaan nyt kuvittele että olemme jotain pyhimyksiä? Emme omasta mielestämme ole joten älkää tekään niin kuvitelko. Koulukiusaajia on varmasti kaikissa yhteisöissä, oli uskovainen tai ei. Koulukiusaamista on niin paljon tässäkin yhteiskunnassa että tuskin lestadiolaisissa on prosentuaalisesti enempää kuin valtaväestössä. Jos sattuu kuulumaan johonkin yhteisöön niin äkkiä puhutaan että se "Jehovan todistaja tai se lesta..." Kuka puhuu että se ateistin lapsi sitä tai tätä? Ei kukaan ;)

Vierailija

Ihminen on laumaeläin. Ja itse en ole oikein koskaan tuntenut olevani missään yhteisössä, en ole päässyt mihinkään piireihin, enkä saanut yhteisön tukea. Olen sittemmin perustanut oman yhteisöni - perheeni - joka on minulle kaikki kaikessa. Luulen, etä on vahvasti ajan ilmiö ja toistuu jolla kulla muullakin AV-mammalla.



Siitäkin huolimatta sisälläni kytee pienoinen mielenkiinto suurempia yhteisöjä kohtaan. Vaikka olenkin päälle päin vahva ja määrätietoinen nainen, niin toisaalta voisin ihan hyvin "alistua" "vanhanaikaiseen" hierarkiaan. Ja voisin kuvitella olevani jopa onnellinen siten!



No mutta, oma yhteisöni on perheeni, valitettavasti lapseni kasvavat itsenäisten ja riippumattomien vanhempien jälkeläisinä, oppimatta tukeutumaan läheisiin. Nimittäin enemmän väitän tällä elämäntyylillä tarvitsevan näyttää ulospäin, että pärjää.

Vierailija

jotenkin tuntuu että asettavat itsensä jumalan ja tavallisten kuolevaisten väliin paremmuusjärjestykseen. Kaikki apu ja hyöty meiltä syntisiltä kelpaa mutta takanapäin seuroissa ym. naureskellaan niille ja niille "juopoille" ja muille "surkimuksille". Lapsia tehdään pitäjä täyteen ja sitten ne ovat joko oman onnensa nojassa tai naapureiden riesoina. Joo ei kiinnosta.

Vierailija

Olen kiinnostunut siitä miten he pyörittävät suurperheen arkea. Sitten mietin myös uskonasioita. Miksi joku asia on "kiellettyä" ja toinen ei, esim. hiusten värjäys vs. permanentti. Tai telkkari vs. netti.

Mielenkiintoista on myös naisen asema, kukaan ei oikein sano millainen se lopulta on. Rahan ja tavaran tavoittelu, business-ajattelu vs. usko, miten ne käyvät yksiin? Koko liike hämmentää minua suuresti. Suvussa on paljon vl, me ei olla.

Vierailija

Minäolen lestadiolainen nainen, ja voin kertoa ettei lestadiolaisen naisen asema poikkea mitenkään Suomalaisen naisen asemasta perheessä ja yhteiskunnassa. Toki iso merkitys on sillä, että jos nainen synnyttää elämänsä aikana 10 lasta tai enemmänkin niin eihän siinä varmaan kummoista uraa luoda. Mutta lestadiolaiset eivät itse ajattele että nainen olisi jotenkin alisteisessa asemassa mieheen nähden, eivät miehet eivätkä naiset. Toki on erilaisia perheitä, erilaisia ihmisiä tässäkin suhteessa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat