Vierailija

luin kauhistuneena tuon miksi vaimo ei anna -ketjun. Uskomaton ukko.



Noh, siitä ryhdyin miettimään omaa tilannettani: minullapa onkin mies, joka kyllä tekee ns. miesten hommia (rakentaa taloja, mökkejä, raataa pihahommissa yms.) ja tekeekin niitä sitten niin paljon, ettei ole koskaan läsnä perheellensä. Laiskuudesta en voi häntä todellakaan syyttää, mutta silti minun kontolleni jäävät kaikki ns. kotityöt ja lasten hoito. Miehellä on aina muuta tärkeämpää menoa ja ne menot on helppo perustella tärkeiksi.



En minäkään anna. Siksi en anna, että ukosta on vuosien saatossa tullut minulle ihan muukalainen. Hänelle on aina lisäksi niin kiire, että seksikin pitäisi hoitaa naps vaan. Ei käy ei. Jos ei ole ensin läheisyyttä ja lämmintä tunnelmaa, en minä siihen pysty. Ihan yököttää koko äijä. No sitten hän suuttuu minulle ja kiukuttelee, kun ei saa.



Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Avioero? Miten lasten käy? Asiasta on keskusteltu vaikka kuinka paljon, mutta huonompaan vain menee. Auttakaa!

Kommentit (19)

Kun mies huomaa sinut 20 kertaa päivässä entisen yhden kerran sijasta, jaksaako hän joka kerta ehdottaa seksiä? No ei, jos annat heti ekalla kerralla. Sen sijaan saat 19 kertaa enemmän huomiota kuin ennen. Mies alkaa viihtyä kotona, koska tajuaa, että siellä ON jotain!

Taidatte elää ruuhkavuosia, ja niistä joko selvitään tai ei selvitä kunnialla. Luulen, että useilla pareilla on tuollaisia kausia, mutta jos se venähtää vuosiksi, etäisyys kumppanien välillä tietysti kasvaa kohtuuttomasti, ja sitten on entistä vaikeampaa päästä lähelle.



Ehkä pitää viheltää peli poikki ja aloittaa ihan alusta. Mennä treffeille, sanoa suoraan, mitä kaipaa, esim. tyyliin: minä tarvitsen tähän suhteeseen romantiikkaa ja apua työtaakassa. Sillä tarkoitan sitä, että autat minua kotitöissä, ja saat siitä palkaksi seksiä.



Heh, korutonta, mutta totta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

täällä ap.



Joo, meillä se menee niin, että mikä tahansa (tai näin minusta tuntuu!) menee sen edelle, että mies olisi kotona minun ja lapsen kanssa. Paino sanalla olisi, sillä hän ei voi vain olla. Kotonakin pitää heti päästä pihalle vaikka halkoja hakkaamaan, jossei muuta tekemistä ole. Jos on pakko olla sisällä, kaivaa läppärin esiin ja alkaa tehdä töitä. Tai puhuu puhelimessa.



Naulan kantaan, minä koen tilanteen jotenkin epäoikeudenmukaiseksi. Haluaisin yhteistä aikaa (kiireetöntä olemista), huomiota ja vastuun jakajaa (lapsen hoivaan liittyvää). En pääse sanomaan, etteikö mies tekisi esim. kotitöitä, hänhän uurastaa kuin hullu pihalla ja ns. " miesten töissä" . Näissä on jopa ylisuorittamisen makua, minusta vähempikin riittäisi. Miksi hän ei osaa olla läsnä perheelleen?



Kyllä tosiaan näitä pikapanoja riittäisi, jos vain kiinnostaisi. Olen erittäin vetävän näköinen ja ongelma ei ole siinä, etteikö mieheni minua haluaisi. Minä vain en halua häntä. Siksi, koska minä en saa mitään niistä pikaisista jutuista. Aikaa ei ole syvällisempään kohtaamiseen.



Onko teidän mielestänne naisen tehtävä vain miellyttää miestä? Miksei yhtälailla miehen tule miellyttää naista?



Oikeasti mietin, että erotako tässä pitäisi. Huutakaa nyt niitä vastalauseita, pliis!

Meillä on molemmilla vaativa ura, joten jos ja kun haluamme olla myös lapsemme kanssa, meidän on molempien pakko sitoutua siihen ettei työ mene aina etusijalle. Jos mies tekee liikaa töitä, se on automaattisesti pois minun uraltani (koska on yhdessä päätetty, että lapselta se ei saa olla pois). Ei ole mitään syytä miksi miehen pitäisi saada edistää uraansa minun urani kustannuksella.



Jos ap:n miehen ylimääräiset työjutut syövät ap:n muuta aikaa, on täysin järkevää argumentoida ettei se ole oikeudenmukaista. Epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tuleminen taas vaikuttaisi automaattisesti ainakin minun seksihaluihini ilman mitään kostonhaluista panttaamistakin.

Mies alkoi ihmeesti huomioida. Ja tämä on ihan totta. Miehet on yksinkertaisesti rakennettuja otuksia. Jos rautanaula tai tasohiomakone tosiaan tuntuu kiinnostavammalta kuin oma vaimo niin pitää nostaa kierroksia. Harva mies pystyy ohittamaan puolialastonta naista.

Vähän alkoi nauruttamaan kun oikein aloin ajattelemaan että meillä kanssa harrastetaan seksiä mutta se läheisyys on vähän jäänyt.

Esim. seksiä jalkapallon erätauolla ja sitten heti takaisin jalkapalloa katsomaan. No saa ja nauti siinä sitten kun tietää että toinen melkeimpä jo miettii että ei kai siellä maaleja tule tällä aikaa.



Toivon että tämä on väliaíkaista vaan. Muutenkin vaihtelee tämä meidän seksielämä. Välillä on aivan loistavaa ja välillä taas ei.

olen antanut jo kymmenen vuotta. Kun hän on saanut, painuu omille teilleen ja huomaa minut seuraavan kerran tasan silloin, kun haluaa taas panna.



ap

olemme olleet miltei kymmenen vuotta yhdessä ja aina on ollut samanlaista. Lapsia alkoi tulla melko alkutaipaleella ja sen jälkeen on työtahti vain tiivistynyt.



Itsekin olen ajatellut em. lääkettä tilanteeseen, mutta ei se vain niin helppoa ole. Olemme tosi kaukana toisistamme.



Onko jollain lohduttavia selvitymistarinoita vastaavanlaisesta tilanteesta?



ap

Ei tässä ole kyse, etteikö hän haluaisi PIIP minua ;). Kyllä vaan, kopeloi ohimennen liikaakin. Mutta se ei ole minun käsitykseni parisuhteesta! Itse tarvitsen mieheltä muunkinlaista huomiota ja AIKAA ja LÄSNÄOLOA, jotta voin harrastaa seksiä. Ja tämä onkin jo liikaa pyydetty :(



ap

Miksi mies viihtyisi kanssasi, kun joka kerta sinut nähdessään hänelle tulee vain paha mieli siitä kun et anna! Miehet toimivat tässä suhteessa eri päin kuin naiset, naiset haluaa ensin läheisyyden ja antaa sittten vasta seksin, miehet ei tajua läheisyyden merkitystä ennen kuin ovat saaneet seksiä.



Kai voit kokeilla tätä vaikka viikon?

tutkimukset näyttävät, että keskimäärin naiset tekevät enemmän avioliittojen eteen kuin miehet, mutta silti avioliittojen kariutuessa miehet kärsivät erosta enemmän kuin naiset. Ei tässä ole mitään järkeä.



Ainoa mitä mä osaan ehdottaa on että väännä rautalangasta. Mulla oli kerran yksi mies (muutaman vuoden ajan, ei oltu naimisissa) jonka sain uskomaan että täysin riippumatta siitä tunteeko hän tiettyjen huomionosoitusten olevan " luontevia" vai ei, ne vaikuttivat merkittävästi mun halukkuuteeni. Eli että ei odottaisi että tulee " luonnollinen inspiraatio" vaikka varata ilta kahdenkeskiseen illalliseen, vaan varaisi sen täysin riippumatta omista inspiraatioista. Ei mun pointtini ollut se että haluaisin spontaanimman miehen, vaan että halusin sellaisen joka huomioi minun tarpeeni paremmin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat